60-luvun lapset! Mitä lapsuusmuistoja tulee mieleen?

Up

Ei ollut haittama-tuja ja kaikki pitivät yhtä meidän korttelissa, Kalliossa. Voi niitä aikoja. Oltiin vielä Suomessa ja suomalaisia. Nyt kotikaupunkini on raiskattu.

Olen 1967 syntynyt, leikittiin lehdestä leikatuilla ja siskon vanhoilla paperinukeilla, joille kavereiden kanssa piirrettiin viimeisen muodin mukaisia vaatteita. Vihko tai akuankka taiteltiin ja sinne väliin laitettiin kiiltokuvia, ja kaveri laittoi sinne väliin oman kiiltokuvan (mitä oli liikaa) ja siinä ollut tuli vaihtarina. Kiiltokuvia liimattiin itse tehtyyn vihkoon, ja siihen kirjoitettiin runo. Ihanimpia oli sellaiset joissa oli kimalletta. Täytettiin Ystäväni-kirjaa, "mikä minusta tulee isona",lempiruokani"

Perjantaina telkasta tuli Uljas Musta. Sunnuntaina tuli Tarzan elokuva. Jouluna tuli Samu Sirkan joulutervehdys.

Ekaluokalla sain koululaukun, jonka kanssa oli penaali, jossa oli kuva mustasta tipusta jolla oli munankuori päässä.

Rouvat piti sisällä päässä hattua, ja mummot ryysti kahvia tassilta. Juhlissa äidillä oli peruukki. Sisko käytti papiljotteja ja istui ne päässä kuvun alla.

Jouluna kuunneltiin radiosta Noita Nokinenää. Telkkaria ei vielä silloin ollut.

Oli haettu kuusi metsästä papan kanssa hevosella, kuusessa oli oikeat kynttilät ja mikä tärkeintä lapsen kannalta: kukaan ei ollut humalassa mummolassa. Pyhäaamuna mentiin mummon kanssa linja-autolla joulukirkkoon. 

Mutta tuli sitten sekin joulu, kun "pukiksi" tuli naapurin poika ja jäi ryyppäämään talon isännän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnalliset keskikoulut vakinaistettiin 1958, eivät siis kadonneet.

Peruskoulu -uudistus alkoi Lapista 1972 ja saapui viimeisenä Helsinkiin 1978. Itse olen syntynyt 1958 ja Oulun läänistä, siellä luokka alempana tuli peruskoulu perässä. Meillä oli maksullinen ruoka ja heillä maksuton.

Luokallejääntipelko oli syvällä, olisi tullut joukko-opit ym. älyttömyydet.

Niin, siis nimenomaan 1958 poistui tuo KKKK ja sen jälkeen kunnalliset oppikoulut vakinaistettiin, eli tuo 1959 syntynyt ei kyllä KKKK kouluja ollut nähnytkään.

Ei kai teille mitkään joukko-opit olisi tulleet, vaikka luokalle olisitte jääneetkin? Meille siis tuli peruskoulu 1976 ja kävin sitä kaksi vuotta, eikä meillä mitään joukko-oppeja ollut, vaan tismalleen samat aineet, kuin oppikoulussakin. Varsinaista peruskoulun oppisuunnitelmaa laajoine ja suppeine aineineen ja ties mine joukko-oppeineen opiskelivat meillä vasta meitä useamman vuoden nuoremmat koululaiset, muistaakseni 1965, tai 1966 ja sen jälkeen syntyneet.

Niin ja Helsinkiin, Espooseen, Kauniaisiin, sekä Vantaalle tuli kylläkin peruskoulu 1977. Nuo kunnat siis oli viimeisiä, joihin tuli peruskoulu.

Minun peruskoulutodistukseni on päivätty toukokuussa 1975. Vuonna 1970 osallistuin oppikoulun pääsykokeisiin ja pääsin. Edelleen puhuttiin kunnallisesta kokeilukeskikoulusta, mutta ei siinä iässä niin välittänyt siitä, mikä sen virallinen nimi oli.

Joukko-opilla matematiikan opinnot aloitettiin. En vielä tänäkään päivänä käsitä, mikä siinä saattoi olla niin vaikeaa, että kaikki muutkin eivät saaneet siitä kymppiä.

t. se 1959 syntynyt.

Muistaako kukaan Perho-tossut, Nokian valmistamat? Ne olivat yksinkertaiset kangaskengät, päällinen punainen tai sininen ja ohut kumipohja valkoinen. Sellaiset sai aina keväällä. Jos kevät oli märkä, tossut säilyivät puhtaana (kumpparit käytössä!) ja ne laitettiin valkoisten polvisukkien kanssa kevätjuhlaankin. Kesän mittaan tossut kuluivat niin, ettei niistä ollut enää syksyllä koulujalkineiksi, sillä useimmiten kärjestä kurkisti jo varvas! Ja jossakin vaiheessa ne eivät enää kelvanneet, vaan piti saada valkoiset tennarit.

60-luvun alkupuolella alettiin asuinpaikkakunnallamme järjestää lasten leirejä seurakunnan kesäkodin maastossa. Pienet lapset olivat muistaakseni pari yötä, mutta isommat kokonaisen viikon. Ensimmäisellä kerralla muistan meidän nukkuneen vanhassa isossa armeijan teltassa havujen päällä viltti peitteenä. Ei ollut makuupusseja. Myöhemmin sitten majoituttiin pieniin telttoihin ja ainakin kerran muistan, että me tytöt nukuimme kesäkodin vintillä ja pojat edelleen teltoissa. Ja muutaman kerran olimme talvellakin samassa paikassa hiihtoleirillä, olisiko ollut 60-luvun loppupuolella.

Kun katselen vanhoja valokuvia, tuntuu kuin minulla aina olisi ollut ruudullinen mekko, kesällä vaaleampi lyhythihainen ja talvella tummempi pitkähihainen ja mekon päällä esiliina ainakin alaluokilla. Essun tasku nousi arvoon arvaamattomaan, kun koulussa oli herne- tai lihakeittoa, joissa killui läskinkappaleita, joita minä en ainakaan saanut alas. Kun opettajan silmä vältti, kätkin ne taskuun ja kävin välitunnilla heittämässä ne aidan yli metsään.

Päällysvaatteista on hyvin vähän muistikuvia. Sen muistan, että alle kouluikäisenä sain harmaan teddyturkin, joka oli olevinaan kovin hieno. Muistissa on myös punainen hiihtotakki, jota käytin monta vuotta. Ai niin, kun menin kouluun sain punaisen baskerin, jota nimitimme napahatuksi, sekä vihreän valkoruutuisen sadetakin, jossa oli niin paljon kasvunvaraa, että käytin sitä monta vuotta, varmaan siihen asti kunnes sain sateenvarjon, kun olin jo oppikoulussa.

 Lapsuudessani oli tavallista, että lastenvaatteita kierrätettiin. Jos ei ollut sisaruksia perimässä, niin sitten pieneksi jääneet hyväkuntoiset vaatteet annettiin sukulaisille. Serkkutyttö peri minulta monta mekkoa ja takkia, myös sen teddyturkin. Monia mekkoja hänkään ei ehtinyt kuluttaa loppuun, joten ne jatkoivat kiertokulkuaan. Kerran olin menossa kauppaan ja linja-autosta astui parhaillaan äiti ja pikkutyttö, joita en tuntenut. Hätkähdin, kun huomasin, että tytöllä oli minun vanha lempimekkoni yllään. Kotona selvisi, että tyttö oli serkkuni serkku äitinsä puolelta.

Synnyin 1960 maaseudulla Länsi-Suomessa. Meitä oli 4 lasta perheessä. Muistan kaikki kivat ulkoleikit naapurin lasten kanssa. Ulkona viihdyttiin tuntikausia säällä kuin säällä. Mielikuvitus oli niin laaja, että leikkejä aina keksittiin. Leluja ei ollut sitä määrää mitä nykyajan lapsilla. Uskon, että lapsuus on vaikuttanut vahvasti siihen, että viihdyn vieläkin ulkona ja osaan toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Uusavuttomia me 60-luvun lapset enne ole.

Muistan tuon Rymd mehun oikein hyvin, aika kamalaa se oli, mutta halvempaa kuin limsa. Ja meidän kaupunginosassa oli siihen aikaan kolme autoa.

s.1964

Lapsuus muistoni eivät olleet hyviä. Isäni raiskasi minut useaan otteeseen 60- luvulla. Kun tämän ymmärsin myöhemmin, niin tein ilmoituksen poliisille ja muihin yhteiskunnan palveluihin, niin hah, hah, minulle kerrottiin, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö rikos ilmoitus tulee tehdä 10 vuoden sisällä. Minua siis hyväksi käytettiin 60- luvun alussa. Ja ennenkuin ymmärsin tapahtuneen, niin olin jo yli 20- vee. Eli minun olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus 14- vuotiaana tai aikaisemmin? Saako alaikäinen tehdä rikosilmoituksen? Soitin oikeusministeriöön, mutta heitä ei kiinnostanut. Nyt laki on muuttunut. Mutta miten todistaa raiskaus tai seksuaalinen hyväksi  käyttö? Rikoksen tekijä osaa valehdella, ja suomen valtio puolustaa näitä rikoksen tekijöitä. Siitä on jäänyt ikuiset arvet. Tätä ihmettelen edelleen, että valtio on vain miehiä varten, he saavat häiriköidä naisia ja suoltaa seksuaalista häirintää. Ja poliitikot saavat kosketella ym. Mutta tämähän on vain miesten valtio!!! Saavat paskiaiset tehdä mitä lystäävät. 

Tässä kivaa musiikkia mun lapsuudesta. Silloin isä toi Ruotsista LP-levyjä ja yllättävää kylläkin muista ne vieläkin ihan hyvin :)

http://www.nettiradiomaailmalla.com/guldkanalen-60s-tukholma-soi-60-luv…

Käpylehmien teko.

Lauantai klo 16 ja Sävellahja radiosta, lämmintä mansikkakiisseliä ja uunituoreita karjalanpiirakoita! Muistaako kukaan Itä-Suomessa kasvanut silloisia käristemakkaroita, punertavia sisältä ja uunista otettaessa ihanan meheviä ja suorastaan suussasulavia? Muistaakseni Savonlinnassa valmistettuja.

Tulipa haikea mieli, kun tätä ketjua luin. Niin paljon muistoja. Olen syntynyt -56, ja muistan mielestäni älyttömän paljon asioita lapsuudestani, joka oli hyvä. 

Irtomaidon haun kaupasta hinkillä, sekä maalla ollessa maidon viennin maitotonkissa hevosella maitotelineelle, josta maitoauto haki tonkat. Sitten seuraavana aamuna haettiin tyhjät tonkat takaisin ja joskus oli muutama kilo voita voipaperiin käärittynä myös maitotelineellä. Voi tuli silloin kun sitä oltiin tilattu. Kauppa-autolla käynnit olivat kiva muisto maalla. Sieltä ostettiin joskus soikeita minttukarkkejakin. Kaupungissa kotona oli ulkovessa ja vesikaivo, siinä meidän viemäröinti. Mustavalko TV:stä katsoimme lauantai iltaisin suosikkiohjelmaa Matkalla avaruuteen. Radiosta kuului usein Liljankukkaa ja Säkkijärvenpolkkaa (ihania muistoja). Nallekarkin sai pennillä. Meilläkin oli faneriliukurit ja minisukset. Kouluruuasta muistan lempiruokani veripaltun puolukkahillolla, myös ruispuolukkapuuro oli ihan ok, mutta talonpojan aamiainen oli painajaista: se oli kuivunutta tai kuivatettua makkakeittoa, jota syötiin haarukalla.

Kuri oli tosiaan eri luokkaa kuin nykyään koulussa. Piti viitata, jos sattui tietämään, ja jos opettaja kysyi vastausta, piti nousta seisomaan ja vasta sitten kertoa vastaus. Nurkkaan joutui, jos häiriköi. Luokat oli isoja, minun luokallani yli 30 oppilasta (eikä ollut yhdistetty luokka). Lauantait olivat myös koulupäiviä.

Kesät oli kuumia ja talvet tosi kylmiä ja lumisia. Oi niitä aikoja, niitä niin kaipaan! 

Minulla oli myös nirunarukengät, sellaiset nahkanyöriset, joissa oli pelkkä pohja ja pitkät nyörit, jotka pyöritettiin säären ympäri ristiin koko oli 33. Retukengätkin muistan hyvin. Hai -saappaat olivat kova juttu taisi olla 60-luvun loppua, samalla V -farkut. Alle kouluikäisenä leikittiin tosiaan käpylehmillä ja tehtiin majoja metsään puihin. Keinuttiin paljon ja hypittiin lautaa. Pelattiin neljää maalia ja potkupalloa, kirkonrottaa ja 12 tikkua laudalla. Tanssittiin letkajenkkaa joka käänteessä. 

up

En muistanutkaan kietaisuhameita ja huulipunakarkkeja, ihanaa kun muistutitte! Kesälomat mummolassa olivat parhainta aikaa. Jaksettiin leikkiä barbeilla ja paperinukeilla kaikki päivät. Olen syntynyt - 69, joten lapsuusmuistot ovat - 70-luvulta.

Katsoin lapsena Arja-tädin Tenavatuokiota ja Kylli-täti maalasi  paperille ja kertoi satuja. Muistan kun olin piirtänyt seinään kuvia Kylli-tädin innoittamana. Äiti stten laittoi piirustuspaperia seinän suojaksi joten piirtelin sitten siihen. 

vm -64

Kokeiluperuskouluja oli toiminnassa jo 1960-luvun puolivälissä muun muassa Turun naapurikunnissa kuten Liedossa. Nämä siirtyivät virallisesti peruskouluun jo 1972, mutta Turku vasta 1976.