Mikä teillä on syynä siihen ettet mieluusti ota vieraita kylään?

Siis oikeesti; en tiennytkään, että toisille voi vieraiden vastaanottaminen olla noin vaikeata? Itse tykkään enemmin ottaa vieraita vastaan kuin itse kyläillä. Ei meillä tarjota mitään ihmeellisyyksiä ja koti on yleensä sellaisessa kunnossa, että ei tarvitse hävetä. Ei super siistiä eikä kauhean sotkuistakaan.

Epäsiisteys on top ykkösenä tietty :D ei nyt 247 kaaos mutta aina ei vaan jaksa olla puunaamassa ja imurointi ja tiskaaminen lykkääntyy.

Toka se, että tarvitsen tosi paljon omaa aikaa enkä vaan halua nähdä ihmisiä. Ketään. Mulla on aika vaativa työ ja siitä pitää palautua.

Kolmas syy koskee vain muutamaa ylisosiaalista tuttavaani, ja sovinkin yleensä tällit jonnekin muualle kuin omaan asuntooni koska nämä todellakin jäävät istumaan moneksi tunniksi enkä oikein haluaisi olla joka kerta vihjailemassa että jahas, lähdenpä tästä kohta nukkumaan (eivät kyllä tajua sittenkään välttämättä).

Paras kaverini sotkee ihan kamalasti kun tulee kylään. Olen itse siisti ihminen ja stressaannun valtavasti siitä sotkemisesta. Kaveri haluaa aina syödä jotain, leipää ja sipsejä syö pitkin kämppää niin että murusia on jokapuolella. Kokista/viiniä/kahvia on läntteinä matolla, lattialla, pöydillä. Vessanpöntön kannen jättää aina auki kun vetää vessan. Hyi!!. Lisäksi pitää nähdä mitä mulla on vessankaapeissa, sörkkii meikkejä likaisilla käsillä jne. Sohva on ihan murusissa,hilseessä ja kuolassa jos hän päättää nukkua. Ihan hirveä siivoaminen aina sen jälkeen kun tää ihminen lähtee.

Voisin teettää "vierailla" suursiivouksen.

Sit voitas välillä ruokailla ja kaffitella.

En jaksa siivota. Se pitäisi toki tehdä ennen vieraita sekä jälkeen.

En osaa olla "luonnollinen", kun meillä on joku käymässä. Sählään ja häslään koko ajan jotain enkä osaa rauhoittua keskusteluun.

En osaa tehdä mitään tarjottavaksi sopivaa syötävää.

Alkoholi on niin kallista. (Vaikka skumppaa + viiniä vieraille, hintalappu kirvelee köyhää.)

Vieraat lapset laittavat kodin aina kamalaan kuntoon, tavaroita saa laitella paikoilleen päivätolkulla sen jälkeen. Ja jotain menee AINA rikki.

Tässä muutama. Ois niitä varmaan lisääkin.

Vierailija kirjoitti:

Paras kaverini sotkee ihan kamalasti kun tulee kylään. Olen itse siisti ihminen ja stressaannun valtavasti siitä sotkemisesta. Kaveri haluaa aina syödä jotain, leipää ja sipsejä syö pitkin kämppää niin että murusia on jokapuolella. Kokista/viiniä/kahvia on läntteinä matolla, lattialla, pöydillä. Vessanpöntön kannen jättää aina auki kun vetää vessan. Hyi!!. Lisäksi pitää nähdä mitä mulla on vessankaapeissa, sörkkii meikkejä likaisilla käsillä jne. Sohva on ihan murusissa,hilseessä ja kuolassa jos hän päättää nukkua. Ihan hirveä siivoaminen aina sen jälkeen kun tää ihminen lähtee.

Mulla ei ole kyllä kukaan kaveri kyläillessä "päättänyt nukkua" :D Eikä kukaan ole koskaan sörkkinyt mun meikkejä. Onko kaikki ihmiset teillä tuollaisia? Vai vaan yksi? Kai sä voisit kutsua kylään niitä jotka ei ole sun paras kaveri joka sotkee?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa siivota. Se pitäisi toki tehdä ennen vieraita sekä jälkeen.

En osaa olla "luonnollinen", kun meillä on joku käymässä. Sählään ja häslään koko ajan jotain enkä osaa rauhoittua keskusteluun.

En osaa tehdä mitään tarjottavaksi sopivaa syötävää.

Alkoholi on niin kallista. (Vaikka skumppaa + viiniä vieraille, hintalappu kirvelee köyhää.)

Vieraat lapset laittavat kodin aina kamalaan kuntoon, tavaroita saa laitella paikoilleen päivätolkulla sen jälkeen. Ja jotain menee AINA rikki.

Tässä muutama. Ois niitä varmaan lisääkin.

En ole koskaan vieraille tarjonnut mitään alkoholia. Kahvia ja jos ei muuta ole niin vaikka kaupasta olen jonkun keksipaketin ostanut, eihän niille vieraille mitään tarvi kokkaamaan alkaa.

Jos lapset laittaa kämpän kamalaan kuntoon, niin älä siivoa ennen niiden tuloa vaan nostele rikki menevät tavarat tarpeeksi korkealle tai kaappiin. Ei kai sulla niin paljon tavaraa ole että se monta päivää vie aikaa... Ja onko se mikään ihme jos jotain menee rikki jos sähläät ja häsläät itse koko ajan. Mitä syytä sulla on jännittää omia kavereita? Nehän on just ne jotka ei halua sulle mitään muuta kuin hyvää ja haluaa että sä rentoudut niiden kanssa.

Sosiaalinen työ ja pitkät päivät matkoineen, paljon työmatkoja, joten vähäisen vapaa-aikani haluan rentoutua puolison kanssa kahden. Ystäviäni tapaan harvakseltaan mieluummin kaupungilla kuin kotona.

Koska haluan olla kaikessa rauhassa kotonani.

Mulla on useita syitä...En tykkää ruuanlaitosta enkä leipomisesta. Enkä itse syö herkkuja niin ei oo koskaan mitään keksejä/pullaa tms mitään tommosia tarjottavana. Ite syön vain uunikanaa, lihaa ja kasviksia ja salaatteja jne yksinkertasia niin ei oo kauheen kiva tyrkätä joku kanankoipi vieraalle käteen lol. Enkä rupee ostelemaan kaappeihin mätänemään mitään keksejä tai pullia vieraiden varalle ku en kerta ite syö... Kahvinkin juon vain kerran aamulla puuron kanssa, niin en kehtais pelkkää kahvia ilman kastettavaa tarjota :D

Mulla on tosi siistiä kyllä aina et se ei oo ongelma. Vaan toi tarjoilupuoli... Ja se et jotkut vieraat ei tajuu lähtee ajoissa! Joskus on kiva ku kaveri tulee kylään aamupäivällä/päivällä jos vaikka on sovittu jotain vaatteiden kierrätystä/leffan katsomista jne..Mut ne jotka istuu tuntitolkulla iltaan saakka eikä tajua lähtee vaikka ite haukottelen jne. Ne jotka istuu tuntitolkulla koko päivän niin joutuu niitäkin sit syöttämään koko ajan :D Onneks harvoin on vieraita.

Ja ärsyttää vieraiden sotkeminen ja ronskius. En mä toisten kodeissa nosta mitään likasta isoo laukkua toisen ruokapöydälle. Varovasti laittaisin eteiseen lattialle esim ettei oo kenenkään tiellä. Jotkut vieraat tulee ja ottaa "haltuun" kämpän eli heti siirtelee tavaroita oman mielen mukaan ja levittäytyy isojen kamojensa kans pöydälle et pöytäliina menee iha ryppyyn, sohvalle tyhjentää kans romujansa. Harjaa ja pöyhii tukkaansa jatkuvasti et hiuksia täynnä kaikki paikat jne. Tommoset ärsyttää.

Pääsääntöisesti en tykkää vieraista ja vielä vähemmän käydä itse kylässä. Jos ovikello soi kutsumatta, en avaa edes ovea. Haluan olla kotonani täysin vapaasti. Jos kutsun vieraita, haluan kyläilystä tulevan kaikille virkistävän. Siivoan kotini hyvin ja hankin hyvät tarjoilut. Tuliaisia en halua, tavaraa on jo riittämiin. Viinipullo on kyllä jees. Kutsun useampia vieraita yhtäaikaa. Silloin vierailijat huolehtivat seurustelusta ja osuuteni seurustelusta, jonka koen rasittavana jää vähemmälle. Yleensä tapaamme jossain kivassa, rauhallisessa ravintolassa. Se ei vaadi keneltäkään mitään vaivannäköä, jokainen saa syödä ja juoda mitä haluaa ja maksaa omat kulunsa. Yökylään en mene, yövyn mieluummin hotellissa. Saa nauttia rauhasta, vapaudesta ja istuutua hotelliaamiaiselle yhdessä lehden kanssa.

Tulipa aika introvertin ihmisen kuvaus, mutta näin pientä lähipiiriä lukuunottamatta.

Ne ystävät, joilla ei ole lapsia, eivät osaa ottaa lapsia huomioon keskustellessa (puhuvat sopimattomista aiheista ja puhisevat turhautuneesti kun vauva itkee tai 5-vuotias sanoo jotakin), joten koen että heitä on hankala kutsua kylään. Tavataan mielummin kahvilassa tai heidän luonaan.

Lapselliset kaverit ovat myös raskasta seuraa, koska aina on kämppä ihan räjähtänyt lapsiperheen vierailun jäljiltä ja mun lasten leluja rikottu. Plus hirvee kirkuminen ja juokseminen koko ajan. Ei jaksa.

Omat vanhemmat ja sisarukset sen sijaan kyläilevät usein. En ehkä laske heitä kuitenkaan vieraiksi, vaan perheenjäseniksi.

Hankala järjestää kyläilyä niin, että vieraat lähtisivät parin tunnin päästä. Sen aikaa jaksaa jutella, mutta sitten alkaa yleensä kiinnostavat aiheet olla käyty ja tilanne muuttuu tylsäksi ja alkaa kaipaamaan omaa rauhaa. Mukavampi tavata jossain kahvilassa, niin jokainen voi lähteä omille teilleen, kun siltä tuntuu. Suurin osa ihmisistä ja heidän jutuistaan on vain niin tylsiä. 99% ihmisten jutuista käsittelee samoja aiheita, joita jauhetaan mediassa muutenkin koko ajan, eli "keskustelun" aiheet syötetään lammaslaumoille valmiiksi. Sitten, jos yrität puhua jostain muusta, niin ollaan monttu auki. 

Ruokaaineallergia on sellanen asia, että se rajoittaa. Fiksu ja arvostava saa olla, että ymmärtää sen aiheuttavan ylimääräisiä järjestelyjä kyläpaikassa.

Koska olen hyysännyt ja passannut ihmisiä vuosikymmeniä kotonani. Järjestänyt upeita juhlia, ihanat tarjoilut, juomiakin tarjolla aina niin paljon kuin ikinä kelpaa. Ja mikä on kiitos? Ei mikään. Nyt vuosikymmenten jälkeen päätin, että tämä vieraanvaraisuus päättyi nyt. Meille ei tule ketään. 

Nyt juuri yksi ihminen kutsui perheensä meille kylään. Että minä teen ruuat, laitan kattaukset, tarjoamme juomat, hoidamme tarjoilun ja siivouksen. Koska on siihen tottunut. Ja he tuovat tuliaisiksi yhden limupullon ja karkkipussin. 

Lähtevät syötyään kotiin ja me jäämme siivoamaan. Kiitosta ei kuulu. 

Ei. Siksi en kutsu enää ketään.

Asun paikassa, jossa on kahden kilometrin säteellä viisi hotellia. Siellä on petit, aamiaiset ja aamu-uinnit saunoineen. En ole hotelli.

Kotini on linnani, ja linnani ympärillä on vallihauta.

Perhe ei häiritse, mutta en halua muita reviirilleni.

Mä en kans jaksa ruoka-ainerajoitteisia. Meidän perheessä kaikki on tavallisia sekasyöjiä. Kuitenkin useammalla lähipiirissä on terveyteen liittyviä ruokarajoitteita. Ei siinä oikein voi heitä nirsoiksikaan syyttää, minkäs asialle voi. En ylipäätäänkään pidä ruoanlaitosta, koska koen olevani siinä hidas ja huono. Sitten vielä pitäisi suunnitella, hankkia raaka-aineet ja valmistaa jotain itselle hieman erikoisempaa ruokaa, niin paineet on kasassa. Mun painajaistilanne on sellainen, että vieraat istuvat nälkäisenä odottaen ruokaa, itsellä kokkaus aivan vaiheessa, pitäisi viihdyttää ja keskustella vieraiden kanssa ja samaan aikaan mitata ruoka-aineita tarkasti, pahimmillaan vielä omat lapset pyörivät kintuissa kinuamassa jotain, vieraiden lapset ehkä sotkemassa ja hajottamassa paikkoja. Mies ei älyä nollatilannetajullaan yhtään mitään ja on syventynyt johonkin omaan keskusteluunsa. Argh.

Toinen asia mitä en kestä, on epäkohteliaisuus. Esim. olen kattanut kahvipöydän kauniisti, leiponut erilaisia tarjottavia (kyllä, leipomisesta puolestaan nautin suunnattomasti), on suolaista ja makeaa ja ihan kaikkea olen mielestäni ajatellut. Sitten joku vieras kysyy: "Eikö teillä ole teehen hunajaa?" Tai: "Saanko laktoositonta maitoa/luomumaitoa/kermaa?" Ja se on juuri se ainut asia, jota en ollut muistanut ottaa huomioon. Olisiko sen kerran nyt voinut pitää mölyt mahassaan ja tyytyä sokeripalaan tai siihen mitä pöydässä on tarjolla.

Tosi ärsyttävä kommentti on myös kehuskellen ja kysymättä sanottu: "Mä en välitä makeasta." Öö, tulee itselle kyllä todella läski ja sikamainen olo, kun itse puolestani nyt satun tykkäämään makeasta. Onko ihan kaikki pakko sanoa ääneen, kun voisi vain valita  hiljaa sen karjalanpiirakan.

Tai sitten se, kun vieras sitten ilmeisesti pakotettuna ottaa jonkin suklaakakkupalan lautaselleen, alkaa loppumaton siunailu ja hyvittely: "Ai että, miten kamalan makeaa tämä on. Kai sitä nyt joskus pitää tällaiseen sortua. Huh huh. Nyt ei kyllä voi kuukauteen syödä yhtään mitään makeaa enää." No joo, ei ois hei ollut mikään pakko jos on niin kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Hankala järjestää kyläilyä niin, että vieraat lähtisivät parin tunnin päästä. Sen aikaa jaksaa jutella, mutta sitten alkaa yleensä kiinnostavat aiheet olla käyty ja tilanne muuttuu tylsäksi ja alkaa kaipaamaan omaa rauhaa. Mukavampi tavata jossain kahvilassa, niin jokainen voi lähteä omille teilleen, kun siltä tuntuu. Suurin osa ihmisistä ja heidän jutuistaan on vain niin tylsiä. 99% ihmisten jutuista käsittelee samoja aiheita, joita jauhetaan mediassa muutenkin koko ajan, eli "keskustelun" aiheet syötetään lammaslaumoille valmiiksi. Sitten, jos yrität puhua jostain muusta, niin ollaan monttu auki. 

Sulla on ihan vääriä "ystäviä". Mulla ei ole vielä koskaan puheenaiheet loppuneet kuin isäni kanssa, toki suoriudun siitäkin mutta vaivaannuttavaa se on, sekään ei ole isän vika vaan se että hän on sairas ihminen ja emme ole läheisiä. Muiden sukulaisten ja ystävien ja tuttujen kanssa voin puhua loputtomiin mistä aiheesta vaan eikä tule tylsää vaan keskustelut on mielenkiintoisia ja hauskojakin, usein nauraa rätkätetään koko porukka.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen hyysännyt ja passannut ihmisiä vuosikymmeniä kotonani. Järjestänyt upeita juhlia, ihanat tarjoilut, juomiakin tarjolla aina niin paljon kuin ikinä kelpaa. Ja mikä on kiitos? Ei mikään. Nyt vuosikymmenten jälkeen päätin, että tämä vieraanvaraisuus päättyi nyt. Meille ei tule ketään. 

Nyt juuri yksi ihminen kutsui perheensä meille kylään. Että minä teen ruuat, laitan kattaukset, tarjoamme juomat, hoidamme tarjoilun ja siivouksen. Koska on siihen tottunut. Ja he tuovat tuliaisiksi yhden limupullon ja karkkipussin. 

Lähtevät syötyään kotiin ja me jäämme siivoamaan. Kiitosta ei kuulu. 

Ei. Siksi en kutsu enää ketään.

Todella omituista. Miksi ihmeessä järjestät jotain upeita juhlia? Ihanat tarjoilut ja juomia? Eikö kahvit ja keksit riitä? Tarviiko sitä nyt niin siivotakaan kun tuttuja tulee kylään? Jos tuovat limupullon ja karkkipussin niin eivät oleta saavansa mitään upeita juhlia vaan just sitä, limua ja karkkia ja vähän mukavaa jutustelua ja seurustelua.