Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö sinä miehen tässä tilanteessa?
23.06.2012 |
Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta, esikoinen 10kk. Viime aikoina alkanut tulemaan riitoja ihan tyhmistä asioista, yleensä esim kotitöistä ja ne paisuvat ihan järjettömiksi.
Viimeksi riita meni pari päivää siihen että mies huusi minulle "nyt pidät sen turpas kiinni" johon minä sitten vastaan yhtä aikuismaisesti "tai mitä?" "eikun nyt pidät sen turpas kiinni!"
"niin, tai mitä??"
"nyt se turpa kiinni tai mä taitan sulta niskat".
tuli sen verran puskista tämä heitto että kyllä ainakin hiljenin. Mies ihmettelee kun olen edelleen vihainen tästä kommentista vaikka asiasta on jo pari päivää.
Viime yönä vauva heräsi huutamaan keskellä yötä eikä rauhoittunut ollenkaan, tökkäsin miestä ja kysyin "haeksää maitoa ni mä yritän rauhotella" vastaus oli
"hae ite ja nyt se turpa kiinni, mä yritän nukkua!". Tätä ei kuulemma muistanut aamulla vaikka tuli suoraan naamaan kiinni huutaaan mulle.
Tänään sanoin miehelle että en pysty unohtamaan tuota väkivallalla uhkailua. Mies inttää että oon mäkin sanonut kauheuksia kun ollaan riidelty (joo totta, olen sanonut että otan vauvan ja me muutetaan toiseen osoitteeseen, mies jääkööt tähän). Mutta en vaan saa mielestäni tota uhkailua niskojen taittamisella ja sanoin miehellekin että mieti hetki millaisena aikana puhut tuollaisia, juuri nyt kun koko ajan on jotain perhesurmia jossain. Tänään mies on itkenyt ja rukoillut anteeksiantoa ja sanonut mm että se niskojen taittaminen on tyhmintä mitä hän on ikinä kellekään sanonut ja hokenut rakastavansa mua, eikä kestä jos muutan vauvan kanssa pois.
Keskittyen nyt ihan vaan tähän tilanteeseen ja menemättä sen pidemmälle aiheeseen "kenen vika", mitä te tekisitte? Tarkoitan nyt sitä että olenko tyhmä ja uhkarohkea jos jään tuollaisen uhkauksen jälkeen suhteeseen vai luotanko siihen että se oli kiukuspäissään heitetty juttu ja mies ei todella tarkoittanut sitä?
Kommentit (110)
lue ensin tuo ihan tavallinen perhe -tarina.
OMANI onkuin suorakopio, paitsi että tajusin hakea apua, enkä ole kuollut.
Meillä meni hyvin, kaikki sanoivat että tulemme olemaan pitkään yhdessä eikä mikään meitä erota.
Oli mustasukkaisuutta yms normaalit parisuhdekiemurat.
Saimme lapsen, ja kuvittelin että nyt on kaikki täydellistä (paitsi ettemme olleet naimisissa, se olisi ollut enemmän kuin täydellistä, tai niin kuvittelin)
vaan eipä ollut. Haaveet siitä, että mies hoitaisia kanssani kotia, koska oli samaisesti työtön kun minä olin kotona. Ei, minä otin valvomiset ja kaupankäynnit kodinhoidon lisäksi. yövyin usein äitini luona, sillä miehellä oli tapana huutaa ettei jaksa meitä, jos pyysin käymään vain kaupassa.
Ei pinna alkoi lyhenemään.
Mainittakoon, että ennen lasta miehelläni oli pitkä pinna, mikään ei saanut suuttumaan.
Nyt suututti ihan kaikki. Jopa se jos en ollut pessyt hänelle seuraavalle päivälle lempipuseroa, ja minä kuvittelin, että olen huono.
Alkoi huonoksi äidiksi haukkuminen, sukulaisten edessä arvostelu, jatkuva kiukuttelu, raivoaminen.
Loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kun sanoin että muutan hetkeksi pois, katsotaan että jos se auttaisi tähän jatkuvaan riitelyyn. Lupasi muuttua, peruin asunnot ja kaikki.
No, muutosta kesti tasan kuukausi. Nyt asun muualla lapsen kanssa.
Meillä oli arkipäivää se, että mua arvosteltiin jatkuvasti huonoksi, kiukuteltiin mulle, huudettiin, käytiin käsiksi jos sanoin lähteväni ystävän kanssa kaupungille. Sen sanon ettei minulla ole enää kuin yksi, aluksi oli 6 hyvää. Muut lähtivät, koska heidän mielestään valitin koko ajan.Joo. Muuten vain äitini luona jatkuvasti evakossa kun mulla ranteet mustana ja tukasta tuppo hiuksia pois. Normaalia valitusta.
Myönnän että itsekin alennuin haukkumaan, mutt lopulta se miksi lähdin oli lapsi. En halua lapselle väärää kuvaa parisuhteesta.
En saanut olla koneella, voinhan vaikka pettää.
En saanut lähteä kauppaan, voinhan pettää.
En saanut mennä ystävän luokse kylään, voinhan pettää.
En saa mennä äidin luokse, koska en varmasti siellä ole, vaan pettämässä.
Sain syytteitä tekemättömistä asioista.
Tuo on vielä pientä, mutta mä sanon että tosta se alkaa.
IHan oikeesti.
Yhteen voi aina palata.
Multa vietiin itsetunto, rahat ja ystävät.
Ainut joka mut auttoi tilanteesta olis yllättävä kyllä sosiaalitoimi.
Ne oli ainoot jotka usko (kun sain sinne yllättävän kutsunkeskusteluun) miten paha mun on olla.
Elämä hymyilee jälleen. Neljä vuotta annoin itseäni sortaa. Uskoin että olen riippuvainen miehestä, mutta se oli toisin päin.
ps. anteeksi jos kovin sekava, kädet tärisee aina kun ajattelen mitä olisi voinut käydä, jos olisin jäänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tee ne kotityöt tai jätä tekemättä.
Niistä ei kannata riidellä.
Se mikä osui silmään, niin olet kokematon äitinä.
Yöllä ei tarvitse herättää miestä hakemaan maitoa.
Se on hetken juttu ja kaiken voi laittaa valmiiksi pöydälle.
Ota vaikka sängyn viereen tutteli purkki, sakset ja tuttipullo.
Maito menee myös huoneen lämpöisenä.
Osittain ymmärrän, että miehesi karjuu sinulle.
Uhkailu on törkeää, mutta tärkeämpi miettiä miten toimisi ettei sitä uhkailua tule.
Hoidin itsekkin vauvani yöllä ihan yksin ja annoin mieheni nukkua.
Miehet kuitenkin ovat tienaamassa perheelle sitä rahaa.
Kyllä on uhkaillut, että tekisi mieli vetää turpaan.
Ei ole vetänyt ja yhdessä oltu 17v.
Nykyään osaan jo olla, niin ei uhkaile enään kuin tosi harvoin. Olen jäkättänyt miehelleni ja siksi on uhkaillut.
Monesti parisuhde on tiukilla, kun lapset on pieniä ja silloin vasta huomaa kuinka puoliso ajattelee vain omaa etuansa. On laiska ja itsekäs.
Useampi uhkaus väkivallalla tarkoittaa mielestäni sitä, että mies on jo miettinyt asiaa.
Olen puhunut muutaman väkivaltaa kokeneen ihmisen kanssa ja monilla alku on ollut juuri tuollainen.
En jäisi sinuna odottamaan, koska mies käy käsiksi. Heikompana häviät.
Olen pahoillani tilanteestasi ja toivon, että elämäsi muuttuu pian paremmaksi.
Jos on mies - luuseri mikä luuseri.
Jos on nainen - ? Tää palsta on täynnä naisia, jotka vieläkin uskoo johonkin luonnonjärjestykseen, missä mies on perheen pää ja käskyttäjä. Naisen rooli on roikkua vuosia kotona (kun ei muuta osaa) ja mies tienaa rahat pöytään. Siksi on naisen vika, jos saa turpaansa. Jaiks! Muuttakaa ambomaahan. Älkää tehkö enää lapsia teidän roolihelvettiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli taas vähän selvitystä tilanteeseen: sitä en kiellä etteikö olisi ollut fiksumpaa nousta itse lämmittämään se maito, mutta olin itsekin unenpöpperössä ja vähän pölähtänyt äkilliseen herätykseen. Vauva ei siis ole syönyt enää melkein neljään kuukauteen öisin, en tiedä mikä sinä yönä oli kun ei tuntunut rauhoittuvan millään ilman maitoa. Siksi ei siis ollut myöskään tykötarpeita valmiina sängyn vieressä.
Mutta minusta ei kyllä silti ole normaali reaktio herätä huutamaan toisen naamaan kiinni (siis mies nousi istumaan ja tuli naamaan kiinni huutamaan sitä "turpa kiinni, hae ite se maito")?? Toki unenpöpperössä toimii miten sattuu mutta on tuo aika outo reaktio minusta. Ja mies on nyt kesälomalla, ehkä sekin oli yksi syy että unenpöpperössä ajattelin että myös hän olisi voinut käydä lämmittämässä sen maidon samalla kun mä yritän tyynnytellä niitä omituisia yöraivareita.
-ap
Uhkailu on joo väkivaltaa, mutta jotkut ja joskus ne ovat vain sitä. Silloinkin täytyy opetella hillitsemään sanojaan ja käytöstään. On viisasta, ettet aja ap toista primitiivireaktion partaalle. Aina pitäisi jättää toiselle tilaa vlita rakentava tie, googlaa kaksoissidokset riitelyssä tms.
Tilanne voi pahentua, riskianayysia en voi tehdä antamillasi tiedoilla. Saatatte olla lähellä fyysistäväkivaltaa tai ette. Varmuuden vuoksi asiat kannattaa nyt hoitaa ulkopuolisen avun kanssa.
Väkivaltaa ja sen uhkaa voi käsitellä vuorovaikutusongelmana, voitte siis miettiä, miten tilanne syntyi. Kuitenkin hengenuhkaamien on rikoslaissa säädetty laiton uhkaus: kyse ei ole vain vuorovaikutuksesta. Sen ymmärtämiseksi ja turvallisuuden ja luottamuksen palauttamiseksi teidän täytyy saada apua kokemuksen käsittelyyn. Varmistakaa, että taho ymmärtää väkivallan muuksikin kuin parisuhdeongelmaksi. Tieto auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkistä sellaista. Ja kehoitan sua oikeasti miettimään asiaa, varsinkin lapsen kannalta. Mun äiti nimittäin uhkaili isää aina riidellessä erolla ja me lapset kuunneltiin sitä. Vaikka isompana jo tiesi että se on tyhjää uhkailua niin silti jossain mielen pohjalla sitä pelkäsi että vanhemmat eroaa ja joutuu muuttamaan kotoa pois.
Sano lähteväsi lapsen kanssa vasta kun se on oikeasti totta, älä uhkaile sillä. Olisko susta kiva kuunnella kun mies ilmoittais sulle lähtevänsä ja ottavansa lapsen mukaan?
Ehkä olisit sen jankkauksen voinut jättää väliin?
Mies sanoi pahasti ja teki väärin,en silti vetäisi siitä sen enempää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
Voisitte hieman miettiä tuota keskinäistä kommunikaatiota..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna, en ole koskaan kuullut, että kukaan joka toistuvasti uhkailee väkivallalla, olisi lopulta lopettanut sen ja jättänyt toteuttamatta uhkauksensa. Kaikki tuollaiset miehet ovat ennemmin tai myöhemmin myös lyöneet.
Mielestäni ylläolevat kommentit, joissa väitetään sinun provosoineen miestä, ovat vastuuttomia. Et ole todellakaan haukkunut miestä niin pahasti, että uhkailu olisi ollut takaisin antamista samalla mitalla! Älä usko kaikkia kommentteja täällä, täällä kirjoittelevat myös miehet, jotka ovat sitä mieltä, että naisen tulee alistua kaikkeen.
Esim. vauvan hoito öisin kuuluu molemmille ja jos mies ei sitä ymmärrä, en itse olisi sellaisen kanssa sekuntiakaan. Mutta jos itse tykkäät hoitaa enemmän, se on tietysti ok.
Summa summarum: miehessäsi on kaikki varoitusmerkit. Ole varuillasi, ja jos uhkailu pahenee, lähde. Älä sorru siihen, että vähitellen totuttaudut aina pahenevaan uhkailuun. Et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi tuollaisen käytöksen mieheltä!
t. yksi hakattu joka on hengissä lähinnä sattuman oikusta
Naisilla ei ole paljoakaan tota testosteronia, onneksi. Suuret määrät luontaisena tai lääkeaineellisena tekijöinä lisäävät aggressiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tee ne kotityöt tai jätä tekemättä.
Niistä ei kannata riidellä.
Se mikä osui silmään, niin olet kokematon äitinä.
Yöllä ei tarvitse herättää miestä hakemaan maitoa.
Se on hetken juttu ja kaiken voi laittaa valmiiksi pöydälle.
Ota vaikka sängyn viereen tutteli purkki, sakset ja tuttipullo.
Maito menee myös huoneen lämpöisenä.
Osittain ymmärrän, että miehesi karjuu sinulle.
Uhkailu on törkeää, mutta tärkeämpi miettiä miten toimisi ettei sitä uhkailua tule.
Hoidin itsekkin vauvani yöllä ihan yksin ja annoin mieheni nukkua.
Miehet kuitenkin ovat tienaamassa perheelle sitä rahaa.
ole tosissas....
ap:lle
menkää perheneuvontaan ja pyytäkää sukulaisia tai lastenvahti jotta saatte nukuttua
juttele ystäviesi kanssa ja järjestä omaa aikaa, pidä itsestä huolta
väsymys tekee ihmisistä hirviöitä ja silloin pitää uskaltaa hakea apua
Näitä aiheita koskeviin ketjuihin on pesiytynyt todella aggressiivisia ja suoria käskylauseita käyttävä aggressiivinen kirjoittaja. Ketjun ap:ta puhutellaan kuin koiraa ja häntä syytetään kaikesta tapahtuneesta.
Näin esim. ketjussa, jossa se, että nainen oli soittanut kerran miehen kännykkään oikeutti heittämään vedenkeittimen seinään kotona. Oletan aggressiivisen kirjoittajan olevan mies. Tässäkin ketjussa on monta hänen viestiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa ap saa siis teidän mielestänne ärsyttää, ärsyttää ja vielä ärsyttää miestään, ja miehen pitäisi vain hallita hermonsa? Minusta ap:n pitäsi myös ottaa vastuu käytöksestään eikä vain miehen. Minusta heidän molempien pitäsi katsoa sinne peiliin.
Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä eikä uhkailla, mutta ei sillä toisellakaan osapuolella ole oikeutta sitten tahallaan provosoida ja ärsyttää kuten aloittaja itse kertoi tehneensä.
Näitä aiheita koskeviin ketjuihin on pesiytynyt todella aggressiivisia ja suoria käskylauseita käyttävä aggressiivinen kirjoittaja. Ketjun ap:ta puhutellaan kuin koiraa ja häntä syytetään kaikesta tapahtuneesta. Näin esim. ketjussa, jossa se, että nainen oli soittanut kerran miehen kännykkään oikeutti heittämään vedenkeittimen seinään kotona. Oletan aggressiivisen kirjoittajan olevan mies. Tässäkin ketjussa on monta hänen viestiään.
ei niihin reagoi.
ei ole enää aivan sama mitä suustaan päästää...
Sanotteko kumpikin paljon asioita, joita ette tarkoita? Miksi?
koittaa puhua lempeämmin.
Jos sä intät koko ajan "nii tai mitä??" Sä kerjäät vaa verta nenästäs ja oot ihan yhtä syyllinen tilanteeseen, jos toinen suutuspäissään päästää sammakon. Oisko sen pitäny sanoo et ostaa sulle kukkakimpun.
Molempia tarvitaan et hommat saadaan paremmaksi, ei auta et mies vaan yrittää... tuntuu se sullakin olevan terävä kieli. Jos huomaa et hups, hermostuin ja sanoin rumasti, pyytää heti anteeksi, nii ei oo toisellakaan syytä jatkaa meuhkaamista.
Viimeksi riita meni pari päivää siihen että mies huusi minulle "nyt pidät sen turpas kiinni" johon minä sitten vastaan yhtä aikuismaisesti "tai mitä?" "eikun nyt pidät sen turpas kiinni!" "niin, tai mitä??" "nyt se turpa kiinni tai mä taitan sulta niskat".
Miksi ihmeessä ärsytit miestäsi vain lisää ja lisää? Sitten ihmettelet aivan tosissasi, kun toinen räjähtää.
Kysyt mitä tekisin? Ensimmäisenä lopettaisin tuon lapsellisen ärsyttävän jankkauksen riitatilanteissa. Sen jälkeen olisi vakava keskustelun paikka miehen kanssa. Parisuhdeterapia olisi hyvä teille molemmille. Siellä saisitte kertoa asioista, jotka painavat molempien mieltä. Teidän molempien pitää kasvaa aikuisiksi.
Teiltä kuitenkin löytyy rakkautta, joten uskon, että teidän suhteenne tulee paranemaan sekä kestämään, kunhan saatte puhuttua asiat selviksi. Toivon teillä kaikkea hyvää.
Vakavalla asialla provoilu on vaan mautonta.