Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää tajua noita vauvakuumeisia ja odottajia...
01.02.2006 |
Tuntuu, että tämä palsta mene aina vaan hullummaksi. Olen seuraillut keskustelua vähän joka keskustelualueella ja silmiin pistää varsinkin vauvakuumeiset ja odottajat. Olen itsekin kahden lapsen äiti joten tiedän mitä kuumeilu ja odottaminen on. Jotenkin tuntuu, että nykyään ihmiset suunnittelee hirveän tarkasti vauvantekoprojektin. Lasketaan päiviä ovikseen, tikutellaan ovistestejä, pupuillaan joka välissä, vaikka ei tekisi mielikään, kytätään joka oiretta, heti oviksen jälkeen ja testataan raskaustestillä, jo päivää ennen mahdollisia kuukautisia. Sitten saadaan mahdollisesti haamu ja itketään,kun seuraavana päivänä tulee keskenmeno ( eli menkat alkaa kuitenkin ihan normaaliin aikaan). Ymmärrän kyllä, jos vauvaa on suunniteltu pitkään ja yrityksistä huolimatta ei ole tärpännyt, silloin on totta kai ymmärrettävää tuollainen yrittäminen. Mutta kun ihmiset, jotka ovat pari kuukautta yrittäneet raskautta alkavat käyttäyttyä tuolla tavalla, niin ei se kyllä mahdu minun tajuntaani. Vähemmästäkin vauhkoilusta tulee stressi ja raskaus ei pääse alkamaan jo pelkän stressin takia.
No, sitten ollaan tultu onnellisesti raskaaksi ja siirrytty odostuspalstalle. Siellä vauhkoillaan kaikista mahdollisista ruoka-aineista mitä saa ja ei saa syödä jne. Mutta ihmeellisintä on mielestäni se, että jo rv 36 aletaan odottamaan milloin se synnytys alkaisi ja valitetaan miksi se vauva ei jo tule. Eräskin mamma kertoili jokin aika sitten, että: " on se kumma, kun vauvan vointi on vaan koko ajan pääasia ja äidin voinnilla ei ole mitään väliä. Pitäisi varmaan saada aikaan se raskausmyrkytys, että käynnistäisivät tämän raskauden, muuten eivät ota minua ja vaivojani vakavasti." Ja tämä äiti oli rv 37. Kyllä varmaan jokainen odottaja kokee olonsa jossakin vaiheessa hankalaksi ja todella kipeäksi, mutta eiköhän se lapsen vointi kuitenkin ole loppujen lopuksi tärkeintä. Nykyajan trendi näyttää olevan se, että lapsi pitäisi saada mahdollisimman nopeasti maailmaan, että ÄIDILLÄ olisi taas hyvä olla, lapsen voinnista ei niin väliä.
No, kukin kuumeilee ja odottaa vauvaa omalla tyylillään ja ihmisten taustojahan en voi tietää, kun satunnaisesti vain luen tekstejä, mutta kyllä jotenkin ihmetyttää tämä vauhkoilu...Vielä muutama vuosi sitten ihmiset tällä palstalla suhtautuivat paljon luontevammin raskauteen liittyviin asioihin.
Kommentit (45)
Totta kai tilanne on eri niillä, jotka ovat ehkä jo vuosia yrittäneet tulla raskaaksi, mutta paljon löytyy myös pari kuukautta yrittäneitä, joilla on " kaikki mulle heti" -asenne. Mitä iloa sitä raskautta on testata kp 25, kun sitten joutuu kyttäämään mahdollisia haamuja joka valossa ja ehkä ihmettelemään miksi ne kuukautiset sitten kuitenkin tulivat ajallaan. Eihän se plussa siitä mihinkään karkaa, vaikka testin tekisi ohjeidne mukaisesti silloin kun menkkojen pitäisi alkaa... Ja sitten tietysti kysytään, ollaanko raskaana normaaleista menkoista huolimatta.
Mitä odottajiin tulee, tietoa kielletyistä ruoka-aineista löytyy netistä pilvin pimein, eli ei niitä " saako fetajuustoa syödä" -aloituksia olisi niin paljon jos ihmiset vaivautuisivat itse etsimään tietoa esim. googlella tai vaikka Vauva-sivujen haulla. Kieltämättä ns. maalaisjärjen käyttö tuntuu tykkänään joiltain hukkuneen odotusaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo toi vauvan haaveilu saa monet naiset ihan aivopehmeiksi sekopäiksi.
t. kolmen äiti, jonka yksikään raskaus ei ole alkanut tosta vaan
Tulin vahingossa raskaaksi, joten tuohon kuumeiluun en puutu.
Mutta minut odotuspuolella lytättiin aika täysin, kun koitin puhua maalaisjärjen puolesta. Vauva ei kärsi jos otan lasin viiniä jouluaattona, syön silloin tällöin maksalaatikkoa tai maistan graavilohta ja maustan kastikkeen nokareella sinihomejuustoa.
En kuulemma koskaan voisi rakastaa lastani kun en jatkuvasti mittaillut vatsanympärystä, käynyt 3D-ultrassa ja muutaman ylimääräisen neuvolakerran yksityisellä. En kuulemma välitä.
En odottanut lastani tarpeeksi, kun en kokeillut käynnistää synnytystä risiiniöljyllä tai tehnyt kyykkyhyppelyitä rv 37.
Totaalisen kamala olin kun raskaus meni " yliaikaiseksi" (eli kun rv 40 tuli täyteen) kun en vaatimalla vaatinut käynnistystä. Ei auttanut selostus että lääkäreiden mukaan lapseni voi hyvin kohdussani, ja minuakin vaivasi vain ajoittainen närästys.
Lapsi syntyi rv 41+3. Nykyään on ihan terve taapero =)
Itse odotan esikoistani ja minunhan pitäisi olla pahin mahdollinen hössöttäjä, mutta nämä kaikenmaailman syyssäteet ja kevätkeijut menevät ihan yli ymmärryksen.
" Mul on nyt rv2 ja maha on kasvanut toooosiii paljon, jäin nyt jo äippälomallekin kun ei enää jaksa käydä töissä..."
Huokaus. Ehkäpä keskustelen mielummin vaikka lapsettomien ystävieni kanssa...