MÄ HAJOOON kun mies ei halua matkustella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hirmu vanha aloitus, mutta ajankohtainen nytkin. Mä löysin tän Googlen kautta. No...siis mulla on aivan ääretön seikkailun nälkä. Puolison kanssa ikäeroa n. 10 v. ja hänen mielestään maailma on hänen osaltaan nähty. 😳 Minä hippasen alta 50 ja hän tänä vuonna 60 v. Voi vitsit, mun mielestä on just parasta kun pääsee ns. arjesta irti ja matkalle. Mulla on palava halu vielä nähdä ja kokea, mutta kun puoliso ei enää jaksa. Suuri toive olisi löytää samanhenkinen, utelias matkakumppani. Mutta monillakaan ei ole varaa lähteä. Olen tarjoutunut maksamaan ystävien matkat, mutta ymmärrän kyllä senkin olevan kynnyskysymys monelle, olisi itsellekin hankala ottaa moisia lahjoja vastaan. Mutta ennemmin maksaisin itselleni matkaseuraa kuin lähden yksin reissuun. Miten muut olette tämän ratkaisseet? 

Mikset lähde yksin?

Ei kaikista ole reissaamaan yksin. Varsinkin jos on vähän epävarma tai ei viihdy yksin. 

Siellä taas yksi lompakkoloinen ilmoittautui ja paljasti että ainoa mikä miehessä kiinnostaa on se että pääsee tuhlaamaan miehen keräämää varallisuutta omien etujen takia

Vierailija kirjoitti:

Siellä taas yksi lompakkoloinen ilmoittautui ja paljasti että ainoa mikä miehessä kiinnostaa on se että pääsee tuhlaamaan miehen keräämää varallisuutta omien etujen takia

Mä ainakin oon jopa tarjoutunut maksamaan miehen matkat jos vain seuraksi lähtisi. Ei lähde. 

Mä aloin nyt suunnitella ekaa matkaa yksin. Lähden muutaman viikon kuluttua Santoriiniin. Olis mulla kyllä tuttuja miehiä, jotka varmaan lähtis mukaan, mutta mä en jaksa niitä. Parempi yksin.

Elämän suola on matkustelu, se kun pääsee suomesta pois. En voisi olla miehen kanssa joka ajattelisi eri tavoin.

Minä olen se joka ei halua matkustella. Tämä erimielisyys johti edellisessä parisuhteessa eroon, koska mies ei vain tajunnut että ei, en halua matkustella, en nyt enkä ikinä. Koen matkailun ihan äärettömän stressaavaksi ja se on arvojeni vastaista.

Painotin parisuhteen alussa että minua ei saa mukaan ulkomaille muuten kuin kilon palasissa. Tämä oli miehelle ok, hänkään ei kuulemma tykännyt matkustaa. No kas, meni pari vuotta suhdetta ja alkoi se mankuminen, kinuaminen, valitus ja ihmettely siitä miksi ei mennä matkustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin nyt suunnitella ekaa matkaa yksin. Lähden muutaman viikon kuluttua Santoriiniin. Olis mulla kyllä tuttuja miehiä, jotka varmaan lähtis mukaan, mutta mä en jaksa niitä. Parempi yksin.

Oon myös alustavasti suunnitellut ekaa matkaa yksin. Tympii aina olla kinuamassa ystävistä matkaseuraa ja mies on selväsanaisesti ilmoittanut että ei lähde. Mikähän olisi sellainen matkakohde josta yksin reissaamisen voisi aloittaa? Paljon olen matkustanut, miehenkin kanssa, mutta hän ei enää jaksa. Joku tuttu kaupunki voisi tulla kyseeseen, esim. Pariisi. Ainakin olisi nähtävää. Tai sitten joku aurinkorantakin voisi olla ok. 

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä taas yksi lompakkoloinen ilmoittautui ja paljasti että ainoa mikä miehessä kiinnostaa on se että pääsee tuhlaamaan miehen keräämää varallisuutta omien etujen takia

Mä ainakin oon jopa tarjoutunut maksamaan miehen matkat jos vain seuraksi lähtisi. Ei lähde. 

Niinhän joka nainen puheissaan auttaa ja maksaa miehelle asioita. Mutta totuus on toinen

Tota, miksi te olette menneet naimisiin ja tehneet lapsianne keskenänne jos nyt hajottaa kun toinen ei halua samoja asioita...

Vaihdetaanko? Minä en haluaisi matkustaa mihinkään, tykkään olla kotona ja kesäkin on tulossa. Mies haluaa lomailla, joten niinpä olemme menossa kolmannen kerran vuoden sisään johonkin typerälle aurinkorannalle.

Naiset haluaa tuhota maapallon tuolla matkailullaan, luonto ei tykkää eikä ne siellä ulkomailla olevat ihmiset kun vieraat tulee nurkkiin pyörimään.

Kyllä mäkin saattasin matkustella normimestoilla, mutta kun aina pitää päästä jonnekin maailmanperseen oogee-mestoille ja sitten on millon syyhy, millon suolistoloinen.

En itekään kyllä jaksaisi matkalle lähteä jos sielä lapset on mukana

Eikös turismi tuhoakaan maapalloa ja kaikki hupilennot suoraan saatanasta? Vai onko niin että matkustelu on parempaa turismia vähän kuin viinien maistelu on parempaa alkoholismia?

En voisi ikinä olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua koskaan poistua Suomesta. Vaikka omat reissut olisikin kumppanille ok, niin mikä suhde se sellainen on, jossa elämän parhaat muistot ja elämykset ei tule koskaan jaetuksi. Kun lapset kasvavat ja lähtevät omiin elämiinsä, ei arki ja koti ole enää niin keskeinen asia. Jos kumppani haluaa kyhjätä vain kotona ja sanoo, että mene itseksesi tai kavereiden kanssa... Eipä ole kummoinen suhde kummallekaan.

Miksi haluatte tuhota yhteisen maapallomme lentelemällä huvikseen ympäriinsä?

Meillä olikin heti ensimmäisenä matkana "testi". Viiden kuukauden seurustelun jälkeen lähdettiin New Yorkiin. Antoi osoittaa, millaiseksi suhde tulee kehittymään. Halutaanko nähdä ja tehdä samanlaisia asioita, miten ratkaistaan kun toinen haluaa matkalla tehdä jotain joka ei toista kiinnosta (joko toinen tulee mukaan, ei valita ja seuraavaksi tehdään hänen haluamaansa asiaa tai sitten ollaan muutama tunti erillään ja sovitaan treffit ravintolaan tai hotellille), onko matka kummankin mielestä onnistunut.

Matka oli onnistunut, molemmat nauttivat, puhuttiin jo uusista matkoista, ei kiukuteltu eikä mökötetty. Nyt ollaan oltu 20 v. kimpassa ja nähty maailmaa  paljon yhdessä.

Monilla tuntuu olevan sama ongelma. Pitäisi saada joku oma Tinder tai vastaava matkaseuraa etsiville. En tarkoita seurustelumielessä. 

Minä matkustin lasten kanssa tai tyttökaverini tai siskoni kanssa. Minua ei mies estä, tai sitten olisi muuttunut exäksi. Vanhoilla päivillään lähdimme 30-vuotishäämatkalle Pariisiin ja hänen 70-v matkalleen Wieniin ja Budapestiin. Tukholmaa ja Tallinnaa ei lasketa mukaan, niissä kävimme usein.