60-luvun lapset! Mitä lapsuusmuistoja tulee mieleen?

Koulun hiihtokilpailut, verenmaku suussa, kuuma mehu

Kansakoulun ulkohuussissa oli muistaakseni neljä reikää rivissä vierekkäin, sitten matala väliseinä ja taas neljän reiän rivi, siis tytöille ja pojille omat reikärivit.
Koululounas syötiin luokkahuoneessa, piti olla oma pieni pöytäliina tms ettei pulpettia sotkisi. Opettaja valvoi ja kaikki söivät ihan hiljaa.
Itähelsingissä 1968.

5

Leikkiminen korttitalolla isäni kanssa.

Keskiviikkoisin katsottiin aina Peyton Placea. Tenavatuokiossa aina jännitin, että näkyisikö taikapeilissä edes joskus oma nimi, mutta näin ei koskaan käynyt. Muistan vieläkin joitakin lauluja (Ilmapallo verraton, jonka kanssa hauskaa on... ja Hei laukkaa ratsu reima)! Kasper-teatterinkin muistan (Trai-trai-trallallaa).

ja kahisivat. Päätin, että minun lapsillani ei Enstex-housuja ole.

Muistan kun uimakoulussa joskus 70-luvun alkupuolella oli eväänä ranskanleipää ja päällä voita. Juotavana oli appelsiinimehua. Miten taivaalliselta se auringossa lämmennyt leipä ja voi maistuikaan uimisen jälkeen, kun oli jo kova nälkä. Vieläkin tietyt appelsiinimehut saavat nuo kesäpäivät mieleeni.



Isäni vei meitä mukuloita mielellään uimaan tietylle kirkasvetiselle järvelle. Uimisen jälkeen saatiin porukalla pullo sitruunasoodaa ja voi taivas sitä onnen päivää, jos joskus onnistuimme kerjäämään jokaiselle kolmelle mukulalle oman pullon!

Joskus isä jopa lahjoi meidät mukaansa lupaamalla jokaiselle oman pullon.



Mummulassa käytiin mattopyykillä läheisellä lammella. Koko sillä hetkellä paikalla ollut serkuslauma ui samassa lammessa, kun mummu ja tädit pesivät mattoja. Voi sitä taivaallista mäntysuovan tuoksua lämpimänä kesäpäivänä.



Samaisessa mummulassa päästiin aina myymäläautolle ja mummo osti meille salmiakkia tai ranskalaisia pastilleja.



Saan vieläkin joskus nenääni sen saman tuoksun (vai olisiko ollut haju?), joka joskus leijaili siinä mummun ulkohuusin nurkalla. Tietyt kukat yhdistettynä itseensä paskanhajuun...

Meilläkin oli mustavalkoinen telkkari toki. Ensimmäinen väritelkkari oli oikeastaan vihreä. :)



Jalassa oli aina kumisaappaat, mutta kun meni kouluun, niin sain Retu-tossut. Maitoa myytiin muovipusseista ja äiti virkkasi nauhoiksi leikellyistä pusseista vessan maton.



Myös minä muistan, kuinka piti autoa aina työntää käyntiin koko perheen voimin. Meillä oli pieni Morris mini, se oli beessin värinen ja siinä oli muistaakseni musta katto. Itselläni oli aina tapana seistä penkkien välissä takana. Pikkuisin sisko istui äidin sylissä etupenkillä. Turvavöistä ei ollut hajuakaan.



Bussilla ei viitsinyt kovin paljoa matkustaa, kun sen sisällä sai tupakoida. Varsinkin peräpää bussissa oli täynnä valkoista savun tuprua. Tuhkakupit oli edessä olevan penkin selkämyksessä.



Ja herkkuja oli punainen Roope-Ankka ja vihreä Aku-limu. Sekä valion jäätelötötterot (ne on edelleen ihan samanlaisia).



Musiikkia hoilattiin yhdessä kavereiden kanssa " Varrella virran, varrella virran,..." ja muita suomipoppeja " Miksi näin, kaiken kauniin näämmä mielessämme..."



Ja ihailtiin alaluokilla Giacomo Agostinoa (sori jos en muista miten kirjoitettiin). Imatran ajot villitsi meidät ja mullakin oli moottoripyöräjuliste.



Mitäs vielä....



Ja syksyisin oli valtavat parvet kottaraisia, ihan taivas mustanaan joskus.

Tripit, jotka olivat tetranmuotoisia

Kaikki ne pihaleikit: 10 tikkua laudalla, kirkonrotta... - leikitäänköhän niitä vielä?

Kesällä oli lämmin ja talvella paljon lunta!?!?

Musta-valkotelkkari, jonka luulin rikkoneeni, kun päivällä ei silloin tullut mitään ohjelmaa

Ja lapsia ei tosiaankaan pidetty turvaistuimissa, eipä tainnut autoissa olla turvavöitäkään.

oli jotain mustia afrikan eläimiä silhuettina päällä. Mutta parhaita oli hedelmäkarkkiaskit. Ja sitten oli sellaisia kaksityynyisiä purukumeja läpinäkyvissä pikkupakkauksissa. Tetramehun muistan ja trip-jauhemehun, varsinkin mansikka, NAM. Ja AAAHHHH se salmiakkijauho!!!



Hammastahnaa ei muuten ollut. Olin aika iso, kun äiti osti ensimmäisen kerran lapsille hammastahnaa. Se maistui miedosti omenalle, eikä oikein vaahdonnut lainkaan.

Kerättiin naapuruston lapset yhteen ja leikittiin kirkonrottaa & vinkkiä meidän pihalla. Käytiin puolen kilsan päässä keskustan luistinkentällä luistelemassa ja viihdyttiin siinä hommassa aivan mahdottoman kauan. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksei nälkä haitannut pahemmin, kun eväitäkään ei ollut mukana.



Kesäisin matkustettiin kolmensadan kilometrin päähän mökille. Siellä 60-luvun alkupuolella ja puolivälissä syntyneet huolehtivät uintireissuilla 60-luvun loppupuolella syntyneistä serkuistaan ja sisaruksistaan ( vastaavaan hommaan en antaisi omien lapsieni ryhtyä ! )



Huristeltiin Peugeot-farmarilla, missä perheen nuorimmaiset sukeltelivat penkkiriviltä toiselle, kun turvavöitä ei ollut.

Hammashoitaja kävi antamassa fluorihuuhteluainetta.



Toinen yöks oli, että koulussa oli hirveän usein veripalttua. Pelkässtään sellainen iso paksu siivu keskellä lautasta.

Kirkkistä, Vinkkiä, Mustaamiestä, Polttopalloa, Kymmenen tikkua laudalla, Hailii Hailoota, Maata (piirrettiin tikulla jalan mittaisia maita tai jotain)

Pitkää piimää, Väriä, Ruutua, Peiliä ja Valokuvaajaa.

- asuttiin maalla v -52 rakennetussa rintamamiestalossa, jossa oli alakerrassa 2 huonetta, tupa ja kamari ja yläkerrassa 1 huone ja ullakko. Nukuin pitkään isän ja äidin vieressa, sivusta levitettävässä sängyssä.

- Meillä oli ulkohuussi navetan perällä, öisin sain pissata sisällä sankoon.

- Kotona oli siis karjaa, muutama lehmä ja 1 hevonen, mutta kun pellot laitettiin ns. pakettiin ja lehmät hävitettiin, meille otettiin lampaita.

- Sain kokeilla lypsämistä

- Äidin kanssa tehtiin hevosella matka myllyyn, vietiin sinne jyviä, istuin kärryjen kyydissä jyväsäkkien keskellä.

- Serkkujen kanssa hypittiin heinäladossa orsilta, nyrjäytin kerran nilkkani siinä leikkiessä.

- Pääskyt lentelivät heinäladon sisälle ja ulos, niillä oli orsilla pesiä

- Sähköä ei ollut, ei vettä tullut sisälle, edes kylmää, meillä oli pihassa kaivo, jossa ' asui näkki' Näin pelotetiin minua pienenä. Samoin peloltiin mustalaisilla (romanit), joita kiersikin leipää pyytämässä

- Meillä oli kaasuhella ja kaasulla toimivat lamput katossa. Myöhemmin oli vielä öljykamiina.

- Minulla oli yksi muovinen nukke ja yksi mollamaija, jolla oli siniraitaiset jalat ja yksi vihreänenäinen nalle. Muita leluja en muista.

- ensimmäinen tv saatiin v. -69, se oli pieni mustavalkoinen matkatv, joka toimi AKULLA! Ennen kuin saatiin oma tv, käytiin naapurissa televisiota katsomassa, mm. missikisoja ym. ' tärkeää'

- Meidän kohdalla pysähtyi aina kauppa-auto, josta sain ostaa Ville Vallaton salmiakkipurkkaa.

- Isä toimi nuohoojana ja kun hän tuli kotiin, hänellä oli joskus jäätelöä tuliaisina, se oli kotiin tullessa jo melkein sulanutta, mutta aivan ihanan makuista.

- Syksyisin kerättiin paljon marjoja, olin vanhempieni kanssa metsässä usein ja esim. puolukat kerättiin suurten valkoisten pussien sisään. Pussit olivat värjäytyneet punaisiksi.

- Meillä oli sellainen puolukoiden siivouskone, jota sanottiin puohinmyllyksi, valtavan iso punainen hökötys, jota veivattiin kammella!

- isällä oli Zetor-merkkinen traktori, ja muistan kuinka kerran sain kokeilla sitä isän valvonnassa.

- Kesäisin oltiin koko perhe heinäpellolla.

- Minulla oli leikkipaikka kalliolla, ulkona oltiin muutenkin koko ajan leikkimässä serkkujen kanssa.



Oi niitä aikoja..

Kolmesti viikossa kävi kauppa-auto, josta ostettiin karkkia, esim. sellaisia isoja salmiakkipurkkapaloja, joissa oli isot uurteet päällä.

Naapurista maatalosta käytiin hakemassa maitoa 5 litran hinkillä.

Ja kesällä lähdettiin perheen kanssa oranssilla kuplavolkkarilla kiertämään Suomea, leiriydyttiin campingalueilla ja nukuttiin teltassa, satoi tai paistoi. Matkan varrella juotiin levähdysalueilla Nescafén murukahvia, en edelleenkään koskaan voi juoda murukahvia ilman, että muistuu mieleen kun istuttiin auringonpaisteessa (tietysti) levähdysalueen pöydän ääressä ja juotiin kahvia ja eväsvoileipiä.

Käytiin myös pohjois-Norjassa ja kerättiin Altassa meren rannalta liuskekiviä, joita tuotiin muistoksi kotiin volkkarin lattialla.

Telkkarista katsottiin mm. Tsaarin kuriiria, siihen aikaan vielä sellaiset naapurit, joilla ei ollut itsellä telkkaria tuli kylään katsomaan sarjoja. Meilläkin kävi aina Tsaarin kuriiria katsomassa yksi sukulaisperhe, muulloin eivät pahemmin käyneet...

Me leikittiin telkkaria siten, että yksi seisoi lasi-ikkunaisen oven takana ja oli olevinaan tv-kuuluttaja. Sitten tehtiin c-kasetille kuunnelmia ym. muita ohjelmia ja sketsejä, joihin itse keksittiin ääniefektejä. Olohuoneen sohvapöydän kansi meni pilalle, kun sen pintaa saksilla liu' uttamalla sai niin aidonkuuloisen luistelemisen äänen, kun " radioon" piti saada urheiluselostusta. Joo, paljon on muistoja!

Peyton Place, jota aiti ei antanut katsoa ja harmitti niin kovasti.

salmiakkijauho,

pennilla sai pikkukarkin,

Aku-Ankka lehti,

Aiti kutoi kutomakoneelle meille puseroa ja housua. Mulla oli oransit

villahousut.

Kansakoulun hiihtokilpailussa sai aina lusikan palkinnoksi

Niska kenossa suu ammolla, kun äiti tiputti Vitol-tippoja suoraan suuhun. Sisarusten kanssa jaettava pullo Olvin omenaolutta. Rymd- mehujauheesta valmistetun mehun houkutteleva väri, mutta karmea maku..Isoilta sisarilta perityissä aluspaidoissa olevat sukkanauhankiinnikkeet, joita ihmettelin. Sukkahousujen haarat polvien tasolla lököttämässä. Musta kolho veivipuhelin ja puhelinkeskus, joka tiesi kaikkien asiat. Koko perheen kirjastoreissut sinisellä kuplavolkkarilla, aina täydessä kirjalastissa. Pitkät kuumat kesät mökillä serkkujen kanssa ja komento järvestä pois, kun huulet alkoivat sinertää. Mielihyvä- perunamuusijauhe. Maitotölkin ravistelu (ja ajoittaiset ravisteluonnettomuudet)  ja silti joskus nousi ällöttävää "kermaa" maitokahvin pintaan. Bädäbädäbädäbädäbädäbädäbädäbädä bäät mään tunnusmusiikki! Minulla Retut kokoa 28. Nähtiin ensimmäinen kuulento naapurin sedän upouudesta väritelevisiosta, tv oli se suurempi ihme.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:56"]

Siniset Lokki-kengät, tiikeri- tai nougatjäätelö puolen litran pakkauksessa, huulipunakarkit, vihreä jenkki (ei ksylitoli!), kasettimankka, Avaruusasema Alfa, BCR  ja Abba, kiiltokuvat, keltaiset varvastossut pihakenkinä (iso, ruohikkoinen piha), ensimmäinen kissa, oma huone, peikkolimsa, Rymd (niin pahaa kuin se olikin), kolmion malliset Trip-mehut, mansikkajogurtit ja perunalastut kauppoihin, lottoarvonta lauantaisin juuri ennen yhdeksän uutisia, Kahden kerroksen väkeä, Pieni talo preerialla, Montrealin olympialaiset ja Nadia Comaneci, Silvian ja Kaarle Kustaan häät, ruohonleikkurin jyrinä, "kipinän" (paatinkoneen) puksutus, kesäaamut saaressa mökillä, käärmekesä -69, keltainen uimarengas, kumivene, luisteleminen "Kaupin montuilla" (olivat lammikkoja), talvisin kouluun kävellen, hiihtäen tai potkukelkalla, keväisin superpallojen pompotteleminen likkojen vessan viereiseen tiiliseinään, hyppynarut... Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Minulla oli onnellinen lapsuus 60-70-luvuilla Rauman seudulla. :)

Vm. 1965

[/quote]

Kyllähän tässäkin mentiin muisteloissa pääasiassa 70-luvulle, hienoja muistoja toki. Täytyis varmaan jossain kohtaa avata 70-luvulle oma muisteloketjunsa, vai onko täällä jo sellainen? Varmasti vuosien varrella ainakin jossain vaiheessa ollut, mutta ainakaan viimeaikoina en ole sellaista täällä havainnut. Itselläni ainakin on muistoja 70-luvulta kasapäin ja tottakai ne parhaat muistot juurikin tuolta ylivoimaisesti parhaalta vuosikymmeneltä ;)

Me asuimme monta vuotta vuokralla omakotitalon yläkerassa ns. parihuoneissa. Koko perhe nukkui samassa huoneessa, sillä toinen huone jäähtyi öiseen aikaan niin kylmäksi ettei siinä voinut nukkua. Eteisen nurkassa on jälkikäteen tehty pikkuruinen vessa, jossa talvella piti pitää sähkälämmitintä, sähkökissaa, ettei vesi jäätynyt. Vessa vedettiin narussa roikkuvasta posliinisesta kädensijasta.

Sitten muutimme, vanhaan omakotitaloon, jota remontoitiin aika pitkään. Taas oli vessa eteisen nurkassa. Kylmä vesi tuli ja sitten hankittiin vettä lämmittämään kaasulla toimiva boileri, joka oli vessassa. Kyllä pelästytti, kun se humahti päälle! Keittiöön hankittiin kaasuliesi, ja sekä lieden että boilerin kaasupullot olivat vessassa pöntön molemmin puolin.

Lapsia tosiaan oli joka puolella ja laumana juoksenneltiin pitkin kylää. Varsin pienestä piti myös jo käydä toimittelemassa asioita kaupassa. Maitoa myytiin omaan kannuun, mutta myös ruskeissa litran lasipulloissa. Ne olivat kyllä painavia pienen tytön raahata. Sunnuntaina ei ensialkuun jaettu sanomalehteä kotiin, vaan sen sai käydä hakemassa postilta ja myöhemmin linja-autoasemalta. Meitä lähti aina pyhäaamuisin melkoinen lapsijoukkio lehtiä hakemaan.

Telkkaria ei ostettu heti suoraan, vaan ensin se otettiin katsottavaksi. Meillä oli telkkari Rooman olympialaisten aikaan katsottavan, mutta sitä ei vielä ostettu. Hinta oli korkea eikä kuvakaan kuulemma ollut kovin hyvä. Kolmen vuoden päästä oli taas peräti kaksi kojetta katsottavana. Muistan Kennedyn kuoleman ja hautajaiset. Tosin hautajaisten aikaan alilähettimeen tuli joku vika ja telkkari pimeni. Puhelimet soivat, kun kyseltiin tutuilta, näkyykö heillä hautajaiset. Silloin meillekin ostettiin ensimmäinen telkkari. Läheskään kaikilla ei ollut telkkaria, joten oli tavallista, että käytiin naapurissa katsomassa, jos tuli jotain kiinnostavaa, esim. olympialaiset.

Kaikilla ei suinkaan ollut puhelintakaan, vaan monet kävivät esim. naapurista soittamassa. Puhelu tilattiin keskuksesta ja kaukopuhelua sai usein odottaa aika pitkään. Kouluikäisenä soittelimme hyvän kaverini kanssa aika usein. Toisinaan keskuksenhoitaja tuli väliin ja komensi, että nyt likat lopettakaa, on tulossa kaukopuhelu.

Koulua käytiin todellakin kuutena päivänä viikossa. Kerran kuussa oli lauantai tai maanantai lomaa. Kun kävimme äidin kanssa ilmoittamassa minut kansakouluun, siellä oli tuikean näköinen mies, joka puhui koulutulokkaille ja heidän äideilleen. Tiukkasin äidiltä, että onko tuo meidän opettaja. Ei ollut, oli kirkkoherra, joka oli tuomassa tytärtään kouluun ja piti hartauden. Koska olimme olleet vasta vähän aikaa ko. paikkakunnalla, en tuntenut pappia.

Neljän kansakouluvuoden jälkeen pyrittiin oppikouluun kaksipäiväisissä kokeissa. Se oli kyllä jännittävää. Pelkäsin, että pitää piirtää vesistöjä, joita en osannut. No kouluun pääsin yhtenä kahdeksastakymmenestä. Kansakoulussa oli ollut vaatimatonta keittoruokaa täydennettynä omilla eväillä ja maidolla, mutta oppikoulussa ei ruokaa ollut, vaan kuljimme eväiden kanssa tai jos sattui pitkä ruokatunti, kävimme kotona, jos asuimme riittävän lähellä. Valitettavasti monet kaveruussuhteet katkesivat siihen, että jakauduimme kahteen eri kouluun. Me oppikoululaiset olimme muka olevinamme parempia.

Ensimmäiset farkut, Jamekset sain 60-luvulla. En ollut niistä mitenkään ihastuksissani. Sain ne tädiltäni, jolla oli vaatekauppa. Tennarit sen sijaan olivat ihan ehdottomat! Kuinkahan monessa kodissa käytiin tahtojen taisto, että sai valkoiset tennarit. Äidit olisivat tietenkin ostaneet jotkut vähemmän arat, esim. siniset. Ei käynyt, piti olla valkoiset. Niitä sitten opeteltiin pesemään kynsiharjalla ja mäntysuovalla. 

Kuka muistaa, tulivatko Retu-kengät jo 60-luvulla, siis sellaiset leveävakoisesta sametista tehdyt ruskeat tai musta nauhalliset kesäjalkineet. Veljeni jalka kasvoi nopeasti ja muistan perineeni häneltä mm. Retut. Täti toi ulkomaanreissulta kirkkaan vihreät Retuja muistuttavat kengät, mutta niissä oli kova pohja, ne eivät olleet niin mukavat kuin Retut.

Meillä kuten yleisestikin Itä-Suomessa syötiin paljon uunissa laitettuja ruokia: karjalanpaistia, possua, kaalikääryleitä, lihapullia, palapaistia jne. ja jälkiruuaksi uunipuuroa riisistä tai ohrasta sekä mehukeittoa. Nämä olivat tietysti viikonloppuruokia. Arkena oli perunaa ja kastiketta (läski-, jauheliha- tai makkara-) tai keittoja (liha-, herne-, kala-, kaali-). Äiti leipoi itse niin ruokaleivän kuin pullat ja kakutkin. Varsin pienestä opin vispaamaan käsin kakkutaikinaa. Se kuului yksinkertaisesti lauantai-iltapäivään. Parasta oli perunajauhokakku, jos se oli jäänyt aavistuksen raa´aksi ja vähän lätsähtänyt!

Hetekassa nukuttiin ja minä sain siitä elinikäisen mjuiston: selkävaivan. Sain sitten joskus 60-luvun lopulla laverisängyn ja superlonpatjan, 5 cm paksun. Aika askeettista oli varhaisnuoruus!

Paljon tuttuja muistoja, vaikka osa tosiaan enemmän 70-luvulle. Lisäksi muistan maitopusseista kudotut matot (hajun muistan vieläkin), pesulaudan sekä vanhojen naisten korsettiviritykset, erityisesti ne osat, jolla sukat laitettiin kiinni siihen korsettiin oli jännät. Lisäksi muistan yhden syöpään kuolemaisillaan olevan  miehen, jonka sylissä istuin ja ihmettelin avannetta hänen kurkussaan, sen kautta hän siis hengitti, siinä oli metallia.