Päiväkodin tädeillä on ihan järjetön VALTA ihmisten elämässä!

Lapsi joka lyö ja hakkaa toisia, tarvitsee ohjausta ryhmässä toimimiseen. Jos asiat eivät onnistu auttamisesta huolimatta. On ryhdyttävä miettimään missä vika että lapsella on paha olo. Maailma ja elämä ei toimi aina lapsen ehdoilla.



Lapsen tarkkailu jatkuu koulussa. Kyllä ne ongelmat on jo havaittu pienenä siellä hoidossa ja kotona. Vanhemmat tarvitsevat tukea ohjausta miten selvitään vaikeista tilanteista. Ei olkapäitä kohauttamalla kuten ap arvelee.



Miten ehkäistään lasta sairastumasta vakavasti on yhteinen vastuu toki vanhempien se suurin.

aina nämä jos jonkun lapsen kohdalla ollaan huolissaan jostain ja vanhemmat täysin eri mieltä, tai jos ongelmat nimenomaan kohdistuvat päiväkodissa vietettyyn aikaan, niin kotona lapsella ei välttämättä samoja ongelmia esiinny lainkaan..



ap:lle haluaisin kommentoida sen verran kun sanoit että terveydenhoitaja oli teidän puolellanne ja päiväkodin henkilökunta teitä vastaan.. niin kyllä terveydenhoitajalla on aika hataralla pohjalla tieto lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä yleensä, koska usein terveydenhoitaja tapaa lapsen omassa työhuoneessaan vanhempien kanssa, ei siellä pysty arvioimaan esim. lapsen käyttäytymistä ryhmässä tai erilaisissa arkisissa tilanteissa..



vanhemmille suosittelisin avoimuutta sitä palautetta kohtaan mitä päiväkodista sanotaan, ei heti kannata puolustautua kynsin ja hampain vaikka palaute olisi itselle yllättävääkin, vaan kannattaa kuunnella ja pohtia ja toki sanoa myös oma kantansa asiaan.. väittäisin kyllä että suurin osa meistä päiväkodin työntekijöistä on liikkeellä ihan lapsen parasta ajatellen ja itsekin äitinä haluan kyllä kuulla mahdollisimman paljon palautetta lapsestani hänen hoitopaikastaan ( joka on pph tosin)..

Kirjaavatko päiväkodin työntekijät lapsista asioita johonkin ylös? Ovatko ne muistiinpanoja esimerkiksi iltavuorolaiselle ( jos kyseessä vuoropäiväkoti?)Onko sellainen "raportointivihko" vanhempien luettavissa? Alkoi heräämään mielenkiinto kuinka lapsesta asioista kirjataan ylös, kenen luettavissa ne ovat. Miten vääränlainen lause voi todellakin leimata, vaikka tahtomatta?

Kirjaavatko päiväkodin työntekijät lapsista asioita johonkin ylös? Ovatko ne muistiinpanoja esimerkiksi iltavuorolaiselle ( jos kyseessä vuoropäiväkoti?)Onko sellainen "raportointivihko" vanhempien luettavissa? Alkoi heräämään mielenkiinto kuinka lapsesta asioista kirjataan ylös, kenen luettavissa ne ovat. Miten vääränlainen lause voi todellakin leimata, vaikka tahtomatta?

Senkun vain pyydät kopiot itsellesi. Kieltäytyä ei voi.

t. päivähoitoon erittäin tyytyväinen

ja lapsesta ei löudetty mitään. Neurologi ihmetteli suuresti miksi lapsi oli tuotu tutkmuksiin. Nyt jutusta 3 vuotta, lapsi kolmannella luokalla eikä mitään ongelmia ole ollut koulussa. Olen kuullut, että nykyään koululääkäri pitää tarkempaa seulaa ketä lähetetään tutkimuksiin, jotka ovat kalliita ja myös eettisesti arvelluttavia turhaan tehtyinä. Jotkut "ammattikasvattajat" ottavat turhan innokkaasti, jonkun lapsen silmätikukseen ja yrittävät leipoa eritysilasta. Tämä on kyllä eettinen ongelma. Ja kyse ei tosiaan siis ole siitä, että lapsella olisi häiriökäyttäytymistä tms oikeasti vaan "ongelmat" kaivamalla kaiveltu,

aina nämä jos jonkun lapsen kohdalla ollaan huolissaan jostain ja vanhemmat täysin eri mieltä, tai jos ongelmat nimenomaan kohdistuvat päiväkodissa vietettyyn aikaan, niin kotona lapsella ei välttämättä samoja ongelmia esiinny lainkaan..

ap:lle haluaisin kommentoida sen verran kun sanoit että terveydenhoitaja oli teidän puolellanne ja päiväkodin henkilökunta teitä vastaan.. niin kyllä terveydenhoitajalla on aika hataralla pohjalla tieto lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä yleensä, koska usein terveydenhoitaja tapaa lapsen omassa työhuoneessaan vanhempien kanssa, ei siellä pysty arvioimaan esim. lapsen käyttäytymistä ryhmässä tai erilaisissa arkisissa tilanteissa..

vanhemmille suosittelisin avoimuutta sitä palautetta kohtaan mitä päiväkodista sanotaan, ei heti kannata puolustautua kynsin ja hampain vaikka palaute olisi itselle yllättävääkin, vaan kannattaa kuunnella ja pohtia ja toki sanoa myös oma kantansa asiaan.. väittäisin kyllä että suurin osa meistä päiväkodin työntekijöistä on liikkeellä ihan lapsen parasta ajatellen ja itsekin äitinä haluan kyllä kuulla mahdollisimman paljon palautetta lapsestani hänen hoitopaikastaan ( joka on pph tosin)..

Ja olen pyrkinyt kuuntelemaan päiväkodin hoitajien versiota asioista, miettinyt miten ja millä tavalla ne lapsessamme ilmenevät - ja / tai ilmenevätkö lainkaan. Osan asioista kyllä allekirjoitan, mutta niille löytyy selvä selitys meidän arjestamme. Kauhean yksityiskohtaisesti en nyt viitsi lähteä selvittämään tänne tätä tilannetta, mutta riittäköön nyt se, kun sanon, että olemme pohtineet tätä asiaa monelta eri kannalta - yrittäneet olla niin objektiivisia arvioissamme kuin mahdollista :-).

Itse uskon kyllä terveydenhoitajan näkemykseen, ja Lene-testien tuloksiin, sillä asiat, mitä lapseltamme koitetaan löytää, ovat juuri neurologisia hankaluuksia. Lene-testithän mittaavat erittäin luotettavasti juuri tällä puolella olevia vaikeuksia - ja ne sujuivat lapsellamme erittäin hyvin. Esimerkiksi saksien käytöstä lapsemme sai terveydenhoitajalta kehuja siinä missä päiväkodilla ollaan "huolestuneita" siitä miten kynäote ja saksien käyttötaito kehittyvät. Nykyään lapsi osaa kynäotteen ja osaa leikata taitavasti saksilla. Sopiikin kysyä, että ovatko päiväkodilla lapselta vaadittavat taidot liian monimutkaisia / hankalia, jos kerran lapsella on "ikää vastaavat taidot"?

Itsekin aloin harkita vakavasti pph:ta lapsemme hoitopaikaksi jatkossa. Se olisi varmasti parempi ratkaisu kuin päiväkoti tämän kaltaisine ongelmineen. Mutta miten onnistuu tulevaisuudessa edessä oleva eskari? Kuljettaako pph lasta eskariin?

Ap

Kyllä ammattilaisille vahinkoja sattuu. Niin myös päiväkotien ja koulujen ammattilaisille.



Meillä kävi niin, että lapsen epäiltiin olevan suoraan sanottuna tyhmä. Lapsi kun ei jaksanut kauheasti keskittyä, vaikka näytti kaiken osaavankin. Ei vain kerta kaikkiaan jaksanut istua pitkiä aikoja aloillaan ja tuijottaa vastavuoroisesti henkilökuntaa silmiin.



Alkoi tutkimusruljanssi. Joka sitten loppui yhtä lyhyeen kuin alkoikin. Paljastui, että lapsen ongelmien ratkaisutaito on ihan omaa luokkaansa (esim. Mensasta tutut kuviotestit, päättely ym.). Hän onnistui ratkoa annetussa ajassa yli 99.9% oikein saamansa tehtävät. Ongelmama siis oli, että lapsi ei saannut riittävästi haasteita tavallisessa ryhmässä ja hänen rauhattomuutensa tai omiin ajatuksiina uppoutuminen katsottiin ihan joksikin muuksi.



Kuinkahan moni lahjakkuus on jäänyt huomaamatta? Onneksi me kotona tiesimme ja tunsimme poikamme ja emme heti esim. myötyneet, kun alettiin ADHD-korttia vilautella. Tosin ei kukaan myöskään äitiä uskonut ilman testituloksia.



Vastuu on suuri ja vastuunkantajien pitää se ymmärtää. Vahinkoja sattuu tietysti kaikissa ammateissa.

En mollaisi tai aliarvoisi sosionomin ammattitaitoa päiväkodissa. Katsanto on yleensä paljon laajempi, kuin lto:lla, näkee perheen ongelmat yms selvemmin ja osaa lukea rivien välistä. (koulutettu siihen) Työparina lto:n yhdessä omat ammattitaitonsa yhdistäen kanssa paras !

Sosionomia ei myöskään pidä verrata lähihoitajaan joka on erikoistunut lapsiin ja nuoriin; aivan eri koulutus! :)

Ai niin, se tärkein asia unohtui mainita.



Huomasin myös, että lapsi kovasti ahdistui. Hoksottimet on tallella ja hän kyllä vaistosi ja tiesi olevansa erityistarkkailussa. Tämä alkoi jo ennen kuin asia otettiin puheeksi vanhempien kanssa.



Herkkä lapsi alkoi nähdä pahoja unia ja pissivahinkojakin tuli. Yritti miellyttää ja olla mukava henkilökunnalle. Kaikki, ihan kaikki vain tulkittiin niin, että lapsessa on vikaa. Kaikki "oireet" vain vahvistivat henkilökunnan käsityksiä ja luuloja. Kertaakaan niitä ei tulkittu kuten me tiesimme lapsen tuntevan, osaavan ja toimivan.



Turha kai sanoa, että itse en näihin päivähoidon ja opetuksin ammattilaisiin kovin luota. Ihmisiä hekin vain ovat.

jos taas hoitajat eivät ilmota huolestaan lastensuojeluun, se voi olla jo virkavirhe jossain tapauksessa.Lisäksi päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyötä toivottavasti uudistuneen lain myötä tullaan lisäämään. Tarve kasvaa

ja lapsesta ei löudetty mitään. Neurologi ihmetteli suuresti miksi lapsi oli tuotu tutkmuksiin. Nyt jutusta 3 vuotta, lapsi kolmannella luokalla eikä mitään ongelmia ole ollut koulussa. Olen kuullut, että nykyään koululääkäri pitää tarkempaa seulaa ketä lähetetään tutkimuksiin, jotka ovat kalliita ja myös eettisesti arvelluttavia turhaan tehtyinä. Jotkut "ammattikasvattajat" ottavat turhan innokkaasti, jonkun lapsen silmätikukseen ja yrittävät leipoa eritysilasta. Tämä on kyllä eettinen ongelma. Ja kyse ei tosiaan siis ole siitä, että lapsella olisi häiriökäyttäytymistä tms oikeasti vaan "ongelmat" kaivamalla kaiveltu,

Ei meidänkään lapsella ole häiriökäyttäytymistä - itseasiassa koko juttu on paisunut siitä, miten lapsi osoittaa innostumistaan. Ja sama piirre on ollut minullakin (eli siis äidillä) lapsena.

Mutta ehkä mekin otamme tulevaisuudessa sen turhan käynnin neurologille ennen kuin tämä asia saadaan lopullisesti ratkaistua. Ja itsekin tiedän (alan opiskelijana), että tulevaisuudessa tälläisiin turhiin käynteihin on saatava jotakin tolkkua - resursseja kiristetään tuoltakin, ja nuo ovat (todellakin) kalliita tutkimuksia. Silloin kannattaa viimeistään miettiä sitä, että missä vaiheessa hysteriaa saataisiin kierre katkaistua ennen mittavia kustannuksia. Olisiko vastauksena parempi koulutus? Lujempi valvonta päiväkodin henkilökunnalle? Se, että tämän kaltaisten tilanteiden epäeettisyydestä nostettaisiin enemmän ja suurempaa meteliä? Mikä auttaisi asiaa?

Ap

yhteistyöstä päiväkodin kanssa. Aina pitäisi ammattilaisten muistaa, että vanhemmat lopulta päättävät mitä lapsensa kanssa tekevät: vievätkö jatkotutkimuksiin vai eivät. Jos vanhemmat eivät vie, täytyy päiväkodinhenkilökunnan yrittää tukea lasta hänen tarvitsemallaan tavalla.



Jos ap vie lapsen pph:lle niin siellä ei varmaan ongelmia ainakaan osata hoitaa tai niissä tukea. Jos lapsessa on jotain erityistä, hän vain ihmettelee sitä, hänen ammattitaitonsa ei välttämättä riitä tukemiseen.



Nyt ap ottaa asian keskusteltavaksi päiväkodissa kasvatuskumppanin, kelton ja vaikka pk:n johtajan kanssa ja voihan palaveriin pyytää myös terveydenhoitajan, luulisin, että asiat saisivat vähän järkevämmät mittasuhteet kuin tämä ap:n tapa. Turhaan mollataan sosionomeja kun muita syntipukkeja ei ole.

Sanoit että veisit mielummin lapsesi pph:lle? Entäs kun kaikissa paikoissa ei vaadita edes pätevyyttä' kuinka îhmeessä voisit siis uskoa kouluttamattoman hoitsun puheita?

Siksi omat lapseni eivät koskaan mene päiväkotiin, vaan pysyvät kotihoidettuina kouluikään asti.

asiasta tietävä selventää?

yhteistyöstä päiväkodin kanssa. Aina pitäisi ammattilaisten muistaa, että vanhemmat lopulta päättävät mitä lapsensa kanssa tekevät: vievätkö jatkotutkimuksiin vai eivät. Jos vanhemmat eivät vie, täytyy päiväkodinhenkilökunnan yrittää tukea lasta hänen tarvitsemallaan tavalla.

Jos ap vie lapsen pph:lle niin siellä ei varmaan ongelmia ainakaan osata hoitaa tai niissä tukea. Jos lapsessa on jotain erityistä, hän vain ihmettelee sitä, hänen ammattitaitonsa ei välttämättä riitä tukemiseen.

Nyt ap ottaa asian keskusteltavaksi päiväkodissa kasvatuskumppanin, kelton ja vaikka pk:n johtajan kanssa ja voihan palaveriin pyytää myös terveydenhoitajan, luulisin, että asiat saisivat vähän järkevämmät mittasuhteet kuin tämä ap:n tapa. Turhaan mollataan sosionomeja kun muita syntipukkeja ei ole.

Sosionomeja en nyt ole suoranaisesti tässä mollannut, olen vain asettanut kyseenalaiseksi sen, että minkäslaisella kokemustaustalla ja koulutuksella tässä nyt jokainen mukana "askartelee" - tosiasia kuitenkin ainakin täällä pk-seudulla taitaa olla se, että henkilökuntapulan vuoksi päiväkodeissa on monenlaista hiihtäjää kasvatusvastuussa meidän lapsistamme.

Ja silloin kun näin voimakasta huolta aletaan vanhempien (ja ennen kaikkea lapsen!) suuntaan nostattamaan, pitäisi kyllä olla asiastaan melko varma (vankalla taustalla) - onhan sekin tässä ketjussa jo tullut moneen kertaan todettua, että liian usein käy niin, että silmätikkuna oleva lapsi vaistoaa sen, että häntä tarkkaillaan ja alkaa tästä kuviosta (syystäkin) stressaantua.

Itse olen henkilökohtaisesti mennyt tässä asiassa johtajan puheille, ylimääräiseen kasvatuskeskusteluun avainasemassa olevan hoitajan kanssa, jutellut terveydenhoitajalle - ja johtaja oli erikseen käynyt keskustelemassa tästä meidän tilanteesta lapsemme ryhmän hoitajien kanssa. Ja keskustelussa Kelton kanssa olimme mukana. Yhden ja saman pöydän äärelle on ollut mahdotonta saada kaikkia asianosaisia kerralla (en edes tiedä onnistuisiko sellainen).

Itse haen lapseni hoidolta sitä, että hän saisi luvan olla rehellisesti oma itsensä - sellaisenaan arvokas, ja saisi osoittaa esimerkiksi juuri innostumistaan rauhassa. Haen rauhaa lapsen omille ajatuksille ja mielikuvitukselle - turvallista kasvuympäristöä, missä on tilaa kasvulle omassa tahdissa. Tämän hetkisen kokemukseni mukaan päiväkodilla ei ole tarjota kaikkea tätä. Toivottavasti onnistumme löytämään tälläisen paikan hänelle tulevaisuudessa - olen jopa harkinnut keskeyttäväni opintoni muutamaksi vuodeksi, ja hoitaisin häntä itse kotona kouluikäiseksi saakka. Tulevaisuus näyttää.

Ap

Sanoit että veisit mielummin lapsesi pph:lle? Entäs kun kaikissa paikoissa ei vaadita edes pätevyyttä' kuinka îhmeessä voisit siis uskoa kouluttamattoman hoitsun puheita?

Silloin saattaisin löytää varsinaisen kultakimpaleen hoitoalalta - ihmisen, jolla on maalaisjärkeä! Ja kykyä kuunnella lapsen vanhempia.

Korvaamattoman hienoa ominaisuuksia nuokin, eikö totta?

Ap

Sanoit että veisit mielummin lapsesi pph:lle? Entäs kun kaikissa paikoissa ei vaadita edes pätevyyttä' kuinka îhmeessä voisit siis uskoa kouluttamattoman hoitsun puheita?

Silloin saattaisin löytää varsinaisen kultakimpaleen hoitoalalta - ihmisen, jolla on maalaisjärkeä! Ja kykyä kuunnella lapsen vanhempia.

Korvaamattoman hienoa ominaisuuksia nuokin, eikö totta?

Ap

Ikävä kyllä monen päivähoitoalan ammattilaisen ongelma on, että koulutusta ei osata soveltaa käytäntöön. Teoriassa tiedetään kyllä kaikki. Yksi syy on se, että elämänkokemusta ei ole vielä riittävästi. Toiset eivät vain koskaan opi soveltamaan.

Olen viestien 45 ja 47 kirjoittaja. Haluan kysyä sinulta koetko, että lapsesi on kuitenkin jotenkin erilainen kuin keskiverto lapset?



Meidän "ongelmamme" on, että poika ei istu jäyhään poikamaiseen malliin. Huomaan sen kerta toisensa jälkeen häiritsevän opetusalan ammattilaisia. Lapsi on hyvin herkkä (ei itkupilli, mutta vaistoaa tunnetiloja ja -aloja), tykkää rauhallisesta, hiljaisesta ympäristöstä, nauttii esim. runoudesta. Toki hän leikkii poikien leikkejäkin ja on innoissaan mm. autoista.



Emme ole tieten tahtoen häntä kasvattaneet mitenkään ei-poikamaisesti. On ollut vesipyssyjä ja autoja, ym. Hän vain on oma persoonansa. Minusta on upeaa nähdä, kuinka hän auttaa mm. luokkansa erityisoppilasta. Ihan vain siksi, että haluaa auttaa.



Kuitenkin tämä "naismaisuus" pojassani näyttää syvästi häiritsevän päiväkotien ja koulujen ammttilaisia. He eivät osaa suhtautua. Uskoisin tämän olleen yksi syy siihen, että alun alkujaan jouduimme silmätikuiksi. Turha kai sanoa, että ko. henkilön oma poika oli silloin samanikäinen, siilitukkainen formulafani. Ikää lapsilla silloin 5 v.