Lue keskustelun säännöt.
Huutava vaimo
29.04.2013 |
Olen perheellinen mies, kaksi ihanaa lasta ja kaunis ja älykäs vaimo. Ongelma on, että vaimo saa raivokohtauksia lapsille ja minulle. Loukkaa lapsia ja minua huudoillaan ja kiroilee. Olen pyytänyt häntä lukemattomia kertoja muuttamaan tapojaan. Muutosta on vain pahenevaan suuntaan. Mitä teen? Olen itse paljon kotona, koska pystyn tekemään työtäni missä vain milloin vain. Vaimo käy töissä säännöllisesti 8-17 ja usein minä pyöritän myös päiväkoti ja ruokailurumpaa. Talous on kunnossa ja lapset kilttejä, itse pyrin huomioimaan häntä, en ymmärrä mistä kiikastaa? Vieraita miehiä ei tietääkseni ole, itse pidän huolta itsestäni, urheilen enkä juopottele. Lähes kymmenen vuotta on mennyt, joudun kohta oikeasti hakemaan eroa hänestä, jos tämä ei tästä parane. Olen tästä puhunutkin, mutta sitten on hetken kuin aurinko jne. Antakaa vinkkejä miten tästä eteenpäin. Kiitos!
Kommentit (72)
Älä vaan tee sitä virhettä että huudat takaisin, silloin on peli menetetty.
Jos asiallinen keskustelu aiheesta ei ole mahdollinen tai ei auta, sinun on vaadittava vaimoasi lopettamaan huutaminen koska sinä et kestä sitä ja koska se vahingoittaa lapsia. Sano että haluat avioeron siksi että vaimosi huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa suossa näköjään muiden kanssa. Hankala se on vaan lähteä, kun toisen kanssa yhteinen asunto, velka ja lapsi.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 02:21"]
Ai mies ottaa yhteyttä vaimonsa gynekologille???? Herraisä mikä typerys olet jos et ole itse tajunnut sitä millainen hormonalhirviö sinusta tuli silloin aikaisemmin. Mitkä ihmeen laput naisilla on silmissä kun hormonella voi syyttää mistä tahansa kamalasta käytöksestä?
Tiedän mitä on pms-oireet naisella, mutta joku raja hei...Pussyt
[/quote]
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muistan kun yks tosi mukava työkaveri sanoi, ettei voi syödä mitään pillereitä. Oli joskus koettanut, ja tuli totaaliraivareita, vaikka muuten ei tule. Viskeli tavaroita ja karjui. Totesi sitten lekurinsa kanssa, että hänelle ei hormonaalinen ehkäisy sovi kun pää pimenee.
Tuon jälkeen on sujunut jo yli kymmenen vuotta ilman infernaalisia hermonmenetyksiä.
Eli joihinkin hormonit vaikuttaa todella voimakkaasti. Siltä osin on kokemusta tosin itselläkin, että muistan olleeni tokan synnytyksen jälkeen pitkään jotenkin aggressiivinen. Se ei siis purkautunut, mutta raivo kuohui niin voimallisena, että teoriassa olisi voinut vaikka tappaa jonkun. Nyt neljä vuotta myöhemmin ihmettelen suuresti, että mistä edes sellaista angstia sai revittyä...
[/quote]
Milloin raivarit loppuivat? Mulla on kulunut vuosi synnytyksestä ja olen vieläkin hormonihirviö.
Voiko arki tai ylipäätänsä elämä olla enää nautittavaa lasten hankinnan jälkeen? Itsellä ainakin yhtä painajaista. Olen itse eronnut tuollaisen paskan takia ja joskus tuntuu, ettei se mitään auttanut.
Meillä avopuoliso kanssa saa ihme kilareita, yksipäiväkin kun tulin töistä ihan asiallisesti kysyin jotain ja muija alkoi kuula punaisena huutamaan, poikakin alkoi itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huutamista tai varsinkaan kiroamista tarvitse kestää omassa kodissa, varsinkaan lasten.
Rouvasi tarvitsee rajoja käytöksellee, jos ei niitä itse tajua. eli mitä saa tehdä, mitä ei, missä menee raja. Tajuaako hän, miten loukkaa sua ja muita vai kuvitteleeko, että hänelle tuo on sallittua.
Kun tilanne on seuraavna kerran päällä, reagoi heti välittömästi, sano että huuto loppuu nyt jne. Sitten tilanteen jälkeen käytte läpi tapahtunutta.
Mun mies huutaa ja saa ihme kilareita harva se viikko. Riittää että vessapaperi on huonoa, niin sekin mun vika. Itsellä ei tulis mieleenkään alkaa huutamaan ja syyttelemään moisen asian takia. Mulla on ihan oikeitakin murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 16:54"]Aina sama juttu. Vaimo ei ymmärrä, tai halua ymmärtää mitä sanoan ja sitten se mun sanominen muuttaa muotoaan, koska vaimo päättää, että minä tarkoitin sitä mitä hän on päättänyt ja kun yritän oikoa sitä, nin kohta on jo riita pystyssä ja sitten se paisuu ja mukaan tulee kaikki mahdollinen ja jos sitten yritän vaan feidata tilanteessa, niin se on tietenkin pakenemista. Yritä tässä nyt sitten olla riitelemättä.[/quote]
Tämä on 100% sama juttu vaimoni kohdalla. Miten vaimo voikin ymmärtää asian kuin asian hänelle vittuiluksi? Ja siinä ei sitten auta enää yhtään mikään selittely siitä, että minä kyllä tarkoitin sen positiiviseksi asiaksi, kun vaimo kerran on päättänyt mitä minä mukamas tarkoitin. Se on silkkaa huutoa ja kiroamista sen jälkeen. Siinä voi kulua jopa tuntikin, kun hän taukoamatta huutaa ja haukkuu koko sukunikin siinä samalla. Huuto jatkuu vaikka häipyisin paikalta...
Kaikkein pahinta on, kun joskus päädymme samaan autoon. Silloin ei pääse pakoon ja vaimon terävä kieli alkaa sivaltelemaan täsmäpommeja. Vielä, kun tähän yhdistetään minun stressimahani ja rytmihäiriöt, jotka liipaistuvat vaimon huutaessa, niin ihmettelen miksi vielä olen tässä avioliitossa.
Jos vaimo on ratissa, niin riidan puhjetessa auto voi jäädä vaikka keskelle risteystä, kun hän lähtee kävelemään. On sitten pikku hätä hypätä kuskin paikalle ja siirtää auto pois. On pakko pitää omat avaimet taskussa, kun auton avaimet lähtevät vaimon mukana... Hän järjestää tosi kivoja tilanteita!
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 02:21"]
Ai mies ottaa yhteyttä vaimonsa gynekologille???? Herraisä mikä typerys olet jos et ole itse tajunnut sitä millainen hormonalhirviö sinusta tuli silloin aikaisemmin. Mitkä ihmeen laput naisilla on silmissä kun hormonella voi syyttää mistä tahansa kamalasta käytöksestä?
Tiedän mitä on pms-oireet naisella, mutta joku raja hei...Pussyt
[/quote]
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muistan kun yks tosi mukava työkaveri sanoi, ettei voi syödä mitään pillereitä. Oli joskus koettanut, ja tuli totaaliraivareita, vaikka muuten ei tule. Viskeli tavaroita ja karjui. Totesi sitten lekurinsa kanssa, että hänelle ei hormonaalinen ehkäisy sovi kun pää pimenee.
Tuon jälkeen on sujunut jo yli kymmenen vuotta ilman infernaalisia hermonmenetyksiä.
Eli joihinkin hormonit vaikuttaa todella voimakkaasti. Siltä osin on kokemusta tosin itselläkin, että muistan olleeni tokan synnytyksen jälkeen pitkään jotenkin aggressiivinen. Se ei siis purkautunut, mutta raivo kuohui niin voimallisena, että teoriassa olisi voinut vaikka tappaa jonkun. Nyt neljä vuotta myöhemmin ihmettelen suuresti, että mistä edes sellaista angstia sai revittyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 16:54"]Aina sama juttu. Vaimo ei ymmärrä, tai halua ymmärtää mitä sanoan ja sitten se mun sanominen muuttaa muotoaan, koska vaimo päättää, että minä tarkoitin sitä mitä hän on päättänyt ja kun yritän oikoa sitä, nin kohta on jo riita pystyssä ja sitten se paisuu ja mukaan tulee kaikki mahdollinen ja jos sitten yritän vaan feidata tilanteessa, niin se on tietenkin pakenemista. Yritä tässä nyt sitten olla riitelemättä.[/quote]
Tämä on 100% sama juttu vaimoni kohdalla. Miten vaimo voikin ymmärtää asian kuin asian hänelle vittuiluksi? Ja siinä ei sitten auta enää yhtään mikään selittely siitä, että minä kyllä tarkoitin sen positiiviseksi asiaksi, kun vaimo kerran on päättänyt mitä minä mukamas tarkoitin. Se on silkkaa huutoa ja kiroamista sen jälkeen. Siinä voi kulua jopa tuntikin, kun hän taukoamatta huutaa ja haukkuu koko sukunikin siinä samalla. Huuto jatkuu vaikka häipyisin paikalta...
Kaikkein pahinta on, kun joskus päädymme samaan autoon. Silloin ei pääse pakoon ja vaimon terävä kieli alkaa sivaltelemaan täsmäpommeja. Vielä, kun tähän yhdistetään minun stressimahani ja rytmihäiriöt, jotka liipaistuvat vaimon huutaessa, niin ihmettelen miksi vielä olen tässä avioliitossa.
Jos vaimo on ratissa, niin riidan puhjetessa auto voi jäädä vaikka keskelle risteystä, kun hän lähtee kävelemään. On sitten pikku hätä hypätä kuskin paikalle ja siirtää auto pois. On pakko pitää omat avaimet taskussa, kun auton avaimet lähtevät vaimon mukana... Hän järjestää tosi kivoja tilanteita!
[/quote] Kauanko aiot sietää tuollaista kohtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oon ollut itse ratissa, niin nainen on tarttunut rattiin... Ei ollut mukava tilanne se, oltiin menossa naisen vanhempien luo...
Joo hyvä neuvo on, ettei saisi suuttua kaikesta toisen tekemästä solvaamisesta. Toisaalta, miksen saisi suuttua ja alkaa solvaamaan takaisin? Tilanne ei toki siitä parane mutta tokkopa huinoneekaan.
T joku äijä
Naurettavaa tosiaan on. Ämmä saa hyppiä silmille, ja sitä pitää vain ymmärtää ja rakastaa.
Mies tekee saman = ero , elarit ja omaisuus.
Miesvihapalstahan tämä tosin onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 17:21"]Naurettavaa tosiaan on. Ämmä saa hyppiä silmille, ja sitä pitää vain ymmärtää ja rakastaa.
Mies tekee saman = ero , elarit ja omaisuus.
Miesvihapalstahan tämä tosin onkin.
[/quote] luitko edes ketjua?
Voisit kuvata raivoamisen kännykällä ja näyttää hänelle millainen on kun suuttuu.
Kenenkään ihmisen ei tarvitse kuunnella huutoa ja raivoamista.
Kylläpä täällä ymmärretään huutajaa! Hyvänen aika. Olisit ap tehnyt aloituksen, että vaimosi ei siivoa ja huutaa sinulle, kun yrität, niin sitten olisit sankari ja pyhimys! Nyt vaimo onkin vaan väsynyt ja normaali! Eikä ole, päänupistaan sairas se on. Olet saanut vaimolotossa hatullisen paskaa, valitan.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 01:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 23:10"]
Hauskan sukupuolittuneita nää neuvot. Kun nainen on selkeästi kusipää ja kohtelee lapsiakin ala-arvoisesti, nää mammat pyytää ymmärtämään tai korkeintaa viemään lääkäriin. Stressiähän se vain on. Haluaisitte sanoa, että joku mies sitä risoo. mielessänne ajattelette, että tämä mies on kuitenkin joku sottapytty, joka ei itse näe omaa sotkuisuuttaan ja vilpittömästi ihmettelee kun toisella kilahtaa moinen.
Ok. ei siinä mitää...
Mutta... jos jonkun mies on huutanut ja kiroillut lasten kuullen, niin kyllä on heti sata kommentoijaa esittämässä pikaista eroa ja neuvoja, kuinka saadaan mies kynittyä pennittömäksi.
Ottakaa se malka silmästä kiitos.
[/quote]
No koska niitäkin tapauksia on, jotka ärsyttävät ihan tahallaan. Minun eksäni, joka syystäkin on eksä, ihmetteli huutoani, kun ensin oli aivan täysin tahallisesti ärsyttänyt minut totaaliseen kiehumispisteeseen, oikein ärsyttämällä ärsytti, jankkasi ja kieltäytyi keskustelemasta asiallisesti. Sitten lällätti, että hän yrittää vain puhua ja minä epäreilusti huudan. Ja ihan oikeasti väänti todella rasittavista asioista maailman tappiin asti ja haasto riitaa, osasi vain tehdä sen huutamatta ja oli siitä ihan helvetin ylpeä, kun hän ei huuda. Nykyinen ei ole koskaan saanut minua niin totaalisen raivon partaalle, koska ei nauti minun ärsyttämisestäni. Joo olisi pitänyt lähteä tilanteesta, mutta olin huomattavasti nuorempi silloin. Vieläkin ärsyttää, kun muistan sen rasittavat väännöt asiasta kuin asiasta. Että ei voi tietää, mikä on totuus, kun kuulee vain toisen näkökulman, minunkin eksäni olisi voinut ihan vain viattomasti päivitellä, että akka huutaa, kun hän vain nätisti haluaa "jutella".
[/quote]
No kun ei kerran voi tietää, mikä on totuus, niiin miksi palstalla jos se raivoaja on mies, sen kuitenkin tietää, että se on sen syy? Vitun lehmä, mene sinäkin vain parteesi lypsämään, kun et muuta osaa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 10:40"]
Minulla se johtuu stressistä ja ahdistuksesta ja omasta äidistäni. Jos tuntisit hänet, ymmärtäisit kyllä.
Yritän olla hyvä ihminen, mutta en osaa enkä pysty. Ja 20 vuoden päästä oma tyttäreni tässä sukupolvien ketjussa huokailee tätä samaa...
[/quote]
Säkin ämmä oot vaan alistunut, etkä edes yritä tehdä vioillesi mitään? Hyi oksennus, anteeksi miehet, näiden naisten puolesta.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 10:40"]
Minulla se johtuu stressistä ja ahdistuksesta ja omasta äidistäni. Jos tuntisit hänet, ymmärtäisit kyllä.
Yritän olla hyvä ihminen, mutta en osaa enkä pysty. Ja 20 vuoden päästä oma tyttäreni tässä sukupolvien ketjussa huokailee tätä samaa...
[/quote]
Säkin ämmä oot vaan alistunut, etkä edes yritä tehdä vioillesi mitään? Hyi oksennus, anteeksi miehet, näiden naisten puolesta.
[/quote] sun kielenkäyttö onkin asiallista ja antaa paljon paremman, ei millään lailla agressiivisen kuvan....
Raivoaminen saattaa olla masennuksen oire ja voi vaatia pitkänkin ja intensiivisen terapian.