Eskarilainen pelkää kaikkea!

lastasi kiusattu jonkun taholta?

Pk:ssa olen jutellut asiasta.

Meillä oli ihan samanlaista, ennen reipas poika ikäänkuin "taantui" koko ajan, kaikki pelotti ja oli liian jännittävää, ihan itkuksi asti. Kouluun mentiin kyllä itkien, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Koulussa ei uskaltanu käydä vessassa jos sinne tuli joitain tuntemattomia lapsia jne. Huoh. Monet itkut on itketty ja poikaa kannustettu. Nyt on suht reipas tokaluokkalainen, arka ja mietteliäs edelleen, mutta pärjää kyllä. Kavereiden kesken on suosittu ja puhelias poika, kaveritkin tottuneet siihen että jännittää uusia tilanteita hyvin paljon enemmän kuin muut.

Tsemppiä!

Älä sääli tai ala voivottelemaan. Sinun asenteesi on ratkaisevaa pärjäämisessä. Rohkaise ja tue, mutta pysy vahvana. Suhtudu lapsen pelkoon normaalina asiana. Älä nosta sitä korokkeelle.

Mitä tuhoa onkaan lapsen itsetunnolle, jos hänen tunteitaan vähätellään tai ne mitätöidään.

Älä sääli tai ala voivottelemaan. Sinun asenteesi on ratkaisevaa pärjäämisessä. Rohkaise ja tue, mutta pysy vahvana. Suhtudu lapsen pelkoon normaalina asiana. Älä nosta sitä korokkeelle.

Eipäs nyt aleta riitelemään ja muuttelemaan toisten sanoja. Toki lasta pitää kuunnella. Mutta riittää, että sanoo "Sinulla varmasti paha mieli kun pelottaa jne". Kertoa samlla että elämässä on kaikenlaisia tunteita ja tilenteita ja niissä opittava selviämään.



Mietin auttaisiko ulkoiluun esim puhelin taskuun?



Vessassa oloa voisi harjoitella, et sovitaan et jutellaan oven läpi jne.



Kaikenlaista pientä jippoa jos kotona yrittäisitte järjestää, et tilanne helpottaisi.



Jos pelot paisuvat elämää häiritseväksi, on aika mennä psykologille.

Jolla eskarin alussa oli kaikenlaisia pelkoja. Ettei pysy muiden mukana vaikkapa matkalla ruokalaan ja eksyyy, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Samaan aikaan alkoi kotona vaihe, ettei uskaltanut lähteä kaverille naapuriin, vaan varmisteli jatkuvasti etten minä lähde sillä aikaa kotoa mihinkään. Harrastuksista tuli kauhea stressi, että jos vaikka vanhemmat ei tulekaan hakemaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.



Ei auta mitään vaikka käskee tällaista lasta reipastumaan. Vain myötätunto ja empaattisuus auttaa. Pitää vakuuttaa kerta toisensa jälkeen, että "varmasti tulen sinut hakemaan" ja "olen kyllä täällä kotona koko ajan" jne. Ja ilmoittaa kotona aina kuuluvasti, jos aikoo käydä vaikka postilaatikolla, ettei lapsi ehdi säikähtää, missä se äiti nyt on kun ei näy.



Minusta se on ainoa keino, joka tepsii. Lisäksi lapsen itsenäistä suoriutumista pitää harjoitella pienissä ja helpoissa tilanteissa ja vahvistaa uskoa omaan pärjäämiseen.



Meille yksi vedenjakajatilanne oli, kun harrastuskaverin äiti oli juuttunut ruuhkaan eikä ollut ajoissa hakemassa lastaan. Lapsi itki huolissaan, ja minä tietysti menin kysymään, mikä hätänä. Vakuuttelin lapselle, että "kyllä se äiti kohta tulee, ja tule meidän kanssa pukemaan, me odotetaan niin kauan että äitisi saapuu". Tämä kokemus (toinen kohtasi hänen pelkäämänsä tilanteen ja siitä selvittiin) antoi kumma kyllä omalle lapselleni uutta rohkeutta. Hän sai uskoa siihen(ja siitä juteltiin monta kertaa), että aikuiset auttavat kyllä lapsia, että vaikka oma äiti ei heti olisikaan siinä paikalla, voi pyytää apua toisen lapsen äidiltä, joka ihan varmasti auttaa.



Eskariopettajien kanssa juttelimme näistä peloista, ja he ovat empaattisesti rohkaisseet lastani. Eräänä päivänä opettaja tuli iloisena kertomaan, että kun oli pyydetty vapaaehtoista viemään jotakin koulun keittiöön, lapseni oli ilmoittautunut halukkaaksi ja käynyt kaverin kanssa reippaasti toisella puolella koulua ja palannut iloisena takaisin. Olen tosi kiitollinen opettajille juuri tällaisesta positiivisten kokemusten kautta tapahtuvasta voimistamisesta!



Mutta tämän pitkän viestin tarkoitus oli luoda sulle uskoa, että tilanne on ohimenevä ja omalla lempeydelläsi voit helpottaa sitä huomattavasti. Älä tuskittele lapsen arkuutta vaan ole lempeä ja rauhallinen. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa tilanteista, ja keksikää yhdessä miten niistä selvitään.

lue aiheeseen liityviä satuja ja ole turvallinen aikuinen- ole paljon kotona, anna aikaa lapselle

kun aloitti koulun. Nyt jo helpottamaan päin, mutta saattaa se vielä hätääntyä herkästi eri asioista jne. Taitaa olla ihan ikään kuuluvaa.