Lue keskustelun säännöt.
Kyllä mua surettaa ja säälittää päiväkodin 8 kk lapset :(
07.03.2007 |
Siellä ne istuu hämärässä huoneessa joka päivä nurkassa kun haen omaa lastani, ja nää isommat lapset puuhaa ja touhuaa :(
Kommentit (61)
juttu. Siis ihan 10 kk uhrasit lapselle... Ei juma, mä en voi uskoa et tollasia naisia on :0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei voi mitään, mutta 49 on juuri tyypillinen(ja karmea sellainen) esimerkki nykyajan " kaikki-mulle-heti-tässä-ja-ny t" vanhemmasta :(
Voitko ihan rehellisesti sanoa, että lapsi on sinulle TÄRKEINTÄ maailmassa???
en voi sanoa, enkä koe siihen mitään tarvettakaan. minulle yhtä tärkeitä asioita kuin lapseni ovat mm. vanhempani, siskoni, puolisoni. lisäksi tärkeitä (vaikkeivät ihan niin tärkeitä kuin yllämainitut) ovat kaikkien yllämainittujen plus itseni kokonaisvaltainen hyvinvointi, onnellisuus, elämän monipuolisuus, vaihtelevuus ja hauskuus. en näe mitään syytä, miksi olisin " kaikki-mulle-heti-tässä-ja-nyt" -vanhempi siksi, että huolehdin myös muista elämäni osa-alueista kuin lapsestani. mikään toimintani ei tapahdu lapseni kustannuksella kuitenkaan, eli ei ole hänen onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan pois. ei ole kertaakaan itkenyt hoidossa, syö ja nukkuu hyvin, viihtyy leikkien uusilla leluilla ja katsellen kahta muuta 5-vuotiasta lasta. viiden tunnin hoitopäivästä nukkuu 3 tuntia. 2 tuntia päivästä siis viettää syöden ja leikkien jonkun muun kuin minun kanssani. ja tuloksena on onnellinen äiti - koska saa toteuttaa myös muita tarpeitaan kuin tarvettaan olla lapsensa kanssa 24/7 - sen lisäksi, että on onnellinen lapsi :)
jos tämä on jonkun mielestä karmeaa ja itsekästä, voisi minun mielestäni mietiskellä sitä, onko oma riippuvuus lapsista liiankin voimakasta. kyllä kai lähes vuoden ikäisestä lapsesta kannattaa pystyä olemaan muutama tunti erossa, jos tietää lapsen olevan hyvässä hoidossa? voitko sinä, minua kritisoinut, rehellisesti sanoa, onko sinua ihmisenä enää olemassa lapsistasi irrallisena persoonana? vai onko elämäsi kutistunut pelkkään lapsien kautta elämiseen? itsensä toteuttaminen ja lapsestaan hyvin huolehtiminen eivät ole toisisaan poissulkevia asioita. kannattaa kokeilla, minulla ainakin se johtaa täydempään elämiseen.
t. 49.
Näppärästi tartut yhteen lauseeseen kun sanoin että hoitopaikassa miljoona kertaa enempi virikettä... :D Vastaa siihen toiseenkin: jos toinen hoitaja vie päiväkotiin lapsensa suoraan äitiyslomalta niin onko se susta nyt sitten väärin?? Ainakin sillä taitaa olla eri kokemuksia hoitopaikoista?? Vai onko se susta vastuuton..
Vastaan lauseeseeni " saa miljoona kertaa enempi virikettä" -koska se on faktaa. Hoidossa on muita lapsia, on eri leluja, eri lauluja, eri leikkejä, eri askerteluja..
Meillä on isoveli pienellä lapsella ja se jo itsessään antaa pienemmällä kymmeniä kertoja enempi virikkeitä kuin mitä minä yksin annoin esikoiselle. Hoidossa lapset saa virikkeitä enempi kuin kotona. Vaikka äiti kuinka olisi sirkusapina, ei hän voi tarjota samaa virikkeellisyyttä.
EN TARKOITTANUT ETTÄ LAPSET KANNATTAA VIEDÄ VIRIKKEIDEN VUOKSI HOITOON! Vaan se on yksi positiivinen asia.
37
Vierailija:
Siis ihan 10 kk uhrasit lapselle... Ei juma, mä en voi uskoa et tollasia naisia on :0
tai ehkä ymmärsit väärin, luettua tekstiä on helppo tulkita toisin kuin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. 10 kk uhrasin lapselle 100%:sesti, laittaen kaikki omat tarpeeni, menoni jne. taka-alalle. niinkuin kuuluukin lapsen tullessa. nyt katson, että koska lapsi viihtyy 2 hereilläolotuntia leikkien jonkun muun kanssa kuin minun, uskallan ottaa päivittäin tämän pienen ajan myös itselleni, sen lisäksi että koko lopun vuorokauden olen vastuussa ja huolehdin lapsestani ilolla! onpa kamalaa :) kyllä, tällaisiakin naisia on. ei kaikki koe tarvetta uhrata koko elämäänsä vuosikausiksi täysin lapselle, ja marttyyroida sitten, kuinka on tylsää ja rankkaa.
t. 49
ihan tunnettu tosiasia on että ne akateemiset naiset jotka ovat pyöräyttäneet lapsia heti opintojen lopussa tai loputtua ovat ihan eri lähtökohdissa urakehityksensä kanssa. mulla on monta tuttua jotka ovat pudonneet totaalisesti uralta kun jäivät vuosiksi kotiin hoitamaan lapsi. kyllä työnantajakin niin fiksu on että palkkaa naisia tai miehiä jotka ovat tehneet sitä työtä mieluummin kuin ilman työkokemusta ja jokunen vuosi sitten tutkintonsa valmiiksi saaneen. ikävä juttu.
kyllä minua ainakin pelottaa tipahtaa siitä putkesta jos tuloksena on se että koulutus ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos lapsia aletaan suunnitella, kyllä vähempiälyinenkin tajuaa, että väistämättä tulotaso laskee. Mutta se on tämä nykyajan uusavuttomuus, jossa kärsijänä ovat ennenkaikkea nuo pienet reppanat :(
Kirjoitinko viestissäni, että olisin töissä??? Kotona ollaan kahden alle 3v. lapsen kanssa.
Käsittääkseni erityisesti pk-seudulla asuminen on kallista, ja harva varmaan luopuu omistusasunnostaan, ja muuttaa vuokralle lasten hankinnan takia. Tai mistäpä tietäisin.
33, kehoitat minua taloussuunnitteluun. No kerrotaan sitten, että mies hoitaa meillä sijoitusasiat, ammattilainen kun on. Velkaa ei ole. Lasten myötä tulotasoni ei muuten laskenut yhtään!
Olisin täysi typerys, jos alkaisin arvostelemaan kaikkia niitä, jotka toimivat toisin kuin me. Minulla on hyvin varaa olla kotona, kaikilla ei ole, vaikka haluaisivatkin, valitettavasti. Siinä on turha nimitellä ketään uusavuttomuudesta.
Kotiäidit saavat vallan mainiosti nostaa itsensä jalustalle, mutta ette ole yhtään parempia äitejä, kun nekään jotka vievät lapsensa hoitoon.
Jokainen äiti rakastaa lastaan ja jokaisessa perheessä on erilainen elämäntilanne. Kukaan ei voi mennä toisen tilanetta tuntematta mennä sanomaan yhtään mitään!!
T:itsekin kotiäiti, joka ei arvostele muiden valintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tekstisi oli raikasta luettavaa näin umpimielisellä palstalla.
Kaikkea hyvää sinulle, pidä linjasi!
Vain se oma ratkaisu on oikea.
Ihan sama mitä toinen perhe tekee, mutta jos se on eri tavalla, kuin oma tekeminen, niin ilmiselvästi lasta ei rakasteta...
Ihan kauheata.
Tajuatteko te kotiäidit oikeasti millaisia mustavalkoisia umpioita te olette????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös minä vien nyt kohta kaksivuotiaani neljänä aamuna viikossa pariksi, kolmeksi tunniksi leikkipuistoon, ja itse vain olen, shoppaan, treenaan, luen, kirjoitan, siivoan JA NAUTIN.
Rakastan poikaani, mutta vastuulliseen työhön ja sähäkkään elämänrytmiin ja elämän monipuolisuuteen tottuneena päivät lapsen kanssa kaksin alkoivat viime kesänä ahdistaa. Onneksi syksyllä löytyi tuo ihana leikkipuisto, ja nyt olen tyytyväisenä jaksanut olla kotona tänne saakka. lapsi menee hoitoon vastan ensi syyskuussa, kaksi ja puolivuotiaana.
Tänä " puistoaikana" olen saanut itseni takaisin -- olen taas menevä, iloinen, onnellinen, aikaansaava ja aktiivinen nainen ja työkin maistuu, vaikken varsinaisesti töissä vielä olekaan. Omasta ajasta saamallani energialla vaan olen sitten iltaisin, päiväuniaikoihin ja viikonloppuisin kirjoittanut väitöskirjastani puuttuneet kaksi artikkelia. Voin siis väitellä vanhempainvapaaltapaluun kunniaksi!
Ja hei, ekan kotivuoden saldo oli ihanan ja iloisen pojan lisäksi sotkuinen koti ja kireä tunnelma. Nyt siis poika on sosiaalinen, avoin, iloinen äidinpoika ja äiti on oma onnellinen itsensä. Hyvin jaksan näin vielä puoli vuotta ja sitten takaisin töihin!
Moralisoikaa minkä ehditte, minä olen tyytyväinen :) Terkut neljäysille!
kiva kun vastasitte! kaikkea hyvää myös teille :)
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ainut vauva, jota syliteltiin ja kannettiin sylissä. koskaan en nähnyt hänen itkevän. tyytyväinen oli poika. toisin kiukuttelevat 2v. oli ne jotka siellä parkuivat tai oikeastaan oli vain kaksi itkevää pari vuotiasta lasta.
Kiva kun joku uskaltaa kirjoittaa rehellisesti niinkuin asiat on. Kummastuttaa nämä naispuoliset timotamikkoset. On se kumma, että Suomessa äiti ei saa olla muuta kuin ÄITI. Isät sen sijaan saavat yhdistää useampia rooleja ja elää tasapainoista ja monipuolista elämää pienten lastenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sit täällä kitistään että kuule ku mun on pakko mennä töihin, ei rahat riitä muuten. Mitä siitä lapsen ensimmäisistä tarkeistä vuosista. Pääasia että on upea talo jolla kerskua sukujuhlissa. - 3 lasta, kotiäiti, 80m3 5hlöä
Onnea teille! Pitäisikö sun mielestä ihmisten esim. myydä ennen lapsia (tai tietoa siitä, saako niitä edes koskaan) hankitut talonsa ja muuttaa kunnan vuokra-asuntoon nyhjäämään, jotta saisi olla mahdollisimman pitkään kotona?! Ihan rehellisesti? Sinähän tietysti olisit tehnyt niin....
t. toinen kotiäiti, 106 neliötä ja 6 henkeä
Vierailija:
myös minä vien nyt kohta kaksivuotiaani neljänä aamuna viikossa pariksi, kolmeksi tunniksi leikkipuistoon, ja itse vain olen, shoppaan, treenaan, luen, kirjoitan, siivoan JA NAUTIN.Rakastan poikaani, mutta vastuulliseen työhön ja sähäkkään elämänrytmiin ja elämän monipuolisuuteen tottuneena päivät lapsen kanssa kaksin alkoivat viime kesänä ahdistaa. Onneksi syksyllä löytyi tuo ihana leikkipuisto, ja nyt olen tyytyväisenä jaksanut olla kotona tänne saakka. lapsi menee hoitoon vastan ensi syyskuussa, kaksi ja puolivuotiaana.
Tänä " puistoaikana" olen saanut itseni takaisin -- olen taas menevä, iloinen, onnellinen, aikaansaava ja aktiivinen nainen ja työkin maistuu, vaikken varsinaisesti töissä vielä olekaan. Omasta ajasta saamallani energialla vaan olen sitten iltaisin, päiväuniaikoihin ja viikonloppuisin kirjoittanut väitöskirjastani puuttuneet kaksi artikkelia. Voin siis väitellä vanhempainvapaaltapaluun kunniaksi!
Ja hei, ekan kotivuoden saldo oli ihanan ja iloisen pojan lisäksi sotkuinen koti ja kireä tunnelma. Nyt siis poika on sosiaalinen, avoin, iloinen äidinpoika ja äiti on oma onnellinen itsensä. Hyvin jaksan näin vielä puoli vuotta ja sitten takaisin töihin!
Moralisoikaa minkä ehditte, minä olen tyytyväinen :) Terkut neljäysille!
Terkut myös sinulle, tosin en ole 49. Olen kuitenkin vastaavassa tilanteessa kuin sinä, tosin lapsia on jo kolme. Isommat lapset käyvät pari kertaa viikossa leikkipuistossa ja sinä aikana kirjoittelen väitöskirja-artikkeleita valmiiksi. Nuo omat hetket vauvan nukkuessa päiväunia ovat erittäin tärkeitä mun hyvinvointini kannalta eivätkä lapset tosiaankaan kärsi leikkipuistoseurasta, päinvastoin!
päiväkotiin 8-10h ja itse ovat esim kotona vauvan kanssa. kuinka kenelläkään on sydäntä tehdä noin?
-34-
Eikä kaikkien perhesuunnittelu ei onnistu halutulla tavalla. Toisaalta voi se päiväkoti olla jollekin lapsellekin parempi paikka, eihän kaikki äidit ole edes täyspäisiä. Syitä ja tarpeita on monia.
halua olla kotona sitä kolmea vuotta vaikka rahatilanne sen kestäisi? Kotiäitiys ei sovi kaikille, se lienee vain yksi vaihtoehto lastenhoidon järjestämisessä?
Jokainen tekee kaiketi omilla resusseillaan parhaan ratkaisun!
Lapsihan saa aloittaa päiväkodin kun on täyttänyt 9kk.
olemme omassa kaveriporukassa pohtineet, onko tämä yleistäkin. OMa lapi aloitti osa-aikaisena vuoden ikäsenä. Oli juuri sopiva ikä ja aika hänelle, koska on aina ollut tosi reipas eikä lainakan ujo.
Samaan aikaan aloitti kaksi kolme vuotiasta, jolle kuusi ekaa kuukautta oli kamalaa itkua, ikävää ja äidissä sydäntäraastavasti roikkumista.
Tämän jälkeen tuntui oudolta mantra siitä, että juuri maaginen kolme vuotta olisi se sopiva ikä kaikille lapsille. Eiköhän lapset ja aikuiset ole kaikki erilaisia, samoin hoitopaikat ja työsuhteet.