Mikä teillä on syynä siihen ettet mieluusti ota vieraita kylään?

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans jaksa ruoka-ainerajoitteisia. Meidän perheessä kaikki on tavallisia sekasyöjiä. Kuitenkin useammalla lähipiirissä on terveyteen liittyviä ruokarajoitteita. Ei siinä oikein voi heitä nirsoiksikaan syyttää, minkäs asialle voi. En ylipäätäänkään pidä ruoanlaitosta, koska koen olevani siinä hidas ja huono. Sitten vielä pitäisi suunnitella, hankkia raaka-aineet ja valmistaa jotain itselle hieman erikoisempaa ruokaa, niin paineet on kasassa. Mun painajaistilanne on sellainen, että vieraat istuvat nälkäisenä odottaen ruokaa, itsellä kokkaus aivan vaiheessa, pitäisi viihdyttää ja keskustella vieraiden kanssa ja samaan aikaan mitata ruoka-aineita tarkasti, pahimmillaan vielä omat lapset pyörivät kintuissa kinuamassa jotain, vieraiden lapset ehkä sotkemassa ja hajottamassa paikkoja. Mies ei älyä nollatilannetajullaan yhtään mitään ja on syventynyt johonkin omaan keskusteluunsa. Argh.

Toinen asia mitä en kestä, on epäkohteliaisuus. Esim. olen kattanut kahvipöydän kauniisti, leiponut erilaisia tarjottavia (kyllä, leipomisesta puolestaan nautin suunnattomasti), on suolaista ja makeaa ja ihan kaikkea olen mielestäni ajatellut. Sitten joku vieras kysyy: "Eikö teillä ole teehen hunajaa?" Tai: "Saanko laktoositonta maitoa/luomumaitoa/kermaa?" Ja se on juuri se ainut asia, jota en ollut muistanut ottaa huomioon. Olisiko sen kerran nyt voinut pitää mölyt mahassaan ja tyytyä sokeripalaan tai siihen mitä pöydässä on tarjolla.

Tosi ärsyttävä kommentti on myös kehuskellen ja kysymättä sanottu: "Mä en välitä makeasta." Öö, tulee itselle kyllä todella läski ja sikamainen olo, kun itse puolestani nyt satun tykkäämään makeasta. Onko ihan kaikki pakko sanoa ääneen, kun voisi vain valita  hiljaa sen karjalanpiirakan.

Tai sitten se, kun vieras sitten ilmeisesti pakotettuna ottaa jonkin suklaakakkupalan lautaselleen, alkaa loppumaton siunailu ja hyvittely: "Ai että, miten kamalan makeaa tämä on. Kai sitä nyt joskus pitää tällaiseen sortua. Huh huh. Nyt ei kyllä voi kuukauteen syödä yhtään mitään makeaa enää." No joo, ei ois hei ollut mikään pakko jos on niin kamalaa.

Ei kai normaaliin kyläilyyn mikään ruoka kuulukaan vaan kahvit. Ja kun kerran leivot mielelläsi suolaista ja makeaa, niin mitäpä siinä vieraat alkaa päivitellä mitään makeista, vaan ottavat sitä suolaista sitten. Nehän on kuitenkin sun lähimpiä ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia, kyllä niille voi sanoa suoraan. Ja älä sinä ota itseesi ihan kaikkea, miksi ei saisi kysyä sattuuko sulla olemaan hunajaa? Sulla saattaa hyvinkin olla vaikka et ole tarjolle laittanut, ja jos ei ole niin sitten ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se, kun vieras sitten ilmeisesti pakotettuna ottaa jonkin suklaakakkupalan lautaselleen, alkaa loppumaton siunailu ja hyvittely: "Ai että, miten kamalan makeaa tämä on. Kai sitä nyt joskus pitää tällaiseen sortua. Huh huh. Nyt ei kyllä voi kuukauteen syödä yhtään mitään makeaa enää." No joo, ei ois hei ollut mikään pakko jos on niin kamalaa.

Tämä on ihan hirveää, ja sitten et voi edes sanoa että "naama umpeen ja syö tai ole syömättä, mutta älä vänise." 

Jos kämppä on sekaisin, mutta meille saa silti tulla. Kyllä mun vieraat tietää ettemme ole ne siisteimmät ihmiset. Eikä meillä ole tarjota muuta kuin cappuccinot. Ikinä! Ellen varta vasten kutsu ihmisiä, niin silloin on toki muutakin. Tykkään emännöidä :)

Vierailija kirjoitti:

Koska olen hyysännyt ja passannut ihmisiä vuosikymmeniä kotonani. Järjestänyt upeita juhlia, ihanat tarjoilut, juomiakin tarjolla aina niin paljon kuin ikinä kelpaa. Ja mikä on kiitos? Ei mikään. Nyt vuosikymmenten jälkeen päätin, että tämä vieraanvaraisuus päättyi nyt. Meille ei tule ketään. 

Nyt juuri yksi ihminen kutsui perheensä meille kylään. Että minä teen ruuat, laitan kattaukset, tarjoamme juomat, hoidamme tarjoilun ja siivouksen. Koska on siihen tottunut. Ja he tuovat tuliaisiksi yhden limupullon ja karkkipussin. 

Lähtevät syötyään kotiin ja me jäämme siivoamaan. Kiitosta ei kuulu. 

Ei. Siksi en kutsu enää ketään.

Miksi tätäkin piti alapeukuttaa? Taitaa olla se ihminen, jota ei enää kutsuta. 

Jäin oikein miettimään, että tosiaan, meillähän ei käy enää juurikaan ketään koskaan kylässä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä väsyneempi olen viikonloppuisin. Työni on todella sosiaalista ja haluaisin vapaa-aikana olla vain hiljaa ja vaikka ulkoilla. En oikein keksi edes mitään syytä, miksi en kutsu ketään, pidän ruoanlaitosta ja olen hyvä siinä, ja olen sosiaalinen ja ilmeisesti ihan hauska ihminen.  Jotenkin vain niin väsynyt vapaa-aikana, etten jaksa sitä sotkua ja vaivaa, mitä vieraista tulee. Omassa lähipiirissä on sellaisia, jotka ovat kotonaan tosi tarkkoja kaikesta siisteydestä ja kylässä sotkevat ihan hirveästi. Eräs heistä kerran jopa sanoi, kun sanoin, että meillä otetaan kengät sisällä jalasta, eikä kurata koko huushollia, niin vieras tokaisi, että ei tiennyt, kun omakotitaloissa kuljetaan kuulemma yleensä koko ajan ulos ja sisälle, niin hän ei tullut ajatelleeksi, että olisi niin väliä vaikka olisi kuraista sisällä.

Ja ärsyttää vieraiden sotkeminen ja ronskius. En mä toisten kodeissa nosta mitään likasta isoo laukkua toisen ruokapöydälle. Varovasti laittaisin eteiseen lattialle esim ettei oo kenenkään tiellä. Jotkut vieraat tulee ja ottaa "haltuun" kämpän eli heti siirtelee tavaroita oman mielen mukaan ja levittäytyy isojen kamojensa kans pöydälle et pöytäliina menee iha ryppyyn, sohvalle tyhjentää kans romujansa. Harjaa ja pöyhii tukkaansa jatkuvasti et hiuksia täynnä kaikki paikat jne. Tommoset ärsyttää.[/quote]

Juuri tämä. Minulla on tavarat tietyillä paikoilla, ja haluan, että ne on juuri niin. En tykkää, että siirrellään tuoleja tai työnnetään tavarat sivuun lipaston päältä, että oma laukku mahtuu tms. Itse laitan myös takkini naulakkoon ja pyyhkeen kylppärin naulaan, en kumpaakaan ruokapöydän tuoleille olohuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Paras kaverini sotkee ihan kamalasti kun tulee kylään. Olen itse siisti ihminen ja stressaannun valtavasti siitä sotkemisesta. Kaveri haluaa aina syödä jotain, leipää ja sipsejä syö pitkin kämppää niin että murusia on jokapuolella. Kokista/viiniä/kahvia on läntteinä matolla, lattialla, pöydillä. Vessanpöntön kannen jättää aina auki kun vetää vessan. Hyi!!. Lisäksi pitää nähdä mitä mulla on vessankaapeissa, sörkkii meikkejä likaisilla käsillä jne. Sohva on ihan murusissa,hilseessä ja kuolassa jos hän päättää nukkua. Ihan hirveä siivoaminen aina sen jälkeen kun tää ihminen lähtee.

Siis mikä eläin se oikein on?

Varmaan se kun on tosiaan työ, kotihommat, eläimet, lapset, niin ei energia riitä kestitsemään vieraita. Meillä on lasten kavereita alvariinsa, yökylässä, tyttöpoikaystävät voivat olla päiviäkin..jo se rasittaa, kun omassa kodissa on lähes jatkuvasti ns. vieraita.. 

Väsymys, en jaksaisi siivota, tehdä ruokaa, keksiä tekemistä jne. Jos tiedän että vieras on rento, ei välitä sotkusta ja voidaan syödä ravintolassa ja ei tarvi kummempaa tekemistä niin ihan ok.

Mies joka ei tykkää yövieraista, minä tykkäisin. Hän on sosiaalinen ihminen, mutta valitettavan huono nukkumaan.

Koska en ole varautunut syöttämään heitä monta päivää. Se on vaivaannuttavaa. Rasittavaa.

Meillä se, että

läheiset ja kaverit asuu kaukana, eikä arjen kiireiden , lasten harrastusten ym keskellä jakseta ottaa vieraita vastaan. Vapaalla halutaan tehdä semmoista, mikä rentouttaa ja on kivaa. Ei passata ketään. 

Nukun päikkäreitä ja vieraat tulevat herättelemään.

En ole vuosiin kutsunut ketään luokseni, mutta jotkut itse kutsuivat itsensä ja pitkään suostuin tähän. Kotini ei ole mitenkään hieno tai uusi ja siisteys ok, mutta ei tiptop. Useamman kerran sit jäi vierailusta huono maku suuhun, kun vieras kommentoi/katseli jotain nokkavartta pitkin...Lopulta tajusin, että mitä hulluja minä ketään suostun kylään ottamaan kun paha mieli vaan tulee. Nyt sanon ei ja ehdotan kahvilaa. Ai että helppotti.

Pelkään että tuovat luteet ja tai syyhyn.

Pieni asunto ei niin kivassa kerrostalossa (joku voisi sanoa "itsemurhayksiö"). Sinänsä viihdyn kyllä kotona ja olen laittanut tämän ihan kivannäköiseksi, mutta en kehtaa oikein esitellä tätä varsinkaan ei-ystäville tai ei-perheenjäsenille.

Häpeän kotiani. Kaupungin vuokra -asunto harmailla muovimatto lattioilla. 

Vaikka kuinka nätisti kotia laitan niin lattia vain tulee rumana silmilleni.

En halua vieraiden näkevän kotiani sen takia.

Vauva.fi.    En halua että meillä käyvä ryntää kertomaan havaintojaan täällä, että saisi porukan kommentteja.  Samasta syystä en käy uimahalleissa tai rannoilla

Vierailija kirjoitti:

Väsymys.

Minulla reuma. En ymmärrä sitä, että ensin pitäisi tehdä suursiivous, leipoa ja laittaa ruokaa ja taas vieraiden poistuttua siivota ja tiskata. Mikä siinä on, etteivät ihmiset halua tavata puistossa tai vaikka uimahallin kahviossa jos ravintolaan ei rahat riitä? Siten jokainen saisi jotain mieluista ja minun ei tarvisi kuunnella ihmisten päivittelyä kodistani, jota on muokattu reumaatikolle sopivaksi. 

 

Ei, seinää kiertävä kaide ei ole mikään kaulakoru- tai vyöpidike. Jos reumaatikon juustohöylä näyttää oudolta niin älä itse hanki sellaista ja anna minun käyttää sitä, mitä tarvin. Se, että meillä käydään ei ole mikään lupa sotkea meillä-kortti. En ymmärrä sitä, miksi pitää käydä tarkastamassa makuuhuone, sauna, pyykkihuolto jne. Nekään eivät ole meillä mitään eksklusiivisia ratkaisuja. Ne ovat parhain päin järjestetty sellaisiksi, että reumaatikko voi elää kotonaan.

Olen niin kyllästynyt sairaudestani puhumiseen, päivittelyyn ja siihen, ettei todellakaan ole olemassa reumaa poistavaa lääkitystä. Enhän minäkään tenttaa muiden lääkityksiä ja spekuloi niiden haitoista ja hyödyistä. Ilmeisesti viihde ja some on saanut aikaan sen, ettei nykyään edes 50+-ikäinen osaa käyttäytyä. 

Sotkuinen kämppä. Ei ole tilaa. Ei ole tuttuja joita haluaisin kutsua kylään.