Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pyyhältää edellä kun kävellään yhdessä
18.12.2014 |
En ymmärrä miksi se ei voi kävellä "samalla tasolla" vaan sen pitää mennä edellä. Mennään kuitenkin täsmälleen samaa tahtia, kun kerran välimatka säilyy samana. Oon niin totaalisen kyllästynyt puhumaan selälle! Sanon mielle ja se tulee viereen, mutta hetken päästä se taas pyyhältää metrin edellä ja puhuu tietty eteenpäin etten ees kuule mitään mitä se vastailee. Voisko nyt joku valaista onko tää joku luolamiesjuttu UGH johdan naarasta vai mikä?? Ei siis ole vihainen tehdessään noin, vaan tekee niin aina.
Kommentit (143)
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:51"]
Vaimoni ei pysty kävelemään vieressä, ellemme kulje käsi kädessä. Hän jää aina 1-2 metriä jälkeen. Sitten hidastan, hidastan lisää ja jopa pysähdyn. Hän kysyy ihmeissään, että mikäs nyt tuli. Ja sitten taas mennään peräkkäin.
[/quote]Komppaan tätä. Naiseni kanssa kun kävelen niin olen pari askelta edellä. Vaikken mielestäni muuta vauhtia ollenkaan. Jos hidastan niin nainen on silti pari askelta perässä. Eli hänkin hidastaa. Täytyy tosiaan pysährtyä ja hänkin ehkä sitten pysähtyy. Mitä mies voisi vielä muuta tehdä?
[/quote]
Ota kädestä kiinni. ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tasan sama juttu. Ollut jo 25 vuotta. Askeleen pari edellä, ja jos kiristän tahtia päästäkseni rinnalle, niin kiristää itse vastaavasti tahtia. Tuppaa ärsyttämään varsinkin näin vanhemmiten. Ei kuulemma itse ollenkaan huomaa, että tekee niin.
Uhkaat kävellä käsi kädessä julkisella paikalla, jos ei hidasta. Toimii minun mieheen, jossa sama vika.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 22:01"]Mulla on sellanen kauppaanhäviäjä mies. Heti kun astutaan kauppaan sisälle PUFF! se on kadonnut. Sit kun kohdataan niin se kantaa ne kahvit ja viilit sinne kärryyn mitkä on mulla ja joissa ne kamat jo on. Sit sillä on niin huono näkö ettei näe kun huhuilen ja vilkutan sille ja kävelen kohti, PUFF! Se on hävinnyt. Pari kertaan olen tehnyt ostokset ja mennyt autoon odottaamaan. Kyllä tekis mieli lähteä kotiin ja jättää se sinne kauppaan haahuilemaan. [/quote] Huhhuh, käyttäytyy samoin kun mä äitini kanssa kaupassa. Inhottavaa sulle, oikeasti. Teen itse äidilleni noin koska en jaksa kuunnella sitä loputonta, jatkuvaa jaarittelua. En sano, että sun kohalla ois näin. Uskon vaan, että mies käyttäytyy noin kun oman äitinsä kanssa. Laita se lykkimään niitä kärryjä ja ota ite se valikoivan lastaajan rooli. Hitto soikoon.
[/quote]
Suurin syy miksi miehet tekevät noin on juuri se että ne eivät jaksa kuunnella naisen jatkuvaa pälpätystä.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:04"]
Sama juttu oli meillä, siis lasteni isän kanssa. Aina oma tahti, ja minä lapsia vahtien perässä.
Loukkaavampana pidin kuitenkin sitä, että esim. juhlissa hän meni aina omia polkujaan. Kierteli ympäriinsä levottomasti ja katoili. En nyt tarkoita, etteikö olisi saanut jutella ihmisille tai muuta sellaista, mutta tuosta tuli aina tunne, että me ei olla perheenä siellä, yhtä porukkaa.
[/quote]
Eikai juhlissa pidäkkään olla yhdessä. Koko juhlien idea on se että ollaan siellä muidenkin ihmisten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:51"] Vaimoni ei pysty kävelemään vieressä, ellemme kulje käsi kädessä. Hän jää aina 1-2 metriä jälkeen. Sitten hidastan, hidastan lisää ja jopa pysähdyn. Hän kysyy ihmeissään, että mikäs nyt tuli. Ja sitten taas mennään peräkkäin. [/quote]Komppaan tätä. Naiseni kanssa kun kävelen niin olen pari askelta edellä. Vaikken mielestäni muuta vauhtia ollenkaan. Jos hidastan niin nainen on silti pari askelta perässä. Eli hänkin hidastaa. Täytyy tosiaan pysährtyä ja hänkin ehkä sitten pysähtyy. Mitä mies voisi vielä muuta tehdä? [/quote] Ota kädestä kiinni. ♡
[/quote]
No jos kuitenkin ollaan aikuisia ihmisiä eikä mitään teinejä
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:26"]
Uhkaat kävellä käsi kädessä julkisella paikalla, jos ei hidasta. Toimii minun mieheen, jossa sama vika.
[/quote]
Miten selkärangaton miehesi on? Et sinä ole mikään pomo joka määrää miten nopeasti miehesi saa kävellä tai missä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ihan samanlainen ja ei muutu vaikka vuosia tästä oon sanonut ja koittanut selittää kuinka epäkunnioittavaa tuo on. Raivostuttavinta on juuri tuo eteenpäin puhuminen normaalilla puheäänellä, miten se olettaa mun kuulevan sen sieltä 2 metriä taaempaa? ? Hauskinta on kun ollaan liikkeellä kolmistaan miehen parhaan kaverin kanssa jossain kävellen, miehen kaveri jää kävelemään mun rinnalle ja mies viilettää pari metriä edellä :D
Me löntystetään hitaasti miehen tahtiin. Minulla on pitkät jalat ja pitkä askel, ja oli siinä sitten opettelemista kun poikaystävä mateli kuin etana eikä jaksanut juosta minun vieressä.. Minä sitten opettelin kävelemään lyhyin askelin, nyt kuljetaan vierekkäin ja ehditään nauttia myös siitä matkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 11:14"]
Aijaa, mun mies on heti alusta alkaen kulkenu ihan mun vieressä, ei missään nimessä ryntää mun edelle tai jää jälkeen. Ottaa vieläpä itse kädestä kiinni. Voi teitä muita :(
[/quote]
Niin meilläkin.
Meillä mies on tuollainen harppoja. Ei tajua ollenkaan että lapsi ei esim ruuhkassa pysty samaan. Siinähän juoksee. Me lähdetään eri suuntaan tms. En edes yritä juosta perässä vaan teeskentelen ettei tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuttu ilmiö. Minun sisareni tekee samaa, olimme lomamatkalla ja kimmastuin siitä. Meille tuli riita.
Pyysin kimmastumistani anteeksi hetken kuluttua. En saanut mitään vastausta ja siitä alkoi huuto (myöhemmin) " sinusta on tullut hidas vanhemmiten ja sinun juttusi ovat "kehitysvammaisen" juttuja ????
En suostunut riitelyyn, aina kun sättiminen alkoi, laitoin korvat tukkoon- ei kukaan voi riidellä yksin. KOKEILKAAPA! Nyt - parempi laiha sopu, kuin lihava riita. En kävele hänen kanssaan - enää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu! Mies painelee edellä eikä edes kuule mitään, vaikka kuinka huutaisi. Todella rasittavaa, kun lapset väsyvät heti alussa. Mies on muissakin tilanteissa ajattelematon, joten olen ajatellut tämän olevan vain yksi itsekkyyden muoto.
Lasten kanssa tämä on kaikkein rasittavinta. Mä oon tällaisen isän lapsi ja lapsuuden lomareissut oli ihan kamalia, kun isä porhalsi edellä ja minä metrin mittaisena koetan kipittää niin nopeasti kuin voin, että pysyn perässä ja saan äiti koetti paasata isälle, että hidasta nyt jo oikeasti ku ei tämä lapsi jaksa tätä tahtia viikkoa. Viimeisinä päivinä mulla oli jalat ihan hirveän kipeät ja lahustettiin äidin kans pari korttelia isän perässä ja se puhisi, että aina teitä saa odotella. Ei niinku käyny mielessäkään, että ei lapsi jaksa juosta viikkoa päivästä toiseen. Ei jäänyt juuri mitään edes mieleen reissuilta, ku en mä mitään maisemia ehtinyt katsella kun koetin vaan pysyä isän perässä. Ihan vaan kaupungilla jouduttiin monesti palaamaan takaisin päin. Esimerkiksi kun etsittiin mulle mekkoa kutosen päättäjäisiin ja nähtiin kaupan ikkunassa kiva meidän piti ottaa mun isä kiinni, kun se ei kuullut huutoa, että mennään tänne ja oltiin 3 korttelia kaupan ohi ennen kuin saatiin se pysähtymään. Palattiin takaisin ja ostettiin se mekko.
Nyt oma mies on samanlainen ja minä jaan aivan suosiolla lapsen kanssa jälkeen ja jos mies häviää näköpiiristä niin sitten se häviää. Jos minä ja lapsi nähdään kauppa, johon halutaan poiketa niin me poiketaan. Mies voi soittaa, että missä te ootte. Ei myöskään aleta etsiä, että mistähän risteyksestä se on kääntynyt vaan jos ei näy me mennään jonnekin ja mies saa etsiä meidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu oli meillä, siis lasteni isän kanssa. Aina oma tahti, ja minä lapsia vahtien perässä.
Loukkaavampana pidin kuitenkin sitä, että esim. juhlissa hän meni aina omia polkujaan. Kierteli ympäriinsä levottomasti ja katoili. En nyt tarkoita, etteikö olisi saanut jutella ihmisille tai muuta sellaista, mutta tuosta tuli aina tunne, että me ei olla perheenä siellä, yhtä porukkaa.
Täysin sama juttu meillä! Mies jättää jälkeen mut ja lapset sekä kävellessä että juhlissa. Ottaa päähän niin paljon. Joskus mietin kiukuspäissäni että mitä jos jotain sattuisi, jäätäisiin vaikka auton alle kun mies on 5metriä edellä, ottaisiko siitä opikseen?
Vierailija kirjoitti:
Käänny jostain mutkasta eri suuntaan ja jatka ysinäsi. Tai kävele takoituksella entistä hiljempaa niin että jäät oikeasti jälkeen kunnolla.
Koirankoulutuskeinoja, eli korosta virhettä. Toimii lapsiin ja näköjään myös puolisoon.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 09:51"] Vaimoni ei pysty kävelemään vieressä, ellemme kulje käsi kädessä. Hän jää aina 1-2 metriä jälkeen. Sitten hidastan, hidastan lisää ja jopa pysähdyn. Hän kysyy ihmeissään, että mikäs nyt tuli. Ja sitten taas mennään peräkkäin.
Komppaan tätä. Naiseni kanssa kun kävelen niin olen pari askelta edellä. Vaikken mielestäni muuta vauhtia ollenkaan. Jos hidastan niin nainen on silti pari askelta perässä. Eli hänkin hidastaa. Täytyy tosiaan pysährtyä ja hänkin ehkä sitten pysähtyy. Mitä mies voisi vielä muuta tehdä? Ota kädestä kiinni. ♡
No jos kuitenkin ollaan aikuisia ihmisiä eikä mitään teinejä
Mekin kävellään usein käsi kädessä, juuri siksi että minä kävelisin muuten huomaamattani liian nopeasti. Ollaan viisikymppisiä. t. M50
Vanha aihe mutta edelleen yhtä tyhmä.
Me on aina kävelty peräkkäin varsinkin jos ollaan lenkillä tai kaupassa ym. eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Se nyt on vain järkevin ja vähiten tilaa vievin tapa edetä.
Mikään ei ärsytä autoilijaa tuolla tien päällä enempää kun ihmiset jotka kävelee rinnakkain ja vievät älyttömästi tilaa ja aiheuttavat sekä itselleen että muille vaaratilanteita.
Kutsun tuota miehen edellä kävelyä avioerokävelyksi.
Mitäs jos on nelihenkinen perhe, täytyykö heidän kävellä joka paikassa rinnakkain ettei joku loukkaannu?
Tämä ketju on oiva esimerkki "naisen logiikasta".
Sama juttu oli meillä, siis lasteni isän kanssa. Aina oma tahti, ja minä lapsia vahtien perässä.
Loukkaavampana pidin kuitenkin sitä, että esim. juhlissa hän meni aina omia polkujaan. Kierteli ympäriinsä levottomasti ja katoili. En nyt tarkoita, etteikö olisi saanut jutella ihmisille tai muuta sellaista, mutta tuosta tuli aina tunne, että me ei olla perheenä siellä, yhtä porukkaa.