Lue keskustelun säännöt.
Kylläpä vaunujen kanssa julkisissa liikkuvia vihataan!
03.12.2008 |
Olin maanantaina ekaa kertaa vauvan kanssa kaupungilla, vaunujen kanssa tietysti. Menin junalla Helsingin keskustaan ja eikös heti joku iäkkäämpi "herrasmies" syytänyt päälleni vihaa, kun liikuin vaunujen kanssa. Tulipa kiva fiilis... Huoh. Ei tarvitse tietenkään auttaa vaunujen kanssa, mutta tarviiko sitä tulla solvaamaan. Pitäisi varmaan jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Ja olin liikenteessä puolen päivän aikaan, joten en ollut edes missään kello 16 ruuhkassa viemässä työmatkalaisilta tilaa.
Kommentit (127)
41/127
|
03.12.2008 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ja vaikka itse sanonkin, ei oo kyllä ollut naama norsun vitulla. ihan oon ystävällisesti kysynyt apua. Täälläpäin on sitte nuoriso vissiin huonompitapaista.....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä asutaan. Metrolla matkustetaan paljon ja busseilla jonkin verran. Kun esikoinen oli vielä rattaissa, ei pahemmin ollu vielä näitä matalalattia-busseja, mutta kyllä mä aina apua sain. Ikinä ei tarvinnut erikseen pyytää.
Minä olen kulkenut lastenvaunujen kanssa julkisissa Helsingissä aika paljon, mm. vappuaattona yhdeksältä illalla ja vapunpäivän aamuna yhdeksän, kymmenen aikoihin, eikä kukaan ole koskaan kommentoinut negatiivisesti.
Ainoa harmin aiha vaunujen kanssa oli, että joissain paikoissa oli hankala mennä ovista, aina ei ollut avuliaita ovenavaajia (useimmiten kyllä). Itse avaan aina oven vaunulliselle, ja autan tarvittaessa bussissakin.
Ja muuten, se vaunujen kanssa maksutta matkamainen bussissa on turvallisuuskysymys. Vaunujen jarrut voi pettää, isompi lapsi karata niistä ja kaatua yms. sillä aikaa kun vanhempi on maksamassa, joten siksi on päätetty että vaunut ilmaiseksi jotta niiden vieressä olisi aina yksi aikuinen valmiina.
ne on niin korkeita, eikä sieltä konnari kiiruhda apuun, eikä muut matkustajat näe avun tarvetta, elleivät seiso välikössä
Varta vastenko tulette tänne haukkumaan lapsiperheiden toimintaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa kyennyt sanomaan sille äidille heti aluksi vain tylysti, että me olimme sillä paikalla ensin ja pysymme siinä niin olisimme päässeet paljon helpommalla.
Koskaan ei ole kukaan avautunut, muuta kuin auttamistarkoituksessa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuljettaa tyhjiä rattaita bussissa? :D
Aika luovaa...
Että rattaiden kanssa ei saisi kulkea, apua ei saisi pyytää.. Jne jne.
En ymmärrä en, enkä ymmärtäsi vaikka minulla ei ois yhtään lasta.
Pitäisiköhän meillä kotiäideilläkin hommata autot lisää saastuttamaan, kun ei bussissa voi kohta kulkea? Me pärjätään muuten ilman, mutta joskus on pakko päästä esim. kaupunkiin jonne on matkaa 7km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mummonikin sanoi mulle että mitä sä siellä ilmaiskyydillä pummina ajelet kunnon kanslaisten tiellä, kun menin ratikalla näyttämään hänelle ensimmäistä neljännen sukupolven edustajaa suvussa eli esikoistani.
Lähes koskaan kukaan ei ole auttanut vaunujen nostossa korkealattiaisiin busseihin ja ratikoihin. Johtuukohan se sitten siitä että olen mies.
Kerran sain niin hirveän raivarin, kun pyysin jotain auttamaan korkealattiaiseen bussiin nousemisessa eikä kukaan reagoinut mitenkään vaikka karjuin kuskia ja matkustajia auttamaan että tempaisin vaunut rintakehän päällä keskiovesta bussiin sisään kaiteen yli vaunut vaakasuorassa.
Nykyään kiitokseksi saamastani kohtelusta liikun julkisissa muita pois tieltä potkien ja vanhuspaikalla istuen. Enkä nouse siitä, vaikka joku tärisevä käppänä tulisi pyytämään istumapaikkaa. Kehotan matkustamaan kuskin sylissä jos istumapaikat ovat täynnä.
taapero rattaissa ja koululaisia "kuskaan" eli saatan erilaisiin terapioihin ja lekureihin ( 2 erkkalasta),tämä on ihan kokopäivä hommaa,hyvä jos on yksi päivä välissä,ettei tarvitse kulkea missään. Ihan pakosta minä siis kuljen bussilla,valitettavasti kun nuo terapiat ei ole lähialueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan nimenomaan vaunuja ja invalideja varten! Itsekin olen kuljettanut keskivälikössä esim. keinutuolin (ihan totta!) ja todellakin varautunut, että jos vaunujen kanssa ollaan tulossa kyytiin kesken matkani, niin pihalle jään minä ja tuoli tottakai eikä todellakaan vaunut!
Vaan nimenomaan vaunuja ja invalideja varten! Itsekin olen kuljettanut keskivälikössä esim. keinutuolin (ihan totta!) ja todellakin varautunut, että jos vaunujen kanssa ollaan tulossa kyytiin kesken matkani, niin pihalle jään minä ja tuoli tottakai eikä todellakaan vaunut!
Eihän siitä koirastakaan mitään makseta eli siirryttävä on jos vaunut tai vaikka joku invalidi tarvitsee paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos joku tosissaan alkaa urputtaa tästä jos ja kun joskus julkisilla ajelen, niin maksan matkani suoraan tälle valittajalle. Jospa tulisi sitten parempi mieli!
Yleensä olen tosin saanut nostoapua, ja usein pyytämättäkin. Nuoret miehet ovat avuliaimpia!
Kovin usein en tosin julkisilla liiku, vaan kävelen tai menen autolla mieluiten.
En ymmärrä että ihmiset jaksavat urputtaa ihan joka (pikku!)asiasta.
samanlainen matkustusoikeus on kuin muillakin, kun muualle ei mahdu.
Olisikohan sillä mamman ulkonäöllä jotain (onko naama norsun vitulla vai naantalin aurinkona) vaikutusta tähän auttamis halukkuuteen?Kun minä olen lasteni kanssa liikenteessä niin ihmiset hymyilee meille,aukeisevat ovia ja ovat muutenkin kohteliaita!!
Nolotti pyytää apua.
ap
Yksi mätä omena pilaa koko korin...
Tulin yhtenä lauantai-iltana tyttäreni ja koirieni (iso koira ja sen puolikasvuinen pentu) junalla Helsinkiin ja jatkoin Kampista bussilla kotiin. Oli pakko kulkea julkisilla, kun omat autot olivat vasta matkalla Suomeen. No, odotimme siinä rauhassa bussia ja pääsimmekin sinne ensimmäisenä, maksoimme matkat ja asetuimme tyytyväisenä keskiovea vastapäätä olevaan välikköön, joka on ainoa paikka, mihin meidän kokoluokan koirien kanssa siedettävästi mahtuu.
Mutta eihän me siinä saaneetkaan olla: bussiin tunki äiti rattaissa istuvine lapsineen ja vaati välikköpaikan itselleen. Hänen mielestään ne koirat mahtui tavallisen penkin jalkatilaan... ja kun sanoin että eivät todellakaan mahdu, hän sanoi, että noeisemitään, ollaan sitten samassa, hänen tyttärensä (joka rattaissa istui) on tottunut koiriin. Samaan aikaan tämä "koiriin tottunut" lapsi väänsi itkua ja läpsi koiria. Äiti ei suostunut odottamaan seuraavaa bussia - siihen olis mennyt 10 minuuttia - vaan tehtiin sitten niin että minä siirryin ison koiran kanssa siihen ovensuuhun. Onneksi koirani on rauhallinen ja tottelee hyvin, saimme pysyteltyä pois toisten tieltä, pystyssä, kukaan ei tallannut koiran hännälle eikä jääty oven väliin. Pentu ei tietenkään ollut yhtä rauhallinen, se yritti tehdä tuttavuutta lapsen kanssa, ja tyttärelläni oli täysi työ yrittää pysytellä jaloillaan ja pitää pentu pois käytävältä ja lapsen luota. Rattaissa istunut lapsi oli peloissaan ja huitoi sitä, ja äiti mulkoili puolestaan pahasti. Oli ikimuistettava matka.
Olet varmasti tietoinen siitä, että koiran kanssa matkustavan paikka on bussin takaosassa, ei edessä eikä keskellä, koska bussissa voi olla myös allergisia matkustajia.
missä vaan, vaikka suositeltavaa olisi olla bussin takaosassa.