TAYS ÄITIKIELTEINEN SASIRAALA

Naisia näyttää olevan karkeasti jaettuna kahdenlaisia. Toiset, ehkä lähtökohtaisesti matalammin koulutetut ja karskimmat tyypit, hokevat synnytyksistä puhuttaessa pääasiassa sitä, että muulla ei ole väliä kuin lopputuloksella eli terveellä vauvalla, ja että synnytys ei ole elämysmatka eikä sairaala kuuden tähden hotelli hilton. Toiset, lähtökohtaisesti korkeammin koulutetut / muuten tietoa hankkineet pitävät synnytystapahtumaa jo sinänsä tärkeänä ja äiti-lapsisuhteeseen vaikuttavana asiana.

Järkytyksekseni olen lukenut mm. synnytysasiaa-palstalta, että joillekin _kätilöille_ on yllätys, että joidenkin naisten mielestä synnyttäjän synnytyskokemus on tärkeä. Niin kauan kuin näitä ammattitaidottomia patavanhoillisia mätäpaiseita, rutiiniepparinleikkaajia ja rutiinilisämaidonjuottajia synnytyssairaaloistamme löytyy, todellisuus on juuri tätä kuin yleisönosastokirjoitus kuvaa. On täysin tuurista kiinni, millaisen henkilökunnan armoille joutuu; luonnollisestikin melkein joka sairaalassa on erilaisia kätilöitä jne, joten myös positiivisia kokemuksia mahtuu joka sairaalaan. Sitä en vaan ymmärrä, miksi positiivisen kokemuksen omaavia loukkaa niin rutosti se, että jollakin on samasta sairaalasta ollut kauhukokemukset. Eikö haluta myöntää, että itsellekin olisi voinut saatua yhtä huono tuuri, se V-mäisin kätilö?

Itse synnytin Tammisaaressa, jossa vastaavia ongelmia ei ole, enkä voi kuin kauhulla lukea, mitä monet naiset saavat isoissa sairaaloissa kestää.

Vierailija:

Olin jopa reippaalla ja iloisella mielellä. Itsekin hoitajana ymmärrän kyllä hoitohenkilökunnan resurssiongelmia ym., mutta itselläni tuosta ekakerrasta jäi ns. synnytykammo. Kivusta se ei johdu, päinvastoin, kipuani Taysissa kyllä hoidettiin viimesen päälle, mutta eräiden henkilöiden asenteessa oli kyllä toivomisen varaa. Osa kätilöistä oli ihania, ja vastapainoksi joukkoon mahtui pari todella inhottavaa otusta, jotka kaikin tavoin osoittivat miten vähän arvostivat sekä synnyttäjää, lasta että omaa työtään. Siis liukuhihnatunnelma ja mikään mitä sanoin ei mennyt perille ja lopulta lapsi runnottiin väkivalloin ulos sisältäni vaikka pyysin useaan otteeseen sektiota jo siinä vaiheessa pitkään kestäneen ponnistusvaiheen aikana (niin, kiirehän siinä meinasi tulla kun miettivät aikansa että mitäs tässä tehtäisiin). Repesin pahasti ja vuodin verta.

Synnytyksen jälkeen osastolla sain olla täysin oman onneni nojassa, olin huonossa kunnossa verenvuodon vuoksi, en tiennyt missä lapseni oli, jouduin pyytämään useaan otteeseenettä hemoglobiinini mitattaisiin (olin tosi heikkona - ja minulle eräs hoitaja vain tiuskaisi että pitäisi nyt hiukan reipastua) ja jouduin odottelemaan verensiirron saamista kellon ympäri. Siinä vaiheessa olin jo varma, että kuolen tänne sängyn pohjalle ja kukaan ei edes muista minun olemassaoloani...

Että ehkä se kokemus voi tästä sitten vain parantua, jos ja kun joskus sinne eksyn vielä uudestaan synnyttämään. Epäilen muuten edelleen, että syy miksi sektioon ei suostuttu, oli täysin rahallinen. Eli sektiot tulevat kalliiksi viimekädessä...

Olisin vain kaivannut ihmismäistä kohtelua, kuuntelemista ja ymmärtämistä...

Synnytys oli vaikea, siitä nyt ei sen enempää...

Mutta tuo osastolla oloaika. Olo oli huono, todella heikko. Ja koska en ole hoitaja en tiennyt mikä on vikana. Synnytys oli käynnistetty korkeiden verenpaineiden takia, epäilin sitä, ja lisäksi pyysin hb:n mittausta. " Reipastus nyt!" sain myös kuulla moneen kertaan. KOLMANTENA päivänä suostuivat ottamaan verikokeen. Samantien sain myös lisäveret ja muutenkin " ääni kellossa" muuttui. Verensiirron jälkeen pääsin ensimmäisen kerran suihkuun synnytyksen jälkeen! Siitä lähes suoraan miehen avustuksella kotiin.

Joku oli sitä mieltä, että jos aikuinen nainen ei itse pääse suihkuun niin maatkoot hikisessä sängyssään :-( No, niin tuli maattua ja tämä on ensimmäinen kerta kun minä kuulen, että lakanat olisi pitänyt itse vaihtaa. Kukaan ei asiaa kertonut ja koska en sängystä päässyt ylös ei tullut itsekään paljon etsittyä niitä " sairaalan ohjeita" (vai mitä siellä on?).

Ja ennen kuin joku sanoo, että olisit avannut suusi ja VAATINUT hoitoa voin vakuuttaa, että NYT vaatisin ja pitäisin takuuvarmasti puoleni, mutta sillä tajunnan tasolla... :-(

Entä jos on niin huonossa kunnossa, että ei pystyssä pysy? Onneksi en asu Tampereella, edes lähimaillakaan. Jos kaikki menee seuraavassa raskaudessa hyvin, saan synnyttää kotikaupunkini sairaalassa.

nuoren ikäni vuoksi minuakin kohdeltiin välinpitämättömästi... painoin punasita nappia jotta hoitaja tulisi, tuli vanhahko hoitaja ja oli heti että mitäs nyt.. sanoin että voisiteko nostaa tuon vauvan tähän vierelleni jotta pystyisin hänet imettämään... hän sanoi että kyllä kuule sun täytyy ihan itse nostaa se siihen rinnalle.. no minä lisäsin että kyllähän minä hänet nostaisin mutta epparihaava ja alapää oli niin kipeä etten pystynyt nousemaan sängystä.. no siinä hän vierellä katselin kun tuskailin ottaakseni vauvan vierelleni.. sattui niin perkeleesti että poru meinas tulla.. hoitaja vaan vahtaa vierellä, mielestäni hoitajien kuulusi siellä auttaa mutta tältä vanhemmalta hoitajalta en saanut kyllä mitään muuta kuin ilkeitä katseita ja ylimielisiä vastauksia.

lastenosastolla, 4 eri lääkäri tutki lastani ja kukaan ei välittänyt tutkia enempää mikä hänellä olisi, monta kertaa kysyin voiko olla maitoallergiaa kun itsellänikin on vauvana ollut. sanoivat että ehei, ei ole, jokin virus se vaan on... no toisella sairaalareissulla heidän oli sitten pakko myöntyä ja tutkia mahdollista allergiaa, ja allergiahan sieltä löytyi.. tuntui kuin muiden lasten vanhempia oltaisiin kuunneltu ja neuvottu enemmän, minähän olen vain nuori äiti eikä minusta eikä lapsestani tarvitse välitää.

synnytyksessä voi oikeasti menettää niin paljon verta, että sen jälkeen ei todellakaan PYSTY nousemaan ylös sängystä!!!

Niiltä yhteiskuntatieteen tohtoriäideiltä oli tainnut unohtua yksi aika tärkeä seikka, vauvan turvallisuus. Ei hoitajat nyt varmaan vauvoja syötä vain syöttämisen ilosta. Jos vastasyntyneellä on matalat verensokerit ja äidiltä ei tule vielä maitoa, on vauvan hengellä leikkimistä jos ei anneta lisämaitoa. Jos vauvan annetaan opetella imemistä useampi vuorokausi ja maitoa ei vielä tulekaan, niin vakavia vaurioita voi syntyä. Ja verensokeriarvoja on mitattava 4 tunnin välein, koska ne voivat nopeasti vaihdella. Vastasyntynyt ei osaa sanoa jos hänelle tulee heikko olo, siinä ei auta vaikkei äiti haluaisi lisämaitoa antaa :( Ja nuo verensokerien raja-arvot on ihan koulutettujen lastenlääkärien yhdessä päättämiä, ei hoitajien keksintöä



T: Lastenlääkäri

http://www.pshp.fi//default.aspx?nodeid=9952

Se on TAYKS

Olen synnyttänyt sekä sektiolla että alateitse. Toipuminen on aina yksilöllistä, mutta sektiosta toivuin kyllä nopeammin kuin ensimmäisestä alatiesynnytyksestä.

Mitään rehkimistä ei kannata kummankaan jälkeen harrastaa, mutta normaali liikkuminen ja vauvan nostaminen on kyllä ihan sallittua.



Vammalassa ja Taysissa on samat raja-arvot vauvojen sokereissa, eli 3,0 pitää olla jotta on "riittävä". Sokeriarvot ovat määritelleet lastenlääkärit, juurikin nuo samat jotka mm VTO:lla lapsia lääkäröivät. Eri sairaaloissa on kyllä hyvinä arvoina pidetty matalampiakin arvoja ja jotkut sairaalat tutkivat paastoarvoja, jolloin kyllä tulee herkemmin huonoja arvoja.



Ei vastasynnyttäneen tarvitse valvoa kaikkia öitä, mutta jos synnytys on ollut tavallinen, niin hän varmaankin pystyy vauvansa yölläkin hoitamaan. Vauvaloita ei ole Vammalassa eikä Tampeeella, joten kyllä molemmissa ajatus on että vanhemmat hoitavat vauvansa myös öisin. Vammalan etu on se, että siellä on niitä perhehuoneita ja niiden tarkoitus onkin, että isä osallistuu myös vauvan hoitoon.

todella mielenkiintoinen ketju ja samaistun kyllä niin moneen kohtaan ja niille jotka vänkäävät vastaan niin kysyn että oletteko samankokeneita vai vaan aina oikeassa? moni asia täälä itsessään ei mielestäni äitien/tekstin mukaan ollut itse ongelma, vaan se miten hoitajat tuovat sen esiin tai siihen suhatutuvat. olen aivan samankokenut kuin aamulehden nainen sokerinmittausten ja lisämaidon kanssa, se on todella tylyä ja liukuhihnatoimintaa ja mietin kauan että miksi vauvani sai lisämaitoa koska hän söi hyvin rinnalla ja maitoa minulla tuli papareidenkin mukaan runsaasti jo heti. sitä vaan annetaan taysissa ilmeisesti herkästi. ja kirjoitan siksi että mikään ei ole muuttunut, synnytin 2011 jouluna. sokerit ja pistot ymmärrän perustelluista terveydellisistä syistä mutta ne on tehtävä hieman inhimillisemmin ja äitiä ohjeistaen! mätä hoitaja ei saa vaikuttaa äiti-lapsi suhteeseen. olin myös todella huonossa kunnossa vahvoilla kipulääkkeillä 6pv osastolla ja itse sain vaihtaa lakanat=mies vaihtoi, ja itse piti kaikki mahdollinen ja mahdoton tehdä ja hakea itku kurkussa kun kävely sattui, vasta kolmantena pv joku puuttui outoon kipuuni kun en edes revennyt yhtään vaan kipu johtui rakenteistani. piti liikkua koska piti kuntoutua hoitajien mielestä! kuitenkin fysioterapeutti sanoi että minun on levättävä ja se on ainoa apu kipuuni (ei ollut siis normikipua) mutta hoitajat laittoivat liikkumaan joka asiassa eivätkä kuunnelleet. iso plussa menee imetysohjaajalle joka tuli hlökohtaisesti puhumaan sängyn viereen kun en päässyt luennolle, mutta sitä en tietenkään itse osannut pyytää. tiedätte vaan muut sitten.

pari vanhempaa mätää hoitajaa+nuorta kakaraa oli, loput sitten ihania. itsekin olin nuori ja olen vieläkin, toista kauhulla odottaen, liekö kumminkin ikäni vaikuttanut. kätilöt oli kyllä ihania ja kuuntelevia mutta lapsivuodeosaston hoitajat ei vaan ennakkoluuloisia. myös ristiriitainen imetysohjaus ennen imetysneuvojaa hämäsi, toinen sanoi ihan toista ja toinen toista, enkä vieläkään ymmärrä miten voi neuvoa kahdesta rinnasta imettämään putkeen kun ei siinä tule takamaitoa?? no minä imetin vaan toisesta vuorotellen muutenkin kun vauvan puolen vaihto olisi ollut vaikeaa. eräs kamala hoitaja vielä karjaisi ennen syöttöä kun sanoin että "ootas kun väännän itseni hyvin tähän ennen kun lasket sen vauvan", että "korjaa asentoas myöhemmin vauva on nyt tärkein"! jumankekka kyse oli siitä etten vauva rinnalla voinut enää liikkua kun liikkuminen muutenkin oli lähes mahdotonta kivun takia niin olisin halunnut rauhassa vääntäytyä enkä niska kierossa syöttää :(

ymmärrän lääkärien kiireen mutta saako se olla minulta pois? minulla olisi ollut yksi kysymys osaston lääkärille mutta mulle sanottiin ettei hän ehdi vastailemaan ja ei me tiedetä mitään, kyse ei ollut ihan pikku jutusta kuitenkaan mutta lopulta sainkin vastauksen mutta rupesi jo pelottamaan kun ei googlekaan kaikkea kerro :D.

se myös lisämaidon annossa jäi häiritsemään, että miksi en itse voinut sitä antaa kun se (vastoin suosituksia) annettiin tuttipullosta? (osastolla käytettiin vauvoille myös tuttia kysymättä mitään, enkä ymmärrä kun vauvat vaan nukkuu ja se häiritsee imetyksen opettelua) kyllähän minä jumalauta osaisin ilman tutkintoa maidon syöttää pullosta ja tuntui todella pahalta katsoa kun mätä hoitaja vieressä juottaa pullosta maidon vauvalleni ja hymyilee, se on mun vauva saatana :D! kamalinta oli varmaan kun aamulla, kesken imetyksen (joka sujui normaalisti) hoitaja tulee huoneeseen ja mitään sanomatta ottaa vauvan pois rinnaltani! äiti hormoneissa ei varmaan ihmettele?! hän mumisi sen jälkeen vaan että nyt on kiire kun sokerinmittaaja tulee vartin päästä ja alkoi antaa tätä helposti kurkkuun valuvaa pullomaitoa.. kihisin kiukusta mielessäni koska asia olisi hoitunut sillä että meidät olisi laitettu aiemmin syömään ja kerrottu aikataulu! minulla kyllä tuli maitoa ja luovutinkin sitä keskosille osastollakin. jäi kamala olo kun vauva viedään rinnalta sanomatta mitään. kerran myös yksi hoitaja mumisi jotain että voi olla että vauva joutuu valohoitoon kun bilirupiini arvot on laskussa ja säikähdin niin pirusti että joutuuko se toiseen huoneesen eroon musta apua, mutta ei joutunut tosiaan eikä valohoitoon tarvi siirtyä mutten sitä tiennyt. bilirubiinikaan ei ole mikään joka nuoren sanavarastossa ja sen sattumalta tiesin mutta asia olisi pitänyt avata eikä heittää ilmaa ja lähteä. jäin vaan aina möllöttämään kun tilanne vei mukanaan, en ole hormoneissa ja kivuissa kovin sanavalmis niinkuin ei varmaan moni muukaan ja hoitajahan on auktoriteetti. olen vaan vetelä kuin kana ja kohtelu itketti niin pirusti, onneksi mies lohdutti. ikäni todennäköisesti vaikutti koska viereiselle naiselle puhuttiin aivan erilailla ja esim yösyötölle herättäessä viereiset söi jo, ja hoitaja sanoi että mä vähän aattelinkin että te osaatte itse hoitaa tän ja sitten tuli mulle naama norsun vitulla nostaan vauvan rinnalle ja kyttäs vieressä vaikka voin vannoa että imetyksessäni ei ollut mitään vikaa ja vauva nieli ja oli hereillä yms.

kuulostaa myös tutulta tuo yksi hoitaja joka vain tuijotti naista kivuissaan, itse kun olin tosiaan täysin kipulääkkeitten varassa ja normivessareissu kesti hoitajan kellon mukaan 45min kävelyineen :o soitin siis kelloa kun olin jäänyt huonosti sängylle että hän auttaisi minut paremmin maahan, hoitaja tuijotti ja sanoi että ota pöydästä kiinni ja koita vaan sitkeesti ja minä itkin ja huusin että auta nyt niin ei ilmekään värähdä, ja sitten tiputtauduin alas ja vittu kun vihlas! ja kaikki hoitajat varmasti tiesivät vaivani ja lääkkeeni yms. ikinähän ei saisi potilasta neuvoa ottamaan tukea pöydästä jossa on pyörät alla eikä lukkoja tai ylipäätään siihen tarkoittamattomasta välineestä, en edes ollut lihava vaan alle 60kg ettei kyse ollut että räsähdän hänen päälle tms :D mutta kiitos avusta vaan, miksei hän voinut ojentaa kättä kun pyysin kauniisti?

voi miten ihana kyllä kuulla etten ole ainoa kanaemo tai vainoharhainen hörhö!!! :D varsinkin tuo sokerien mittaus on häirinnyt koska ymmärrän miksi se tehdään mutten sitä että miksi se tehtiin niin tylysti ja vauvaa riepottaen, minulle puhumatta :/ minun kohdallani vauva myös vietiin aina koppaan piikitettäväksi, viereisen naisen vauva sai pysyä rinnalla mutta minulle sitä ei edes ehdotettu vaikka se oli mahdollista ja syötön keskeyttäminen ei ole hyväksi suhteelle ja imulle. taas vaan ihmettelin hiljaa :/ kaikki meni kuitenkin muuten hyvin, kiitos niille muille ihanille hoitajille ja ihana vauva tuli kotiin kuitenkin=)!

^^ Välillä sanot että et saanut tarpeeksi opastusta ja neuvontaa, välillä sait sitä liikaa? Olisko mätien hoitajien pitäny lukea ajatuksesi joka hetki? Auttaa paljon kun sanoo asiallisesti ja nätisti asioista. Kaikki hoitajat eivät myös tiedä vaivojasi joten on asiallista myös kertoa asiallisesti niistä vaivoista hoitajille. Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Jokainen mätä hoitaja joka sieltä tähän ketjuun vastaa. Vaviskaa.

kannustan jokaista äitiä ottamaan hoitajan nimen selville ja kirjaamaan tarkkaan ylös käyröksen ja tekemään tarkan valituksen. Nämä sadistiset hoitajat on saatava töistä pois.

Itse en enää mene Taysin kidutuslaitokseen synnyttämään. Loppuiän traumat jäänyt.

Ensimmäinen ja viimeinen lapsi. Järkyttävää toimintaa synnytyksessä ja neuvolassa lässytetään jotain mitä sulle kuuluu plaaplaa litanioita. Vois ne neuvolan lässyttäjät siirtää sinnne taysiin auttamaan niin ehkä niin moni ei saisi loppuiän vaurioita synnytyksessä.