Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TAYS ÄITIKIELTEINEN SASIRAALA
29.01.2006 |
Äitikielteinen sairaala
Nuori synnyttäjä kertoi äskettäin Aamulehdessä ikävistä kokemuksistaan Tampereen yliopistosairaalan vierihoito-osastolla ja arveli, että huono kohtelu saattoi johtua hänen iästään. Voimme omiin kokemuksiimme nojaten vakuuttaa, että iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Olemme synnyttäneet yhteensä kuusi lasta, joista neljä Taysissa.
Mielestämme Tays on periaatteeltaan ja toimintavoiltaan vauva- ja äitikielteinen sairaala, jossa alentava, odottavan äidin ihmisarvoa loukkaava ja välinpitämätön kohtelu on itsestäänselvyys.
Toinen meistä, Katja Keisala, meni synnytysvastaanotolle keväällä 2003. Suurimman osan synnytystyöstä Katja teki käytävällä, koska sairaalassa ei ollut ketään, joka olisi voinut saattaa hänet synnytyssaliin. Käytävällä oleili myös muita synnyttäviä naisia ja heidän miehiään, tuoleja ei ollut, mutta ikkunanpielestä Katja sai tukea supistusten tullessa.
Huohottaessaan siinä vieraiden ihmisten keskellä, sairaalaan roikkuvat vaatteet päällään ja peräruiskeen jälkeen annettu ylisuuri vaippa housuissaan Katja ei onneksi tiennyt, että pahin olisi vasta edessä. Mainittu toimenpide on Taysissa täysin välttämätön, vaikka Turussa ja Vammalassa Katja on onnistuneesti synnyttänyt ilman sitä.
Katja pääsi saliin vasta tuntia ennen synnyttämistä, joten epiduraalia ei Katjan niin halutessa olisi enää voitu antaa. Sairaalan tutustumiskierroksella luvatusta vesialtaasta ei kukaan tiennyt yhtään mitään, synnytysjakkaraa ei haluttu tuoda, eikä Katja toivomuksia synnytysasennosta kuunnella.
Lapsen synnyttyä kätilöt ja lastenhoitaja moittivat Katjaa siitä, että hänen kaltaiset itsepäiset äidit vaarantavat lapsen hengen ja hyvinvoinnin. Katja vietti yhden yön kahden hengen huoneessa kahden naisen ja kolmen vastasyntyneen kanssa, ja kotiutui seuraavana päivänä omasta toivomuksestaan.
n n n
Elina Penttinen meni kesällä 2005 Taysin synnytysvastaanottoon lääkärintarkastukseen raskauden yliaikaisuuden vuoksi. Vastaanotto oli ankea, sillä kätilö ei lääkärin lähetteestä huolimatta olisi halunnut ottaa Elinaa sisään, ilmeisestä syystä: vastaanottotila oli täynnä lääkäriä odottavia, kapeilla ja epämukavilla penkeillä istuvia ja kovissa supistuksissa kärsiviä naisia, joita ohjattiin synnytyssaleihin vasta viime hetkellä.
Lopulta paikalle saapuva lääkäri totesi Elinalle, että synnytyksen käynnistämiseksi ei ole tarvittavia perusteita - eikä Taysissa olisi tilaa käynnistellä synnytystä siinäkään tapauksessa, että perusteet sille olisivat olemassa. Elina palasi Taysiin vasta kun 42 raskausviikkoa oli täynnä, ja vaati heikkovointisena sektiota. Vaikka lääkärin mielestä synnytystä olisi ensin pitänyt muutama päivä käynnistellä ja sitten vasta leikata, hän lopulta suostui Elinan vaatimuksiin.
Kun sektiosta oli sovittu, lääkäri ehdotti, että Elina voitaisiin samalla steriloida, olihan hän saamassa jo kolmannen lapsensa. Elina ei tähän suostunut, vaikka ymmärtääkin, että Tays ei toivota uudestaan tervetulleeksi vaativaa asiakasta, joka ei alistu normaaliin epäinhimilliseen kohteluun ja tyydy olemaan pelkkä hoitotoimenpiteiden kohde.
Osastolla ollessaan Elina näki, kuinka juuri synnyttäneille äideille ei ollut edes vuodepaikkaa tarjolla, vaan heidän täytyi odottaa päivähuoneessa ja käytävillä vastasyntyneiden vauvojensa kanssa. Vauvojen rinnallaharjoittelua häirittiin jatkuvasti verensokerimittauksilla ja lisäruokinnalla, jotta mittausten tulokset saataisiin näyttämään parhaimmilta mahdollisilta.
n n n
Synnytyskokemus on raskas sekä äideille että vauvoille, mutta Taysissa heillä ei ole mahdollisuutta levätä ja palautua. Yhä useampi äiti haluaa lähteä pois mahdollisimman pian, siitäkin huolimatta, että kotona saattaa odottaa jo monta hoivaa vaativaa palleroa ja lepo olisi tarpeen. Kotona ei ainakaan tarvitse imettää tai alistua intiimeihin tutkimuksiin vieraiden silmäparien alla.
Kokemuksiemme perusteella Taysissa vallitsee naisvihamielinen ja vauvakielteinen ilmapiiri, jossa kielletään naisilta oikeus itsemääräämiseen, intimiteettiin ja kunnioitukseen. Vauvoilta evätään paras mahdollinen huolenpito yhdellä heidän elämänsä herkimmistä hetkistään.
Elina Penttinen
YTT, kolmen lapsen äiti
Katja Keisala
YTT, kolmen lapsen äiti
Isompi kuva
Kuva: RAINE LEHTORANTA
Kirjoihin. Tampereen yliopistosairaalassa syntyneet vauvat tunnistetaan rannekkeen avulla.
Kommentit (112)
Mielestäni äidin kuuluu näyttää, että pystyy ja jaksaa huolehtia perustarpeistaan ennen kotiuttamistaan. Eihän kotonakaan olla täyshoitolassa.
Minä ainakin olin kotona kuin täysihoitolassa, koska lapsen isä huolehti sen 18 päivän ajan kaikesta, paitsi imettämisestä. Lisäksi oma äitini kävi viikonloppuisin, niin lapsen isä sai vähän hengähtää. Siinä ajassa oli jo sektiostakin toipunut sen verran, että pystyi huolehtimaan lapsesta täysillä, kun isä lähti töihin.
Aika huolissani olisin sellaisesta perheestä ja parisuhteesta, jossa äiti heti synnytettyään alkaa huolehtia kaikesta. Viittaa siihen, että isä ei aio osallistua perheensä hoitamiseen ja että tukiverkosto taitaa olla olematon.
jos pitää sektiosta saada toipua täysin mitään tekemättä 18 päivää? No onneksi suurin osa naisista ei ole ihan tuollaisia. Minusta tuo viittaa vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä on harvinaisen saamaton tuore äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olin kotona kuin täysihoitolassa, koska lapsen isä huolehti sen 18 päivän ajan kaikesta, paitsi imettämisestä. Lisäksi oma äitini kävi viikonloppuisin, niin lapsen isä sai vähän hengähtää. Siinä ajassa oli jo sektiostakin toipunut sen verran, että pystyi huolehtimaan lapsesta täysillä, kun isä lähti töihin.Aika huolissani olisin sellaisesta perheestä ja parisuhteesta, jossa äiti heti synnytettyään alkaa huolehtia kaikesta. Viittaa siihen, että isä ei aio osallistua perheensä hoitamiseen ja että tukiverkosto taitaa olla olematon.
Minulla on 2 synnytystä takanapäin, yksi talvella ja yksi kesällä. Navetassa olen ollut molempien jälkeen viikossa, kesävauvan syntyessä ei miestä ollut apuna oikeastaan ollenkaan. Hyvä kun yöllä häntä näin. Talvivauvan aikaan hän oli onneksi enemmän kotona, esikoinen kun oli kyseessä.
Nyt on tulossa kolmas vauva, kesällä hänkin, kiireisimpään aikaan. Enköhän taas ole navetassa hyvissä ajoin ja hoitelen kesän kolmea pientä, kodin ja navetan :)
Tukiverkostoa minulla kyllä on, ei siinä, mutta kyllä nuo työt pitää hoitaa :)
En ole edes tullut ajatelleeksi että parisuhteessa on jotakin vikaa jos en saa lorvia synnytyksen jälkeen useita päiviä. Eipä sillä, olen aina ollut sen verran hyvässä kunnossa synnytysten jälkeen (tunnissa jo liikkeellä ja suihkussa), ettei ole ollut mitään ongelmia.
Jollakin muulla voi ollakin eri juttu, sektion tai vaativan alatiesynnytyksen jälkeen on eritavalla kipeä kuin minä. Eikä silloin varmastikaan kävisi mielessäkään hypätä töitä tekemään samantien.
jos pitää sektiosta saada toipua täysin mitään tekemättä 18 päivää? No onneksi suurin osa naisista ei ole ihan tuollaisia. Minusta tuo viittaa vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä on harvinaisen saamaton tuore äiti.
En ole edellinen, mutta itselläni oli takana hankala raskaus, jossa olin joutunut lepäämään kuukausikaupalla. Synnytyksen tikkien paranemiseen meni kauan ja sain melko pahan kohtutulehduksen. En siis todellakaan ollut kunnossa vielä pitkään aikaan kotiutumiseni jälkeen, mutta eipä tullut mieleeni pitää itseäni saamattomana vaan sairaana ja toipilaana.
Miten ihmeessä jotkut eivät voi tajuta, että jotkut ovat oikeasti huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen jopa ilman omaa syytään.
jos pitää sektiosta saada toipua täysin mitään tekemättä 18 päivää? No onneksi suurin osa naisista ei ole ihan tuollaisia. Minusta tuo viittaa vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä on harvinaisen saamaton tuore äiti.
niin sektio on suuri leikkaus, jossa mahan alue avataan täysin. Minulle on ennenkin tehty mahan alueen leikkaus, josta toipuminen oli vielä hitaampaa eli veikkaan, että äitiyshormonit nopeuttivat leikkauksesta toipumista.
Ymmärrän toki, että yksinhuoltajia ja huonon miehen omaavia harmittaa, jos joku saa rauhassa toipua isosta leikkauksesta. Ei ihme, että masennutaan ja uuvutaan, kun pitää heti synnytyksen jälkeen tehdä suursiivous ja passata koko perhettä. Taidat olla harvinaisen tossun alla koko akka.
myös tule mieleen, että kaikki eivät toivu sektiosta samassa tahdissa? Kavereillani useammalle on tehty sektio. Jotkut ovat toipuneet ihan päivissä, toisilla on mennyt todellakin viikkoja, ennen kuin ovat olleet kunnossa. Sektio on iso leikkaus ja joillakin siitä toipumiseen voi mennä pitkään ja on syytä levätä, jos sitä tarvitsee. Mikä tahansa vastaavan kokoinen leikkaus, niin takuulla napsahtaisi aika pitkä sairasloma ja kiellettäisiin kanniskelu.
Ja miksi ihmeessä sitä pidetään huonona, jos vasta synnyttänyt saa apua? Miksi ei saisi levätä? Miksi pitäisi rehkiä, jos olo on sellainen, ettei se tunnu hyvältä, jos on terve hyväkuntoinen mies, joka voi auttaa ja tehdä?
t. 123
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei valittamista. Ekalla kerralla synnytyssaliin siirryttiin tunnin odottelun jälkeen ja supistuksiakin tuli vielä harvakseltaan. Toisella kerralla pääsin heti, kun sanoin vaan, että kotona tuli vihreä lapsivesi. Kätilöitä ehdin nähdä yhteensä viisi, joista yksi oli hiukan töykeä, muut hirveän miellyttäviä ja ystävällisiä.
Kipulääkitystä tarjottiin ja sitä sai heti. Lääkäriä näki jatkuvasti ja ekalla kerralla olin kolmen hengen huoneessa, jossa oli vain yksi toinen äiti. Toisella kerralla (2010) sain olla ne kaksi päivää ihan yksin kolmen hengen huoneessa. Ihmeteltiin miehen kanssa, että voiko tää olla tottakaan, kun saan yksin pitää huonetta, puhella rauhassa puhelimessa, seurustella vieraiden kanssa ja röhniä muutenkin itsekseni. Tuo huonejuttu on kyllä kumma. TAYS on ymmärtääkseni täyteen ahdettu ja silti mulle on tarjottu tuollaiset "luksustilat". Olen normaali nainen, terve, synnyttänyt terveet lapset jne. En vieläkään ymmärrä, miksi sain oman huoneen toisella kertaa, vaikka muissa huoneissa oli kaikissa kolme. Oli siinä mullakin ne kaksi tyhjää sänkyä, mutta eipä sinne ketään ilmestynyt.
Esikoinen melkein kuoli synnytysvastaanotolla tehdyn virheen vuoksi.
Ainoastaan VTO:n väen tietotaidon ja tarvittavan laitteiston avulla vauva lopulta selvisi.
Toisella vauvalla ei ollut mitään hätää, mutta mimimaalinen heitto sokereissa sai aikaan pakkosyötön pullosta. Samat luvut kuulemma Vammalassa olisivat olleet hyviä.
Uskon, että tuon pakkosyöttötuputuksen johdosta ravinnon säätely meni sekaisin ja vauva täytti mahaansa koko ajan ja kärdi vatsavaivoista.
En ymmärrä periaatetta, että vastasynnyttäneen pitäisi automaattisesti valvoa yöt. Miksi synnyttänyt äiti ei voisi saada enemmän hemmottelua ja huolenpitoa. Sekä unta. Onko se joku "koston kierre", kun ei ennenkään ole saanut.
Itse en ole todella saanut levätä, mutta soisin sellaisen käytännön todella mielelläni tuleville synnyttäjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittiskö joku jutun lukenut lyhyesti laittaa tänne?
Pitäisi olla jokin syy, että tarkkailu aloitetaan. Eli vauvan pitäisi oireilla tai sitten pitäisi olla jotain riskejä (kuten äidin raskausdiabetes).
Minäkin tiedän tapauksia, joissa äitiä on uhkailtu, että vauva joutuu sokeriseurantaan, ellei äiti suostu lisämaitoihin. Jotkut äidit ovat kieltäytyneet lisämaidoista, ja vauvan sokerit sitten seurannassa olleet ihan normaalit. Tällöin vauvalla ei ole ollut oireita eikä mitään riskitekijöitä, miksi sokeriseuranta pitäisi aloittaa. Äiti voi siis valita, antaako vauvalleen turhaa lisämaitoa, joka saattaa olla lehmänmaitopohjaista korviketta, vai antaako pistää vauvaansa useita kertoja vuorokaudessa ja tuottaa hänelle näin turhaa kipua. Tarpeelliset toimeenpiteet ovat asia erikseen, mutta turhat toimenpiteet ovat kyllä turhia kustannuksia ja turhaa kipua.
Normaalitapauksessa kolostrum riittää vauvan ravinnoksi ihan terveellisesti siihen saakka, että äidin maito nousee kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan tapaan kuin monissa muissakin virallisissa yhteyksissä. Pari - kolmekymmentä vuotta sitten sama tapa koski muutakin lehti-ilmoittelua, esimerkiksi kihlailmoituksia, mutta nykyisin sitä näkee korkeintaan kuolinilmoituksissa. Lisäksi nämä tiedot yksilöivät kirjoittajan, eli jos Matti Virtanen Helsingistä kirjoittaa, niin joukko on aina suurempi kuin jos kirjoittajana on Matti Virtanen, pianonvirittäjä, Helsinki.
Vierailija:
Ovatko he jotenkin vakavammin otettavia synnyttäjiä korkean koulutuksensa takia? Heidän vaivansa on jotenkin todellisempia kuin alemman koulutustason naisilla?
Mielestäni on törkeää vaatia vaihtamaan äiti itse lakanat!
Jos on esim.pahat repeämät,ei varmasti tee mieli yhtään ylimääräistä " heilua" .
Äidin kuuluu saada synnytyksen jälkeen levätä ja keskittyä vauvaan.
Mitä seuraavaksi?
Äidit laittavat itse ruokansa ja tekevät lähtösiivouksen huoneessa?
Sairaala ei ole hotelli,mutta sinne mennään potilaaksi/asiakkaaksi ja laitoshuoltajien tms tehtävänä on ympäristön siistiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kipeältä sektiohaavaltani pystynyt, joten ei niitä lakania sitten vaihtanut kukaan muukaan. Sen verran sanottiin, ettei synnyttäjä ole sairas, joten täällä ollaan omatoimisia. En minäkään mielestäni sairas ollut, mutta oli sentään maha leikattu auki...
Osastoaika meni ihan mukavasti molemmilla kerroilla, sektioiden jälkeen minunkin voinnistani huolehdittiin. Lakanatkin vaihdettiin useaan otteeseen kun verestyivät, toisena päivänä vaihdoinkin jo itse. Ruokaa unohtivat kerran tuoda vaikka lupasivat, olin vielä petipotilaana.
Toisella kerralla minua kyllä hiukan hirvitti että tarkkaileekohan vauvani vointia kukaan, sillä olin laittanut lapun ettei lisämaitoa anneta ilman lääketieteellistä syytä. Minä puhuin hoitajalle jossain vaiheessa että vauva on hiukan uninen ja painokin on tippunut melkein 10 %, hän vain sanoi että yritä herätellä useammin syömään. Olisi varmaan itse pitänyt ehdottaa verensokerien mittausta, mutta luotin että hoitaja näkee vauvasta että sokerit ovat kunnossa... Hyvin onneksi selvittiin, maito nousi kolmentena päivänä, painonlasku pysähtyi ja vauva virkistyi.
Sain muuten tasan kerran neljän päivän aikana hiukan vanhemman omahoitajan, kaikki muut olivat luultavasti nuorempia kuin minä (25), ja osa opiskelijoita. Vaikuttivat vielä niin kovin epävarmoilta, etteivät varmaankaan olisi uskaltaneet helpolla " uhmata" minun lisämaitokieltoani. Yksi nuori hoitaja muuten sanoi minulle että se Aventin rintapumppu siellä pumppaushuoneessa on steriili kysyessäni käsikäyttöistä pumppua, vaikka sehän on kaikkien hiplattavana siinä. Onneksi kysyin vielä toiselta hoitajalta.
Niin ja kukaan hoitajista ei viitsinyt teipata tippakanyyliäni kunnolla takaisin käteen, kun se oli lähes irti (heinäkuun pahimmat helteet ja kädet hikosivat). Laittoivat vain ihmeellisiä teippiviritelmiä, joista näki heti ettei pysy. Kanyyli irtosi sitten yöllä ja jäin ilman kipupumppua, onneksi en ollut kauheissa tuskissa. Hoitaja kyllä ehdotti että kutsuu lääkärin laittamaan sen takaisin, mutta halusin mieluummin nukkua kun vauvakin vihdoin oli rauhallinen.
Synnytyspolin lääkäri olikin sitten oma lukunsa, eräs mieslääkäri meinasi evätä sektion kokonaan vaikka edellinen oli jo sen luvannut ja sanonut vielä, että seuraavalla käynnillä (yliaikaiskontrolli) leikataan päivystyksenä (suunniteltuun ei ollut enää aikoja vapaana). Tämä toinen lääkäri lykkäsi sektion sitten seuraavalle viikolle, vaikka itkin että kaikki on järjestetty (esikoisen hoito, yrittäjämiehen muutaman päivän isyysvapaa jne) että jään tänään sairaalaan niin kuin luvattiin. Suostui sentään sektioon eikä pakottanut käynnistykseen, jota minä en enää esikoisen jälkeen halunnut.
Eniten sairaalassaoloani haittasi kuitenkin se järkyttävä helle, olin 3A:lla käytävän viimeisessä huoneessa kahden muun äidin kanssa, eikä ilma liikkunut ollenkaan! Yhden vauvan isä toi tuulettimen joka huusi ikkunalaudalla, se auttoi hiukan. Sain hartiapistoksenkin, joka luultavasti johtui liiallisesta hiilidioksidista. Se olikin tuskallisempaa kuin haavakipu konsanaan! Jos ensi kerta tulee, toivottavasti kaikki osastot on jo rempattu, tai ainakin laitan toivomukseksi päästä 2A:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuripedin äiti sai usein tämän ihanan, vanhemman lastenhoitajan. Hän ehti jutella huoneessa kiireettä ja antoi hyvää opastusta imetykseen. Hänella oli ruskeat hiukset olkapäille ja silmälasit.
Kaksi synnytystä siellä ja kaikin puolin ihania muistoja ja kokemuksia jäi. Minäkin olin silloin nuori synnyttäjä ja minua kohdeltiin kuin ketä tahansa muutakin. Ja täytyy osata pyytää ja vaatiakin. Näinä aikoina kun on tiukkaa kaikissa terveydenhuoltolaitoksissa. Mua ohjeistettiin ja neuvottiin, annettiin numero mihin voi soittaa jos kysyttävää. Mä kyllä meen mielelläni sinne synnyttään jos vielä sellainen tilanne eteen tulee.
Vaikkei sairaala hotelli olekaan niin kyllä on liikaa vaadittu että äidit makaa käytävillä tilanpuutteen vuoksi ja vaihtaa itse lakanoitaan ja ties mitä.
synnytysreissultaan. Kaiken pitäis mennä täydellisesti ja suunnitelmallisesti omien ajatusten mukaan. Tietysti äidistä ja vauvasta kuuluu huolehtia. Ja mielestäni äidin tulee vointinsa mukaan pitää huolta itsestään ja vauvasta. Ei se sairaala mikään täyshoitola ole, ja ymmärrän työllisyystilanteen siellä. Ei ne hoitajat repeä joka paikkaan. Ja välillä on ruuhkakausia et joutuu odotteleen paikkaa yms. Tietysti hätätapaukset yms ovat eri asia. Mut ymmärrystä ja kärsivällisyyttä myös sairaalan henkilökunnalle.
T: siellä synnyttänyt ja paikkaa odottanut
En odottanut mitään täydellistä synnytystä ja osastolla oleskelua, vaan edes inhimillistä kohtelua.
En enää yhtään ihmettele niitä jotka haluaa synnyttää kotona, niin tekisin itsekin jos en olisi nyt menossa pelkosektioon juuri edellisen " hienon" kokemuksen takia.
Vai miltä kuulostaa se, että kätilö mm. sanoo salissa että " rouva voi kyllä lähteä kotiin jos ei kelpaa" kun uskalsinkin mennä kysymään sitä epiduraalia joka luvattiin 5 tuntia sitten...
Synnytin loppuvuodesta 2003 ja silloin siellä oli aika hiljaista. Sain pyytäessäni ammehuoneen, joka olikin käytössäni vatmaan 16 tuntia, pitkään myös synnytyksen jälkeen. Osastolla pääsin heti huoneeseen, jossa oli kanssani koko sen parin päivän ajan 0-1 huonekaveria, vaikka kyseessä oli 3 hengen huone.
Minusta kuulostaa, että nuo molemmat naiset ovat olleet siellä synnyttämässä jonkun pahimman ruuhkahuipun aikaan. En tiedä ovatko siellä ruuhkat pahentuneet, mutta kyllähän nuo kertomukset kieltämättä aika karuilta kuulostavat. Eipä todellakaan huvittaisi päätyä vastasyntyneen kanssa jonnekin käytävälle tai synnyttää tuntikausia odotushuoneessa.
TAYS:ssahan onviime vuonna tehty ennätyksiä synnyttäjämäärien suhteen, joten ehkä siellä alkaa kapasiteetti loppua. Olen menossa sinne synnyttämään keväällä ja nyt alkoi vähän hirvittää...
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin olin kotona kuin täysihoitolassa, koska lapsen isä huolehti sen 18 päivän ajan kaikesta, paitsi imettämisestä. Lisäksi oma äitini kävi viikonloppuisin, niin lapsen isä sai vähän hengähtää. Siinä ajassa oli jo sektiostakin toipunut sen verran, että pystyi huolehtimaan lapsesta täysillä, kun isä lähti töihin.
Aika huolissani olisin sellaisesta perheestä ja parisuhteesta, jossa äiti heti synnytettyään alkaa huolehtia kaikesta. Viittaa siihen, että isä ei aio osallistua perheensä hoitamiseen ja että tukiverkosto taitaa olla olematon.