Kyllä mua surettaa ja säälittää päiväkodin 8 kk lapset :(

tolkuttomasti, mutta vaihtoehtoja ei ole. Pakko viedä lapsi päiväkotiin kun vanhempainrahakausi loppuu. : (

Jk. Niin, ja olemme 4 hlöä/70 m2, että sellaisissa hulppeissa neliöissä haluamme jatkossakin nauttia korkeasta elintasosta...

Vierailija:

Miksi äitiysloma ei kestä siihen asti, että lapsi on vuoden vanha? Tuskin silloin kukaan veisi vauvaansa tarhaan.

Nykyinen hoitovapaasysteemi suosii ensisijaisesti niitä perheitä, joissa äidin palkka on selvästi isän palkkaa pienempi eli hoitovapaalle jääminen pudottaa perheen ansiotasoa vähemmän kuin kahden läheskään yhtä paljon tienaavan tulonsaajan perheessä. Kannatan myös hoitorahan ansiosidonnaisuutta, esim. 25% kuukausipalkasta.

Minä sain vaivaiset 252e ja siitä verot pois....,silti olin sen

kolme vuotta kotona.

Jos lapsia aletaan suunnitella, kyllä vähempiälyinenkin tajuaa, että väistämättä tulotaso laskee. Mutta se on tämä nykyajan uusavuttomuus, jossa kärsijänä ovat ennenkaikkea nuo pienet reppanat :(

voin sanoa ETTEN IKINÄ IKINÄ VEISI OMAA ALLE KOLME VUOTIASTA MUIDEN HOIDETTAVAKSI



Eli jos vaan mahdollista niin hoitakaa ne pienet omassa kodissaan. Kaikista paras vaihtoehto.



Ei ne lapset nyt koko päivää pimeässä nurkassa istu, mutta eivät ne pienet saa sitä syliä ja huomiota jota todellakin tarvitsisivat ; (

viedä omia lapsiani! En siis voi oikeasti ymmärtää niitä lastentarhanopettajia jotka jaksaa paasata miten eivät ikinä voisi viedä lapsiaan tarhaan. Miten te sitten voitte olla siellä töissä? Ei kai siellä nyt OIKEASTI niin kamalaa ole?

Olen ollut todella todella monessa talossa töissä ja nähnyt jos jonkin moisia hoitajia. Ei kyse ole pelkästään siitä minkälainen talo on työskennellä aikuisena vaan miten ikävää sen pienen on olla siellä lattialla kököttämässä kovassa metelissä ja yksilöllistä huomiota harvemmin saa tänä päivänä. Liukuhihnatyötä se valitettavasti on ja pakkohan ne lapset on jonkun hoitaa kun tänä päivänä lasten omat vanhemmat eivät siihen kykene vaikka on hoitovapaat olemassa. Kaikista pahimpia ne jotka itse vauvan kanssa kotona ja ne jotka väittävät vievänsä lapsen hoitoon vain VIRIKKEIDEN vuoksi, huhhuh

Meillä lapsi meni hoitoon 10 kk ikäsenä. Osasi kävellä, leikkiä itsekseen ja toisten kanssa. Kaikkea puuhaa sen ikänen kotonakin, meillä ei ole lapset koskaan jääny istuun, päinvastoin.

Hoidossa saa miljoona kertaa enempi virikkeitäkin kuin kotona äidin kanssa.



Ja nyt on sitten turha alkaa vouhkaamaan mua vastaan: itse kysyitte mitä lapsi tekee hoidossa. Leikkii, syö, nukkuu, ulkoilee. Ihan tavallista pienten lasten touhua.



Meillä ei lapset kiukuttele vastaan kun mennään hoitoon. Me annetaan lapsille aamulla aikaa, ei oo tiukka minuuttiaikataulu.

Oma elämänkatsomus ymmärtää että on erilaisia olla ja elää. Ei äidin tehtävä ole ainoastaan synnyttää lapsia ja jäädä kotiin keittämään puuroa. Äidin tehtävä on sama kuin isän: olla mukana tekemässä perheen elämästä mukava ja hyvä. Jos tilanne ei toimi niin sitä muutetaan. Jos sinusta ei ole viemään lasta hoitoon, et saa sitä sinne kuin huudattamalla niin älä vie lasta sinne. Mutta pakkoko on haukkua muita jokka tekee toisin??

Meillä pph on itse palannut äitiyslomalta takasin työmaalle ja vienyt lapsensa kunnalliseen päiväkotiin. Joten ymmärrä: sinun mielipiteesi on omasi, joku toinen hoitaja valitsee toisin.



Meillä lapset tykkää mennä hoitoon. Juoksee halaan kun haetaan kotio ja vilkutetaan hoitajille heipat ja odotetaan seuraavaa hoitopäivää. Näin meillä reilu 1- ja 2- vuotiaat. Mutta meillä on kaksi positiivista poikaa ja ihana hoitopaikka!



37

Eivät saa kavereita? Eivät askartele? Pelkkää kurjuutta, ei mitään virikkeitä? Olen pahoillani, mutta en jaksa uskoa että tuo on koko totuus...

Miksi te kuvittelette niiden lasten tarvitsen normaalin kodin virikkeitä enemmän???



-34-

Mä elin Kelan rahoilla yksinhuoltajana 3-vuotta välttääkseni saman. ja sain vielä hemmetin hyvän duunipaikan kun lähdin takaisin töihin. Ei harmita yhtään, vaikka koti ei todellakaan ole mistään sisustuslehdestä, kun ei tullut rahaa kolmeen vuoteen.

saa kavereita muualta kuin päiväkodista? Ettekö osaa silloin tällöin itse askarrella lapsienne kanssa? Argh ja en puhu nyt yli kolme vuotiaista.



-34-

eli pakko olla vähän isompi asunto ja auto. Itse töissä päiväkodissa ja kyllä minä ainakin ehdin sylitellä siellä pieniä yhtä paljon kuin omaa alle vuoden ikäistä kotona. Katsos kotonakin joutuu tekemään muutakin kuin istumaan lattialla vauva sylissä.



Toki jos olisi oikeasti taloudellisesti mahdollista olla kotona olisin vähän pitempään, mutta kaikilla ei tosiaan miehet tienaa niin paljon että riittäisi edes ruokaa+bensaan ja laskuihin.



Ja kyllä meillä kotonakin vauva välillä vaan katselee isompien touhuja ihan tyytväisenä.

Ei meikäläisen 2 lasta olisi " nököttänyt" tuon ikäisen misään paikoillaan.

Kyllähän ton ikäset osaavat jo itse liikkua.

jos ei itse voi lastaan kotona pidempään hoitaa, mutta älkää viekö niitä sinne VIRIKKEIDEN VUOKSI vaan myöntäkää, että kyse on enemmänkin rahasta?



-34-

kun lapseni ollut pelkästään pph:lla mutta ei kai se päiväkoti siis ihan HIRVEÄ paikka ole? Ainakin pari kertaa ollut lapseni varahoitopaikkana yksi päiväkoti ja kivaa on ollut, kun on saanut leikkiä uusien kavereiden kanssa.

Ja entä jos äiti on rehellisesti sitä mieltä ettei viihdy /jaksa olla kotona kolmea vuotta taaperon kanssa? Seinät kaatuu päälle? Masentaa? Ei kotihoito varmasti silloin ole laadukkaampaa kuin päiväkoti?

Vierailija:

Mitä surkimusäitejä täällä oikein on?? Ettekö osaa kotona laulaa, leikkiä, leipoa, askarrella ja ulkoilla? MISSÄ VIKA?????

varmaan siinä, ettei loputtomiin jaksa. 10. kuukausi menossa lapsen hoitoa kotona, ja pälli alkaa pikkuhiljaa sumeta. minun mielenterveyteni säilyttämiseksi ei yksinkertaisesti riitä vauvantasoisten juttujen puuhailu päivät pääksytysten, tauotettuna vain päiväuniajoilla jolloin saa itse syödä, ehkä lukea mailit ja juosta jotain kotihommia.

joo, näemme kavereita joka viikko, niin lapsellisia kuin lapsettomiakin. käymme vauvan kanssa uimassa, lenkillä, kaupungilla, leikimme, kävelemme ympäri taloa, luemme kirjoja jne jne. rahat riittää enemmän kuin hyvin, ja jonkun aikaa äitiysloman tuoma tauko erittäin stressaavasta, vastuullisesta ja hektisestä työstäni oli ihanaa. mutta nyt riittää.

minulla on vielä 5 vkoa ennen töihinpaluuta, mutta vauva meni naapurin pph:lle hoitoon 5h/pvä. ja minä käyn tuona aikana sydämeni kyllyydestä salilla, shoppailemassa, teen kotihommat rauhassa, luen, lojun sohvalla, kampaajalla, kasvohoidossa, vapaaehtoistyössä ja mitä ikinä mieleeni juolahtaakaan, pääkriteerinä se, mitä ITSE haluan! annettuani 10 kk etusijan vaavin tarpeille, tuntuu tämä itselle otettu aika niin perhanan hyvältä, ettei ole kunnon tosikaan. työhönpaluun ajatus saa melkein itkemään ilosta.

kun vauva on tämän 5h hoidossa ollut, on niin ihana mennä hakemaan omaa kultaa että oikein mahan pohjasta hytkäyttää. ja ihana puuhailla loppupäivä hänen kanssaan, kun on jaksava ja virkistynyt, saanut huolehtia myös itsestään. pointtina kirjoituksessani lienee, että kaikki eivät kykene ihan vähässä kummassa elämään vain vauvalle vuosikausia. minä tiedän, että en voisi jäädä enää pidemmäksi ajaksi kotiin ja voida itse hyvin, kaipaan muutakin. vauva on mieheni ja minun elämän keskipisteessä, muttei keskipisteenä.

työni alkaessa siirrymme molemmat 6h työpäivään, että vaavin hoitopäivän pituus ei ylitä 5 tuntia. pph:mme on ihana, vuosikymmeniä omia lapsenlapsiaan ja naapuruston lapsia hoitanut mamma. mikäli en olisi mieluista hoitopaikkaa löytänyt, en olisi mennyt töihin, mutta kun löysin, en koe hoitojärjestelyissämme mitään pahaa. ja ajatella, että tämän kuukauden ajan vaavi on hoidossa vaikka olen itse vain vapaalla ja nautin elämästä! enkä edes koe tekeväni mitään väärin. kyllä itsestäänkin saa pitää huolta, ja onnellisuudestaan huolehtia, vaikka lapsia tuleekin. liiasta uhrautuvaisuudesta kärsii ensin itse, sitten lapsi, sitten koko muu perhe. kultainen keskitie kaikessa, ei sorruta äärimmäisyyksiin puoleen eikä toiseen - liian pitkät hoitopäivät pienille ovat epäilemättä huono juttu, mutta niin on myös kynsin hampain kotihoito, jos ei itse koe siihen täydestä sydämestään kutsumusta kaiken muun kustannuksella.

mitä huonoihin tarhakokemuksiin tulee, jos vanhemmat ovat kollektiivisesti huolissaan jonkun tarhan meiningistä, olisiko hyvä idea vaikka koota vanhempainyhdistys ja puuhata nettikamerayhteys tarhaan tms, jolla vanhemmat voisivat halutessaan vilkaista oman kullan menoa ja meininkiä päivän mittaan? jos minun lapseni olisi tarhassa (ja täytyy sanoa että ei, en näin pientä tarhaan laittaisi ikuna kuuna päivänä), yrittäisin puuhailla tuommoisen.

tässä erilaista näkökantaa!

Meidän päiväkodissa olemme me hoitajat taas huomanneet, että 1-vuotias on ihan hyvässä iässä tuoda hoitoon. Silloin hoitoon jääminen ei ole niin dramaattista ja äiti unohtuu hyvin pian kun pieni katselee muiden touhuja. MUTTA enemmän meidän päiväkodissa on tullut ongelmia 2v-2,5 vuotiaiden kanssa, myös 3 vuotiaiden kanssa, koska nämä muistavat äidin jatkuvasti ja ikävöivätkin sitten samaa tahtia. Eli aloitus voi olla tosi rankka. Kun lapsi taas on aloittanut pienempänä niin hän tavallaan " kasvaa" päiväkotiin ja siellä ollaan sitten ihan kun kotona jo tossa 2-vuodenkin iässä. Eikä äitiä ikävöidä.



En nyt sano kumpi on parempi, mutta halusin tuoda myös esiin ammattilaisen mielipidettä siitä, että monesti tuo pienempi ikä soveltuu tarhaan tuomiseen paremmin. Lapset sopeutuvat paremmin ja nopeammin. Eli älkää uskoko kaikkea mitä täällä kauhistellaan...ei niillä pikkusilla siellä asiat huonosti ole. Syliä saavat halutessaan.

Voitko ihan rehellisesti sanoa, että lapsi on sinulle TÄRKEINTÄ maailmassa???