Kylläpä vaunujen kanssa julkisissa liikkuvia vihataan!

mutta: Jos valitsen linja-auto kyydin oletan että se kestää eikä itseäni häiritse nämä matkaajat. Ihan samoja pikku matkoja muutkin tekevät ja kuluttavat linja-auton aikaa. Toki olisin tyytyväinen, jos bussissa ei saisi matkustaa koskaan vain muutamaa pysäkin väliä, mutta sen tulisi koskea kaikkia matkustajia. Eivät muutkaan tästä matkasta erikseen maksa, heillä on kuukausikortit

Olin maanantaina ekaa kertaa vauvan kanssa kaupungilla, vaunujen kanssa tietysti. Menin junalla Helsingin keskustaan ja eikös heti joku iäkkäämpi "herrasmies" syytänyt päälleni vihaa, kun liikuin vaunujen kanssa. Tulipa kiva fiilis... Huoh. Ei tarvitse tietenkään auttaa vaunujen kanssa, mutta tarviiko sitä tulla solvaamaan. Pitäisi varmaan jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Ja olin liikenteessä puolen päivän aikaan, joten en ollut edes missään kello 16 ruuhkassa viemässä työmatkalaisilta tilaa.

Mutta kyllä kieltämättä ärsyttää kun tuntuu siltä että niiden vankkureiden työntäjät ovat jokapaikassa tukkeena ja kuvittelevat että heillä on joku etuajo-oikeus mennä tulla ja jyrätä vaan.

Tosin itsekin kahden lapsen äitinä taas tunsin välillä että mua ja rattaita ei otettu huomioon, mutta kyllä se siitä..jätä omaan arvoonsa tollaset solvaajat, eiköhän ne ole vähemmistöä kuitenkin?

MItä se kenenkään napaa kaivaa, jos joku kulkee bussilla pari pysäkkiä? Katsotteko yhtä pahalla rattaattomia ihmisiä, jotka menevät yhden pysäkin välin? Itse kuljen lyhyitäkin matkoja rattaiden kanssa, koska lapseni on siinä iässä, ettei millään malttaisi istua paikallaan. Pakolliset kauppareissut teen siksi rattailla mahdollisimman nopeasti=bussilla ees taas.

ja tuskin on kovin kova kiire, jos ehtii odottelemaan pysäkillä keskustasta päin tulevaa bussia. Siinä odottelussa voi joskus mennä varttikin kun ei tiedä kauanko se tulee sitä matkaa. Siinäkin ajassa kävelisi sen 2 pysäkinväliä.

myös vaunuja työntävällä äidillä VOI OLLA KIIRE neuvolaan, lääkäriin tms...! Ja kyllä se pari pysäkin väliä menee nopeammin kuin kävely jos sattuu sopivasti bussi tulemaan!

liikkunut lasten kanssa rattaat mukana. Tällä hetkellä lapsia on kolme, 5,5-v 3-v ja 7kk ja edelleen mennään junalla ja bussilla. Tosin me ei IKINÄ kuljeta mitään muutaman pysäkin väliä, vaan aina vähintään 15 min matkoja.

kärryjen kanssa Helsingissä eikä mulla ole yhtään huonoa kokemusta.



Ainoa asia mikä mua ärsytti silloin oli toiset vaunuilijat jotka työntävät vaununsa hissin oviin kiinni ettei hissistä vahingossakaan pääse pois ja sitten ollaan niin vaivautuneen näköisiä kun joutuu vaunujan kanssa pakittamaan.

ja tuskin on kovin kova kiire, jos ehtii odottelemaan pysäkillä keskustasta päin tulevaa bussia. Siinä odottelussa voi joskus mennä varttikin kun ei tiedä kauanko se tulee sitä matkaa. Siinäkin ajassa kävelisi sen 2 pysäkinväliä.

Esim. Oulunkylästä keskustaan menee varmasti reilu tunti.

muuta kuin todeta että te kaupunkilaiset olette tosi fiksuja, sivistyneitä sekä suvaitsevaisia kanssaihmisiä kohtaan.

Suomessa on kyllä todella lapsivihamielinen ilmapiiri. Apua vaunujen kanssa ei saa ellei erikseen pyydä eikä aina silloinkaan.



Meillä asuu sukulaiset ulkomailla ja ollaan itsekin asuttu lasten kanssa. Missään muualla en ole ennen törmännyt tähän. Yleensähän ihmiset päinvastoin haluavat leikkiä pikkulasten kanssa.

Emme itse asu Suomessa mutta säännöllisesti käymme vierailuilla ja tästä asiasta on minulle tullut se konkreettinen asia jossa voi verrata eri kulttuureja.

Olen itse liikkunut sekä Lontoossa että New Yorkissa lastenvaunujen kanssa viikottain usean vuoden ajan sekä busseilla että metrolla. KOSKAAN en ole jäänyt yksin taistelemaan vaunujen kanssa eikä kukaan ole koskaan kommentoinut mitään negatiivista rattaista tai lapsista. Mutta Suomen lomilla olen aina yhtä järkyttynyt kuinka huonosti suomalaiset kohtelevat toisiaan ja erityisesti lasten kanssa liikkuvia. Ei auteta rattaiden kanssa ellet erikseen ala pyytämään, ovia ei avata eikä pidetä auki toisille ja pääasiassa tuntuu olevan se ettei vaan tarvitse puhua kenellekkään tuntemattomalle mukavia! Viesti 27 kiteytti tämän niin hyvin, "kun pitää vaivautuneesti pakittaa rattaiden kanssa "ja kanssamatkustajat joutuvat jotenkin siis ottamaan kontaktia kun pyytävät pääsyä ulos. Mikä siinä tilanteessa on niin vaikeaa? Ei kai se pakitusoperaatio kovinkaan kauaa kestä?Vanhemmat herrasmiehet kyllä joskus auttavat ja siitä jääkin hyvä mieli eikä taatusti vienyt keneltäkään mitään pois.



Mutta täälläkin jo esille tullut mentaliteetti että "kun MUN rahoilla matkustetaan ja vain pari pysäkkiä niin MÄ saankin katsoa kieroon" ja sitten pohditaan kuinka monta pysäkinväliä olisi MUN mielestä soveliasta ajaa. Mulle tämä ajatusmaailma on todella vieras ja pelottava jossa muiden bussillamatkustaminen ärsyttää siihen pisteeseen että kokee tarpelliseksi olla auttamatta ja vielä kommentoida asiasta alatyyliin. ei se ihme ole että suomalaisia pidetään outona kansana.

Eikun vaan kaikki kotiäidit kotiin neljän seinän sisään.

Ihmetellään sitten yhdessä täällä av-lla, mikähän sillekin äidille tuli, kun sillätavalla lapsensa lahtasi...



Älkää viittikö!

Minä olin kun vauva oli 6kk ja käytössä isot yhdistelmä vaunut. Nuoret kännykkään puhuvat miehet juoksivat auttamaan, toisella kädellä nostivat vaunuja ulos trollista tai bussista.



Helsingissä olen liikkunut vain bussilla ja ne ovat matalalattiabusseja joten en ole tarvinnut apua.

Tuskin tuon takia neljän seinän sisälle kannattaa jäädä!

Mutta kyllä kieltämättä ärsyttää kun tuntuu siltä että niiden vankkureiden työntäjät ovat jokapaikassa tukkeena ja kuvittelevat että heillä on joku etuajo-oikeus mennä tulla ja jyrätä vaan.

Tuskin niitä vaunuja vihataan, mutta muutama mamma on kyllä pilannut kaikkien maineen. Ei yhtään katota jne.jne

Yksi mätä omena pilaa koko korin...



Tulin yhtenä lauantai-iltana tyttäreni ja koirieni (iso koira ja sen puolikasvuinen pentu) junalla Helsinkiin ja jatkoin Kampista bussilla kotiin. Oli pakko kulkea julkisilla, kun omat autot olivat vasta matkalla Suomeen. No, odotimme siinä rauhassa bussia ja pääsimmekin sinne ensimmäisenä, maksoimme matkat ja asetuimme tyytyväisenä keskiovea vastapäätä olevaan välikköön, joka on ainoa paikka, mihin meidän kokoluokan koirien kanssa siedettävästi mahtuu.



Mutta eihän me siinä saaneetkaan olla: bussiin tunki äiti rattaissa istuvine lapsineen ja vaati välikköpaikan itselleen. Hänen mielestään ne koirat mahtui tavallisen penkin jalkatilaan... ja kun sanoin että eivät todellakaan mahdu, hän sanoi, että noeisemitään, ollaan sitten samassa, hänen tyttärensä (joka rattaissa istui) on tottunut koiriin. Samaan aikaan tämä "koiriin tottunut" lapsi väänsi itkua ja läpsi koiria. Äiti ei suostunut odottamaan seuraavaa bussia - siihen olis mennyt 10 minuuttia - vaan tehtiin sitten niin että minä siirryin ison koiran kanssa siihen ovensuuhun. Onneksi koirani on rauhallinen ja tottelee hyvin, saimme pysyteltyä pois toisten tieltä, pystyssä, kukaan ei tallannut koiran hännälle eikä jääty oven väliin. Pentu ei tietenkään ollut yhtä rauhallinen, se yritti tehdä tuttavuutta lapsen kanssa, ja tyttärelläni oli täysi työ yrittää pysytellä jaloillaan ja pitää pentu pois käytävältä ja lapsen luota. Rattaissa istunut lapsi oli peloissaan ja huitoi sitä, ja äiti mulkoili puolestaan pahasti. Oli ikimuistettava matka.

Yksi mätä omena pilaa koko korin...

Tulin yhtenä lauantai-iltana tyttäreni ja koirieni (iso koira ja sen puolikasvuinen pentu) junalla Helsinkiin ja jatkoin Kampista bussilla kotiin. Oli pakko kulkea julkisilla, kun omat autot olivat vasta matkalla Suomeen. No, odotimme siinä rauhassa bussia ja pääsimmekin sinne ensimmäisenä, maksoimme matkat ja asetuimme tyytyväisenä keskiovea vastapäätä olevaan välikköön, joka on ainoa paikka, mihin meidän kokoluokan koirien kanssa siedettävästi mahtuu.

Mutta eihän me siinä saaneetkaan olla: bussiin tunki äiti rattaissa istuvine lapsineen ja vaati välikköpaikan itselleen. Hänen mielestään ne koirat mahtui tavallisen penkin jalkatilaan... ja kun sanoin että eivät todellakaan mahdu, hän sanoi, että noeisemitään, ollaan sitten samassa, hänen tyttärensä (joka rattaissa istui) on tottunut koiriin. Samaan aikaan tämä "koiriin tottunut" lapsi väänsi itkua ja läpsi koiria. Äiti ei suostunut odottamaan seuraavaa bussia - siihen olis mennyt 10 minuuttia - vaan tehtiin sitten niin että minä siirryin ison koiran kanssa siihen ovensuuhun. Onneksi koirani on rauhallinen ja tottelee hyvin, saimme pysyteltyä pois toisten tieltä, pystyssä, kukaan ei tallannut koiran hännälle eikä jääty oven väliin. Pentu ei tietenkään ollut yhtä rauhallinen, se yritti tehdä tuttavuutta lapsen kanssa, ja tyttärelläni oli täysi työ yrittää pysytellä jaloillaan ja pitää pentu pois käytävältä ja lapsen luota. Rattaissa istunut lapsi oli peloissaan ja huitoi sitä, ja äiti mulkoili puolestaan pahasti. Oli ikimuistettava matka.

Täällä vaunuista joutuu maksamaan, ja moni kanssamatkustaja on siitä kanssani keskustellut. Moni on sitä mieltä ollut, että pitäisi olla ilmaista.



Ikäväkseni täytyy todeta, että bussin vanhin matkustaja yleensä tarjoutuu auttamaan vaunujen kanssa, jotka eivät ole kevyitä. Nuoret tuijottavat eteensä, eivätkä ole näkevinäänkään avun tarvetta, vaikka huhuilisi kuinka, että voiskos joku ystävällisesti hieman auttaa...

Ihme tyyppejä,olen tampereelta ja täällä kyllä on aina autettu jos vaunujen kanssa liikenteessä!!

Aikaa ennen lapsia (teininä) aina olin auttamassa vaunuttelijoita bussiin,ei edes tarvinnut mamman kysyä apua!



Olisikohan sillä mamman ulkonäöllä jotain (onko naama norsun vitulla vai naantalin aurinkona) vaikutusta tähän auttamis halukkuuteen?Kun minä olen lasteni kanssa liikenteessä niin ihmiset hymyilee meille,aukeisevat ovia ja ovat muutenkin kohteliaita!!

ja kyllä myönnän että sitä etua myös hyväksemme käytetään.Luovuimme autosta täysin,miehen työmatka kun on n.kilometri.Säästö on valtava,ja myös luontoystävällisempi tapa liikkua kuin omalla autolla huristelu.Jos joku tulee tupliemme nostamisessa auttamaan,niin kiva,kiitän kyllä kauniisti.Jos ei,niin nostan sitten itse...mua ei kiinnosta v****akaan jos joku närkästyy bussilla kulkemisestamme,jos joskus sanomaan tultaisiin,niin kehoittaisin hymyillen työntämään vaikka pään persuksiinsa,jos on niin vaikeaa...veroja kyllä on maksettu ihan riittämiin,jotta jos välillä takaisinpäinkin saa,niin totta ihmeessä eduksemme käännämme.Ja ihan parikin kertaa päivässä keskustaan matkustamme aina silloin tällöin (vajaan 5 km matkan)...

Kummasti rahat riitävät kaikkeen kivaan niin lapsille kuin vanhemmillekin,kun ei autoa tarvitse kustantaa/omia bussimatkoja :D

koska mun mielestä nämä ryhmät eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muihin matkustajiin nähden. Jos joutuu odottamaan monta vuoroväliä ennen kuin pääsee kyytiin, ei ole kyse A) sujuvasta joukkoliikenne mahdollisuudesta eikä B) loistavasta ilmaistarjouksesta.



Niin kauan, kun ei voida järjestää invojen ja vaunujen kyytiin pääsyä siinä missä muidenkin asiakkaiden, ei hommasta voida pyytää hintaa.



Sekä invojen että lapsiperheiden kohdalla vain yksityisautoilu lisääntyy, joka lienee joidenkin mielestä kaikkien etu. Sen kokonaisvaikutuksia ei vain laajuudessaan taideta ihan ymmärtää.