Voiko tervettä lyhyttä lasta kasvattaa jotenkin pidemmäksi

Surullista.. Lyhyys ei itsessään ole mikään vika. Se on ominaisuus. Jotenkin hyytävältä kuulostaa että terveen lapsen ulkomuotoa pitäisi muokata. Ei 160 cm edes ole mitenkään järjettömän lyhyt. Olen itse deittaillut miestä joka oli vähän päälle 162cm enkä todellakaan pitänyt häntä mitenkään "sairaana".

Kasvavan lapsen pituuden muokkaamisesta tulee mieleen entisaikojen kiinalaisnaisten typistetyt jalkaterät jne. :/

Syökö hän riittävästi? Maitotuotteita runsaasti (kasvattavat tehokkaasti luustoa)? Unta paljon?

Onko käytössä mitään pituuskasvua hidastavaa lääkettä? Esim. astmaan?

Miten oma tai miehesi pituuskäyrä on mennyt? Onko pituus tullut yhdessä rykäyksessä murrosiässä? Jos näin on käynyt, niin pituusennuste voi heittää, jos kasvupyrähdys tulee yhdessä rytäkässä suht. tasaisen kasvun sijaan. Tai siis kaikillahan tulee teini-iässä suurin kasvupyrähdys, mutta joillain voi tulla tavallista tehokkaampi.

Muistakaahan, että hormonihoidot kasvuikäisillä eivät ole mikään leikin asia. Yleensä niitä ei suositella "kosmeettisista" syistä (lääkärit eivät suosittele)! 

Nykyään kun on vallalla yhä enemmän tämä täydellisen lapsen tavoittelu, curling-vanhemmuus ja normaalielämään kuuluvien "riskien" minimointi. Kas kun ei leikkauteta lapsen pottunokkaakin jo viimeistään teini-iässä, niin kuin tuolla rapakon takana jo alkaa olla tapana. Ja uuden rinnat tytölle 16-vuotislahjaksi, että varmasti on edustava ja löytyy hyvä aviomies.

Missä tällaisia pituusennusteita tehdään? Meillä on tosi lyhyt poika ja yhtään ennustetta ei ole tehty. Poika on eskarissa ja vasta 115cm pitkä. Me vanhemmat olemme normaali pituisia. Isä 177cm ja minä äiti 171cm. 

Poika ei varmaan ole edes tajunnut olevansa erityisen lyhyt. Nyt vasta harrastuksissa muut lapset on alkaneet kommentoimaan jotain. Mutta eipä tuo moksiskaan ole itse ollut... hyvä on itsetunto.

Se on muuten puppua, että miehen pituus vaikuttaisi parin hankintaan. Ehkä ne 180 senttiset hujoppi naiset ei välttämättä kiinnostu lyhyestä miehestä, mutta tuskin mieskään niistä :) normaali pituista naista ei kyllä haittaa vaikka olisi vähän lyhyempikin mies. Aika oni muu asia merkkaa enemmän.

Olen 157 cm nainen ja naisenakin olen kärsinyt lyhyyteni aikaan saamasta lapsellisesta vaikutelmasta. Vaikka osaamista ja tietoa on, on ulkomuoto niin pahasti ristiriidassa aivojen sisällön kanssa, että muilla on vaikeuksia ottaa vakavasti.

Näin se vaan menee. Jos kasvuhormonia olisi ollut tarjolla, olisin ehdottomasti ottanut vastaan. Oletteko ajatelleet, mitä vastaatte lapsellenne, kun hänelle valkenee, että pituutta olisi voitu järjestää lisää. Vanhemmat vaan eivät halunneet. Lapsen pitää elää lyhyytensä kanssa, ei teidän!

Jaa, no minä olen saman pituinen (157 cm) nainen, enkä ole koskaan kärsinyt lyhyydestäni. Olen akateemisesti koulutettu, ja toimin asiantuntijatehtävissä.

Oletko aivan varma siitä, että juuri vain ja ainoastaan pituus on se seikka, joka on sinun "vakavasti ottamisesi" estänyt?  Onko äänesi lapsellinen, osaatko esiintyä vakuuttavasti? Jos ongelmia näiden asioiden kanssa, kannattaa harkita esiintymiskoulutusta.

Missä mielestäsi muuten menee se raja, että alkaa olla "vakavasti otettava" ja vanhempien pitäisi tajuta niitä hormoneja lapsille syöttää?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:24"]

Olen 157 cm nainen ja naisenakin olen kärsinyt lyhyyteni aikaan saamasta lapsellisesta vaikutelmasta. Vaikka osaamista ja tietoa on, on ulkomuoto niin pahasti ristiriidassa aivojen sisällön kanssa, että muilla on vaikeuksia ottaa vakavasti.

Näin se vaan menee. Jos kasvuhormonia olisi ollut tarjolla, olisin ehdottomasti ottanut vastaan. Oletteko ajatelleet, mitä vastaatte lapsellenne, kun hänelle valkenee, että pituutta olisi voitu järjestää lisää. Vanhemmat vaan eivät halunneet. Lapsen pitää elää lyhyytensä kanssa, ei teidän!

[/quote]

On lääkärin tehtävä miettiä milloin hormonien syöminen on lapsen edun mukaista! Hormonit eivät ole mitään karkkeja, joita popsitaan noin vain.

t. eräs, jonka liiallinen pituuskasvu vanhempien toiveesta pysäytettiin teini-iässä, ja voin kertoa, että ne hormonihoidot olivat _h***illisiä_ ja niistä jäi todellakin traumat.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:24"]

Olen 157 cm nainen ja naisenakin olen kärsinyt lyhyyteni aikaan saamasta lapsellisesta vaikutelmasta. Vaikka osaamista ja tietoa on, on ulkomuoto niin pahasti ristiriidassa aivojen sisällön kanssa, että muilla on vaikeuksia ottaa vakavasti.

Näin se vaan menee. Jos kasvuhormonia olisi ollut tarjolla, olisin ehdottomasti ottanut vastaan. Oletteko ajatelleet, mitä vastaatte lapsellenne, kun hänelle valkenee, että pituutta olisi voitu järjestää lisää. Vanhemmat vaan eivät halunneet. Lapsen pitää elää lyhyytensä kanssa, ei teidän!

[/quote]

Onko muuten pojalta keliakia suljettu pois? Gastroskopiassa eikä pelkillä verikokeilla?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:22"]

Missä tällaisia pituusennusteita tehdään? Meillä on tosi lyhyt poika ja yhtään ennustetta ei ole tehty. Poika on eskarissa ja vasta 115cm pitkä. Me vanhemmat olemme normaali pituisia. Isä 177cm ja minä äiti 171cm. 

[/quote]

Jaa, meillä on poika 107cm ja eskari juuri päättyy. On lyhyt, mutta mitään sairautta ei ole löytynyt (ei kyllä juuri tutkittukaan). Olen lyhyt 155cm, mies pitkä 184cm. Kieltämättä mietityttää lapsen aikuispituus, ja tekisi mieli patistaa neuvolaa tutkimuksiin, ettei kävisi niin että poika jää tosi lyhyeksi vain siksi että olisi voitu hoitaa esim. keliakiaa. 

Ihan hirveää lukea että reilun 160 cm pituus on ihmisten mielestä virhe joka pitäisi saada korjattua! :O Huhhuh.

Entäs toisin päin: mitä senttimäärää pidempää aikuista lasta ette halua? Miten pitkäksi ihminen saa mielestänne kasvaa ennen kuin on epäkelpo? Entä mitä muita normaaleja fyysisiä ominaisuuksia ei lapsessa hyväksytä? En mä oikeastaan edes halua tietää. :/

Voi kunpa vanhemmat ennemmin keskittyis rakastamaan lastaan ja osoittamaan että hän on hyvä ihan sellaisena kuin hän on. Ja opettamaan että muutkin on hyviä omina itsenään, vaikka olis hörökorvat tai pisamia tai päätä pidempi kuin muut.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 23:06"]

Olen 155cm ja 37-vuotias. Minua luullaan edelleen usein opiskelijaksi työpaikallani (yliopistosairaala). Eipä tämä ole minua haitannut, naurattaa vain. Teininä vähän tympi, kun pidettiin pikkulapsena. [/quote]

Sama kokemus minulla. Asiallisten vaatteiden ja kenkienkin etsiminen on hankalaa. Lastenosastolta kun ei mitään kovin tyylikästä löydä ja korkkareita kokoa 34 on harvemmin tarjolla tavallisissa kaupoissa. :(  En usko että miesten laadukkaiden pukujenkaan etsiminen on sen helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:40"]

Ihan hirveää lukea että reilun 160 cm pituus on ihmisten mielestä virhe joka pitäisi saada korjattua! :O Huhhuh.

Entäs toisin päin: mitä senttimäärää pidempää aikuista lasta ette halua? Miten pitkäksi ihminen saa mielestänne kasvaa ennen kuin on epäkelpo? Entä mitä muita normaaleja fyysisiä ominaisuuksia ei lapsessa hyväksytä? En mä oikeastaan edes halua tietää. :/

Voi kunpa vanhemmat ennemmin keskittyis rakastamaan lastaan ja osoittamaan että hän on hyvä ihan sellaisena kuin hän on. Ja opettamaan että muutkin on hyviä omina itsenään, vaikka olis hörökorvat tai pisamia tai päätä pidempi kuin muut.

[/quote]

No tähän sanoisin, että yli kahden metrin pituus on aikuiselle aika iso rasite. Vaatteita ja kenkiä ei löydy. Bussissa ja lentokoneessa ei mahdu kunnolla istumaan.

Maailma on suunniteltu standardipituisille. Poikkeava pituus on haitta, mutta ei tietenkään maailmanloppu.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 22:24"]

Olen 157 cm nainen ja naisenakin olen kärsinyt lyhyyteni aikaan saamasta lapsellisesta vaikutelmasta. Vaikka osaamista ja tietoa on, on ulkomuoto niin pahasti ristiriidassa aivojen sisällön kanssa, että muilla on vaikeuksia ottaa vakavasti.

Näin se vaan menee. Jos kasvuhormonia olisi ollut tarjolla, olisin ehdottomasti ottanut vastaan. Oletteko ajatelleet, mitä vastaatte lapsellenne, kun hänelle valkenee, että pituutta olisi voitu järjestää lisää. Vanhemmat vaan eivät halunneet. Lapsen pitää elää lyhyytensä kanssa, ei teidän!

[/quote]

Voi apua. Olen sinua lyhyempi, alallani menestynyt, päällikkönä työskentelevä nainen jolla liksakin on kohdallaan. En ilmeisesti anna lapsellista vaikutelmaa kun minuun suhtaudutaan ihan asiallisesti. Antamaasi lapselliseen vaikutelmaan vaikuttaa varmasti joku muukin seikka kuin pituus.

Meillä myös poika, jonka pituusennuste näyttää alle 170 cm, jos sitäkään. Juuri oli 5-vuotisneuvola, jossa pojalla mittaa 104 cm. Hänen pituuskäyränsä alkoi pudota n. 2-vuotiaana (ellen väärin muista) jolloin häneltä otettiin verikokeita, tutkittiin mm. keliakia ja kilpirauhasen toiminta, mutta ei löytynyt mitään vikaa.

Minä olen ihan normaalipituinen, 165 cm, ja pojan isä on 182 cm. Mieheni suvun miehet ovat todella pitkiä (pojan pappa yli 190 cm) ja esim. minun veljeni ovat molemmat yli 180 cm.

Tunnustan, että olen myös miettinyt miten poikamme mahtaa "pärjätä" mikäli jää paljon alle 170 cm. No, 170 cm mielestäni on jo ihan hyvä mitta miehelle, mutta jos jää lähemmäksi 160 cm (tai alle!) niin hieman huolestuttaa. Tunsin nuoruudessani miehen, joka oli 163 cm ja kipuili selvästi lyhyytensä vuoksi.

Lohduttaudun kyllä sillä, että on niitä ihan onnellisia ja menestyneitä lyhyitäkin miehiä, kyllä onnellisuuteen ja elämässä pärjäämiseen onneksi vaikuttaa monet muutkin asiat.

(btw, olen ajatellut, että huomattava lyhyys miehellä lienee verrattavissa samantasoiseksi ongelmaksi kuin huomattava ylipaino naisella, nykyisessä ulkonäkökeskeisessä maailmassa? Tietenkään lyhyys ei suoranaisesti ole terveydelle niin haitallista kuin ylipaino, mutta tajusitte varmaan pointin...)

Minäkin ihmettelen tätä ennustetta?? Miksi ap uskoo johonkin ennusteeseen, niillä voi heittää vesilintua. Oma kasvuennusteeni oli 195 cm (olen siis nainen) vaikka isänikään ei ole yli 190 cm. Minusta tuli kyllä pitkä (179 cm) mutta olihan tuo ennuste ihan päin puuta.

Oman poikani kasvuennuste on että jää lyhyemmäksi kuin minä vaikka mieheni on lähes kaksimetrinen. No, ei varmaan jää minua lyhyemmäksi. Ihmiset vaan kasvaa eri tahdissa ja noilla keskiaikaisilla ennuistekäyrillä ei tee oikeasti mitään.

Olen 155cm ja 37-vuotias. Minua luullaan edelleen usein opiskelijaksi työpaikallani (yliopistosairaala). Eipä tämä ole minua haitannut, naurattaa vain. Teininä vähän tympi, kun pidettiin pikkulapsena. Voin silti kuvitella, että lyhyillä miehillä on hankalampaa kuin minulla. Harva nainen nimittäin haluaa, että mies on lyhyempi, ja se rajoittaa hiukan tässäkin mielessä - juu, poikkeuksia varmasti löytyy.

Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Keskustelu lähtee vähän sivuraiteelle siinä, että avain olisi vanhempien hyväksyntä jne. Sitä ei nyt varmasti puutu, mutta luonnollisesti vanhemmat ovat huolissaan. 

Täällä on hyvä hurskastella, että mikäs siinä on ongelma, jos lapsesta (pojasta) tulisi vain 160 cm jne. Samaan aikaan kuitenkin moni haukkuu rajusti "lyhyitä" miehiä ja miehelle lyhyydestä voi olla monia sosiaalisia ja ammatillisia vaikeuksia.

Kasvuhormonihoitojen Kela-korvattavuuden rajat ovat todella tiukat, kyseessä ei tosiaan ole mikään curling-vanhempien "valinta". Käytännössä lyhytkasvuisuuden pitää olla todella vaikea, että hoitoa saa.

Meillä myös pojan ennuste 174 ja olisin pojan puolesta ikionnellinen, jos siihen pääsisi. Hyvästä ravinnosta, unesta jne. olosuhteista huolimatta ei vain kasvu seuraa lähellekään tuota(kaan) käyrää. :( Keliakiat yms. poissuljettu.

Tsemppiä ap:lle ja pojalle! Teillä on onneksi pojalla hyvät ja tukea antavat vanhemmat ja kaikki taustatuki hyvälle itsetunnolle. Käykää ihmeessä kasvuun erikoistuneella lääkärillä, jos yhtään siltä tuntuu. Helsingissä Mehiläisessä yksi tämän alan tuntija otti privapuolella vastaan ainakin pari vuotta sitten (ja oli aikeissa jäädä eläkkeelle muutaman vuoden päästä, toivottavasti on vielä siellä).

Minäkin vähän olen skeptinen tuota ennustetta kohtaan. Meillä pojalle ennustettiin myös 160 cm pituutta, koska oli pitkään niin pieni. Mieheni kuitenkin kertoi, että hänkin kasvoi vasta tosi myöhään, oli vielä 15-vuotiaana ihan pikkukirppu ja vasta armeija-aikana kasvoi miehen mittaiseksi. Ajateltiin aina että pojalle varmaan käy samoin, mutta ei se toisaalta maailmanloppu olisi toki ollut jos hänestä olisi oikeasti tullut 160-senttinen. Mutta hänestä tuli 178-senttinen kuten isänsäkin, ennusteesta huolimatta.

Ei nyt 160 cm miehiä joka päivä kävele vastaan, ei niitä niin paljon ole. Ihan oikeasti, ymmärrän täysin jos asialle haluatte tehdä jotain. Mutta panostakaa pojan itsetunnon kohotamiseen, älkää lytätkö pituutta hänen kuullen :( Luulin monta vuotta että olin ruma ja tyhmä kun vanhemmat lyttäsivät minua...mutta kaikki kehuvat kauniiksi ja miehiä riittäisi joka sormelle. Äitini ei tosin usko, että saisin ketään vieläkään.

Itsetunto, itsetunto, itsetunto...

"A recent German study, for example, found that for each additional standard deviation in height (an increase of about 7 cm) West German men are paid a 4% wage premium. So for example, a man who is less than 165 cm  (5’5”) tall is, on average, paid 562€ less per month than a man who is between 185 and 195 cm (6’1” to 6’5”)."