Harry Potter -kirjojen epäloogisuudet

Miten arvostelisitte Potter -kirjat parhaimmasta huonoimpaan? 

Miksi Viisasten kivessä tyttöjen vessan ovessa oli avain jolla oven voi lukita ulkopuolelta? Oli vanha tyrmä?

Ei ehkä epäloogisuus, mutta minkälainen nukkumisjärjestely esim rohkelikoilla on? Ymmärsin että ekaluokkalaiset pojat nukkuvat viidestään omassa paikassaan, Harry epäili että ovat linnan tornissa. Tytöillä oma makuusali. Missä nukkuvat vanhemmat rohkelikot? Onko kaikilla oma torni?

Vierailija kirjoitti:

Miten arvostelisitte Potter -kirjat parhaimmasta huonoimpaan? 

Feeniksin kilta

Azkabanin vanki

Kuoleman varjelukset

Liekehtivä pikari

Salaisuuksien kammio

Viisaste kivi

Vierailija kirjoitti:

Miksi Viisasten kivessä tyttöjen vessan ovessa oli avain jolla oven voi lukita ulkopuolelta? Oli vanha tyrmä?

Ei ehkä epäloogisuus, mutta minkälainen nukkumisjärjestely esim rohkelikoilla on? Ymmärsin että ekaluokkalaiset pojat nukkuvat viidestään omassa paikassaan, Harry epäili että ovat linnan tornissa. Tytöillä oma makuusali. Missä nukkuvat vanhemmat rohkelikot? Onko kaikilla oma torni?

Ennenvanhaan ovissa oli lukot. Asun itse yli satavuotiaassa talossa ja kaikissa huoneiden ovissa on lukonreiät, toimivat molemmilta puolilta irtoavaimilla.

Kai se rohkelikon torni on korkeampi kuin yksi kerros? Näin olen itse ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Miten arvostelisitte Potter -kirjat parhaimmasta huonoimpaan? 

En tiedä halusitko perusteluita, mutta tässä tulee:

Mun mielestä paras kirja on aina ollut Azkabanin vanki, jossa on erityisen ihanaa, että Harry saa itselleen kummisedän. Muutenkin hyvä, Lupin muun muassa.

Puoliverinen prinssi on myös hyvä, siinä on viihteellisyyttä ja paljon tapahtumia. Tykkään ihmissuhdekiemuroista, Kuhnusarviosta ja Dumbledoren ja Harryn touhuista.

Viisasten kivi on mukava, kun siinä tutustutaan koko taikamaailmaan ja henkilöihin. Eikä tapahdu mitään kovin kamalaa.

Feeniksin kilta on hyvä, paitsi kun Sirius kuolee. Pimennon rooli on hyvä ja Weasleyn veljekset ja Albuksen kaarti.

Kuoleman varjelukset on harmillinen, koska Dobby kuolee ja myös koko tarina päättyy. Kokonaisuudessaan hyvä kuitenkin, tykkään Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailusta.

Salaisuuksien kammio ei ole jotenkin niin merkityksellinen ollut minulle koskaan. Basiliskin kuiskailut on pelottavia :S

Huonoin on mielestäni aina ollut Liekehtivä pikari. En oikein tiedä miksi. Siinä maailmanmestaruuskisat ovat mielenkiintoiset, mutta kolmivelhoturnajaiset eivät niinkään.

Järjestys ei ole ihan absoluuttinen kaikilta osin. Hyvä sarja :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi Viisasten kivessä tyttöjen vessan ovessa oli avain jolla oven voi lukita ulkopuolelta? Oli vanha tyrmä?

Ei ehkä epäloogisuus, mutta minkälainen nukkumisjärjestely esim rohkelikoilla on? Ymmärsin että ekaluokkalaiset pojat nukkuvat viidestään omassa paikassaan, Harry epäili että ovat linnan tornissa. Tytöillä oma makuusali. Missä nukkuvat vanhemmat rohkelikot? Onko kaikilla oma torni?

Olen ymmärtänyt, että Rohkelikon oleskeluhuone ja makuusalit on kaikki samassa tornissa, ja makuusalit on useammassa kerroksessa mihin kuljetaan samasta portaikosta, tytöille ja pojille omat portaikkonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten arvostelisitte Potter -kirjat parhaimmasta huonoimpaan? 

Feeniksin kilta

Azkabanin vanki

Kuoleman varjelukset

Liekehtivä pikari

Salaisuuksien kammio

Viisaste kivi

Unohdin Puoliverisen prinssin :D Se menee Kuoleman varjelusten ja Liekehtivän pikarin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten arvostelisitte Potter -kirjat parhaimmasta huonoimpaan? 

En tiedä halusitko perusteluita, mutta tässä tulee:

Mun mielestä paras kirja on aina ollut Azkabanin vanki, jossa on erityisen ihanaa, että Harry saa itselleen kummisedän. Muutenkin hyvä, Lupin muun muassa.

Puoliverinen prinssi on myös hyvä, siinä on viihteellisyyttä ja paljon tapahtumia. Tykkään ihmissuhdekiemuroista, Kuhnusarviosta ja Dumbledoren ja Harryn touhuista.

Viisasten kivi on mukava, kun siinä tutustutaan koko taikamaailmaan ja henkilöihin. Eikä tapahdu mitään kovin kamalaa.

Feeniksin kilta on hyvä, paitsi kun Sirius kuolee. Pimennon rooli on hyvä ja Weasleyn veljekset ja Albuksen kaarti.

Kuoleman varjelukset on harmillinen, koska Dobby kuolee ja myös koko tarina päättyy. Kokonaisuudessaan hyvä kuitenkin, tykkään Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailusta.

Salaisuuksien kammio ei ole jotenkin niin merkityksellinen ollut minulle koskaan. Basiliskin kuiskailut on pelottavia :S

Huonoin on mielestäni aina ollut Liekehtivä pikari. En oikein tiedä miksi. Siinä maailmanmestaruuskisat ovat mielenkiintoiset, mutta kolmivelhoturnajaiset eivät niinkään.

Järjestys ei ole ihan absoluuttinen kaikilta osin. Hyvä sarja :)

Niin ja Kuoleman varjeluksissa on mielenkiintoista myös kaiken selviäminen ja Kalkaroksen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Harrylle selviää, että hänen pitää kuolla ja hän on menossa Kiellettyyn Metsään kohtaamaan Voldemortin, sieppi aukeaa ja sieltä tulee ulos resurrection stone.  Harry juttelee hetken vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin haamujen kanssa ja jatkaa matkaa. Jossain kohtaa joko ennen tuota kohtausta tai sen jälkeen resurrection stone tipahtaa maahan heinien keskelle. Eli käsittääkseni Harryllä ei ole sitä siinä vaiheessa, kun Voldemor lasettaa kuolettavan loitsun. Miksi Harry herää kuolleista?

Harryssa kuoli vain se Voldemortin sielunpala joka sinne oli siirtynyt aikaisemmin.

Pelastuiko siis Harry avada kedavralta äitinsä vanhan loitsun suojelemana? Mikä merkitys elvytyskivellä sitten kuviossa oli ylipäänsä? Se ei kuitenkaan ollut Harryn hallussa taian hetkellä.

Äidin antaman suojauksen purki Voldemort jo neloskirjan lopussa, kun nappasi Harryn porttiavaimella hautausmaalle.

Voldemortin langettaessa avadan Harryyn siellä metsässä, Harry olisi kuollut, ellei hänessä olisi sattunut olemaan (Voldemortin tietämättä) palaa Voldemortin sielusta, jonka tämä oli istuttanut vahingossa Harryn vanhempien tappamisen yhteydessä, eli tehnyt Harrysta hirnyrkkinsä. Näin ollen Harry ei kuollut, vaan Voldemort ikään kuin tappoi sen osan itseään, joka oli Harryssa. Jos Voldemort olisi sen jälkeen tehnyt uuden avada kedavra -loitsun, sitten Harry olisi ollut vainaa.

Oliko siinä neloskirjan verihommassa jotain muutakin kuin se, että voltsu pääsi eroon tästä suojasta kun kirjassa selvästi kerrottiin miten dumbledoren silmät välähtivät voitonriemuisena hetken kun harry kertoi tuosta asiasta? Tuli mieleen että vaikuttiko siinä joku vanhan taian hämärä sivuvaikutus siihen että harry jäi kuitenkin eroon sen kuolinkirouksen jälkeen. Eli voltsu oli harrylle veren vuoksi hirnyrkki siinä missä voltsun oma hirnyrkki oli harryssä ja loppujenlopuksi molemmat jäi eloon sen jälkeen?

Tuo Voldemortin teko, eli Harryn veren käyttö todellisuudessa vahvisti Harryn suojausta siten, että Harry ei voi kuolla niin kauan kuin Voldemort elää, koska hänessä virtaa Harryn veri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Harrylle selviää, että hänen pitää kuolla ja hän on menossa Kiellettyyn Metsään kohtaamaan Voldemortin, sieppi aukeaa ja sieltä tulee ulos resurrection stone.  Harry juttelee hetken vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin haamujen kanssa ja jatkaa matkaa. Jossain kohtaa joko ennen tuota kohtausta tai sen jälkeen resurrection stone tipahtaa maahan heinien keskelle. Eli käsittääkseni Harryllä ei ole sitä siinä vaiheessa, kun Voldemor lasettaa kuolettavan loitsun. Miksi Harry herää kuolleista?

Harryssa kuoli vain se Voldemortin sielunpala joka sinne oli siirtynyt aikaisemmin.

Pelastuiko siis Harry avada kedavralta äitinsä vanhan loitsun suojelemana? Mikä merkitys elvytyskivellä sitten kuviossa oli ylipäänsä? Se ei kuitenkaan ollut Harryn hallussa taian hetkellä.

Äidin antaman suojauksen purki Voldemort jo neloskirjan lopussa, kun nappasi Harryn porttiavaimella hautausmaalle.

Voldemortin langettaessa avadan Harryyn siellä metsässä, Harry olisi kuollut, ellei hänessä olisi sattunut olemaan (Voldemortin tietämättä) palaa Voldemortin sielusta, jonka tämä oli istuttanut vahingossa Harryn vanhempien tappamisen yhteydessä, eli tehnyt Harrysta hirnyrkkinsä. Näin ollen Harry ei kuollut, vaan Voldemort ikään kuin tappoi sen osan itseään, joka oli Harryssa. Jos Voldemort olisi sen jälkeen tehnyt uuden avada kedavra -loitsun, sitten Harry olisi ollut vainaa.

Oliko siinä neloskirjan verihommassa jotain muutakin kuin se, että voltsu pääsi eroon tästä suojasta kun kirjassa selvästi kerrottiin miten dumbledoren silmät välähtivät voitonriemuisena hetken kun harry kertoi tuosta asiasta? Tuli mieleen että vaikuttiko siinä joku vanhan taian hämärä sivuvaikutus siihen että harry jäi kuitenkin eroon sen kuolinkirouksen jälkeen. Eli voltsu oli harrylle veren vuoksi hirnyrkki siinä missä voltsun oma hirnyrkki oli harryssä ja loppujenlopuksi molemmat jäi eloon sen jälkeen?

Tuo Voldemortin teko, eli Harryn veren käyttö todellisuudessa vahvisti Harryn suojausta siten, että Harry ei voi kuolla niin kauan kuin Voldemort elää, koska hänessä virtaa Harryn veri

Olihan siinä seiskakirjan kohtauksessa sekin että voldemort koitti tappaa harryn sillä saamallaan dumbledoren entisellä sauvalla muttei tiennyt että harry on sen sauvan todellinen "master" erittäin monimutkaisen tapahtumaketjun vuoksi. Niinpä se ei toiminut missään tapauksessa oikein harryä vastaan ja tappokirouskin onnistui vain poistamaan harryyn luodun tahattoman hirnyrkin. En tiedä mikä virka sillä verijutulla oli tuossa vai oliko mitään. Jotenkin ymmärsin että tää vanha suojaloitsu kadotti tehonsa kun harry oli täysi-ikäinen ja siksi sieltä dursleyn taloltakin piti muuttaa pois kun se ei enää suojannut harryä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Harrylle selviää, että hänen pitää kuolla ja hän on menossa Kiellettyyn Metsään kohtaamaan Voldemortin, sieppi aukeaa ja sieltä tulee ulos resurrection stone.  Harry juttelee hetken vanhempiensa, Siriuksen ja Lupinin haamujen kanssa ja jatkaa matkaa. Jossain kohtaa joko ennen tuota kohtausta tai sen jälkeen resurrection stone tipahtaa maahan heinien keskelle. Eli käsittääkseni Harryllä ei ole sitä siinä vaiheessa, kun Voldemor lasettaa kuolettavan loitsun. Miksi Harry herää kuolleista?

Harryssa kuoli vain se Voldemortin sielunpala joka sinne oli siirtynyt aikaisemmin.

Pelastuiko siis Harry avada kedavralta äitinsä vanhan loitsun suojelemana? Mikä merkitys elvytyskivellä sitten kuviossa oli ylipäänsä? Se ei kuitenkaan ollut Harryn hallussa taian hetkellä.

Äidin antaman suojauksen purki Voldemort jo neloskirjan lopussa, kun nappasi Harryn porttiavaimella hautausmaalle.

Voldemortin langettaessa avadan Harryyn siellä metsässä, Harry olisi kuollut, ellei hänessä olisi sattunut olemaan (Voldemortin tietämättä) palaa Voldemortin sielusta, jonka tämä oli istuttanut vahingossa Harryn vanhempien tappamisen yhteydessä, eli tehnyt Harrysta hirnyrkkinsä. Näin ollen Harry ei kuollut, vaan Voldemort ikään kuin tappoi sen osan itseään, joka oli Harryssa. Jos Voldemort olisi sen jälkeen tehnyt uuden avada kedavra -loitsun, sitten Harry olisi ollut vainaa.

Oliko siinä neloskirjan verihommassa jotain muutakin kuin se, että voltsu pääsi eroon tästä suojasta kun kirjassa selvästi kerrottiin miten dumbledoren silmät välähtivät voitonriemuisena hetken kun harry kertoi tuosta asiasta? Tuli mieleen että vaikuttiko siinä joku vanhan taian hämärä sivuvaikutus siihen että harry jäi kuitenkin eroon sen kuolinkirouksen jälkeen. Eli voltsu oli harrylle veren vuoksi hirnyrkki siinä missä voltsun oma hirnyrkki oli harryssä ja loppujenlopuksi molemmat jäi eloon sen jälkeen?

Tuo Voldemortin teko, eli Harryn veren käyttö todellisuudessa vahvisti Harryn suojausta siten, että Harry ei voi kuolla niin kauan kuin Voldemort elää, koska hänessä virtaa Harryn veri

Olihan siinä seiskakirjan kohtauksessa sekin että voldemort koitti tappaa harryn sillä saamallaan dumbledoren entisellä sauvalla muttei tiennyt että harry on sen sauvan todellinen "master" erittäin monimutkaisen tapahtumaketjun vuoksi. Niinpä se ei toiminut missään tapauksessa oikein harryä vastaan ja tappokirouskin onnistui vain poistamaan harryyn luodun tahattoman hirnyrkin. En tiedä mikä virka sillä verijutulla oli tuossa vai oliko mitään. Jotenkin ymmärsin että tää vanha suojaloitsu kadotti tehonsa kun harry oli täysi-ikäinen ja siksi sieltä dursleyn taloltakin piti muuttaa pois kun se ei enää suojannut harryä. 

Tämä selitetään kyllä King's Cross luvssa, miten Voldemort ahneuksissaan otti Harryn verta ja luuli vahvistaneen itseään. Tuo  Likusteritie verisuojaus oli eri juttu ja se esti Voldemorttia käymästä Harryn kimppuun siellä ollessa.

Parhaimmasta huonoimpaan

Puoliverinen prinssi. Voldemortin tarina kiinnostaa ja Dumbledore tulee Harrylle tutummaksi hahmoksi. Kirjan juoni ei ole yhtä painokas kuin muiden. Tuntuu lepotauolta ja tarinan keveys on lähempänä aikaisempia osia.

Salaisuuksien kammio. Yhtäläisyyksiä Puoliveriseen prinssiin. Mukava trilleri, jossa sai pähkäillä kuka on kaiken takana.

Feeniksin Kilta. Pisin ja eniten sisältöä. Alku hieman tylsähkö ja kuulustelu aiheuttaa paineita siitä, että pääseekö se Harry Tylypahkaan vai ei. Salaisuuksien osasto oli mielenkiintoinen ja jäin kaipaamaan lisää taustaa. Pimento suututtaa, mutta saa ansionsa mukaan. Albuksen Kaarti sivujuoni oli mielenkiintoinen.

Azkabanin vanki. Kiinnostavimmat huispausottelut. Tulisalama saa innostamaan. Kelmeistä olisi kaivannut lisää tietoa (etenkin kuinka he oppivat animaageiksi)

Kuoleman varjelukset. Kauheasti metsässä säheltämistä ja juoni ei etene. Dumbledoren tarina iso plussa. Isona miinuksena lopputaistelu. Se oli tylsä ja kirjailija ei kuvaillut paljoa yksityiskohtia. Olisin kaivannut esimerkiksi Lupinin ja Tonksin kuolemista kerrottavan. Kuoleman varjelukset jäivät liian sivuosaan.

Liekehtivä pikari. Alun huispaus oli tylsää luettavaa kun ensimmäistä kertaa luin lapsena. Tuntui ettei sinne Tylypahkaan päästä ollenkaan. Vauhkomieli on hauska hahmo (anteeksiantamattomat kiroukset kiinnostivat paljon, ensimmäinen kerta kun kerrottiin miksi Harry näki vihreän valon). Koetukset olivat hieman mitään sanomattomia ja nopeasti ohi. Hautausmaa luvut olivat loistavat.

Viisasten kivi. Mielestäni kirja on heikoin, sillä se tuntuu enemmän johdatukselta velhomaailmaan. Vähän jäi myös epäselväksi halusiko Dumbledore Harryn tietävän Kivestä ja Voldemortista. Jos ei halunnut, niin hän teki kyllä isoja munauksia pitämällä Oraven töissä ja antamalla Hagridin möläytellä asioita ja johdattelevan stereotypioihin. Tuntuu, että Harry uskoi Rohkelikkojen hyvyyteen ja Luihuisten pahuuteen vain koska Hagrid sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Parhaimmasta huonoimpaan

Viisasten kivi. Mielestäni kirja on heikoin, sillä se tuntuu enemmän johdatukselta velhomaailmaan. Vähän jäi myös epäselväksi halusiko Dumbledore Harryn tietävän Kivestä ja Voldemortista. Jos ei halunnut, niin hän teki kyllä isoja munauksia pitämällä Oraven töissä ja antamalla Hagridin möläytellä asioita ja johdattelevan stereotypioihin. Tuntuu, että Harry uskoi Rohkelikkojen hyvyyteen ja Luihuisten pahuuteen vain koska Hagrid sanoo.

En osaa itse laittaa näitä järjestykseen. Viisasten kiven osalta Harry itsehän oli kyllä sitä mieltä, että Dumbledore antoi hänelle mahdollisuuden halutessaan etsiä Kiven ja kohdata Voldemortin. Vähän kuin vapaavalintainen kurssi... Harry sai näkymättömyysviitan lahjaksi ja sitten vielä uudestaan takaisin hukattuaan sen ja Dumbledore esitteli Peilinkin hyvissä ajoin mainiten, että se ehkä tulee myöhemmin tarpeeseen.

Mul ei ole enää ihmisoikeuksia. Potter,Potter. Ne otettiin minulta pois vastentahtoisesti.

Potter. Täytyy sopeutua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Viisasten kivi. Mielestäni kirja on heikoin, sillä se tuntuu enemmän johdatukselta velhomaailmaan. Vähän jäi myös epäselväksi halusiko Dumbledore Harryn tietävän Kivestä ja Voldemortista. Jos ei halunnut, niin hän teki kyllä isoja munauksia pitämällä Oraven töissä ja antamalla Hagridin möläytellä asioita ja johdattelevan stereotypioihin. Tuntuu, että Harry uskoi Rohkelikkojen hyvyyteen ja Luihuisten pahuuteen vain koska Hagrid sanoo.

Ehkä Harryn mielikuvaan Rohkelikosta ja Luihuisesta vaikuttivat myös Ronin ystävällisyys ja suvaitsevaisuus sekä Malfoyn töykeys, epäystävällisyys ja Hagridin arvostelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisasten kivi. Mielestäni kirja on heikoin, sillä se tuntuu enemmän johdatukselta velhomaailmaan. Vähän jäi myös epäselväksi halusiko Dumbledore Harryn tietävän Kivestä ja Voldemortista. Jos ei halunnut, niin hän teki kyllä isoja munauksia pitämällä Oraven töissä ja antamalla Hagridin möläytellä asioita ja johdattelevan stereotypioihin. Tuntuu, että Harry uskoi Rohkelikkojen hyvyyteen ja Luihuisten pahuuteen vain koska Hagrid sanoo.

Ehkä Harryn mielikuvaan Rohkelikosta ja Luihuisesta vaikuttivat myös Ronin ystävällisyys ja suvaitsevaisuus sekä Malfoyn töykeys, epäystävällisyys ja Hagridin arvostelu.

Eipä kyllä lopuissakaan kirjoissa pahemmin korjattu tätä yleistä käsitystä. Kaikki luihuiset tai Luihuisessa olleet kuvattiin enemmän tai vähemmän pahoiksi tai ainakin epämiellyttäviksi, ehkä Kuhnusarviota ja Andromeda Tonksia lukuunottamatta.

Miksei kukaan kutsu koskaan Hagridia hänen etunimellään? Onko hänellä sama kuin Tonksilla eli että hän inhoaa etunimeään?

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan kutsu koskaan Hagridia hänen etunimellään? Onko hänellä sama kuin Tonksilla eli että hän inhoaa etunimeään?

Ei kai ketään Tylypahkassa kutsuta etunimellä? Ei myöskään esimerkiksi Voroa, vaikkei tämä olekaan opettaja. Varmaan siitä on sitten (tai joskus aiemmin elämässä jo) tullut kaikille tapa ja Hagridinkin mielestä se kuulostaa oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan kutsu koskaan Hagridia hänen etunimellään? Onko hänellä sama kuin Tonksilla eli että hän inhoaa etunimeään?

Ei kai ketään Tylypahkassa kutsuta etunimellä? Ei myöskään esimerkiksi Voroa, vaikkei tämä olekaan opettaja. Varmaan siitä on sitten (tai joskus aiemmin elämässä jo) tullut kaikille tapa ja Hagridinkin mielestä se kuulostaa oikealta.

Kyllä henkilökunnan jäsenet kutsuvat usein toisiaan etunimillä.