MÄ HAJOOON kun mies ei halua matkustella!

Minulle matkailu on pelkästään stressaavaa ja ahdistavaa, joten en matkoilla käy lomillani, työn puolesta valitettavasti välillä on pakko. Meillä homma sujuu niin että mies joka tykkää matkustella käy matkoilla yksin. Kaikille parempi näin.

Ajattelee että matkakohteen on oltava ihan täydellinen, että tiliin raaskii kajota? Minusta lomaa ei pidä ajatella niin vakavasti. Melkein missävain on kivaa ja mielenkiintoista, ja aina voi tutustua paikkaan etukäteen ja katsoa mitä nähtävää on tarjolla, ja onko eri perheenjäsenille jotain kiinnostavaa.

Itse olin vauvan kanssa äskelttäin pitkällä viikonloppumatkalla, kohteessa joka ei miestä kiinnostanut, mutta jonne olen jo pari vuotta halunnut. Matka oli oikein kiva ja sain matkaseuraksi äitini. Toki perheen kanssakin olisi mukava päästä jonnekin, ehkä juuri rantalomalle, mutta sellaiseen kohteeseen, missä olisi muutakin mielenkiintoista tekemistä kuin rantalöhöily.

Sopisiko teille kotimaan matka, vaikkapa urheiluloma jonnekin urheiluopistolle. Vierumäellä ja monella muullakin urheiluopistolla järjestetään eri lajien kursseja. Siellä on yllättävän rentouttavaa lomailla kun saa mennä valmiiseen pöytään syömään monta kertaa päivässä!

Että varaat matkan juuri nyt. Kysy mieheltä, lähteekö mukaan vai varaatko vain itsellesi ja lapsille. Muistuta vielä, että muutoksia ei tehdä varauksen jälkeen. Ja halvemmaksi tulee 2 aikuista ja 3 lasta kuin 1 aikuinen ja 3 lasta (ainakin useimmiten, ei välttämättä tuossa tarjouslähdössä).



Ja sitten teet matkavarauksen. Piste. Miehesi on selvästi pihi selityksiensä perusteella.

Niin, ja varasin nyt päivän päätteeksi sen Kyproksen matkan itselleni, lapsilleni ja kälylleni.

No niin, nyt näyttäisi, että "ongelma" on ratkaistu. Sinänsä miestäsi ei voi mistään syyttää, jos selvästi ilmaisee mihin kaikkeen muuhun (kuin matkusteluun) haluaisi rahaa käyttää. Ja kaikesta voi tosiaan päätellä, että sinun "matkatilisi" on tosiaan miehen mielestä "säästötili".

Mun ystävä käy siellä perheineen x 2 vuodessa jo monen vuoden ajan. Siellä on paljon tekemistä lapsille ja hyvää ruokaa.

Ei sitä voi verrata Kolin matkaan, aivan erilaisia kohteita.

Jos tollasesta miehes innostuisi.

pakkoko se ukko on raahata sinne matkalle? Jääköön kotiin. En tajua näitä "en pääse mihinkään kun mies ei halua" - valittajia. Etkä todellakaan ole ainoa!



Ei muuta kuin varaat matkan ja pakkaat kassit ja menoksi. Hyvin sitä yksinkin lasten kanssa pärjää.

Mä en sitten taas tajua ollenkaan näitä joiden mielestä toi ei ole ongelma ja ilman miestä vaan matkalle. Ymmärrän Ap:ta täysin, jos kaipaa perhelomaa niin ei sellaista tule kun mukana on lasten lisäksi tyttökaveri tai käly.



Lisäksi kun mies sanoo että rahaa pitäisi käyttää muuhun, vaikuttaa kyllä siltä että halvemmaksi sillekin olis tullut mennä itse mukaan kyttäämään mitä muu perhe perillä ostaa ja mihin muuhun rahaa kuluttaa. Mutta hauskaa matkaa!!

mies mielummin osti rahalla levyjä, leffoja, soittimia jne.

He tekivät diilin, joka kk kumpikin sai 200 euroa, jolla sai tehdä ihan mitä vaan. 200 x 12 kk = paljon rahaa ja ystäväni sitten matkusti aina lapsensa ja äitinsä kanssa jonnekin kivaan paikkaan ja lapsi selvästi tykkäs tosi paljon, koska matkasta puhuttiin koko vuosi ja sen jälkeenkin.

Eikö sulla ole ketään, joka voisi lähteä sun kanssa, ystävää, äitiä ? Ja jos lapsia on miljoona, ota joka matkalle mukaan 1 ja jätä isä muitten kanssa kotiin. Näillä tavoilla alkaa kyllä isän mieli muuttumaan.

Pyydä vaikka joku tyttökaverisi lapsineen mukaanne.



Mun ex-mies oli tuollainen. Rantakohteisiin suuntautuvat "pakettimatkat" ei hänelle kelvanneet ja muihin paikkoihin ei ollut varaa, tai liian vaikeita pienten lasten kanssa. Matkustin sitten mm. vanhempieni kanssa.

ennen lapsia, mutta lasten jälkeen olen jopa halunnut lähteä matkalle. Koska se kotona olo nyt ei valitettavasti ole koskaan ainakaan perheen äidille minkäänlaista lepoa.

Sopisiko teille kotimaan matka, vaikkapa urheiluloma jonnekin urheiluopistolle. Vierumäellä ja monella muullakin urheiluopistolla järjestetään eri lajien kursseja. Siellä on yllättävän rentouttavaa lomailla kun saa mennä valmiiseen pöytään syömään monta kertaa päivässä!

jo lapsena matkustanut Suomen päästä päähän auton takapenkillä. Olen nähnyt Puijon tornit, porot, Porvoot ja Pyhäjärvet. Mulle matkustelua on nimenomaan kaikki Suomesta pois päin suuntautuva.

Juteltiin tässä (tai siis riideltiin..) viimeisimmän viestini jälkeen melkoinen tovi. Miehen mielestä KAIKKI MUU menee matkustelun edelle. Uusi auto, uusi telkkari, ihan kaikki. Pitää ensin ostaa kesäksi uusia vaatteita ja pihapatiotakin pitää rakentaa. Ja hammaslääkärissä ei ole käyty pariin vuoteen. Ja uudet silmälasitkin pitäisi hankkia. Itse asiassa kahdet, kun urheiluun tarvitaan toiset. Niin ja meillä on vanha paistinpannu ja lapsi haluaisi uuden polkupyörän. Ja hmm.. mökille tarvittaisiin ehkä sähköt!?!

Ja sitten meni hermo totaalisesti. Pienen tuumaustauon jälkeen ehdotin, että minä saan käyttää matkusteluun tietyn summan vuodessa ja miehellä ei ole mitään sanomista siihen rahaan. Menen joko yksin, kavereiden kanssa tai lasten kanssa. Ja piste. Niihin rahoihin mies ei kajoa. Mun on pakko päästä matkustelemaan. Ja näin sovittiin.

Niin, ja varasin nyt päivän päätteeksi sen Kyproksen matkan itselleni, lapsilleni ja kälylleni.

ap

Miehesi vaan on todennäköisesti sen verran fiksu että tajuaa kieltäytyä reissuista (ja keksii tekosyitä kun ei viitsi ihan rehellinen olla). Kuka sitä nyt tenavien ja kitisevän vaimon kanssa mihinkään jaksaa lähteäkkään. Jätkien kans pattayalle... varmasti olis eri ääni kellossa :D

Ei munkaan mies joten tiedän tunteen. Mä reissaan lasten ja siskon kaa. Mies tili häämatkalle mun kanssa mutta siinäpä se... Kaupunkilomalle vois lähtee... Lyhyelle. Ehkä. Rantalomat voin hoitaa muuten. Mutta eihän se siitäkään tykkää että meen.. Mutta kestää sen ku mies.

Tää on hirmu vanha aloitus, mutta ajankohtainen nytkin. Mä löysin tän Googlen kautta. No...siis mulla on aivan ääretön seikkailun nälkä. Puolison kanssa ikäeroa n. 10 v. ja hänen mielestään maailma on hänen osaltaan nähty. 😳 Minä hippasen alta 50 ja hän tänä vuonna 60 v. Voi vitsit, mun mielestä on just parasta kun pääsee ns. arjesta irti ja matkalle. Mulla on palava halu vielä nähdä ja kokea, mutta kun puoliso ei enää jaksa. Suuri toive olisi löytää samanhenkinen, utelias matkakumppani. Mutta monillakaan ei ole varaa lähteä. Olen tarjoutunut maksamaan ystävien matkat, mutta ymmärrän kyllä senkin olevan kynnyskysymys monelle, olisi itsellekin hankala ottaa moisia lahjoja vastaan. Mutta ennemmin maksaisin itselleni matkaseuraa kuin lähden yksin reissuun. Miten muut olette tämän ratkaisseet? 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:39"]Mun exä oli just tuollainen. Sitten kun sen sai "raahattua" matkalle niin se mökötti koko matkan, luki kirjaa ja oli ihan poissaoleva. Oli raivostuttavaa olla jossain Louvressa katsomassa Mona Lisaa ja yrittää, että "kato nyt, täs on se maailman kuuluisin taideteos" ja herra oli vaan et "joo". Matkustelu ja maailman näkeminen on mun suuri intohimo ja koska emme exän kanssa jakaneet tätä intohimoa niin se vaikutti todella suuresti koko parisuhteeseen ja lopulta mä luovutin ja pistin miehen vaihtoon. Nykyinen aviomieheni rakastaa matkustelua yhtä paljon kuin minäkin ja matkustellaan lapset mukana ympäri maailmaa aina kun on tilaisuus, olen niin onnellinen! En osannut edes exän kanssa kuvitella millaista olisi matkustaa jonkun kanssa joka nauttii siitä yhtä paljon kuin minä. Sulla AP ei taida olla vaihtoehtona pistää miestä vaihtoon niin sun täytyy valita plan B. Otat tutun äitikaverin lapsineen matkaan muka

Tämähän niitä ongelmia aiheuttaa kun naiset kuvittelevat että miehiä kiinnostaa samat asiat mitä naista kiinnostaa kun nainen ei koskaan mieti mitä mies haluaa 

Ja mä hajoon kun ketään ei innosta mun kanssa lähteä. Itse viettäisin kaikki lomani matkustellen, mutta en saa ketään mukaan. Yksin joo voisi, mutta kun ei se ole yhtään sama. Musta tuntuu jollain tapaa vangitulta. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on hirmu vanha aloitus, mutta ajankohtainen nytkin. Mä löysin tän Googlen kautta. No...siis mulla on aivan ääretön seikkailun nälkä. Puolison kanssa ikäeroa n. 10 v. ja hänen mielestään maailma on hänen osaltaan nähty. 😳 Minä hippasen alta 50 ja hän tänä vuonna 60 v. Voi vitsit, mun mielestä on just parasta kun pääsee ns. arjesta irti ja matkalle. Mulla on palava halu vielä nähdä ja kokea, mutta kun puoliso ei enää jaksa. Suuri toive olisi löytää samanhenkinen, utelias matkakumppani. Mutta monillakaan ei ole varaa lähteä. Olen tarjoutunut maksamaan ystävien matkat, mutta ymmärrän kyllä senkin olevan kynnyskysymys monelle, olisi itsellekin hankala ottaa moisia lahjoja vastaan. Mutta ennemmin maksaisin itselleni matkaseuraa kuin lähden yksin reissuun. Miten muut olette tämän ratkaisseet? 

Mikset lähde yksin?

Ei ole miestä (enää) ja reissataan niin paljon kuin sielu sietää ja töiltä ja kouluilta ehditään. 

Tallinnaan ja Tukholmaan pääsee kyllä pikkurahallakin, muualle joutuu laittamaan vähän enemmän taaloja tiskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole miestä (enää) ja reissataan niin paljon kuin sielu sietää ja töiltä ja kouluilta ehditään. 

Tallinnaan ja Tukholmaan pääsee kyllä pikkurahallakin, muualle joutuu laittamaan vähän enemmän taaloja tiskiin. 

Kenen kanssa reissaat? Onkohan niin että naiset pääasiassa haluavat enemmän matkustella ja miehet pysyä kotikulmillaan? Meilläkin ongelmana että en tahdo saada miestä lähtemään kotikulmia pidemmälle.