Miten otetaan osaa, kun lemmikki kuolee?

Mulle eläimet ovat aina olleet perheenjäseniä ja niiden kuollessa olen saanut kortteja , tekstareita ja monet lohtuhalit.

Hei kamoon, se on koira. Jotenkin ihan sairasta, että nykyään eläimiä pidetään inhimillisinä olentoina.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:38"]

Hei kamoon, se on koira. Jotenkin ihan sairasta, että nykyään eläimiä pidetään inhimillisinä olentoina.

[/quote]

Sitähän ne just ovat!

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:38"]

Hei kamoon, se on koira. Jotenkin ihan sairasta, että nykyään eläimiä pidetään inhimillisinä olentoina.

[/quote]

Sitähän ne just ovat!
[/quote]

Jaa inhimillisiä olentoja?? Siis ihmisiä? Koirat on ihmisiä? Cool!

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 16:38"] Hei kamoon, se on koira. Jotenkin ihan sairasta, että nykyään eläimiä pidetään inhimillisinä olentoina. [/quote]   Sitähän ne just ovat! [/quote] Jaa inhimillisiä olentoja?? Siis ihmisiä? Koirat on ihmisiä? Cool!

[/quote]

lemmikkieläimillä on samallalailla olemassa oleva persoona kuin ihmisilläkin.

lemmikkieläimet ilmaisevat myös tunteita.Surua sekä iloa,rakkautta.Ihminenkin ilmaisee tunteita.surua sekä iloa,ja rakkautta

lemmikkieläimet kommunikoivat ääntelemällä toisilleen.Myös ihmiset kommunikoivat toisilleen ääntelemällä.

lemmikkieläimillä on neljä raajaa.Ihmisilläkin on neljä raajaa.

lemmikkieläimellä on häntä.Ihmiselläkin on häntäluu.

lemmikkieläin myös näkee,kuulee,ja aistii.Ihminenkin näkee,kuulee,ja aistii.

lemmikkieläin ymmärtää ihmistä.Ihminen ymmärtää lemmikkieläintään.

Jos ihminen sanoo että hänen lemmikkinsä on perheenjäsen,niin silloin asia on niin.

Jos ihminen suree perheenjäsenensä menetystä niin silloin asia on niin.

Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.

Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.

Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman.

eikä joku osaa muka ymmärtää, että pitkäaikaisen lemmikin menetys on suru. Saako ihminen itkeä mumminsa kuolemaa, jos äiti on kuollut aiemmin? Entä saako lapsensa menettänyt itkeä miehensä vuoksi? Miksi toisen surua pitää vähätellä? Mistä te tiedätte, miten merkityksellinen olento koira on miehelle ollut?



T. vanhuskissansa lopetusta itkenyt

eikä joku osaa muka ymmärtää, että pitkäaikaisen lemmikin menetys on suru. Saako ihminen itkeä mumminsa kuolemaa, jos äiti on kuollut aiemmin? Entä saako lapsensa menettänyt itkeä miehensä vuoksi? Miksi toisen surua pitää vähätellä? Mistä te tiedätte, miten merkityksellinen olento koira on miehelle ollut? T. vanhuskissansa lopetusta itkenyt

Musta on pelottavaa, että jotkut määrittelevät sen, että mitä saa surra ja miten paljon. Ei niin voi tehdä! Eikä 15 vuotta elänyt lemmikki ole vain lemmikki. Se suhde on pidempi aikaisempi kuin monet avioliitot.

olen pahoillani ja otan osaa. Kaverisi on sentään menettänyt jotain tärkeää. Toimi kuten toimisit jos joku on saanut keskenmenon. Älä vähättele, mutta älä myöskään dramatisoi.

tuota paremmuusjärjestykseen laittamista. Ja te, jotka täällä sanotte sen olleen "vain eläin" tai "rakki", kukaan täällä ei todellakaan ole väittänyt, että koiran kuolema olisi jotenkin suurempi asia kuin lapsen...! Mutta totuus on se, että vaikka olisi läheisen ihmisen joskus menettänyt, kyllä sen 15-vuotiaan koiran menettäminen tuntuu silti pahalta. Eikä näitä suruja voi keskenään verrata, eikä pidäkään. Jokainen suru on ainutlaatuinen ja yhtä vakavasti otettava.



Entä jos ap sanoisit tälle ystävällesi juuri tuon, ettet tiedä miltä tuntuu noin pitkäaikainen lemmikki ja ystävä menettää, mutta uskot että se on rankkaa ja otat osaa. Itse olen myös menettänyt rakkaan koiran, joka oli 10 vuotta meidän perheessä ja ns "kasvoin" koiran kanssa yhdessä. Menetys oli kova paikka eikä kukaan surua vähätellyt. Jos joku olisi sanonut sen olleen "vain koira" olisin varmasti vetänyt lättyyn! Jos ei ole koskaan niin pitkään koiraa omistanut, turha tulla vähättelemään sen arvoa.

kuten 24 sanoi, ettei kannata tosiaan myöskään dramatisoida, katso vaikka ensin vähän miten ystäväsi ilmaisee surunsa ja etene sen mukaan.

Viittaan juuri noihin "sehän on vaan eläin"- kommentoijiin. Minä kun sain keskenmenon viikolla 21 ja jouduin synnyttämään lapseni, niin hermostuin todella yhteen ystävään, joka tänä päivänäkin jaksaa muistuttaa minua siitä, että onneksi meni kesken eikä kuollut myöhemmin. Hänen mielestään minun suruni pitäisi olla vähemmän, kuin jos vauva olisi syntynyt elävänä.

Itseltäni kuoli kissa jokin aika sitten ja suru ja ikävä on suunnaton! Kissa oli rakas perheen jäsen,osa jokapäiväistä elämää monta vuotta,totta kai menetys satuttaa. Valtava tyhjyyden tunne iskee aina silloin kun kissa ei ole mukana niissä arjen askareissa missä sen on tottunut olevan. Ja eläimen rakkaus on niin pyyteetöntä! Eläimeen kiintyy valtavasti,sen tietää varmaan jokainen joka eläimiä aidosti rakastaa.Olen sitä mieltä että suru on aina surua,olipa kohde ihminen tai eläin. Myös useat psykologit sanovat että lemmikin kuolema tuntuu omistajasta usein samalta kuin olisi menettänyt läheisen ihmisen. Itse todella suuttuisin jos joku vähättelisi lemmikin kuoleman aiheuttamaa surua tai alkaisi vertailemaan mitä asiaa saa surra ja minkä verran. Kenellä sitä on oikeus arvostella?

Pakko vielä lisätä tänne, että eihän eläintä ihmisenä tarvitse pitää voidakseen surra sen kuolemaa. Minä ainakin arvostan muidenkin elävien olentojen elämää kuin ihmisten, ja eläimenkin kärsimys tuntuu erittäin kurjalta. En toki vertaisi surua lemmikin menetyksestä lapsen tai puolison menetykseen, mutta ei kai kukaan muukaan täällä yrittänyt sanoa että se olisi sama asia? Surua on monenlaista ja kaikkea sitä on ihan ok tuntea. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään miltä voi tuntua, kun 12 vuotta perheessä ollut koira joudutaan lopettamaan, mutta kohtaan huomenna ihmisen, jolla on tämä suru. Koira on viety tänään eläinlääkärille ja satuin vahingossa soittamaan juuri silloin.

Kyseessä on tärkeä perhetuttava, joka on aina iloinen ja myötätuntoinen, kannustava ja positiivinen auringonpilke. Nyt tuo mies on hiljaista poikaa.

Mitä voin sanoa hänelle??

Sano, että olet surullinen hänen puolestaan. Tapasitko koskaan koiraa? Jos tapasit, niin voithan myös sanoa, että se oli mainio persoona, josta sinullakin on hyviä muistoja.

Vierailija kirjoitti:

usein pitkäaikaisen lemmikin kuolemasta johtuva suru on perheelle yhtä suuri kuin joku ihminen suvusta olisi kuollut.
Talo tuntuu niin kovin tyhjältä ilman koiraa.

Koirn kuolemasta tulee tapauksessasi olemaan ntodella vähän aikaa ja suru pahimmillaan. usein koko surun laajuus ei vielä ole edes alkanut kun ei olla vielä oikein sisäidtetty ettei rakas ystävä enään koskaan tule vastaan häntä iloisesti heiluen.

Varmasti riittää ,että olet läsnä ja kuuntelet ystävääsi.

Eräs tuttuni sanoi koiransa kuoltua, että kodista tuli vähäksi aikaa pelkkä asunto. Se tiivistää lemmikin arvon varsin hyvin.

Pisteet ap:lle muuten siitä, että hän edes pohtii tällaista, vaikka ei ilmeisesti ns. koiraihminen olekaan, jos oikein tulkitsin.

Näin kuljen kanssasi ihminen,

sen pienen haihtuvan hetkisen,

kun iltani koittaa ja matkani jää

kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.

 

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,

metsät ja polut näin yhdessä kulkien,

siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,

vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

 

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,

tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.

Valo kirkas häikäisee ikkunasta,

tuudittaa pientä koiralasta.

Rakas koira valolta silmänsä sulkee,

tietämättään kohti taivasta kulkee. Hautakummun alla nukkuu syvää unta,

ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.

Sydän pieni sammui kesken leikin,

minne lienee enkelin siipi veikin.

Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,

elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

Kerran on kuoltava parhaidenkin,

ystävän syliin tai kesken lenkin.

Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,

pelättiin teltassa ukkossäitä.

 

Ikävuosia jo kertyi molemmille,

me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille.

Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa

kun kutsuu mua luokseen toinen maa.

Tuttuun pihaan sä päätit elonretken.

Toivon - olisit vielä viipynyt hetken.

en yhtään tiie mitä mun pitäis tehä ku mun kaverin gerbiili kuoli tänään niin mitä sanon sille ite oon menettäny oman isäni ku olin 2.V mut en mä ittelle sillon mitään sanonu niin mitä mä sanon sille että en loukkaa tai muistuta sen gerbiilistä ! Auttakaa

jos tulit sanomaan tänne jotain että ei sillä väliä jos koira kuolee luulenpa että et oo koskaan edes menettänyt mitään oon menettäny isäni ja lisääkin on tulossa kun mun koira saattaa kuolla millon vaan se on jo vanha on eläny mun kanssa 9.v nyt oon 11.v ja koira on 10.v mutta sairasta sanoa että ei ole väliä jos eläin kuolee koska se ihan oikeesti satuttaa kun joku läheinen kuolee.!

Kyllä ainakin itse arvostan koiran tai ihan minkä tahansa eläimen elämää ihan yhtä paljon kuin ihmisen, joskus ehkä enemmänkin kuin ihmisen elämää. Itse olen jotunut kokemaan kahden erittäin rakkaan koiran kuoleman sekä hevoseni kuoleman. Vieläkin suren kaikkia kolmea, vaikka hevosenkin kuolemasta onkin kulunut jo 5 vuotta ei se suru ikinä lopu, kun niin rakas ystävä on kuollut.

Ihan vinkiksi, älkää yrittäkö lohduttaa kuollutta lemmikkiään surevaa lasta sanomalla "älä itke, saat uuden."

Vaikka se olisi ollut "vain" hamsteri.