Voiko tervettä lyhyttä lasta kasvattaa jotenkin pidemmäksi

http://www.lastenendokrinologit.net/kirja/fr-lyhyt_kasvu.html

"Vaikka älykkyyseroa lyhyiden ja pitkien ihmisten välillä ei ole, lyhyet ihmiset suoriutuvat yleisesti heikommin kuin heidän lahjansa edellyttäisivät, lisäksi he menestyvät keskimäärin uralla ja taloudellisesti heikommin kuin pitkät. Tämä johtunee siitä, että lyhyyteen liittyy joukko psykososiaalisia haittoja. Nämä ovat seurausta yhteisön asenteista pituuteen ja näiden asenteiden vaikutuksesta yksilöiden itsetuntoon.

Jo lapsina lyhyillä on merkittävästi enemmän syrjäänvetäytymistä, masentuneisuutta, sekä heikkoa itsetuntoa, joka ilmenee itsensä epäsuosituksi ja tyytymättömäksi kokemisena.Heikompi menestys saattaa johtua kypsymättömyydestä, joka liittyy siihen, että kaikilla on taipumuksena suhtautua lyhyeen hänen pituutensa eikä ikänsä mukaan. Hyvää tarkoittavat vanhemmat, ystävät, opettajat, jopa terveydenhuoltohenkilöstö jarruttaa näin heidän itsetuntonsa kehitystä, itsenäistymistään ja kypsymistään.

Lyhyet nuorukaiset ovat pitkiä ja keskikokoisia vähemmän tyytyväisiä omaan ruumiiseensa, pitävät pituutta etuna ja omaa lyhyyttään haittana, menestyvät heikommin sosiaalisissa tilanteissa, ja katsovat olevansa vähemmän vastakkaisen sukupuolen mieleen. Sekä miehet että naiset pitävät heitä pitkiin ja keskimittaisiin verrattuna vähemmän myönteisinä, varmoina, kypsinä, estottomina, miehisinä, aktiivisina, täydellisinä, menestyvinä, optimistisina, dominoivina, kykenevinä, itsevarmoina ja liittyvinä.

Niinpä lyhytkasvuisten lasten hoidossa on hyvä olla kaksi tavoitetta:

varustaa ja tukea potilastamme vahvempana kohtaamaan lyhyyden aiheuttamia vastenmielisiä tilanteita ja ongelmia pyrkien samalla asiallistamaan hänen ympäristönsä suhtautumista, ja
edistää kasvua jos mahdollista.

On syytä huolellisesti analysoida potilaan koko elämäntilannetta, hänen mahdollisia erityisiä voimavarojaan ja eri perheenjäsenten suhtautumista häneen, tavoitteena yksilöity suunnitelma itsetunnon kohottamiseksi sekä ylihuolehtivan asenteen ja lapsettelun korjaamiseksi. Kokonaistilanne muodostaa pohjan päätökselle kasvua nopeuttavasta hoidosta tapauksissa, jossa sen aiheellisuus on epäselvä. Lapsettelun välttäminen on vaikeaa eikä aina onnistu edes lyhytkasvuisia lapsia ammatikseen kohtaavilta. Kouluyhteisön asenne on samoin korjattava; opettaja tai muu sopiva työntekijä on saatava tukihenkilöksi. Opettajalla on oiva tilaisuus potilaan esimerkki lähtökohtanaan puhua laajemminkin ihmisten erilaisuudesta ja sen merkityksestä. Ongelman esittäminen tovereille oikealla tavalla voi muuttaa kielteisen suhtautumisen myönteiseksi. Lapselle on myös annettava harkiten valittuja sanoja suuhun satunnaisille pilkkaajille ja lapsellistajille vastaamiseen.

Normaalin varianttien hoidon tärkein osa on informointi kasvun tulevasta kulusta. Mahdolliset vaikeudet on syytä ennakoida arvioimalla lapsen kokonaistilanne ja hänen edellytyksensä kompensoida pientä kokoaan ja hidasta kehitystään esim. henkisinä suorituksina erityisesti 13-15 v iässä, jolloin ongelma on pahimmillaan. Pojalle on kerrottava, että hänen kasvuaan ja kehitystään voidaan jouduttaa lopullisen pituuden muuttumatta, ja seuranta on joka tapauksessa aiheellinen. Pysyvästi lyhyiden ammatinvalinnanohjaus edellyttää erityisasiantuntijan apua.

Vasta pitkään jatkunut kasvuhäiriö on verottaa kasvunvaraa. Kasvuiässä saavutuskasvua todetaan hypotyreoosipotilailla aina ja hypopituitarismipotilailla useimmiten. Kraniofaryngeooman poistoa voi seurata voimakas saavutuskasvu ilman, että potilas todettavasti erittää kasvuhormonia. Monissa tiloissa todetaan ainoastaan kasvun merkittävä nopeutuminen. Jos sitäkään ei ilmene, diagnoosi on väärä tai hoito jostakin syystä esim. muun sairauden vuoksi tehotonta. Vaikka kasvuhäiriön syynä ei olisi kasvuhormonin vajausta, kasvua edistävään hormonihoitoon voidaan käyttää biosynteettistä ihmisen aivolisäkkeen kasvuhormonia, sekä joissakin tapauksessa sukupuolisteroideja."

Olen se, joka mainitsi tuon "40% alle 170-senttisistä miehistä ei mene naimisiin" ja joku kyseli, mistä tuo on peräisin. En muista, mistä tuon alun perin kuulin, mutta tällä sivulla on sama tieto:

"They find that only 60% of 30 to 39 year old men who were less that 170 cm tall were married compared to 76% of men between 170 cm and 180 cm and 74% of men over 180 cm."

http://bigthink.com/dollars-and-sex/short-men-can-look-forward-to-having-younger-wives

Sivun lopussa on viitteet. En tiedä, mistä niistä tuo nimenomainen pätkä on, mutta tässä koko lista:

“What Makes you Click? Mate Preferences and Matching Outcomes” in Online Dating by G. Hitsch, A. Hortaçsu, and D. Ariely.
Herpin N. (2005). “Love, careers, and heights in France, 2001.” Economics and Human Biology, 3 (3); pp. 420-449.
Thank you to Elaine Scoiolino whose excellent book La Seduction: How the French Play the Game of Life brought this Sarkzy / Obama picture to my attention.

Oho, tuli tuo viimeinen virke turhaan mukaan.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:24"]

Olen 157 cm nainen ja naisenakin olen kärsinyt lyhyyteni aikaan saamasta lapsellisesta vaikutelmasta. Vaikka osaamista ja tietoa on, on ulkomuoto niin pahasti ristiriidassa aivojen sisällön kanssa, että muilla on vaikeuksia ottaa vakavasti.

Näin se vaan menee. Jos kasvuhormonia olisi ollut tarjolla, olisin ehdottomasti ottanut vastaan. Oletteko ajatelleet, mitä vastaatte lapsellenne, kun hänelle valkenee, että pituutta olisi voitu järjestää lisää. Vanhemmat vaan eivät halunneet. Lapsen pitää elää lyhyytensä kanssa, ei teidän!

[/quote]

Voi apua. Olen sinua lyhyempi, alallani menestynyt, päällikkönä työskentelevä nainen jolla liksakin on kohdallaan. En ilmeisesti anna lapsellista vaikutelmaa kun minuun suhtaudutaan ihan asiallisesti. Antamaasi lapselliseen vaikutelmaan vaikuttaa varmasti joku muukin seikka kuin pituus.

[/quote]

Samaa ihmettelen. Olen 155 senttiä pitkä nainen, erittäin miesvaltaisella alalla asiantuntija-ammatissa, eikä minulla ole olllut sitten minkäänlaisia uskottavuusongelmia pituuden takia (sukupuolen takia jotkut vanhemmat asiakasyritysten edustajat ovat saattaneet hieman epäillä tosin osaamistani). Olen vakavaluonteinen, sanavalmis ja pukeudun aikuisen tapaan, ei minua kukaan pelkän pituuden takia lapseksi luule.

http://www.kasvukayrat.fi/kayra.html

tässä kasvukäyrä mittari!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 21:50"]

Se että yhdessä perheessä lyhyydestä ei ole tullut ongelmaa, ei poista sitä että todennäköisyys ongelmiin on reilusti suurempi kuin vähän pidemmillä.

[/quote]

So what. Maailma on täynnä todennäköisyyksiä, jotka eivät toteudu. Sinullakin voi olla vaikka millaisia sairausgeenejä piilossa, etkä edes tiedä niistä. Eläkää ja olkaa onnellisia, ihan sellaisena kuin olette.

Tapasin kerran miehen netissä. Kasvot miellytti ja kirjoitti kivasti. Kun tapasimme, hän olikin tosi lyhyt, ehkä juuri 160cm. Tunsin itseni tosi pitkäksi siinä vieressä korkokengissäni (varmaan lähemmäs 180cm niiden kanssa). Mies valitti koko illan miten maailmassa on virhe ja kuinka kukaan ei ota häntä tosissaan kun on niin lyhyt ja kuinka naiset ei huomaa ja hän syö tosi paljon että olisi edes leveä mutta missään ei näy eikä massaa kerry. Jos olisin tavannut sellaisen miehen kuin netissä hän antoi itsestään kuvan, olisimme tavanneet uudelleen. Huolimatta siitä että hän oli lyhyt. Mutta kuka nyt 1. treffeillä vaan valittaa!?

Kannattaa roikkua tangossa

Ymmärrän sua... Olen lyhyt nainen (lyhempi kuin kukaan täällä pituutensa kertonut nainen) ja minulle tarjottiin kasvuhormonia yläasteikäisenä (tässä eivät vanhempani edes olleet mitenkään aktiivisia vaan koko homma meni koululääkärin kautta). Minulla oli hyvä itsetunto joten kieltäydyin siitä. Näin aikuisiällä olen kärsinyt kyllä päätöksestäni hieman esim jotkut ammatit ovat olleet mahdottomia tai ainakin vaikeita minulle; lisäksi ihan omassa kodissa on välillä tosia vaikeaa toimia ja keittiö on rakennettu mittojeni mukaan. Olen siltikin menestynyt ammatissani (mutten päässyt haaveammattiini pituuteni takia) ja minulla on perhe. Pituuttani on pilkattu joskus ja minun on pitänyt käyttää muitakin keinoja (kuin älykkyys) ollakseni uskottava työssäni. Kelalta en ole saanut mitään "tukia", minua ei ole tutkittu sen tarkemmin koska kieltäydyin siitä nuorena.

Tunnetko lapsesi niin hyvin että voisit jutella häne kanssaan aiheesta?

Kasvuhormonien aloittaminen on todella vakava asia. Ei ole tarkoitus pelottaa, mutta olen USAssa vaihdossa ollessani nähnyt mitä ne aiheuttaa yläkouluikäisille pojille. Nappeja ja ruiskuja annettiin urheilijapojille kuin karkkia. Sivuvaikutuksina aggressiivisuutta, (liian) aikainen puberteetti, sydämen rytmihäiriöt jne. Jostain luin, että kasvuhormonit olisivat myös merkittävä syövän aiheuttaja.

Venäjällä katkaistaan jalat ja pistetään lapsi venymään. Kuulostaa kamalalta, mutta näin todella tehdään. Tätä voisi ehkä kokeilla?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:38"]

Venäjällä katkaistaan jalat ja pistetään lapsi venymään. Kuulostaa kamalalta, mutta näin todella tehdään. Tätä voisi ehkä kokeilla?

[/quote]

Tätä keinoa käytetään myös muissakin maissa. Esim jos toinen jalka on lyhyempi kuin toinen. Jos ihan muutenvaan haluaa pidemmäksi, tulee se hyvin kalliiksi. Lisäksi voi odottaa olevansa puoli vuotta jossain sairaalassa. Kyllä kasvuhormoni (vaikka silloinkin saa pistoksia joka päivä) on silti helpompi, saa sentään käydä normaalisti koulussa ja olla kotona.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 23:29"]

Olen se, joka mainitsi tuon "40% alle 170-senttisistä miehistä ei mene naimisiin" ja joku kyseli, mistä tuo on peräisin. En muista, mistä tuon alun perin kuulin, mutta tällä sivulla on sama tieto:

"They find that only 60% of 30 to 39 year old men who were less that 170 cm tall were married compared to 76% of men between 170 cm and 180 cm and 74% of men over 180 cm."

http://bigthink.com/dollars-and-sex/short-men-can-look-forward-to-having-younger-wives

Sivun lopussa on viitteet. En tiedä, mistä niistä tuo nimenomainen pätkä on, mutta tässä koko lista:

“What Makes you Click? Mate Preferences and Matching Outcomes” in Online Dating by G. Hitsch, A. Hortaçsu, and D. Ariely.
Herpin N. (2005). “Love, careers, and heights in France, 2001.” Economics and Human Biology, 3 (3); pp. 420-449.
Thank you to Elaine Scoiolino whose excellent book La Seduction: How the French Play the Game of Life brought this Sarkzy / Obama picture to my attention.

[/quote]

Ok. eli aineisto ei ole Suomesta ja ero on loppujen lopuksi aika pieni. Sitäpaitsi, tutkittiinko avoliitossa olevia vaiko vain naimisiin menneitä? Voivathan ihmiset olla onnellisesti avoliitossakin...

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 05:43"]

Kasvuhormonien aloittaminen on todella vakava asia. Ei ole tarkoitus pelottaa, mutta olen USAssa vaihdossa ollessani nähnyt mitä ne aiheuttaa yläkouluikäisille pojille. Nappeja ja ruiskuja annettiin urheilijapojille kuin karkkia. Sivuvaikutuksina aggressiivisuutta, (liian) aikainen puberteetti, sydämen rytmihäiriöt jne. Jostain luin, että kasvuhormonit olisivat myös merkittävä syövän aiheuttaja.

[/quote]

Todellakin, koskaan palstalla ei puhuta näistä sivuvaikutuksista. Pituushan on kosmeettinen asia, ellei ole kyse jostain sairaudesta, jonka vuoksi elimistö välttämättä tarvitsee kasvuhormonia toimiakseen normaalisti.

Ihan samalla tavalla mammat voisivat alkaa ehdottaa tyttärille nenä- tai muita kauneusleikkauksia, jotta tyttäret menestyisivät paremmin avioliitto- ja työmarkkinoilla... jos siis kasvuhormonin syömisen perusteena käytetään sitä ettei lyhyt mies menesty niin hyvin naisten metsästyksessä tai työmarkkinoilla.
t. lyhyen miehen vaimo

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:17"]

Pituus vaikuttaa merkittävästi mm. ammatissa etenemismahdollisuuksiin. Ihan tutkimusten mukaan. Muille kanssaihmisille kun tulee erilainen mielikuva jos sama henkilö on 160 cm tai 190 cm pitkä. Pituus vaikuttaa myös ammatin valintaan. Sotilaslentäjänä olisi hyvä olla pienikokoisempi, mutta 95% ammateista olisi hyötyä normaalista koosta.

[/quote]

Höpö höpö. 

Ehkä n 5 % ammateista olisi hyötyä olla pienikokoinen, 10% olisi hyvä olla suurikokoinen ja lopuissa 80% ihmisen koolla ei ole mitään merkitystä.

Kuinka moni teistä olisi oikeasti valmis ottamaan 160-165-senttisen miehen puolisoksi? Varsinkin jos olet itse pidempi?

Mulla on 5 senttiä itseäni lyhyempi mies ja voitte vaan kuulkaa uskoa että aika törkeästi välillä suhtaudutaan.

Kysykääpä isiltä mitä ne tykkäisi jos poika jäisi noin lyhyeksi. Voi olla että tulisi hieman erilaisia vastauksia.

Enkä ymmärrä mitä lyhyet naiset täällä meuhkaavat. Lyhyys ei ole naiselle ollenkaan niin merikittävä haitta kuin miehelle.

Jotkut kasvaa isoksi toiset lähes aikuisiksi. 

http://bit.ly/103UVTw

Ei käytännön työhön ehkä vaikuta mutta valitettavasti pituus korreloi vahvasti mm. etenemismahdollisuuksiin. Jostain syystä pitkiä miehiä pidetään vakuuttavampina kuin lyhyitä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:17"]

Pituus vaikuttaa merkittävästi mm. ammatissa etenemismahdollisuuksiin. Ihan tutkimusten mukaan. Muille kanssaihmisille kun tulee erilainen mielikuva jos sama henkilö on 160 cm tai 190 cm pitkä. Pituus vaikuttaa myös ammatin valintaan. Sotilaslentäjänä olisi hyvä olla pienikokoisempi, mutta 95% ammateista olisi hyötyä normaalista koosta.

[/quote]

Höpö höpö. 

Ehkä n 5 % ammateista olisi hyötyä olla pienikokoinen, 10% olisi hyvä olla suurikokoinen ja lopuissa 80% ihmisen koolla ei ole mitään merkitystä.

[/quote]

Ihan sairaita vastauksia. Outoa. Kai jokainen vanhempi oikeasti haluaa lapselleen hyvää? Itse ottaisin vaikka lainaa tms, että saisin kustannettua lapselle yksityisellä hoidon ap:n kuvaamaan vaivaan. Ei toki ole kyse sairaudesta, mutta kyllä normaalimittaiselle miehelle elämä on niiin paljon helpompaa, että maksaisi vaivan tutkia asia yksityisesti. Lyhyellä naiselle ei ole yhtä suuri ongelma.Ei auta, vaikka äiti kuinka rakastaisi, lapsi huomaa viimeistään eskarissa asian laidan, jos on muita päätä lyhyempi. Jos jää aina viimeiseksi kun joukkueisiin valitaan ja luokkakaverit kyllä huomauttavat asiasta, vaikka kuinka olisi vahvaksi rakastettu tapaus.

Meidän naapurissa on aika surullinen esimerkki. Poika oli kovasti tyttöjen mieleen vielä 8-luokkalaisena ja alkoi tuolloin seurustella. Tyttöystävä kasvoikin vauhdilla pojan (n. 163-165 cm) ohi eikä kohta enää itsetunto antanut periksi lyhyemmän pojan kanssa seurusteluun. Tyttö kertoi tuon suoraan pojalle :/

Poika on nyt jo täysi-ikäinen eikä senttejä tullut lisää. Jätti urheiluharrastuksenkin kun ei enää pärjännyt isompien joukossa. Ei ole enää ollut tyttöystäviäkään. Tuo nuori mies on varsin katkeroitunut, kerää ylipainoa ja kovaa vauhtia syrjäytymässä.