Jättäisitkö sinä miehen tässä tilanteessa?

Miksei mies voinut poistua vaikka toiseen huoneeseen kun huomaa että molemmat ovat provosoituneet ja hermot ovat katkeamispisteessä? Miksi miehen piti jankata "turpa kiinni", miksi hän ei lopettanut komentelua? Sen takia että mies nyt on mies ja hänen ei tarvitse osata hillitä hermojaan?

osa näistä vastaajista on kasvatettu?! A uhkaa tappavansa B:n ja se onkin B:n oma vikan kun ärsytti ja provosoi?! Mitäs jos A olisikin tappanut B:n, olisiko se ollut B:n oma vika, kun kerran "kaivoi verta nenästään" ja "oli niin ärsyttävä"? Ärsyttävyys ei ole syy tappaa ketään saati uhata tappamisella. Toisia ihmisiä ei uhata tappaa, se on jo ihan laitontakin. Ihmisellä on oikeus elää niin, ettei häntä uhkailla väkivallalla, tappamisesta nyt puhumattakaan. Väkivallan pelko on lamaannuttavaa ja näivettää sielun. Sellainen elämä ei sovi koirallekaan. Perheen pitäisi olla turvallisista ja rakkaista ihmisistä koostuva yhteisö. Jos tämä suhde päättyy eroon, niin se on tämän tappouhkailijan vika, ei tämän "ärsyttäjän". Mua oikeesti pistää niin vihaksi te ääliöämmät, miksi te aina puolustelette näitä luuseriukkoja?! Miksi suhtaudutte parisuhdeväkivallan uhkaan niin kevyesti ja vähätellen? Taidatte olla näitä fiftarimuijia. Onko se oikeasti niin helvetin tärkeää saada ikuisesti kestävä parisuhde, että mitä tahansa paskaa täytyy sietää? Elämässä on muutakin ja paska parisuhde ei ole kenenkään onni tahi autuus. Ei teille kukaan mitään mitaleja jaa, vaikka ottaisitte vuosikaudet turpaanne.

Miksi ap:n pitäisi antaa miehen rauhoittua? Miksei mies voinut poistua vaikka toiseen huoneeseen kun huomaa että molemmat ovat provosoituneet ja hermot ovat katkeamispisteessä? Miksi miehen piti jankata "turpa kiinni", miksi hän ei lopettanut komentelua? Sen takia että mies nyt on mies ja hänen ei tarvitse osata hillitä hermojaan?

jankkaamaan ja ärsyttämään. Ap ärsytti, ja ärsytti, ja ärsytti niin kauan, että mieheltä paloi hermot lopullisesti. Sitten ihmetellään silmät pyöreinä, kun mies suuttuu.

Jos mies sanoisi naiselle, että vie lapset. Jos mies ärsyttäisi suuttunutta naista niin kauan, että nainen sanoo jotain typerää, ja sen jälkeen syyllistäisi sillä naista. Jos mies saisi naisen sillä syyllistämisellä itkemään ja anomaan anteeksiantoa seuraavan päivän. Mikä se mies olisi? Ihana isä ja aviomies?

Miksi ap:n pitäisi antaa miehen rauhoittua? Miksei mies voinut poistua vaikka toiseen huoneeseen kun huomaa että molemmat ovat provosoituneet ja hermot ovat katkeamispisteessä? Miksi miehen piti jankata "turpa kiinni", miksi hän ei lopettanut komentelua? Sen takia että mies nyt on mies ja hänen ei tarvitse osata hillitä hermojaan?

jankkaamaan ja ärsyttämään. Ap ärsytti, ja ärsytti, ja ärsytti niin kauan, että mieheltä paloi hermot lopullisesti. Sitten ihmetellään silmät pyöreinä, kun mies suuttuu.

mutta kun nainen kysyy että "tai mitä?" niin se on ärsyttämistä ja ärsyttämistä? Ihania kullanmuruja nämä teidän suomalaismiehet! Ei käy kateeksi. Juoppoja lapsentappajia kaikki.

t. ulkosuomalainen

niin silloin tuon asian voisi selvittää perheterapiassa. Ja ylipäätään vähän sopia siellä kolmannen osapuolen kanssa avioliiton keskustelukulttuurista.



Ei siitäkään mitään tule, jos aiot koko loppuelämän maksattaa miehellä hänen sanomisiaan.

Miksi ap:n pitäisi antaa miehen rauhoittua? Miksei mies voinut poistua vaikka toiseen huoneeseen kun huomaa että molemmat ovat provosoituneet ja hermot ovat katkeamispisteessä? Miksi miehen piti jankata "turpa kiinni", miksi hän ei lopettanut komentelua? Sen takia että mies nyt on mies ja hänen ei tarvitse osata hillitä hermojaan?

jankkaamaan ja ärsyttämään. Ap ärsytti, ja ärsytti, ja ärsytti niin kauan, että mieheltä paloi hermot lopullisesti. Sitten ihmetellään silmät pyöreinä, kun mies suuttuu.

mutta kun nainen kysyy että "tai mitä?" niin se on ärsyttämistä ja ärsyttämistä? Ihania kullanmuruja nämä teidän suomalaismiehet! Ei käy kateeksi. Juoppoja lapsentappajia kaikki. t. ulkosuomalainen

Lue ap:n teksti.

"Turpa kiinni!"



En ymmärrä.

Miten jonkun mielestä on ok että mies sanoo vaimolleen "Turpa kiinni!" En ymmärrä.

vaikka nainen olenkin. Sukulaisnaiseni on juuri tällainen, jolla itsekin tekisi toisinaan mieli sanoa tuo turpa kiinni. Jatkuvaa nalkutusta, jäkätystä, ärsyttämistä (varsinkin jos on ottanut), muiden haukkumista jne. Siksi tapaankin häntä vain kerran vuodessa jouluna.

erolla uhkaaminen. Antaisit myös miehesi nukkua yöllä, ei vauvan syöttämisen takia tarvitse molempien herätä.



Miehen ollessa vapaapäivillä ota itsellesi aikaa ja käy ulkoilemassa tai ystäviesi luona ilman lasta. Eli ryhdy elämään omaa elämää ja lopeta vauvan jatkeena oleminen. Se säästää hermoja.



Hankkikaa vaikka kerran kuukaudessa hoitaja lapselle ja lähtekää itse tuulettumaan pariskuntana. Vauva ei ole koko elämä ja että sen takia kadotatte toisenne.

Mikä tilanne on nyt?

Ap, muuta itse käytöstäsi ja lopeta vaikka aluksi erolla uhkaaminen. Antaisit myös miehesi nukkua yöllä, ei vauvan syöttämisen takia tarvitse molempien herätä. Miehen ollessa vapaapäivillä ota itsellesi aikaa ja käy ulkoilemassa tai ystäviesi luona ilman lasta. Eli ryhdy elämään omaa elämää ja lopeta vauvan jatkeena oleminen. Se säästää hermoja. Hankkikaa vaikka kerran kuukaudessa hoitaja lapselle ja lähtekää itse tuulettumaan pariskuntana. Vauva ei ole koko elämä ja että sen takia kadotatte toisenne.

onko "tosissaan" uhkauksensa kanssa. Pointti on, että uhkasi väkivallalla eli käytti henkistä väkivaltaa. Sellainen ei ole hyväksyttävää.

Toivottavasti vaan provoilette. Vielä näinä perhesurmien aikoina. Totta kai mieskin voisi joskus herätä ruokkimaan omaa lastaan.



Ja avioerolla "uhkailu" (=sen puheeksi ottaminen) on ajankohtaista jos toinen on tuollainen. Eikä ap edes uhkaillut, ettei mies näkisi enää koskaan lastaan tms. Toinen taas uhkailee tappamisella ja se on teidän mielestä ap:n vika?! Vaikka kuka olisi kuinka ärsyttävä niin sitä ei saa tappaa tai uhata tappavansa.



Olette niin idiootteja kyllä, oikeesti ihan suututtaa. Te ootte just niitä, joiden mielestä on naisen oma vika, kun tuli raiskatuksi kun kulki minihameessa myöhään illalla ilman saattajaa.

Hakeutuisin parisuhdeleirille, jossa käydään asioita läpi muiden pariskuntien kanssa. Kuulostaa ihan tavalliselta parisuhdepurnaamiselta. Opetelkaa riitelemään oikein ja keskustelkaa asioista.

Ps. Parisuhdekurssit ja leirit ovat ihan tavallisille pareille, kuten teille, jotka haluavat ihanasta suhteesta vieläkin paremman. Kuulostaa äkkiseltään, ettei teillä ole varsinaisesti mitään suurta hätää ja ongelmaa.

Mies oli kuin viulunkieli, koskaan ei tiennyt, mikä sana laukaisee riidan. Minä olin kahden pienen lapsen kanssa väsynyt, enkä jaksanut koko ajan kulkea varpaillani.

Tunnustan, kesken riidan uhkasin, että otan lapset ja lähden. Sen sanottuani tajusin, että juuri niin on tehtävä, koska muuten jatkuvalle väkivallan uhan alaisena elämiselle ei ikinä tule loppua. Siihen mennessä mies oli riitojen aikana rikkonut jo lähes koko häälahja-astiaston, leikellyt vaatteitani, murskannut lasten leluja ja hävittänyt autoni rekisteriotteen jne.

Toteutin uhkaukseni, pakkasin lapset ja pari laukullista tavaroita ja lähdin. Miehen luokse en palannut, vaikka tämä miten aneli. Asetin ehdoksi, että korvaa kaiken siihen mennessä rikkomansa, ja koska ei pitänyt sitä tarpeellisena, en minäkään katsonut tarpeelliseksi palata yhteen.

Minusta tuli onnellinen ja vapaa, miehestä alkoholisoitunut luuseri. Pelastin 3 elämää.

Toisin sanoen mies oli luuseri, jolla ei ollut muuta keinoa yrittää saada nainen pysymään suhteessa kuin väkivallan uhka.

Näinhän miehet ovat naisia alistaneet vuosisatoja. Suhteen ei tarvinnutkaan olla tasa-arvoinen, vaan orjuutettukin nainen pysyi siinä, kun häntä vain piestiin ja/tai nöyryytettiin riittävästi. Kun sama kohtelu olisi ollut tiedossa muidenkin miesten kanssa, ja töissäkään ei voinut käydä koulutuksen puuttuessa tai siksi, että naisia ei työpaikoilla suvaittu. Joten nainen oli miehestä riippuvainen, olipa mies millainen riemuidiootti tahansa.

Nyt kun yhteiskunta on edistynyt siihen pisteeseen, että naisen ei olekaan enää pakko elää alistettuna, niin osa miehistä on pudonnut kelkasta. He eivät ole vieläkään tajunneet, että nykymaailmassa naisen pitääkseen miehellä on oltava tarjota muutakin kuin vittuilua ja väkivallan uhkaa. Jokaisen miehen kannattaisi keskittyä kehittämään itseään ja ominaisuuksiaan sellaisiksi, että elämässä ja ihmissuhteissa pärjääminen onnistuisi paremmin. Tässä parhaiten onnistuneet onnistuvat myös pitämään vaimonsa, siis ihan ilman pataan vetämisiä tai niskojen taittamisia.

Nykyajan onnelliset miehet suhtautuvat puolisoonsa tasaveroisena kumppanina. Kumpikin osallistuu niin perhe-elämään kuin työelämäänkin tasapuolisesti, kumpikin saa välillä levätä, ja kumpikin joutuu välillä uhrautumaan puolisonsa ja lasten vuoksi. Muunlaisiakin vaihtoehtoja voi olla, mutta niistä on sovittava puolison kanssa erikseen, ja järjestelyn on oltava molemmille mieleinen. Jos mies olettaa homman toimivan niin, että hän laiskottelee, käyttäytyy vastuuttomasti ja lapsellisesti (esim. ei opettele hallitsemaan hermojaan), ja silloin tällöin uhkailee vaimoa väkivallalla, niin kannattaisi miettiä asioita uusiksi ennen kuin se vaimo lähtee.

Muistakaa vielä, palstan luuserimiehet (ja te häiriintyneet naiset, jotka ajattelette samoin), että väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen ovat Suomessa rikoksia. Avioero ja sillä uhkaaminen puolestaan eivät ole. Eron saa ottaa jokainen, joka ei ole suhteessaan onnellinen - väkivaltaa suhteen koossa pitämiseen puolestaan ei saa käyttää. Nämä uhkaukset eivät siis ole lainkaan keskenään vertailukelpoisia, niin kuin osa kirjoittajista yrittää väittää, eikä väkivallan uhka ole erolla uhanneen vika vaan päin vastoin: eron uhka johtuu siitä, että toinen osapuoli yrittää ylläpitää suhdettaan väkivallalla.

Mies oli kuin viulunkieli, koskaan ei tiennyt, mikä sana laukaisee riidan. Minä olin kahden pienen lapsen kanssa väsynyt, enkä jaksanut koko ajan kulkea varpaillani.

Tunnustan, kesken riidan uhkasin, että otan lapset ja lähden. Sen sanottuani tajusin, että juuri niin on tehtävä, koska muuten jatkuvalle väkivallan uhan alaisena elämiselle ei ikinä tule loppua. Siihen mennessä mies oli riitojen aikana rikkonut jo lähes koko häälahja-astiaston, leikellyt vaatteitani, murskannut lasten leluja ja hävittänyt autoni rekisteriotteen jne.

Toteutin uhkaukseni, pakkasin lapset ja pari laukullista tavaroita ja lähdin. Miehen luokse en palannut, vaikka tämä miten aneli. Asetin ehdoksi, että korvaa kaiken siihen mennessä rikkomansa, ja koska ei pitänyt sitä tarpeellisena, en minäkään katsonut tarpeelliseksi palata yhteen.

Minusta tuli onnellinen ja vapaa, miehestä alkoholisoitunut luuseri. Pelastin 3 elämää.

Toisin sanoen mies oli luuseri, jolla ei ollut muuta keinoa yrittää saada nainen pysymään suhteessa kuin väkivallan uhka.

Näinhän miehet ovat naisia alistaneet vuosisatoja. Suhteen ei tarvinnutkaan olla tasa-arvoinen, vaan orjuutettukin nainen pysyi siinä, kun häntä vain piestiin ja/tai nöyryytettiin riittävästi. Kun sama kohtelu olisi ollut tiedossa muidenkin miesten kanssa, ja töissäkään ei voinut käydä koulutuksen puuttuessa tai siksi, että naisia ei työpaikoilla suvaittu. Joten nainen oli miehestä riippuvainen, olipa mies millainen riemuidiootti tahansa.

Nyt kun yhteiskunta on edistynyt siihen pisteeseen, että naisen ei olekaan enää pakko elää alistettuna, niin osa miehistä on pudonnut kelkasta. He eivät ole vieläkään tajunneet, että nykymaailmassa naisen pitääkseen miehellä on oltava tarjota muutakin kuin vittuilua ja väkivallan uhkaa. Jokaisen miehen kannattaisi keskittyä kehittämään itseään ja ominaisuuksiaan sellaisiksi, että elämässä ja ihmissuhteissa pärjääminen onnistuisi paremmin. Tässä parhaiten onnistuneet onnistuvat myös pitämään vaimonsa, siis ihan ilman pataan vetämisiä tai niskojen taittamisia.

Nykyajan onnelliset miehet suhtautuvat puolisoonsa tasaveroisena kumppanina. Kumpikin osallistuu niin perhe-elämään kuin työelämäänkin tasapuolisesti, kumpikin saa välillä levätä, ja kumpikin joutuu välillä uhrautumaan puolisonsa ja lasten vuoksi. Muunlaisiakin vaihtoehtoja voi olla, mutta niistä on sovittava puolison kanssa erikseen, ja järjestelyn on oltava molemmille mieleinen. Jos mies olettaa homman toimivan niin, että hän laiskottelee, käyttäytyy vastuuttomasti ja lapsellisesti (esim. ei opettele hallitsemaan hermojaan), ja silloin tällöin uhkailee vaimoa väkivallalla, niin kannattaisi miettiä asioita uusiksi ennen kuin se vaimo lähtee.

Muistakaa vielä, palstan luuserimiehet (ja te häiriintyneet naiset, jotka ajattelette samoin), että väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen ovat Suomessa rikoksia. Avioero ja sillä uhkaaminen puolestaan eivät ole. Eron saa ottaa jokainen, joka ei ole suhteessaan onnellinen - väkivaltaa suhteen koossa pitämiseen puolestaan ei saa käyttää. Nämä uhkaukset eivät siis ole lainkaan keskenään vertailukelpoisia, niin kuin osa kirjoittajista yrittää väittää, eikä väkivallan uhka ole erolla uhanneen vika vaan päin vastoin: eron uhka johtuu siitä, että toinen osapuoli yrittää ylläpitää suhdettaan väkivallalla.

JUURI NÄIN

-80

Riidat on riitoja. Ja teillä on juuri rankka pikkulapsivaihe menossa, ihme olisi se että teillä EI olisi niitä riitoja. Relaa ja anna olla.

lapsille että jos vielä kerran teet noin, niin väännän sulta niskat nurin. Arvatkaa nyt vaikka kolme kertaa, tekisinkö ikinä tositilanteessa niin.

Mun on myös vaikea kuvitella miestäni karjumassa noin.



Mutta teidän pitää nyt keskustella siitä, miten saatte arkeen helpotusta, yrittää jakaa vastuuta ja kotitöitä ja ennen kaikkea sopia, että olette samassa veneessä, ette vihollisia.



Ei vanhemmuus ole kilpailu siitä, kummalla on rankempaa, vaan taistelu siitä, että rankat ajat kestetään - yhdessä.



Ensiksikin opettelette kumpikin kommunikoimaan. Ja sanot, että sulle ei vaan puhuta noin. Ihminen ansaitsee parisuhteessa puolisonsa kunnioituksen, ja tollaset turpa kiinni -heitot eivät ole sitä. Ihan voi sanoa vaikka, että vittu mä en jaksa nyt kuunnella ja sitten toinen antaa rauhan ja jutellaan myöhemmin.