Lue keskustelun säännöt.
oletko koskaan nähnyt kuollutta ihmistä?
11.01.2006 |
tuli tuossa eilisiltana miehen kanssa keskustelua aiheesta. Tietenkin hoitotyössä olevat ovat nähneet, mutta entäs ihan tavan tallaajat? Nykyaikana kuolema pyritään piilottamaan, eikä monikaan halua käydä katsomassa enää kuollutta läheistään esim ennen hautajaisia.
Mieheni ei ole KOSKAAN nähnyt kuollutta(paitsi telkkarissa). Ei ole vain sattunut kohdalle. Ikää kuitenkin jo 30v. Minä olen ollut pari kertaa hautajaisissa jossa arkku on ollut auki ennen tilaisuuden alkamista. Kerran satuin onnettomuuspaikalle :( . Nuo levolliset ruumiit eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia, mutta se onnettomuuden uhri kummitteli mielessä jonkinaikaa.
Kommentit (43)
Olen lääkäri. Lääkiksessä ruumiinavaukset, terkkarin vuodeosastoilla exituksen toteamiset, sitten anestesialla ja teholla lukemattomat elvytykset ja niiden epäonnistumiset. Nykyään vain lasten ruumiiden näkeminen ja kuoleminen tuntuu pahalta, muut on vain töitä muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman mummoni ja paapani sekä kahdet ortodoksit hautajaiset joissa arkku auki ja vainajaa kosketetaan...
Olen 67v ja omat vanhempani elävät vielä kylläkin, mutta isovanhempani olen saattanut hautaan koska asuin heidän luonaan. Lisäki eräs luokkatoverini alakoulussa juoksi auton alle ja me muut (noin 50lasta) näimme tapauksen. Ei se pelottanut, mutta suretti ja itketti jonkun aikaa...minun lapsuudessani sota-ajat olivat vielä lähellä ja kuolema kaikille hyvinkin elämään kuuluva tapahtuma samoin kuin syntymäkin. Myös pikkusisareni on kuollut, samoin toiset isovanhemmat ja koko joukko muitakin sukulaisia, joten hautajaiset ovat tuttu tapahtuma ja arkussa olevaa on yleensä ollut lupa käydä katsomassa ennen siunaustilaisuuden alkua, jos on halunnut! Kaikki me kuolemme joskus, siihen ajatukseen on syytä jokaisen tottua ajoissa!
ihan lapsesta asti, kun ollaan oltu hautajaisissa:
mm. isosetiä, isovanhempani sekä viimeisimpänä isäni, joka lähti yllättäen 56-vuotiaana.., kävin hyvästelemässä!
ihan lapsesta asti, kun ollaan oltu hautajaisissa:
mm. isosetiä, isovanhempani sekä viimeisimpänä isäni, joka lähti yllättäen 56-vuotiaana.., kävin hyvästelemässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkuveljeni, kuoli kotiin ja ajettiin autolla hänet kappeliin.
myöskin äidin äidin äitini arkussa.
Mulla on ikää 52 vuotta enkä ole kuollutta nähnyt. Mun äiti kuoli hiljattain enkä halunnut mennä katsomaan. Kävin häntä katsomassa sairaalassa monen kuukauden ajan monta kertaa viikossa, mutta kuolleena en halunnut nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni näin kuolleena arkussa, samoin mieheni isoisän. Omaa isääni kävin katsomassa sairaalan kappelissa pian hänen kuolemansa jälkeen, tämän lisäksi arkku oli avoinna ulosveisuun aikana. Isäni kasvot muistan varmasti aina, hän oli niin pienen ja lähes tuntemattoman näköinen. Ihminen ei ole sama kuoleman jälkeen, kun "henki" puuttuu.
Eivät ole jääneet kummittelemaan. Minulle arvokas kokemus hyvästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverini tapettiin kun olin 16v. Tarkoituksellisesti en ole mennyt kuollutta katsomaan
oli oma äitini ja kyllähän se järkytti mutta toisaalta silti hyvä että menin äidin hyvästelemään. Oli se aika inhottavaa toisaalta kun kuolemasta oli vain pari tuntia ja verta oli suupielessä. Äidiltä repesi keuhkovaltimo ja kuoli sekunneissa massiiviseen verenvuotoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kuolema muuttui konkreettisemmaksi siten ja sain silti hänet vielä hyvästellä. Äitini kuoli äkillisesti sairaalassa joten ilman muuta halusin vielä kerran nähdä hänet.
Sain vielä pitää sylissä ja suukottaa. Myös isovanhempiani olen nähnyt kuolleina. Meillä myös lapset (3- ja 6-vuotiaina) ovat päässeet vainajaa katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattohoidin mieheni ja kuoleman hetkellä olin vielä tilanteessa jossa minun oli parasta sulkea hänen silmänsä. Me (lapsi+läheiset) näimme hänet vielä myös seuraavana päivänä lopullisiksi hyvästeiksi.
on onnellista että jollakin tavalla on saatu jättää hyvästit. Edes jotenkin. Sitä ei voi oikein edes selittää, sen ymmärtää sitten kun se tulee eteen. Ehkä juuri siksi kuolleen pelkkä näkeminen ja kuolleen kanssa oleminen, side kuolleeseen, ovat niin eri asioita.
sisareni kanssa äidille, että jos pystymme, puemme hänelle viimeiselle matkalle hänen lempimekkonsa. Kun se aika tuli, oli itsestään selvää, että teemme tuon viimeisen palveluksen. Se oli todella hieno kokemus. Hän oli jo vähän jäykkä, eli helppoa se ei siinä mielessä ollut.
Lapsenlapseni kuoltua tapaturmaisesti me isovanhemmat olisimme halunneet pukea hänelle omat, pehmeät vaatteet, mutta meitä kiellettiin. Vainajassa oli tapahtunut tiettyjä muutoksia, koska kuolemasta ehti kulua tutkimuksineen aikaa pari viikkoa.
Hautaustoimistovirkailija sanoi, että hän ei suosittele edes katsomista, vaikkei voi sitä kieltääkään ja me ruuvasimme pienen arkun auki. Siellä pieni kultamme nukkui. Hän oli kärsinyt, mutta silti tuo hetki oli todella kaunis. Laitoimme arkkuun rakkaimman lelun ja isoäidin kultaketjun hänen kaulaansa. Nuo muistot ovat kauniita.
Lapsen vanhemmat eivät tilaisuuteen kyenneet tulemaan, ymmärrettävistä syistä, mutta meille isovanhemmille se oli unohtumaton hetki rakkaamme kanssa.
Minulta on sukulaisista kuollut ainoastaan yksi isovanhemmista, hautajaisissa ei ollut arkku auki.
Eräs ystäväni kuoli tapaturmaisesti, ja toivon kovasti että minä olisin ollut se, joka hänet kotoaan löysi. Toinen ystävä kuitenkin ehti ensin paikalle. En saanut vainajan vanhempien tahdon takia nähdä ystävääni kuolleena myöhemmminkään, sairaalassa tai hautajaisissa. Asiasta olisi tullut konkreettinen, jos olisin nähnyt vainajan. Uskon, että se olisi auttanut surutyössä.
Olin paikalla kun äitini kuoli joten näin sekä kuolinhetken että hänet kuolleena ehkäpä puolen tunnin ajan..todella nopeasti muuttui juuri sellaiseksi kuolleen näköiseksi, kelmeäksi ja kasvot luonnottoman näköisiksi. Järkytyin kyllä äitini kuolemisesta ja kuolleena näkemisestä..näin pitkään painajaisia asiasta.
Ne pari muuta olen nähnyt työni puolesta..hätkähdyttivät nekin mutta ei vrt. omaan äitiin.
Isovanhempani arkussa kuoleman jälkeen. Sai pyytää päästä katsomaan ennen tilaisuutta. Rauhallisia olivat, paitsi toisen puolen mumma, joka kuoli elvytykseen leikkauskomplikaatioihin.
Perheenjäsen teki itsemurhan hyppäämällä korkealta. Näin hänet heti tapahtuman jälkeen asfaltilla makaamassa. Siitä ei toivu varmaan koskaan täysin.
En ole ja ikää jo kuitenkin yli 40 v.