Voiko tervettä lyhyttä lasta kasvattaa jotenkin pidemmäksi

minusta kannattaa auttaa kasvua hormoneilla. kyllä lyhyellä miehellä on paljon vaikeampaa kuin lyhyellä naisella. 

Nämä hän on hyviä vastauksia miksi joku haukuu näitä. Miks tuutte tänne haukujat kyselemäään jotain jos vain haukutte meidän vastauksille

Mielestäni AP:n "huoli" on ihan aiheellinen. Lyhyillä miehillä on ihan tutkitusti vaikeampaa löytää kumppania ja oma pituus saattaa aiheuttaa merkittäviä itsetunto-ongelmia. Niin kuin huomattavan pitkillä naisillakin.

Ihan normaaliahan se on toivoa lapselleen parasta. Tuskin tässä nyt kyse on siitä, että AP:n mielestä lapsi olisi tyhmän näköinen niin lyhyenä, vaan ihan täysin siitä, että kyllä n. 160cm mies on poikkeuksellisen lyhyt ja hänellä tulee aivan varmasti olemaan vaikeaa ainakin teini-iässä pituutensa vuoksi. Nyt kun lapsi vielä kasvaa, niin miksi ei voisi kokeilla jotain _turvallisia_ keinoja millä pituuskasvua saisi ehkä hieman lisättyä? Myöhäistä se aikuisena on.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:28"]

Ainakin voi yrittää varmistaa, että lapsi saa nukuttua mahdollisimman hyvin öisin. Lyhyet yöunet torppaavat pituuskasvua. Esim. minun piti kasvaa 170-senttiseksi, mutta olen 158-senttinen (nainen). Nukuin kasvuiässä TODELLA huonosti.

[/quote]

Pituusennusteet menevät usein pieleen, koska toiset kasvavat alakoulussa täyteen mittaansa, toiset kasvavat vasta 18-20vee täyteen mittaansa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:14"]

Tjaa, ei munkaan mies tuon pidempi ole. Naimisissa on ja työssä menestyy. 

[/quote]

Juuri meinasin tulla samaa sanomaan. Pituutta mun miehellä 161cm eikä mulla koskaan ole tullut mieleenkään, että ei olisi jotenkin normaali. :D

Ja tähän täytyy lisätä, että joskus mieheni kanssa on juteltu siitä, että lähinnä hyväntahtoisesti on kaveri joskus sanoneet siitä, että hän on pikkuinen, mutta on todennut, että myönteinen ja kannustava KASVATUS ovat tehneet hänestä itsevarman, eikä hän itse koe pienuuttaan minkäänlaisena ogelmana. ;)

Täällä kasvuhormonia käyttävän 14-v. pojan äiti. Poika on käyttänyt sitä nyt kaksi vuotta pitkissä tutkimuksissa todetun kasvuhormonivajauksen vuoksi. Aloin itse kysellä pojan kasvusta ja puutos todettiin noin 1,5 vuoden seurannan ja tutkimusten jälkeen. Hoito on pitkä ja sitova (piikitys joka ilta), mitään haittavaikutuksia se ei ole tuonut eikä ole arjessamme iso juttu. Kasvu ei ole ollut kovin nopeaa hoidon avullakaan, mutta ilman sitä olisi varmasti vielä vaikeampaa. Nytkin poika kärsii lyhyydestään (nyt 153 cm) ja on masentunut ja vetäytyvä, vaikka teemme kaikkemme hänen tukemisekseen ja rohkaisemisekseen. Keliakia on tutkittu verikokeella, mutta ei tähystyksessä. se pitäisi ehkä vielä tähystää, koska itselläni on keliakia.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 07:36"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:14"]

Tjaa, ei munkaan mies tuon pidempi ole. Naimisissa on ja työssä menestyy. 

[/quote]

Juuri meinasin tulla samaa sanomaan. Pituutta mun miehellä 161cm eikä mulla koskaan ole tullut mieleenkään, että ei olisi jotenkin normaali. :D

Ja tähän täytyy lisätä, että joskus mieheni kanssa on juteltu siitä, että lähinnä hyväntahtoisesti on kaveri joskus sanoneet siitä, että hän on pikkuinen, mutta on todennut, että myönteinen ja kannustava KASVATUS ovat tehneet hänestä itsevarman, eikä hän itse koe pienuuttaan minkäänlaisena ogelmana. ;)

[/quote]

mun molemmat pojat kasvavat -2 käyrällä, olen itse 160cm ja mies 180. Miehen vanhemmat ovat melko lyhyitä, 170ja 161. Mieheni kuulemma kasvoi vielä armeijassa, eli aika myöhään, minä taas lopetin kasvamisen jo 13-vuotiaana. Pojat ovat vielä alle 5-vuotiaita, joten emme ole asiaa juuri pohtineet, mutta aina neuvolan jälkeen olen miettinyt että kuinkahan lyhyeksi jäävät...mielestäni henkiset ominaisuudet kompensoivat lyhyyttä! Tärkeintä on tukea terveen itsetunnon ja omakuvan kehitystä, sitä että elämä kantaa ja lapsi pärjää, vaikka vaikeuksiakin tulisi. Ovat molemmat sosiaalisia, reippaita, verbaalisia, fyysisesti terveitä ja kasvoiltaankin kivannäköisiä, joten en yhtään epäile että lyhyys haittaisi elämää, ainakaan merkittävästi.

Itse en ainakaan halua mitään hormonihoitoja pojille hakea, jos he ovat terveitä.

Tuo pituusennuste on sun ja lapsen isän pituudesta johdettu, eli ette vissiin ole kovin pitkiä kumpikaan? Perimälleen ei kukaan mitään oikein voi, mutta tokihan kasvuhormonilla pituutta saadaan lisää, jos tarvetta on. Juttelu jonkun asiantuntevan lastenlekurin kanssa voisi rauhoittaa teitä, että onko tuo tarpeellista kuitenkaan...

Tosi hieno kommentti muuten 2:nen!

Eikö teini-iässä voisi antaa jotain hormonihoitoa, joka mahdollisesti vaikuttaisi pituuskasvuun?

Miksi et voi hyväksyä, että jokainen ihminen on erilainen ja arvokas?

t. lyhyen pojan äiti

Paljon kastelua ja ravinteita, niin kyllä alkaa kasvaa.

Järkyttäviä vastauksia, aivan sairaita.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:14"]

Tuo pituusennuste on sun ja lapsen isän pituudesta johdettu, eli ette vissiin ole kovin pitkiä kumpikaan? Perimälleen ei kukaan mitään oikein voi, mutta tokihan kasvuhormonilla pituutta saadaan lisää, jos tarvetta on. [/quote]

Meidän vanhempien pituuksista laskettu ennustepituus on 175 cm, eli huomattavasti enemmän kuin pojan kasvukäyrän mukaan ennustettu 162 cm. Kun kyse ei ole kasvuhormonivajeesta niin Suomessa ei käsittääkseni kasvuhormonihoitoa saa, vaikka se sinänsä voisi auttaa saamaan lisäsenttejä.

Kyse ei missään nimessä ole siitä etteikö poika kelpaisi meille. Lyhyys on kuitenkin tutkimusten mukaan suuri riski mielenterveysongelmille varsinkin pojan nuoruudessa. Eikä se lyhyys parisuhdemarkkinoilla tai työelämässäkään ole valitettavasti mikään vahvuus. Uskon että harvassa ovat ne miehet, jotka haluaisivat mieluummin olla vaikkapa 160 kuin 170 cm. Eli pojan itsensä takia toki hänelle lisäpituutta toivoisimme.

ap

Ei voi, mikäli lapsi on ihan terve eikä lyhyempi pituus johdu mistään hormonivajeesta tai sairaudesta. 160 cm miehelle on ehkä keskimittaista lyhyempi pituus, mutta ei mitenkään silmiinpistävän lyhyt. Sen pituisia miehiä on paljonkin ja ihmisiä on vaan erilaisia, toiset ovat lyhyempiä ja toiset pidempiä.

Tärkeintä, että poika voisi oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja saisi hyvän itsetunnon. Terve itsetunto on se, joka merkkaa ei mikään pituus.

Näyttelijä Al Pacino taitaa muuten olla tuota luokkaa pituudessa ja mikä karisma siinä miehessä onkaan.

Menkääs jollekin lastenlääkärille puhumaan asiasta. Kaverin tyttärelle määrättiin kasvuhormonia. Lyhytkasvuisuus yms. tutkittiin. Ei löytynyt mitään, hän vain kasvoi todella hitaasti, vaikka isäkin oli todella pitkä.

Lapselle tulee mielenterveysongelmia jos hän vaistoaa, etteivät hänen vanhempansa hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Lasten omanarvontunto ja itseluottamus on kasvatuksesta, ei senteistä, kiinni. 

Jos ette luota omaan järkeenne, niin varmaan löytyy (vaikka Venäjältä) joku lääkäri joka syöttää lapselle hormoneja tai tekee luidenpidennysleikkauksia. Toinen vaihoehto on tieysti se, että sinä ja lapsen isä kasvatte aikuisiksi ettekä enää arvota ketään, ette edes omaa lastanne, ulkonäön perusteella. 

Saako kysyä että mikä pojalla siis on, kun ei tuon pidemmäksi kasva?
Ja jos ei mitään sairautta ole, vaan terve niinku sanoit, niin millä perusteella hänestä sitten on 160-senttistä ennustettu? Kun ei se ole ihan tavallinen pituus aikuselle miehelle...

Mutta tosiaan, ei kaikki voi olla samasta muotista :)

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:47"]

Etkä ainakaan vähättele poikasi pituutta hänen kuullensa.

[/quote]

Miksi heti joku syyttää äitiä vähättelystä? Esimerkiksi minulla on pieni tyttö, jota itseään lyhyteensä häiritsee. Sanoi kolmannella luokalla, että ikävää, kun ekaluokkalaiset on pidempiä kuin hän. Ei kenenkään muun tosiaan edes tarvitse huomauttaa lapselle lyhyydestä taikka kiusata. Kyllä lapsi sen ihan itse huomaa. 

Josif Stalin oli 162 cm pitkä ja menestyi hyvin sekä työssä että naisten keskuudessa.

Kiva pojalle sitten, kun sukulaiset alkavat jankuttaa asiasta...Joillekin pituuskasvu tuntuu olevan ainoa ansio elämässä :(