Mikä teillä on syynä siihen ettet mieluusti ota vieraita kylään?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2011 klo 21:38"]
[/quote]

Oman rauhan ja hiljaisuuden tarve.

En kutsu meille usein vieraita koska lapseni ovat liian villejä... Riehuminen johtuu luultavasti siitä että he eivät ole tottuneet vieraisiin ja tuntuu oudolta ja jännittävältä kun vieraat tulevat... Tuntuu että vierailu menee kokonaan siihen että kiellän vaan jatkuvasti lapsia, ja se on tosi raskasta henkisesti! Olen myös ajautunut itseäni varakkaampiin piireihin vahingossa joten joskus häpeän omaa kotiani. Tiedän että se on typerää mutta tällainen tunne mussa on...

Olen vaan epäsosiaalinen siviilissä (työni asiakaspalvelua joka tyhjentää akkuni tehokkaasti). Lisäksi minulla on OCD ja paniikkihäiriö jonka yritän salata maailmalta, jos tulee kotiini niin tajuaa asian heti (Sairaalloinen siisteys).

Olen neuroottisen siisti ihminen ja vieraat sotkevat ja meluavat liikaa. Se ei vaan ole sen arvoista.

Kotini on linnani, antakaa mun olla rauhassa.

Kylässä käyminenkin on tosi vaikeaa koska sotku vaivaa minua liikaa, teen paljon töitä itseni kanssa etten alkaisi siivoamaan. Koirat yms. hirvittää minua, samoin muiden ihmisten lapset.

Jos joku kehtaisi yrittää meille yllätysvierailulle, ajaisin kaulimen kanssa tiehensä moisen moukan ;)

Otan mieluusti vieraita, kun tiedän ajoissa, mutta pikailmoituksista en pidä... haluan, että koti on siisti ja on tarjottavaa kun vieraita tulee, ja meillä kun on kaksi leikki-ikäistä sekä saksanpaimenkoira, josta alusvillaa irtoaa ympäri vuoden, sitä mieluusti imuroi ja järjestelee vähän tavaroita ennenkuin kukaan tulee.

Lisäksi lapset ovat siinä iässä, että nukkuvat edelleen päikkärit ja menevät kahdeksalta yöunille, ja joillekin on joutunut oikein terottamaan asiaa, että on sovittava kun tulee, ettei ole just unille vienti tms. menossa. Tykkään pitää rutiinit kasassa, ja omapa on kotimme :)

En kutsu vieraita meille, koska on ahdasta (nelihenkinen perhe ja n. 70m2) ja usein sotkuistakin. En näe mitään mieltä siinä, että kutsuisin vieraita istumaan meidän ahtaaseen keittiö-olohuone yhdistelmään ja seuraamaan lasten meuhkaamista viereisessä huoneessa. Kuka sellaisesta nauttii? Paljon mieluummin sovin tuttujen kanssa, että mennään yhdessä ulos syömään. Vieraita tykkää kutsua ne ihmiset, joista on kivaa esitellä kotiansa. Itsekin kutsuisin vieraita jatkuvasti kylään, jos olisi reilusti tilaa, esim. 150m2 ja varaa sisustaa oman maun mukaan. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:18"]

Pienet tilat - 83 neliötä kahdessa kerroksessa, eli käytännössä ollaan sitten ahtautuneena alakerran 40 neliöön, josta iso osa on eteistä + portaita. Todella ahdasta siis on ja ainoa pöytä on keittiön 4 hengen pöytä. Kotimme on optimaalinen omalle  pienelle perheellemme, mutta painajainen kestityksessä. Meillä on paljon ystäviä, joilla on 2-4 lasta ja synttärit yms. ovat painajaista nyt kun lapset ovat kasvaneet ja on joku oletus, että synttäreille kutsutaan kaverilapsiperheitä :( en jaksaisi millään edes sitä, saati sitten muuta lapsiperhevierailuja - vaikka ollaan itse lapsiperhe! Itse olen tarkka kylässä siitä, että lapsi ei sotke paikkoja (lääpi ikkunoita tai peilejä, lähde pöydästä suklaisin tai muuten tahmaisin käsin, pesee kädet vessareissun jälkeen jne.) mutta tuntuu että paria poikkeusta lukuunottamatta kukaan muu ei vaivaudu, vaan ollaan kuin pellossa kun päästään omista nurkista pois! Todella rasittavaa ja stressaan tosi paljon sitä, että koti sotkeentuu näiden tahmatassujen takia. Kauhea siivoaminen joidenkin perheiden jälkeen. Kaikki lelut tietty levitetään saman tien levälleen, vedetään korit ja laatikot ympäri (mikä meillä on omilla kielletty, saa ottaa sitä mukaa leluja kun leikkii, mutta esim. legoja ei saa kaataa kaikkia lattialle vauvankin takia). Muilla ei ilmeisesti ole tällaisia sääntöjä ollenkaan. Mitään ei tietty lopuksi laiteta paikalleen ja vaikka laitettaisiinkin, niin enemmän siitä on hommaa setviä, kun legot ja pehmot ja pikkuautot ja palapelinpalat vaan sullotaan kaikki sekaisin :#

[/quote]

Me pidämme kaikki perhejuhlat ja lasten synttärit tämän vuoksi vuokratiloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse siivota, kaikilla on riittävästi tilaa, keittiössä on helppo toimia, melutaso ei nouse korkeaksi jne. Seurakunnilta saa perhejuhliin tiloja joko ilmaiseksi tai erittäin edullisesti, samoin asukasyhdistyksiltä ja järjestöiltä. Suosittelen. Muutama kymppi on pieni hinta siitä että itsekin nauttii juhlistaan.

Olen samaa mieltä erää kirjoittajan kanssa et kyllä niitä omia sotkuja voi oikeesti siivota, edes vähän. Mulle tulee ainakin luonnostaan sellanen fiilis et vien roskat heti roskiin enkä jätä toisten riesaksi. Lisäks niitä mukeja ei välttämättä ole parin vieraan jäljiltä vaan useamman. En ole mikään siposiosti mut kannatan normaaleja käytöstapoja.

Itselleni kuitenkin suurinta päänvaivaa tuottaa vieraat jotka ei yhtään katso lastensa perään. Todella rasittavaa ja itsekästä antaa lastensa tehdä mitä vain toisten kotona.

Meillä on kyllä aina sen verran perussiistiä, että sitä ei tarvitse miettiä.

Olen kotoisin maalta, missä porukka ravas ihan oman mielensä mukaan. Lisäksi talo oli pieni ja lapsia monta eli omaa rauhaa ei koskaan ollut.

Olen asunut solussa ja kämppiksenä monta vuotta eli ei omaa rauhaa ja tilaa.

Nyt olen avoliitossa ja onnellinen. Mieheni on kai ainoa ihminen, jota oikeasti nykyään jaksan.

Vieraat on aina joskus kivoja, ehdottomasti. Mullakin on vain kaveripiiriin eksynyt muutama henkilö, jotka ei yksinkertaisesti tajua lähteä. Jos tulee kahville, ni tarviiko sitä jäädä asumaan tuntikausiksi?!

Nykyään, kun tuollainen henkilö on tulossa "käymään", pitää aina keksiä jotain muutakin tekemistä "mun pitää sitten kolmen tunnin päästä olla jo siellä ja siellä", että sentään vieras jossain vaiheessa tajuaa häipyä. Nämä eivät siis lähde edes vaikka yrittäisi vihjailla suhteellisen suoraan "mun pitäisi käydä vielä suihkussa ja mennä nukkumaan". Ja nuo maanvaivat on saaneet aikaiseksi sen, että nekin ystävät, jotka osaavat vierailla, aiheuttavat stressiä.

Jotkut illanistujaiset on asia erikseen, kun jo on tavallaan kutsumuodossa selvinnyt, että menee myöhään. Mutta jos mulla oikeasti soi kello aamulla viideltä ja vieras tulee samalla oven avauksella meille, kun mä tuun töistä, niin mä oikeasti kuvittelisin, että se tajuaisi myös häipyä jossain vaiheessa eikä vasta sitten, ku mä oon jo käynyt suihkussa, laittanut yöpuvun päälle, syönyt iltapalan (tarjoamatta mitään vieraalle) jne. Mutta kun nää ei lähde vaikka sanoisi ihan suoraan "mä haluaisin nyt alkaa rentoutua ihan rauhassa", sieltä tulee vaan vastausta "joo, ei mitään, katotaan vaan vaikka telkkaria". AAAARGH =D

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 08:48"]

Olen vaan epäsosiaalinen siviilissä (työni asiakaspalvelua joka tyhjentää akkuni tehokkaasti). Lisäksi minulla on OCD ja paniikkihäiriö jonka yritän salata maailmalta, jos tulee kotiini niin tajuaa asian heti (Sairaalloinen siisteys).

Olen neuroottisen siisti ihminen ja vieraat sotkevat ja meluavat liikaa. Se ei vaan ole sen arvoista.

Kotini on linnani, antakaa mun olla rauhassa.

Kylässä käyminenkin on tosi vaikeaa koska sotku vaivaa minua liikaa, teen paljon töitä itseni kanssa etten alkaisi siivoamaan. Koirat yms. hirvittää minua, samoin muiden ihmisten lapset.

Jos joku kehtaisi yrittää meille yllätysvierailulle, ajaisin kaulimen kanssa tiehensä moisen moukan ;)

[/quote]

Sanoit,että muiden lapset hirvittää sinua? Onko sinulla kuitenkin lapsi/lapsia? Olen joskus miettinyt, että miten ihmiset, joilla on OCD tai ovat neuroottisen siistejä voivat saada lapsia, koska lapsethan eivät ole millään tavalla siistejä...Yleensä heillä ei kai olekaan lapsia. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, jos jaksat vastata. Jos sinulla ei ole, voisitko kuvitella hankkivasi?

En vaan jaksa kovin usein työpäivän jälkeen olla sosiaalinen.

Olen opettaja. Töissä joutuu olemaan koko ajan läsnä ja aktiivinen ja tykkään työstäni kovin. Olen oikeasti ihan yltiösosiaalinen ihminen. Mutta joskus on pakko saada ladata akkuja.

Kun päivän työt on tehty, haluan rentoutua kotona. Lukea. Käydä liikkumassa. Varsinkin jotain vieraampia ihmisiä en vaan jaksa, sellaisia, joita pitäisi jotenkin viihdyttää.

Miehen sisko, oma siskoni ja paras kaverini voivat tulla koska vaan. Heidän kanssa on helppo olla, koska voidaan vaikka olla vaan hiljaa ja katsoa tvtä tai lähteä kävelylle. Ja tarjoiluksi kelpaa se, mitä kaapista sattuu löytymään. Voivat vaan tulla ja mennä ja olla kuin kotonaan.

Mutta muita kavereita ja tuttavia jaksan ehkä kerran kuukaudessa, siis kylässä. Väliin voi mennä puoli vuottakin, että ainoat vieraat on nuo yllämainitut + mun ja miehen vanhemmat.

Yksi iso syy on ruoka-aineallergiat ja ruokahifistely.

Mulla on tuttavia, joilla on tosi vaikeita allergiakomboja. Ja kuitenkin vaativat, että pitäisi olla jotain erikoista tarjottavaa ja itse kotona tehtyä. Sitten niitä allergiapullia yms. ei oikein kukaan muu suostu syömään. Helpompi sit vaan tavata jossain muualla, missä on erikoisuuksia tarjolla.

Lisäksi mulla on muutama ruokahifistelijätuttava, joille pitäisi aina olla jotain merkillistä tarjottavaa. Aina saa kuulla, että pasta ei ole nyt al dente ja perunat on väärin keitetty ja OMG, tässä sun tiramisussa on Amarettoa, kun pitäisi olla marsalaviiniä, pyhäinhäväistys! Ja tiedän, että kaikottavat siitä sitten tuttavilleen.

Olen myös kyllästynyt kutsumaan ihmisiä, jotka katsoo nenänvarttaan pitkin meidän kotia ja ilmoittaa, että vaikka meidän jouluiset tonttukoristeet on liian talonpoikaisia heidän makuun.

En vaan jaksa mitään kyläilyjä, korkeintaan 2 h voi meillä olla ja itse ollaan myös korkeintaan 2 h kylässä. En tietenkään aja ketään pois, mutta kärsivällisyys on kahden tunnin jälkeen koetuksella. Mieluummin sitten kuitenkin otan meille vieraita kuin menen muualle kyläilemään. Mutta kai se on siinä, kun työssä on ihmisten kanssa tekemisissä, ei kotona enää jaksaisi seurustella.

Ja tässä olikin kyse yökyläilystä: vielä pahempaa, pitää istua seurustelemassa nukkumaan menoon asti ja jatkaa aamulla. Ja jotkut yövieraat haluavat seurustella vielä seuraavankin päivän. Uuuhhhhh!!!!!

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:24"]

Vieraat on aina joskus kivoja, ehdottomasti. Mullakin on vain kaveripiiriin eksynyt muutama henkilö, jotka ei yksinkertaisesti tajua lähteä. Jos tulee kahville, ni tarviiko sitä jäädä asumaan tuntikausiksi?!

Nykyään, kun tuollainen henkilö on tulossa "käymään", pitää aina keksiä jotain muutakin tekemistä "mun pitää sitten kolmen tunnin päästä olla jo siellä ja siellä", että sentään vieras jossain vaiheessa tajuaa häipyä. Nämä eivät siis lähde edes vaikka yrittäisi vihjailla suhteellisen suoraan "mun pitäisi käydä vielä suihkussa ja mennä nukkumaan". Ja nuo maanvaivat on saaneet aikaiseksi sen, että nekin ystävät, jotka osaavat vierailla, aiheuttavat stressiä.

Jotkut illanistujaiset on asia erikseen, kun jo on tavallaan kutsumuodossa selvinnyt, että menee myöhään. Mutta jos mulla oikeasti soi kello aamulla viideltä ja vieras tulee samalla oven avauksella meille, kun mä tuun töistä, niin mä oikeasti kuvittelisin, että se tajuaisi myös häipyä jossain vaiheessa eikä vasta sitten, ku mä oon jo käynyt suihkussa, laittanut yöpuvun päälle, syönyt iltapalan (tarjoamatta mitään vieraalle) jne. Mutta kun nää ei lähde vaikka sanoisi ihan suoraan "mä haluaisin nyt alkaa rentoutua ihan rauhassa", sieltä tulee vaan vastausta "joo, ei mitään, katotaan vaan vaikka telkkaria". AAAARGH =D

[/quote]

Tämä!!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:33"]

Heh, eikös tuo sitten olisi nipoa, kieltää juomasta muualla kuin pöydän ääressä?

[/quote]

No itsehän päätät. Voit a) olla kutsumatta vieraita ollenkaan, jos niin ottaa päähän pari esinettä väärässä paikassa, b) pyytää vierasta toimimaan kuten teillä toimitaan (ei kukaan osaa lukea ajatuksiasi), tai c) valittaa av:lla jälkikäteen.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:01"]

Yksi iso syy on ruoka-aineallergiat ja ruokahifistely.

Mulla on tuttavia, joilla on tosi vaikeita allergiakomboja. Ja kuitenkin vaativat, että pitäisi olla jotain erikoista tarjottavaa ja itse kotona tehtyä. Sitten niitä allergiapullia yms. ei oikein kukaan muu suostu syömään. Helpompi sit vaan tavata jossain muualla, missä on erikoisuuksia tarjolla.

Lisäksi mulla on muutama ruokahifistelijätuttava, joille pitäisi aina olla jotain merkillistä tarjottavaa. Aina saa kuulla, että pasta ei ole nyt al dente ja perunat on väärin keitetty ja OMG, tässä sun tiramisussa on Amarettoa, kun pitäisi olla marsalaviiniä, pyhäinhäväistys! Ja tiedän, että kaikottavat siitä sitten tuttavilleen.

Olen myös kyllästynyt kutsumaan ihmisiä, jotka katsoo nenänvarttaan pitkin meidän kotia ja ilmoittaa, että vaikka meidän jouluiset tonttukoristeet on liian talonpoikaisia heidän makuun.

[/quote]

Mitä ihme porukkaa sulla on kavereina? o_O itse en todellakaan jaksaisi tuollaisia nirppanokkia.

Up

Ei jaksa pitkän työviikon päätteeksi olla yhtään sosiaalinen. Viikonloput on pyhitetty levolle ja omasta rauhasta nauttimiselle. Introverttina kyläilyt vievät energiaani vielä lisää, ja tällaisen viikonlopun jälkeen olen vielä väsyneempi maanantaina. Ei kiitos. 

Otan mielelläni muutaman läheisen ystävän meille kylään, koska tahansa koska heidän edessään saan olla vaikka tukka takussa, kämppä sekasorrossa jos haluan. He eivät välitä pätkääkään. Lisäksi yleensä käymme yhdessä kaupassa ja teemme yhdessä ruokaa ja höpöttelemme. Muita vieraita varten haluan sopia tapaamiset erikseen. Jos tulee yllätysvieraita en avaa ovea, mikäli siellä ei ole esim. sisaruksia. Vanhemmillani ovat avaimet kämppäämme, mutta ilmoittavat kyllä hyvissä ajoissa ja kysyvät ovatko tervetulleita. 

Mä en myöskään jaksa sitä siivoamista. Ja tuntuu, että vieraiden jälkeen siivoamista on enemmän ja enemmän ja en esim. raskaan työviikon jälkeen halua tehdä mitään turhaa ylimääräistä. Haluan vain olla, ja nauttia ajasta perheen kesken.

Sosiaalisten tilanteiden fobia.

Mulla montakin syytä: olen epäsosiaalinen, en jaksa vieraita. Häpeän kotiani, meillä ei ole sisustus millään tavalla siistiä (multa puuttuu sisustussilmä totaalisesti, näen kyllä että ei ole kivannäköistä mutta en osaa tehdä asialle mitään, en tiedä mitä pitäisi muuttaa) ja meillä on myös sotkuista, ainakin tasot ja vessa. Mieluiten tapaan hyviä ystäviä vaikka kahvilassa, ei tarvitse leipoa, siivota tai hävetä :)