Voi JUMALAUTA! Toi mies on valehdellut mulle alusta asti!!!
Miehen ex-vaimo kävi hakemassa äsken heidän kolme yhteistä lastaan. Olin unohtanut kuopuksen villasukat talvikenkien sisään ja ne olivat hiukan kosteat eilisen pulkkamäen jäljiltä. No ex tähän kommentoi, että on se hyvä ettette pysty saamaan yhteisiä lapsia. Minä olin ihan pihalla, että mitä, kun vauvaakin on yritetty nyt jo puoli vuotta. Se näkyi varmaan naamasta, joten se ämmä selvensi voitonriemuisena, että niin kun tuolle " meidän" (arrgg) miehelle on tehty se vasektomia. SIIS MITÄ???? Mes on minua melkein kymmenen vuotta vanhempi, joten tein heti alussa selväksi, etten mihinkään hänen kanssaan ala, jos hän ei ole valmis tekemään lapsia minun kanssani. Se paskasäkki on siis valehdellut minulle seurustelun alkuajoista lähtien! Mitä hittoa se meinasi selittää, kun vauvaa ei vain kuulu!!! Ja mitä helvettiä mä teen?
Kommentit (215)
tehota. En ole nyt enää pessyt miehen pyykkiä, ruokaa olen tehnyt vain itselleni ja muutenkin olen yrittänyt olla niinkuin tuo ei täällä olisikaan. Anteeksiantoa tuo vielä eilen aneli. Sanoin, että ehkä joku päivä pystyn antamaan anteeksi, mutta koska luottamaan en pystyisi enää koskaan, ei ole mitään järkeä jatkaa tätä.
Huonompi homma on sitten se, että mies on tilittänyt tätä tilannetta vähän siellä sun täällä ja antanut yhteisille tutuille ja sukulaisille sellaista kuvaa, että minä jättäisin hänet sen takia, ettei hän kykene enää saamaan lapsia. Ihan kuin tässä nyt siitä olisi kysymys! Asia tuli ihan sattumalta ilmi, kun tapasin kaupassa ystäväpariskunnan. Kohtelivat minua kumman ynseästi. Minä olin ihan ihmeissäni. Sitten jäin hetkeksi kahden rouvan kanssa, joka sitten kertoi, että mies oli valittanut puhelimessa miten kylmä ja kova ja tunteeton minä olen, kun hänet hylkään pelkästään vasektomian takia. Kyllä vähän suhtautuminen muuttui, kun kuuli miten juttu oikeasti meni. Tekisi oikeasti mieli laittaa lehteen ilmoitus eron syistä, niin ei tulisi mustamaalatuksi selän takana! Minusta nämä asiat ei kyllä oikeasti edes kaikille kuulu, mutta mies ilmesti haluaa tehdä erosta likaisen ja vaikean.
Toivottavasti saat tilaisuuden oikaista mahdollisimman monelle, tai kyllähän tuttavapiirissä tuokin sana kiertää. Meillä mieheni exä kertoi kaikille avioerosta että " me huomasimme, että olemme kasvaneet erillemme ja olemme nyt päättäneet erota, mutta ollaan edelleen tosi hyviä kavereita, tai minulla ei ole mitään pahaa Mattia vastaan ja haluaisin olla sen paras kaveri, mutta kun Matti ei halua enää koskaan kuulla minusta, on varmaan vaikea pala sille näin alkuun myöntää, että minä en enää rakasta häntä. Minua ei kukaan auta esim auton kanssa, jouduin ihan korjaamolle viemään kun Matti ei ilkeyttään tullut vaihtamaan renkaita" . Kaikki olivat tietenkin, että no onpas Matti nyt noin lapsellinen, ettei halua erota sovussa, vaikka noi asiallisesti olette tässä tilanteessa edenneet.
Exä ei muistanut sanoa, että ero sai alkunsa siitä, että hän alkoi seurustella uuden miehensä kanssa ja muuttikin tämän asuntoon heti kun silloinen aviomies ilmoitti hakevansa eroa, ja tuo autojuttu oli sitä perua, että exä kuvitteli ehkä 2 vuotta että tästä tilanteesta huolimatta voi jättää auto- ym tekniset ongelmansa ex-miehelleen, joka ne hoitaa ja maksaa korjauksesta aiheutuneet laskut ym.
tee pätkääkään mieli antaa periksi. Annoin miehelle kaksi viikkoa aikaa etsiä asunto itselleen, sen jälkeen menköön vaikka kaverinsa autotalliin asumaan, ihan sama minulle.
Heikkoja hetkiä tulee vain silloin, kun mies oikein todella näyttää katuvan ja tekee itseään tykö. Ei tarvitse kuitenkaan kovin paljon miettiä sitä, miten hän kuukausi toisensa jälkeen katseli toivoani ja pettymystäni tietäen miten turhaa se kaikki oli. Ja tuo, että takanapäin selittelee asioita omaksi parhaakseen on kyllä ihan viimeinen niitti ja helpottaa irtautumista entisestään.
Ensi lauantaina lähden baariin sinkkuilemaan ja katson vieläkö olisi vientiä :-)
Teksteistäsi näkee, kuinka loogisesti kykenet ajattelemaan, etkä erehdy vaikeiden tunteiden antaa sumentaa järkeäsi. Sinulla on analyyttinen tapa ajatella, ja se seikka on se, mikä pitää sinut pystyssä. Ja kuten joku jo aiemmin totesikin, niin sinulla on itsetunto kohdillaan. Sen huomaa siitä, että tiedät tekeväsi oikein. Ja vaikka olet vihainen ja hämmentynyt tilanteesta, pystyt silti huomioimaan muidenkin tunteita (miehesi tai asiasta kuulleiden tuttaviesi).
Kun sinut joku fiksu mies vielä löytää, on hänellä mahdollisuus saada itselleen oikea aarrearkku. Olet selviytyjä!
Terveisin ihailijasi (tämän ketjun perusteella)
Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista. Niistä on ollut paljon apua asioiden läpikäymisessä. On ollut helpottavaa päästä käymään asioita läpi täälläkin, kun ihan koko ajan ei viitsi kuormittaa ystäviäkään. En varmaan ole ollut kovin hauskaa seuraa viime aikoina...
Katsoinkin hieman väärin ajankulua.. Mene ja pidä hauskaa, tyttöjen kera hyvä ilta!
Ap:lle ensin terveiset. Kiva huomata, että olet jaloillasi ja kyvykäs näkemään asian todellisen laidan. Eli kyseessä on teko, jota ei voi antaa anteeksi. Tai voi antaa, mutta luottamusta se ei takaisin tuo. Näin ollen suhteen jatkuminen on mahdotonta. Mukavaa, että olet jaksanut täällä vielä raportoida ja ennen kaikkea mukava kuulla, että kommenteista ja tuesta on ollut apua. Tsemppiä edelleen. Sinä pärjäät!
Luin ketjua läpi, kun en aiemmin ollut lueskellut.
Älä anna miehen puhua itseään takaisin elämääsi. Tuo on ollut niin rankkaa pettämistä, ja niin tärkeässä asiassa, etten voi tajuta.
Sen verran koskettaa omaa elämää, että
tapasin nykyisen mieheni muutamia vuosia sitten ja pitkään lapsia toivoneena ja pitkän lapsettoman liiton (mies ei halunnut lapsia) jälkeen oli aika rankkaa kuulla, että mies, johon tutustuin oli käynyt vasektomiassa edellisen liittonsa aikana. Rakastuimme kuitenkin ja mies tiesi minun haluavan lapsia ja niin hänkin minun kanssani.
Lapsettomuusklinikalla sanottiin suoraan, että vasektomian purku on hyvin epätodennäköinen keino saada lapsia. Siittiöt otettiin sitten kiveksistä ja minun hoitojen ja munasolujen keruun jälkeen ns. " koeputkihedelmöityksen" tuloksena saimme muutamia alkioita. Toisella siirtoyrityksellä tärppäsi ja saimme yhteisen lapsen. Lapsi jäi meillä ainoaksi yhteiseksi, sillä muut alkiot eivät enää selvinneet sulatuksesta ja toiseen hoitokertaan ei yksinkertaisesti ole varaa (kela ei periaatteessa korvaa " itseaiheutettua" lapsettomuutta eli koska miehelle tehty vasektomia, kela ei korvaisi), lisäksi pakko mennä yksityiselle, koska julkisella sektorilla oli samanlainen kanta kuin kelalla eli eivät hoida koska " itseaiheutettua" . Mies ei kuitenkaan vasektomiavaiheessa arvellut silloisen liittonsa päättyvän. No, lapsellamme on onneksi sisaruksia, kun miehellä on lapsia exänsä kanssa.
En tiedä olisitko sinä jättänyt tutustumisen sikseen kuullessasi vasektomiasta. Meillä mies kertoi asian heti kun juttelimme menneestä elämästä, lapsista yms eli reilu peli heti alkuun.
En osaa edes ajatella, miltä minusta tuntuisi samassa tilanteessa missä itse olit... uskoisin että tuollainen pettäminen tuntuu pahemmalta kuin se, että puoliso pettää hyppäämällä sänkyyn. Minulla oli takana 20 vuoden liitto, joka päättyi eroon kun exäni petti ja alkoi tehdä lapsia toisen naisen kanssa (minun kanssa ei halunnut). Siitä selvisin, mutta jos nykyinen mieheni olisi antanut minun yrittää lapsen tekoa kertomatta vasektomiasta.... siitä en varmaan olisi selvinnyt.
Tsemppiä sinulle ap. Ajattele, että onneksi tuo mies ei antanut sinun kärsiä lapsettomuudesta pitempään kuin pari vuotta, minulla lapsetonta liittoa oli 20. Onneksi on nyt lapsia, yhteinen ja puolison lapset.
halusi naida. No, minua ei ymmärrettävästi ajatus kiinnostanut. Niinpä mies halusi ruveta jakamaan tavaroita (lue=riitelemään tavaroista). Minä haistatin paskat ja lupasin palata asiaan aamulla. Nyt kävin kurkkaamassa, niin se pöljä nukkuu sohvalla vedenkeitin kainalossaan! Pitää sitä niin hempeän näköisenä :-DDD Ja näkyy jakaneen myös käsipyyhkeet kahteen kasaan, harmi vaan, että nuo on kaikki minun omiani...
Ota sä kahvinkeitin ens yöks vierees;) Tsemiä ja ihanaa kevättä sulle!
ihanaa alkaa viimeinkin nähdä tämän tilanteen huvittavatkin puolet. Tuo äijä varmistaa näillä tempauksillaan sen, etten ainakaan haikaile yhtään sen perään.
niinkuin varmasti moni muukin. Olet kannustava esimerkki siitä, miten vahva nainen selviää. Oikein hyvää jatkoa Sinulle! Ja pidä tosiaan puolesi omaisuuden jaossa, miehet eivät tajua kuinka tyhjältä koti näyttää ilman verhoja...
-satu-
jäi vaivaamaan tämä kurja kohtalo...:(
Kun tässä jutussa riipasee sen lisäksi, että mies on osoittautunut porsaaksi ja täysin epäkypsäksi vedättäjäksi se, että ero tulee niin ylläen.(?) (Tai ainakin niin oletan, että vielä ennen eilistä aamua kaikki oli hyvin, koska olette vauvaa puuhanneet.) Monta unelmaa on rikottu yhdellä ainoalla valheella. Unelma yhteisestä elämästä ja vauvasta.
Voi peijakas, kun se äijän käppänä olisi nyt tässä niin kyllä saisi ympäri korvien!
Mies kotiutui aamulla kuuden jälkeen aivan älyttömässä kännissä ja kompastui tullessaan oven edessä lojuneisiin laukkuihinsa. Ihan oikein sille. Ei ollut ollut exän luona, vaan missä lie ryyppäämässä, mutta ex oli kyllä varoittanut kotona odottavasta kriisistä. Kovin on ollut hiljaista ja katuvaista poikaa tänään, sen minkä oksentamisen välissä on ehtinyt kommunikoimaan.
Vasektomia on todella tehty, sitä ei kiistänyt. Ei tuo kuitenkaan ole osannut selittää miksi valehteli minulle, änkyttää vaan ettei arvannut sen menevän näin pitkälle. Tilanne on nyt se, että jätän tuon tänne nyt miettimään asioita ja lähden terapiakahville tyttökaverin kanssaja jätän tuon tänne nukkumaan. Tuollaisen krapulaääliön kanssa, kun yrittää keskustella niin on kuin hakkaisi päätään seinään. Erohan tästä varmaan tulee ennen pitkää, mutta tässä tunnemyräkässä en ala tekemään mitään lopullista ratkaisua. Vain hetki sitten oltiin kuitenkin rakastunut, onnellinen ja vauvakuumeinen pari tai niin minä ainakin luulin. Suru alkaa puskea pintaan yhä enemmän, koko maailma tuntuu nyt romahtaneen yhdellä kertaa.
Ja ai niin, mies oli eronnut jo ennen kuin hänet tapasin, joten miksikään perheenrikkojaksi minua on turha kuvitella.
Kymmenen vuotta vanhempana kuin ap, voin todeta, että onneksi olet vielä nuori. Sinulla on kaikki aika ja mahdollisuudet maailmassa tulla vielä onnelliseksi äidiksi. On hyvä, että jos tämän piti tapahtua, se tapahtui tässä vaiheessa eikä kymmenen vuotta myöhemmin, jolloin sinulla alkaisi olla jo kiire ja epätoivo lapsen saamisessa.
Tiedän kyllä, ettei tämä ajatus nyt myrskyn keskellä välttämättä sinua yhtään piristä, mutta saattaa tuntua sinustakin kahden vuoden kuluttua hyvältä. Olen varma, että löydät vielä kunnollisen miehen. Ehkä sellaisen, jolla ei ole ennestään lapsia ja voitte kokea yhteisen esikoisen riemun yhdessä niin, että se on teille molemmille yhtä ainutlaatuista.
Voimaa sinulle tämän hetken suruun. Ei sinun tarvitse tehdä hätiköityä ulosheittopäätöstä. Voithan antaa itsellesi aikaa ja vaikkapa nyt laskelmoida vähän, mikä on taloudellisesti kannattavaa jne. " Korvaukseksi" kivusta ja särystä voit hieman nyt yrittää hyötyä miehestä.
sitten ei ole vain jäänyt kiinni. Kävi äsken tuossa selkää silittelemässä, mutta luikki pois, kun kysyin, että joko jutellaan.
Kaverini tulee kohta hakemaan minua, joten häivyn tästä joksikin aikaa. En tiedä missä meidän auto on, mies on kuulemma jättänyt sen " jonnekin kaupungille" . ARRRRGGGGH!