Lue keskustelun säännöt.
Huutava vaimo
29.04.2013 |
Olen perheellinen mies, kaksi ihanaa lasta ja kaunis ja älykäs vaimo. Ongelma on, että vaimo saa raivokohtauksia lapsille ja minulle. Loukkaa lapsia ja minua huudoillaan ja kiroilee. Olen pyytänyt häntä lukemattomia kertoja muuttamaan tapojaan. Muutosta on vain pahenevaan suuntaan. Mitä teen? Olen itse paljon kotona, koska pystyn tekemään työtäni missä vain milloin vain. Vaimo käy töissä säännöllisesti 8-17 ja usein minä pyöritän myös päiväkoti ja ruokailurumpaa. Talous on kunnossa ja lapset kilttejä, itse pyrin huomioimaan häntä, en ymmärrä mistä kiikastaa? Vieraita miehiä ei tietääkseni ole, itse pidän huolta itsestäni, urheilen enkä juopottele. Lähes kymmenen vuotta on mennyt, joudun kohta oikeasti hakemaan eroa hänestä, jos tämä ei tästä parane. Olen tästä puhunutkin, mutta sitten on hetken kuin aurinko jne. Antakaa vinkkejä miten tästä eteenpäin. Kiitos!
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 17:58"]
Aaaaapeeeeee!!! Mikset avaa yhtään tilannettasi? On aivan eri asia, jos on naisella kuormittava työ ja paha unihäiriö ja päiväkodista haku ja ruoanlaitto on ainoat asiat, mitkä teet, ja jos teillä muut perheenjäsenet tosiaan jättävät kaikki ulkovatteet lattioille, eikä läksyjä edes aloiteta huutamatta. Kuin että huutamisen aiheet ovat oikeasti älyttömiä, kuten että sinulla oli vääränlainen ilme tai jääkaapissa tuotteet väärässä järjestyksessä. Miesaloittajat ovat turhauttavia, kun häipyvät ketjusta, on niin vaikea antaa neuvoja. Kuunteletko kotona, jos puolisolla on jotain kysyttävää/sanottavaa ja vastaatko? Oletteko jutelleet asiasta ja onko muita ajatuksia vaihdettu kuin "lopeta"?
[/quote]
Voi jumalauta, ämmät siis saa raivota mielestäsi miten haluavat?
"Voi jumalauta, ämmät siis saa raivota mielestäsi miten haluavat?"
Et ole ap ja kommunikoit vain yhdellä virkkeellä, en vastaa tuollaiseen "keskusteluun" mitään. Lisäksi sinäkin näköjään raivoat miten haluat. Halusin tietää oikeasta tilanteesta enemmän, mistä se nainen raivoaa, enkä lukea kiroilujasi.
-42
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:05"]
"Voi jumalauta, ämmät siis saa raivota mielestäsi miten haluavat?"
Et ole ap ja kommunikoit vain yhdellä virkkeellä, en vastaa tuollaiseen "keskusteluun" mitään. Lisäksi sinäkin näköjään raivoat miten haluat. Halusin tietää oikeasta tilanteesta enemmän, mistä se nainen raivoaa, enkä lukea kiroilujasi.
-42
[/quote]
Aivan sama, samaa paskasakkia aloittajan vaimon kanssa olet?
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:09"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:05"]
"Voi jumalauta, ämmät siis saa raivota mielestäsi miten haluavat?"
Et ole ap ja kommunikoit vain yhdellä virkkeellä, en vastaa tuollaiseen "keskusteluun" mitään. Lisäksi sinäkin näköjään raivoat miten haluat. Halusin tietää oikeasta tilanteesta enemmän, mistä se nainen raivoaa, enkä lukea kiroilujasi.
-42
[/quote]
Aivan sama, samaa paskasakkia aloittajan vaimon kanssa olet?
[/quote] hienoa kieltä. vaimosi varmaan nalkutti sulle kunnes lähti ja ihan ilman syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aivan sama, samaa paskasakkia aloittajan vaimon kanssa olet?"
Aika pienestä roihahdat, voisit miettiä keinoja hallita vihaasi.
-42
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:29"]
"Aivan sama, samaa paskasakkia aloittajan vaimon kanssa olet?"
Aika pienestä roihahdat, voisit miettiä keinoja hallita vihaasi.
-42
[/quote]
Miksi sä koitat puolustella aloittajan kusipäävaimoa? Koska olet itse samanalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi sä koitat puolustella aloittajan kusipäävaimoa? Koska olet itse samanalainen"
Haluaisin vakuuttua, että vaimo todella on kusipää, mutta aloitus oli niukka. Voi olla, voi olla olematta. "Huusi ja kiroili" ei riitä. Niillä kriteereillä sinäkin olet. Tietysti tuo on huonoa käytöstä ja pitää saada jollain keinolla loppumaan, mutta ne keinot riippuvat käytöksen syistä.
-42
tottakai yhden osapuolen kertomus on täysi Totuus, Nainen pääteltävissä Ämmäksi ja Mies Uhriksi, kun täähän on miesvihapals... eiku? ja tottahan huutaminen ja kiroilu on maailman kauheinta, mutta vieraan ihmisen ämmittely ja lehmittely (samaisten kirosanojen kera siitäkin huolimatta että kirjallista viestintää voi harkita ja editoida) ihan normaalia toimintaa. just another day on av.
ap:lle: mieti, mitä neuvoa täältä toivot saavasi. mieti, miten neuvoisit samassa tilanteessa olevaa ystävää. sit anna se sama neuvo itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jo monta vuotta vanha keskustelu, mutta en googlettamalla nyt muuta jaksanut etsiä. Todellakaan, en jaksanut. Olen niin lopen loppu kuin vain voi olla. Olen yksityisyrittäjä ja työpäivät ovat aika pitkiä vaikka niistä aika paljon teen myös kotona. Meillä on kaksi aivan upeaa lasta ja pari lutuista koiraakin pyörii nurkissa. Onhan toki vaimokin, mutta mutta. En oikein jaksa ymmärtää, miksi vaimo huutaa lapsille ja minulle kokoajan? Heti, kun tulen töistä, alkaa huutaminen. Kaikki asiat toimitetaan huutamalla. Vaimoni on työtön ja minä olen ainoa, joka tuo leivän taloon. Silti mikään ei tunni riittävän. Aamulla teen lapsille aamupalalan, ruokin koirat ja käytän ulkona. Sitten kiiruusti töihin. Puoliltapäivin käyn kotona pissattamassa koirat. Yleensä odotan, että aamun jäljiltä keittiö olisi siisti ja lehti haettu. 90 % varmuudella kumpaan ei ole tehty ja päivät ekat huudot tulee siitä, että keittil on siivoamatta. Takaisin töihin. Töistä tulen, päivästä riippuen klo 17-19. Koirien ruokinta, kun kukaan ei ole sitä tehnyt. Vaimo on yleensä telkkarin äärellä. Huuto alkaa siitä, että hän on pessyt pyykit ja imuroinut, mutta minä en ole tehnyt osuuttani. Vähän hermostuttaa. Yritän kertoa, miten töissä meni, mutta ei näytä kiinnostavan. Saan kuitenkin puhua. Illalla iltapala lapsille ja vaimolle yleensä olouoneeseen tarjoiltuna. Usein huutoa, että on tehty iltapala väärin. Jos ei hänelle, niin lapsille. Menen yleensä klo 22 nukkumaan enkä katso telkkaria. Työhuoneessa nakerrellen jotain viimeisen tunnin. Viimeiset huudot tulee siitä, että hänen kanssaan ei kukaan katso telkkaria. En ihmettele, mutta en kehtaa sitä sanoa. En ole vihainen, olen surullinen. En koskaan ajatellut elämäni olevan näin. Olen vaimoltani pyytänyt muutosta, mutta siitä alkaa keskustelu "haluat siis avioeroa, lapset jäävät sitten minulle etkä näe niitä koskaan" -otsikolla. En oikein tiedä, miten pääsisin tilanteeseen, jossa minäkin voisin olla edes hetken onnellinen.
Noh, oletteko jättäneet jo monsterivaimonne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimot raivoaa ja huutaa, koska ovat katkeria, väsyneitä ja tyytymättömiä elämiinsä sekä puolisoonsa. Sama syy jos mies huutaa. Minä olen tämmöinen katkera ja väsynyt avoakka joka ei arvosta ja suorastaan vihaa puolisoaan. Yksi lapsi. Syyt huutoon on täysin mussa ja väsymisessä ja siinä, että puoliso on täysin sopimaton kumppani mulle.
Vauvavuoden valvoin yksin 5 kertaa yössä herättävän lapsen kanssa, palkaksi sain mieheltä vittuilua, kun "et ole siivonnut"..niin, olin ollut vain vauvani kanssa, pessyt pyykit jne. Mutta keittiötä en ehtinyt ruoan jälkeen siivoamaan ennen miehen töistä paluuta. Kaikki tämä n. 2h:n unien jälkeen. Palasin työelämään ja lapsi on tarhassa ne päivät, kun mies on töissä. Nämä päivät menee niin, että aamulla kiemurteleva mukelo tarhaan, kiireessä töihin ja töistä kiireessä lapsen hakuun. Kotiin nopeasti ruoan laittoon. Lapsen kanssa ilta, lapsi pesulle, nukkumaan ja itselle se päivän ainoa lepohetki.
Kun mies on kotona, ryntään töihin klo 6 ja teen töitä klo 17 jotta saan kiinni ne päivät, kun lapsi on tarhassa. Työmatkoihin menee niin paljon aikaa, kun matka 90 kilsaa, että joutuu joustamaan tarhahoitopäivinä. Olen kotona n. Klo 17-18, jolloin mies usein ottaa ansaitun vapaahetkensä ja menee saunaosastolle ryyppäämään ja saunomaan, viettämään omaa aikaa ja minä olen lapsen kanssa taas yksin. Onhan herra ollut jo lapsen kanssa lapsen heräämisestä (n.klo 8)-siihen kun tuun töistä, joten kyllähän se nyt on ansaittua..missä on mun vapaahetket? Ei ole näkynyt pariin vuoteen, ainiin, " käythän sä kaverillasi"..joo, aina vain on tuo lapsi mukana.
Kaupanpäälle juominen n. 3 x viikossa jolloin myös imitoitu mun synnytystä mun nokan edessä jne..ja sitten suututaan, kun kieltäydyn seksistä. Naisellehan riittää, että mies ottaa tissistä kiinni, kourasee haaruksista ja kysyy heruisko..eipä juurikaan kostu, eteenkin, kun synnytys repi paikkoja sen veran, että toimitus muutenkin sattuu, yhdistettynä ala-arvoiseen kohteluun ja syyttelyihin.
Riitoja ei puhuta auki, ne jää mieleen mulla jäytämään ja viha vaan kasvaa.
Mulla jäi lapsen myötä KAIKKI harrastukset. Olin himo urheilija ja rakastin retkeilyä, ratsastusta jne. Nyt mulla ei ole mitään ja se ahdistaa mut hulluuden partaalle, työpäivän jälkeen ei pysty lähtemään, lapsi vielä niin pieni, ettei lapsiparkit tule kysymykseen. Viikonloppuisin pääsee lapsen kanssa edes jotain tekemään.
Muutenkin olen kuulemma hullu ja huono äiti...juu, olen alkanut huutamaan viimeaikoina...
Ero mielessä non stop. Ainoa syy miksi en eroa, on lapsi. 2 töissä käyvää pystyy pitämään eri elintason perheelle pystyssä, kuin yksi. Näin lasta ajatellen, tosin itsensä sitä joutuu uhraamaan enkä tiedä, onko tämä sittenkään sen arvoista...
Voisiko ulkopuolinen apu olla tarpeen. Nämä ovat liian raskaita yksin hoidettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on välillä, kuin myrskyn merkki, kun tulee töistä kotiin. Tekee välillä ylitöitä ja on selvästi ylikuormittunut ja stressaantunut. Purkaa töistä johtuvaa turhautumista kotona huutamalla ja tiuskimalla. Meillä ei ole lapsia... Jos joku asia on hänen mielestä "väärin" ilmoittaa sen asian huutamalla... Itselläkin on työ, joka aiheuttaa välillä stressiä, mutta puran sitä ihan muuhun, kuin miehelle raivoamalla.
Meillä tuo on kestänyt kohta 10 vuotta. Ensimmäisen lapsen syntymä sekoitti rouvan pään jotenkin. Olen aina (töistä päästyäni) kotona ja teen yli puolet kaikista kotihommista. Huolehdin lapsista jopa enemmän, käytän neuvolassa ja lääkärissä jne.
Mikään ei auta eikä riitä. Aina huutaa ja raivoaa. Järkyttävä muutos aiempaan, oltiin kuitenkin 12 v. yhdessä ennen lasten syntymää.
Ap. Kun vaimo vähän rauhoittuu, sano hänelle tiukasti esim. Minua ei kohdella näin. Tiukka sävy ja katso silmiin kun sanot.
Jätä se lehmä! Käytös ei tule muuttumaan. Pahemmaksi vaan menee.
Usein tämmöinen käytös on opittu lapsuudessa. Esim. oma äiti aina selvittänyt kaikki vaikeat tilanteet huutamalla isälle. Tai sitten itse lapsena on oppinut että huutamalla/kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi eikä ole ollut kunnon rajoja. Silloin tunnetaitojen säätely jää vajavaiseksi ja kyseinen epäasiallinen huutaminen jää päälle myös aikuisiällä. Usealla naisella on näitä ongelmia tunnetaitojen kanssa.
Aaaaapeeeeee!!! Mikset avaa yhtään tilannettasi? On aivan eri asia, jos on naisella kuormittava työ ja paha unihäiriö ja päiväkodista haku ja ruoanlaitto on ainoat asiat, mitkä teet, ja jos teillä muut perheenjäsenet tosiaan jättävät kaikki ulkovatteet lattioille, eikä läksyjä edes aloiteta huutamatta. Kuin että huutamisen aiheet ovat oikeasti älyttömiä, kuten että sinulla oli vääränlainen ilme tai jääkaapissa tuotteet väärässä järjestyksessä. Miesaloittajat ovat turhauttavia, kun häipyvät ketjusta, on niin vaikea antaa neuvoja. Kuunteletko kotona, jos puolisolla on jotain kysyttävää/sanottavaa ja vastaatko? Oletteko jutelleet asiasta ja onko muita ajatuksia vaihdettu kuin "lopeta"?