Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TAYS ÄITIKIELTEINEN SASIRAALA
29.01.2006 |
Äitikielteinen sairaala
Nuori synnyttäjä kertoi äskettäin Aamulehdessä ikävistä kokemuksistaan Tampereen yliopistosairaalan vierihoito-osastolla ja arveli, että huono kohtelu saattoi johtua hänen iästään. Voimme omiin kokemuksiimme nojaten vakuuttaa, että iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Olemme synnyttäneet yhteensä kuusi lasta, joista neljä Taysissa.
Mielestämme Tays on periaatteeltaan ja toimintavoiltaan vauva- ja äitikielteinen sairaala, jossa alentava, odottavan äidin ihmisarvoa loukkaava ja välinpitämätön kohtelu on itsestäänselvyys.
Toinen meistä, Katja Keisala, meni synnytysvastaanotolle keväällä 2003. Suurimman osan synnytystyöstä Katja teki käytävällä, koska sairaalassa ei ollut ketään, joka olisi voinut saattaa hänet synnytyssaliin. Käytävällä oleili myös muita synnyttäviä naisia ja heidän miehiään, tuoleja ei ollut, mutta ikkunanpielestä Katja sai tukea supistusten tullessa.
Huohottaessaan siinä vieraiden ihmisten keskellä, sairaalaan roikkuvat vaatteet päällään ja peräruiskeen jälkeen annettu ylisuuri vaippa housuissaan Katja ei onneksi tiennyt, että pahin olisi vasta edessä. Mainittu toimenpide on Taysissa täysin välttämätön, vaikka Turussa ja Vammalassa Katja on onnistuneesti synnyttänyt ilman sitä.
Katja pääsi saliin vasta tuntia ennen synnyttämistä, joten epiduraalia ei Katjan niin halutessa olisi enää voitu antaa. Sairaalan tutustumiskierroksella luvatusta vesialtaasta ei kukaan tiennyt yhtään mitään, synnytysjakkaraa ei haluttu tuoda, eikä Katja toivomuksia synnytysasennosta kuunnella.
Lapsen synnyttyä kätilöt ja lastenhoitaja moittivat Katjaa siitä, että hänen kaltaiset itsepäiset äidit vaarantavat lapsen hengen ja hyvinvoinnin. Katja vietti yhden yön kahden hengen huoneessa kahden naisen ja kolmen vastasyntyneen kanssa, ja kotiutui seuraavana päivänä omasta toivomuksestaan.
n n n
Elina Penttinen meni kesällä 2005 Taysin synnytysvastaanottoon lääkärintarkastukseen raskauden yliaikaisuuden vuoksi. Vastaanotto oli ankea, sillä kätilö ei lääkärin lähetteestä huolimatta olisi halunnut ottaa Elinaa sisään, ilmeisestä syystä: vastaanottotila oli täynnä lääkäriä odottavia, kapeilla ja epämukavilla penkeillä istuvia ja kovissa supistuksissa kärsiviä naisia, joita ohjattiin synnytyssaleihin vasta viime hetkellä.
Lopulta paikalle saapuva lääkäri totesi Elinalle, että synnytyksen käynnistämiseksi ei ole tarvittavia perusteita - eikä Taysissa olisi tilaa käynnistellä synnytystä siinäkään tapauksessa, että perusteet sille olisivat olemassa. Elina palasi Taysiin vasta kun 42 raskausviikkoa oli täynnä, ja vaati heikkovointisena sektiota. Vaikka lääkärin mielestä synnytystä olisi ensin pitänyt muutama päivä käynnistellä ja sitten vasta leikata, hän lopulta suostui Elinan vaatimuksiin.
Kun sektiosta oli sovittu, lääkäri ehdotti, että Elina voitaisiin samalla steriloida, olihan hän saamassa jo kolmannen lapsensa. Elina ei tähän suostunut, vaikka ymmärtääkin, että Tays ei toivota uudestaan tervetulleeksi vaativaa asiakasta, joka ei alistu normaaliin epäinhimilliseen kohteluun ja tyydy olemaan pelkkä hoitotoimenpiteiden kohde.
Osastolla ollessaan Elina näki, kuinka juuri synnyttäneille äideille ei ollut edes vuodepaikkaa tarjolla, vaan heidän täytyi odottaa päivähuoneessa ja käytävillä vastasyntyneiden vauvojensa kanssa. Vauvojen rinnallaharjoittelua häirittiin jatkuvasti verensokerimittauksilla ja lisäruokinnalla, jotta mittausten tulokset saataisiin näyttämään parhaimmilta mahdollisilta.
n n n
Synnytyskokemus on raskas sekä äideille että vauvoille, mutta Taysissa heillä ei ole mahdollisuutta levätä ja palautua. Yhä useampi äiti haluaa lähteä pois mahdollisimman pian, siitäkin huolimatta, että kotona saattaa odottaa jo monta hoivaa vaativaa palleroa ja lepo olisi tarpeen. Kotona ei ainakaan tarvitse imettää tai alistua intiimeihin tutkimuksiin vieraiden silmäparien alla.
Kokemuksiemme perusteella Taysissa vallitsee naisvihamielinen ja vauvakielteinen ilmapiiri, jossa kielletään naisilta oikeus itsemääräämiseen, intimiteettiin ja kunnioitukseen. Vauvoilta evätään paras mahdollinen huolenpito yhdellä heidän elämänsä herkimmistä hetkistään.
Elina Penttinen
YTT, kolmen lapsen äiti
Katja Keisala
YTT, kolmen lapsen äiti
Isompi kuva
Kuva: RAINE LEHTORANTA
Kirjoihin. Tampereen yliopistosairaalassa syntyneet vauvat tunnistetaan rannekkeen avulla.
Kommentit (112)
Itselläni oli asiallista, mutta luotettavilla ystävilläni on ikäviä kokemuksia TAYS:ista. Nykyään on asia pilattu liialla tungoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli minulle surullinen kokemus kun synnytin nyt kaksi vuotta täyttävää ainokaista poikaani. Itseasiassa en voi syyttää koko laitosta, mutta kätilö ja kätilöopiskelija olivat kamalia. Synnytin yöllä. Ennen iltavuoroa minulla oli aivan ihana kätilö. Iltavuoron alkaessa alkoi painajainen. Minä herkässä tilassa. He kohtelivat miestänikin kuin roskaa siellä, vaikka ei yhtään roskalta näytä. He tiuskivat. Opiskelija sanoi minulle kun tuskissani valitin, että ei kuule vauva tule maailmaan ilman kipua.... haloo? Ihan kuin en sitä tietäöisi jne.
He passittivat minut suihkuun 39 asteen kuumeessa ja sanoivat että tarkkailkaa lasta. Miten? kUn en tolpillani pysynyt ja mies kantoi minua suihkuun, akkojen päät nousivat vuorotellen kansian luukun yli kun kurkkivat.
Kun pääsin osastolle 3a, oli ihanaa=) Itkin ensin hoitajalle karmeita kätilöitä!!!! Tämä osasto oli aivan ihana ihanine hoitajineen=) Heille kiitos=) Myös LO5 henkilökunta oli ihanaa=) Siittä myös kiitos. Vietimme siellä 8pvää infektion takia.
Itse mietin myös, että oliko nuoren ikäni takia kohtelu niin tylyä? Olin 20.v Muistan tuon hetken aina.
anteeks kirjotusvirheet, tuohduin vain miettiessänikin tuota.
Vierailija:
Jotkut elämästä vieraantuneet pösilöt ei tajua, että
synnytyksessä voi oikeasti menettää niin paljon verta, että sen jälkeen ei todellakaan PYSTY nousemaan ylös sängystä!!!
Väliä sille, millaiseksi äidiksi itsensä tuntee
Väliä sille, miten synnytyskivun kokee
Minua todella harmittaa kaikkien niiden puolesta, jotka synnyttävät kaikki lapsensa tuolla porsimossa, eivätkä koskaan saa tietää paremmasta. Vammalassa äitiä ja vauvaa hoidetaan koko ajan! Ja säännöllisen synnytyksen hinnassa tampereen ja vamalan välillä on muutaman kympin ero. järkyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiinni henkilökemioista. Hoitohenkilökunnan puolelta niillä ei tietenkään pitäisi olla merkitystä, mutta valitettavasti joskus näkee niiden vaikuttavan.
Synnyttämään menijän asenne on tietenkin tärkeä tekijä. Jos suhtautuu negatiivisesti jo valmiiksi, tulkitsee herkemmin kaiken negatiivisesti ja vastaa samalla mitalla --> kierre on valmis.
Silti vaikuttaa siltä, että osa synnyttäjistä on ilman omaa syytään saanut asiatonta kohtelua. Tämä kritiikki on hyvä muistaa osoittaa suoraan synnytyssairaalaan, jotta se voidaan ottaa asiallisesti huomioon.
En ole töissä TAYSissa, mutta tiedän siellä suurimman osan kätilöistä ja muusta henkilökunnasta olevan upeita ihmisiä. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös toisenlaisia.
Lakanoiden vaihto- ruoka- ym. asiat eivät itseäni häirinneet. Jos en olisi itse jaksanut vaihtaa lakanoita, olisin pyytänyt miestäni tai siskoani avuksi. Menetin paljon verta, mutta tiesin, että sitä nopeammin toipuu, mitä pikemmin lähtee liikkeelle, vaikka hammasta purren.
Lapseni verensokerit laskivat liian alas ensimmäisen vuorokauden aikana, ja siinä ei todellakaan miettinyt mitään hyi-paha-lisämaito -juttuja. Hoito lastenosasto 5:llä oli erinomaista!
Itse synnytin siis TAYSissa viime kesäkuussa.
Niiltä yhteiskuntatieteen tohtoriäideiltä oli tainnut unohtua yksi aika tärkeä seikka, vauvan turvallisuus. Ei hoitajat nyt varmaan vauvoja syötä vain syöttämisen ilosta. Jos vastasyntyneellä on matalat verensokerit ja äidiltä ei tule vielä maitoa, on vauvan hengellä leikkimistä jos ei anneta lisämaitoa. Jos vauvan annetaan opetella imemistä useampi vuorokausi ja maitoa ei vielä tulekaan, niin vakavia vaurioita voi syntyä. Ja verensokeriarvoja on mitattava 4 tunnin välein, koska ne voivat nopeasti vaihdella. Vastasyntynyt ei osaa sanoa jos hänelle tulee heikko olo, siinä ei auta vaikkei äiti haluaisi lisämaitoa antaa :( Ja nuo verensokerien raja-arvot on ihan koulutettujen lastenlääkärien yhdessä päättämiä, ei hoitajien keksintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai aikaan sen, että toista lasta ei meille tule. Jos vahingossa tulen raskaaksi, teen abortin.
Mulla ei Taysista mitään hirveen huonoja kokemuksia ole. Kauheetahan siellä oli, paljon potilaita, vähän tilaa, kova kiire yms. Mutta eikös sairaalassa aina oo kauheeta? Ei mulla hoitajista ole pahaa sanottavaa. Ja lapsi sai hyvää hoitoa VTO:lla. Ei tollanen suuren kaupungin tehoyliopistosairaala koskaan kai ole sama asia kuin joku pienen kaupungin kodikas sairaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäminen sujui alusta loppuun mahtavasti. Upea kätilö, asiantuntevat lääkärit paikalla ja lapsen henki taisi pelastua vain heidän ansiostaan. Sain ammeet ja jakkarat pyynnöstä vaikka jakkaralle ei tullutkaan käyttöä.
Lapselle vaarallisen ponnistusvaiheen takia aloin osastolla nähdä painajaisia ja synnytyskätilöni tuli käymään ja ihanan keskustelun jälkeen olo helpottui kovasti.
Osastolla oli järkyttävää puolestaan. Olin liikuntakyvyttömässä kunnossa ja lapseni oli itkuinen imukupin aiheuttaman päänsäryn takia ilmeisesti, enkä saanut riittävästi apua enkä hoitoa. Tosin olin osastolla niin kauan, että minulla oli ilo tutustua kahteen aivan ihanaan hoitajaan, kahteen aivan järkyttävään hyypiöön, joiden soveltuvuus alalle epäilytti vahvasti ja loput hoitajat eivät tehneet lähtemätöntä vaikutusta hyvässä eikä pahassa. Koska synnytyksen jälkeen on aika sekaisin hormonien jäljiltä ja etenkin koska synnytys päättyi meidän osaltamme niin dramaattisesti ja olin pitkään järkyttynyt tapahtuneesta, ne pari hyypiötä saivat minut tolaltani. Onneksi nyt pystyn jo muistamaan osaston ihanat hoitajat ja menen hyvillä mielin synnyttämään kakkostani sinne.
Synnytystä en pelkää yhtään. Meillä meni niin mönkään loppuvaihe kuin voi mennä ja siitäkin selvittiin asiantuntijoiden ansiosta. Osastolta pääsee hyvällä tuurilla pian pois. Ja enemmän TAYSissa taitaa ola hyviä hoitajia kuitenkin, mahdollisuudet olla tapaamatta niitä hirviöitä ovat siis hyvät. :-P
Kyllähän se joillakin voi vaikuttaa pidemmällekin, jos ensimmäiset hetket vauvan kanssa menevät jotenkin mynkään.
Useinhan ongelma on vielä se, että vaikkei resursseihin voisi vaikuttaakaan, niin asenteisiin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki synnyttäjät varmaan tietää jo, että Suomessa on pula hoitohenkilökunnasta. Lakanoiden vaihto ei varmaan ole siellä ykköskiireellisyysluokassa, jos tuore äiti nyt ei makaa verilammikossa pystymättä vointinsa vuoksi liikauttamaan eväänsäkään. Sairaala on kuitenkin sairaala, ei hotelli Hilton.
Ja näiden lehtikirjoittajien mieleen ei tullut se mahdollisuus, että synnytystä ei voi ennakoida ja joskus tilanne on se, että kaikki synnytyssalit on varattuja ja seuraavat joutuvat odottamaan vuoroaan käytävällä, pahimmassa tapauksessa synnyttämään sinne.
Ja sekin on tavallista, että synnytyksen käynnistyksiä ei oteta määräänsä enempää/pvä, koska tilat ja henkilökuntaresurssit ovat rajalliset. Silloin se, jonka voinnissa ei ole muuta ikaa kuin väsymys raskaanaoloon, joutuu odottamaan
Ovatko he jotenkin vakavammin otettavia synnyttäjiä korkean koulutuksensa takia? Heidän vaivansa on jotenkin todellisempia kuin alemman koulutustason naisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ottavat heidän ongelmansa vakavammin kun kyseessä kuitenkin on YTT, ei mikään tavallinen pulliainen.
Useimmiten ihmiset suostuvat kuuntelemaan järjen ääntä, kun sitä vain viitsii käyttää. Moni ihminen kaipaa empatiaa enemmän kuin vain " oikeita" toimenpiteitä.
Hyvä alku lapsen syntymälle auttaa usein äitiyden ensi askelilla yllättävän paljon, ihan tutkimusten mukaan. Jos äiti saa ystävällistä kohtelua sairaalassa ja kannustusta, hän on luottavaisempi ja rennompi. Se vaikuttaa jopa komplikaatioihin, pelkäävällä äidillä voi synnytyskin hidastua.
Jos halutaan nopeita synnytyksiä ja mahdollisimman jaksavia äitejä + vauvoja, ollaan ystävällisiä, empaattisia ja tuetaan. Vihamielinen ilmapiiri saa paljon huonoa aikaan. Erilaiset vastarintaliikkeet kukoistavat ja äidit haluavat sitten vaihtoehtosynnytyksiä vaikka kotona, ihan siksi, että sairaalassa tulee huonot kokemukset. Kaikesta huolimatta!
Olin jopa reippaalla ja iloisella mielellä. Itsekin hoitajana ymmärrän kyllä hoitohenkilökunnan resurssiongelmia ym., mutta itselläni tuosta ekakerrasta jäi ns. synnytykammo. Kivusta se ei johdu, päinvastoin, kipuani Taysissa kyllä hoidettiin viimesen päälle, mutta eräiden henkilöiden asenteessa oli kyllä toivomisen varaa. Osa kätilöistä oli ihania, ja vastapainoksi joukkoon mahtui pari todella inhottavaa otusta, jotka kaikin tavoin osoittivat miten vähän arvostivat sekä synnyttäjää, lasta että omaa työtään. Siis liukuhihnatunnelma ja mikään mitä sanoin ei mennyt perille ja lopulta lapsi runnottiin väkivalloin ulos sisältäni vaikka pyysin useaan otteeseen sektiota jo siinä vaiheessa pitkään kestäneen ponnistusvaiheen aikana (niin, kiirehän siinä meinasi tulla kun miettivät aikansa että mitäs tässä tehtäisiin). Repesin pahasti ja vuodin verta.
Synnytyksen jälkeen osastolla sain olla täysin oman onneni nojassa, olin huonossa kunnossa verenvuodon vuoksi, en tiennyt missä lapseni oli, jouduin pyytämään useaan otteeseenettä hemoglobiinini mitattaisiin (olin tosi heikkona - ja minulle eräs hoitaja vain tiuskaisi että pitäisi nyt hiukan reipastua) ja jouduin odottelemaan verensiirron saamista kellon ympäri. Siinä vaiheessa olin jo varma, että kuolen tänne sängyn pohjalle ja kukaan ei edes muista minun olemassaoloani...
Että ehkä se kokemus voi tästä sitten vain parantua, jos ja kun joskus sinne eksyn vielä uudestaan synnyttämään. Epäilen muuten edelleen, että syy miksi sektioon ei suostuttu, oli täysin rahallinen. Eli sektiot tulevat kalliiksi viimekädessä...
Olisin vain kaivannut ihmismäistä kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä...
Vierailija:
Musta tuntuu et jotkut äidit odottaa ihan liikaa
synnytysreissultaan. Kaiken pitäis mennä täydellisesti ja suunnitelmallisesti omien ajatusten mukaan. Tietysti äidistä ja vauvasta kuuluu huolehtia. Ja mielestäni äidin tulee vointinsa mukaan pitää huolta itsestään ja vauvasta. Ei se sairaala mikään täyshoitola ole, ja ymmärrän työllisyystilanteen siellä. Ei ne hoitajat repeä joka paikkaan. Ja välillä on ruuhkakausia et joutuu odotteleen paikkaa yms. Tietysti hätätapaukset yms ovat eri asia. Mut ymmärrystä ja kärsivällisyyttä myös sairaalan henkilökunnalle.
T: siellä synnyttänyt ja paikkaa odottanut
Mutta he varmaan haluavat alleviivata, että heidän mielipidettään ei voi ohittaa " typerien ja asioista mitään ymmärtämättömien, kouluttautumattomien akkain kitinänä"
3 lasta olen synnyttänyt alateitse TAYS:ssa. Olen ollut osastoilla 4b, 3A ja 4A, lisäksi yksi lapsistani sytyi pikkukeskosena ja makasin jalat ylöspäin viikon osastolla ennen synnytystä ja vauva oli kaksi kuukautta LTO:lla hoidossa. Kaikki kätilöt, hoitajat ja lääkärit ovat olleet minua kohtaan asiallisia ja ystävällisiä. Sain tarpeeksi tietoa ja tukea niitä tarvitessani. Varsinkin keskosvauvan tapauksessa olin lujilla koska mahdollisuudet vauvan menehtymiseen olivat suuret. Silläkin kertaa sain kaikilta hoitoon osallistuvilta todella mahtavan tuen ja suhtautumisen...! Ja vauva on tällä hetkellä terve 1 v!!!
Pelkkää kiitosta siis taholtani kaikille TAYS:n ihmisille!!!!
Vierailija:
Mutta he varmaan haluavat alleviivata, että heidän mielipidettään ei voi ohittaa " typerien ja asioista mitään ymmärtämättömien, kouluttautumattomien akkain kitinänä"
Alue: Aihe vapaa
Katsokaapa oheinen artikkeli Lääkärilehdestä:
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto7_1.pdf
Lyhyesti: vuosina 2000-2001 TAYSissa ja HYKSissä tehdyn vertailututkimuksen mukaan HYKSissä synnyttäneistä 85% koki kivunlievityksen riittäväksi, kun taas TAYSissä vain 59%. Jollei tämä vertailuluku kuvaa äitikielteisyyttä, niin sitten ei mikään.