Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Kohta koittaa arki ja suljetulle pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:46"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:38"]
Ja kyllä mä voisin matkustaakin toiselle paikkakunnalle, mutta en halua asiasta mitään konfliktia äitini kanssa.
Jos et halua olla väleissä äitisi kanssa niin eikö se jo silloin ole konflikti? En halua syyttää, tuskin moni muukaan tässä ketjussa. Uskon ymmärtäväni oikein hyvin sillä en itsekään ole ollut tekemisissä äitini kanssa useampaan vuoteen, hän ei kohdellut minua kunnioituksella, piti itselleen alisteisena ja olisi varmaan pitänyt loppuelämäni jos en olisi laittanut rajoja siihen. Hänkin puhui minusta muille kaikenlaista, ei kyllä valehdellut sinänsä uskoakseni, mutta väritti tietysti asiat haluamikseen ja teki itsensä uhriksi siinä. Oli tosi kiva tavata yhteisiä tuttuja (enää ei tarvitse)... Mutta tosiaan niinkun ihmiset on sanoneet niin se on ihan susta ittestäs kiinni, annatko äitis pompottaa ittees. Jos katsot paremmaksi olla vastaamatta hänen viesteihin tai tavata jonkun ilman häntä, tai mitä nyt haluatkaan, niin sittenhän sä voit tehdä just niin ja se on parempi. Ei kannata antaa vapaaehtoisesti jonkun pilata elämäänsä. Ööö... en pysty olemaan antamatta äitini pompotella ja määräillä? Eikö se tullut jo ihan selväksi tässä ketjussa? ap No sinä olet tässä ketjussa nyt valitettettavasti ainoa joka tätä asiaa ei ymmärrä. Huoh. En jaksa enää auttaa, kun et ota vastaan hyviäkään neuvoja, niitä on jo 9 sivua.
Joo, tietenkin mä oon. Otsikossa on kysymys. En tiennyt jotain. En ole saanut täydentävää vastausta tai ratkaisua asiaan. Varsinkaan jos terve ihminen kokisi, että uskaltaa tavata kummin ilman konflikteja, jotka kaatuu itsensä päälle. Mä en uskalla. En halua, että äiti voi syyttää minua sellaisesta, joka ei ole minun vikani. Koska mä otan syytökset aina tosissani, jos jollain ihmisellä on mulle väliä. Ja miten saisin tilanteen sellaiseksi, ettei mun äidillä olis mulle väliä?
ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:55"]
Tuon ap:n on pakko olla trolli. Tässä on nyt 2 sivua hyviä neuvoja ja ap vaan jankkaa. Toi äitiysjuttu oli paljastava, tyyliin "vitut mä äitiydestä". Juhannustrollaus.... next!!
[/quote]
Miten niin? Etkö sä koskaan ajattele niin? Ihme horo. Mä ajattelen joka päivä.
ap
[/quote]
Ai tässä mä sanoin noin... (horo). Joo, vitut mä äiteydestä, mä uskallan sanoa sen ääneen, tepä ette, vaikka osa ajattelee niin. Sehän on täysin yliarvostettua. Mulle ois ollut parempi päätyä vaikka laitokseen, jossa mua ois ohjanneet sellaiset ihmiset, joille mä en ole mikään käyntikortti heistä vaan ihminen. Mä olen oikein ylpeä siitä, etten mä edes tahdo olla äiti. Enkä tee MITÄÄN, mitä äitinaiset tekevät. Hoida kotia ja kokkaa. Mä en enää välitä. Mä voisin ottaa auton ja vain ajaa pois... Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back. Noin. Se ois kivaa. Palaisin esim. 4 kk päästä? :)
ap
[/quote]
Sä olet kärsinyt siitä miten äitisi kohteli sua lapsena. Ja nyt sä kohtelet omaa lastasi yhtä huonosti. Eikö se tunnu sinusta pahalta?
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:23"]
"Ottakaa nyt huomioon tuo, mitä ap äsken vasta kertoi: hän on aloittanut itsenäistymistaistelunsa vasta vappuna. Totta kai hän on ihan sähikäisenä vielä, tuskahan on vasta alkanut tosissaan purra. Ensialkuun sitä on huojentunut, koska tilanne on ollut kestämätön ja mikä tahansa irtiotto on helpotus. Sitten alkaa akuutti tuska helpottaa, ja siinä vaiheessa alkaa äidin psykologinen valta taas purra, koska oma epävarmuus ja syyllisyydentunteet alkavat saada tilaa. Kun on kuvitellut alkavansa vapautua ja näkee äkkiä edessään loputtoman ylämäen, loppuu usko ja rohkeus, eikä ole vielä minkäänlaista myönteistä kokemusta omasta pärjäävyydestä.
Äiti on itse kertonut, ettei rakasta lastaan. Kannattaa kuunnella sitä päälausetta ja keskittyä sen hyväksymiseen, ja luopua toivosta, jonka ripustaa sivulauseisiin, jotka ovat tyyppiä koska olet tuollainen. Äidissä nyt vain on radikaalia vikaa. Tottakai silloin on tyttäressäkin vammoja. Nuorena aikuisena niitä on silti korkea aika alkaa korjailemaan, kun joustavuutta vielä riittää ennen keski-iän jämähtäväisyyttä. Jos ehtii pilaamaan omia lapsiaan pahasti, alkaa olla liikaa jo puolustuskannalla kestääkseen muutosta, ja pahimmassa tapauksessa päätyy innokkaaksi linkiksi sukupolvisen väkivallan ketjuun.
Nyt on oikein hyvä ja korkea aika lähteä etsimään sitä terapeuttia, jolla ei tunnu olevan liikaa kiirettä yrittää saada aapeetä ymmärtämään äitiään."
Ap. kertoo viestissään 80 " MIKSI mun äiti manipulois minua? Hän on sanonut rakastavansa minua? Miksi hän haluaa tuottaa minulle PAHAN MIELEN? Miksi ihmeessä?"
[/quote]
Tottakai narsistisia piirteitä omaava ihminen sanoo vuoroon rakastavansa silloin kun se tuntuu järkevältä ja kun kukaan ei silitä vastakarvaan, ja ei-rakastavansa kun tämä asiaintila ei vallitse. Kannattaa ottaa vakavammin se ei-rakastaminen, koska tuollatapaa vaurioitunut ihminen ei ymmärrä rakastamisesta paljon mitään. Kuka tahansa normaali ihminen miettisi päänsä puhki, mitä on tehnyt väärin kun tyttärellä on vaikeaa, sen sijaan että keskittyisi mällimään tätä ja kääntämään sukuakin puolelleen tätä vastaan. Kyllä se ei-rakastaminenkin tuolla mainittiin. Viesti 74:
"Sanoo rakastavansa minua.Eikö se oikeasti ole totta?? Pitäisikö mun sanoa niin sille sukulaiselle puolustukseksi asioista, joita äiti minusta kertoo? Koska se sentään selittäisi, miksi hän puhuu minusta pahaa, jos ei rakasta minua. Äitini mukan se on MINUN syyni,ettei hän rakasta minua, koska mua ei voi kuulemma rakastaa."
#93 ei selvästikään ole elänyt perheessä jossa luonnevikainen vanhempi. Minä olen.
Ap, sun tehtävä on selvittää kuka sä olet ja mitä haluat elämältä ja valmistautua tekemään töitä jotta tulet kuntoon. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet jotka kuvittelevat ihan kaikkien vanhempien olevan aina oikeassa, rakastavan lapsiaan ehdoitta ja haluavan vain parasta lapsilleen voivat puolestani painua pimeään yöhön. On olemassa vanhempia jotka kuvittelevat lapsen olevan vain oman minänsä jatkeita ja toteuttamassa vanhempansa odotuksia. Jos lapsi ei täytä odotuksia, alkaa mitätöinti ja henkinen ja jopa fyysinen väkivalta. Se, jos mikä, on sairasta vallankäyttöä.
Älkää tuomitko tai dissatko ketjun aloittajaa, hänen tähänastinen elämänsä lienee ollut rankempaa kuin voitte edes kuvitella. Toipumiseen voi mennä vuosikausia.
#78.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:57"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:29"] AP kuulostaa eksältäni, jolla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Tunteet menivät nollasta sataan, ensin haukuttiin, sitten taas rakastettiin ja riiputtiin. Kaikki elämässä oli vanhempien vika, koska isä oli paska ja äiti oli juoppo, siksi hänellä oli nyt kaikki huonosti eikä mikään auta, kaikki tahtoivat hänestä aina pahaa ja ystäviäkin oli vaikea pitää, mutta ne kaikki olivat kuitenkin tyhmiä huoria. Paska lapsuus oli rikkonut hänet täysin ja hänen tapauksessaan minun tehtäväni oli ymmärtää ja rakastaa loputtomiin. Mutta eihän se minun rakkauteni mihinkään riittänyt, kun ei isäkään rakastanut ja koulussakin kiusattiin, niin miksi kukaan mies rakastaisi? Hän ei osannut päästää irti mennestä ja sama levy soi päivästä toiseen. APlle toivotan vain onnea tulevaan, toivottavasti asiasi ratkeavat. [/quote] Onneks mun mies kykenee rakastamaan minua eikä hylkää. Onhan meillä vaikeaa tämän takia ollut ja varsinkin miehellä. ap [/quote] Miten kauan mahtanee jaksaa kanssasi? Eikä hylkää? Sitä et voi koskaan etukäteen tietää Jos olet IRL samanlainen kuin ketjussa niin miehenäsi jo pakkaisin omia lasten kamppeita. Saisit sitten jäädä sinne sekasotkun keskelle vellomaan itsesäälissä. Hae ihmeessä itsellesi apua ja pian!
[/quote]
No ei mulla kristallipalloa ole, mutta ei ole loppu nyt näkyvillä. Oon mä aikoinaan ollut melko paha suustani miehelle irl, mutta silloin meillä ei ollut vielä lapsia. Oli sellaista on off -suhteiluakin. Mies teki siis tietoisen päätöksen olla kanssani hyvässä ja pahassa. Häntä harmittaa eniten se, jos moitin häntä. Olen sen oppinut. En siis moiti häntä, manaan vain maailmaa. Se on kumma, että hän kestää hoitaa taloutta kuin yh. Siihenkin mentiin vähitellen. Mun keskittymiskyky ja voimat vain väheni ja väheni. Rupesin laistamaan asioista. Mies tekee, minkä tekee, kunhan mä en sit sano, MITEN asiat pitäis tehdä. Se sopii molemmille. Mun ei oo pakko tehdä (!) ja mies tekee kuin tekisi yksin olessa. Hän on sanonut, että haluaa mun pysyvän tässä kodissa, en muuttavan. Olen sen moneen kertaan tarkistanut. Mun miehellä on harvinainen henkinen kapasiteetti. Se on käynyt täysin selväksi. Ehkä jokin isompi voima tiesi sen, kun me sit tavattiin, koska olen ikäni etsinyt ulospääsyä siitä, minkä koen rääkkäyksesksi.
Mies ei vain ole lainkaan manipulatiivinen, joten hän ei ole mitenkään vaikuttanut, kuinka nopeasti mä tasapainotun. Se on alkanut vasta nyt kun elämää ei ole voinut enää hallita tiettyjen sinänsä ei-niin-dramaattisten asioiden seurauksena, joihin en mene sen enempää.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:55"]
Tuon ap:n on pakko olla trolli. Tässä on nyt 2 sivua hyviä neuvoja ja ap vaan jankkaa. Toi äitiysjuttu oli paljastava, tyyliin "vitut mä äitiydestä". Juhannustrollaus.... next!!
[/quote]
Miten niin? Etkö sä koskaan ajattele niin? Ihme horo. Mä ajattelen joka päivä.
ap
[/quote]
Ai tässä mä sanoin noin... (horo). Joo, vitut mä äiteydestä, mä uskallan sanoa sen ääneen, tepä ette, vaikka osa ajattelee niin. Sehän on täysin yliarvostettua. Mulle ois ollut parempi päätyä vaikka laitokseen, jossa mua ois ohjanneet sellaiset ihmiset, joille mä en ole mikään käyntikortti heistä vaan ihminen. Mä olen oikein ylpeä siitä, etten mä edes tahdo olla äiti. Enkä tee MITÄÄN, mitä äitinaiset tekevät. Hoida kotia ja kokkaa. Mä en enää välitä. Mä voisin ottaa auton ja vain ajaa pois... Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back. Noin. Se ois kivaa. Palaisin esim. 4 kk päästä? :)
ap
[/quote]
Sä olet kärsinyt siitä miten äitisi kohteli sua lapsena. Ja nyt sä kohtelet omaa lastasi yhtä huonosti. Eikö se tunnu sinusta pahalta?
[/quote]
Noh. En nyt sanoisi, että kohtelen. Selitin jo aiemmin, miten heitä hoidetaan. Ei kai se, että mä koen vitut äitiydestä ole sama asia, miten lapsi minut kokee? Olen paikalla, en huuda. Mulle huudettiin. Koin, että mua rääkättiin. Paljonko se auttaa, jos mun äiti mielessään vaikkapa ylisti äitiyttä?? Ihan sama, että mä sanon: vitut äitiydestä. Mä en olisi yhtään sen parempi äiti, vaikka en olis kertonut tota teille, ja luulisitte, että arvostan äitiyttä normaalin verran. Jos se helpottaa sanoa noin niin sit se helpottaa! Eikö oo hyvä jos helpottaa? En mä lapsille niin mene sanomaan. Jos kärsivät tästä niin ei voi sit mitään. Yksinäinen vanhuus on mulle ihan ok.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:55"]
Tuon ap:n on pakko olla trolli. Tässä on nyt 2 sivua hyviä neuvoja ja ap vaan jankkaa. Toi äitiysjuttu oli paljastava, tyyliin "vitut mä äitiydestä". Juhannustrollaus.... next!!
[/quote]
Miten niin? Etkö sä koskaan ajattele niin? Ihme horo. Mä ajattelen joka päivä.
ap
[/quote]
Ai tässä mä sanoin noin... (horo). Joo, vitut mä äiteydestä, mä uskallan sanoa sen ääneen, tepä ette, vaikka osa ajattelee niin. Sehän on täysin yliarvostettua. Mulle ois ollut parempi päätyä vaikka laitokseen, jossa mua ois ohjanneet sellaiset ihmiset, joille mä en ole mikään käyntikortti heistä vaan ihminen. Mä olen oikein ylpeä siitä, etten mä edes tahdo olla äiti. Enkä tee MITÄÄN, mitä äitinaiset tekevät. Hoida kotia ja kokkaa. Mä en enää välitä. Mä voisin ottaa auton ja vain ajaa pois... Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back. Noin. Se ois kivaa. Palaisin esim. 4 kk päästä? :)
ap
[/quote]
Tuotanoin... tämän kommentin perusteella kysyn, mikä näistä pätee:
1. olen pikku juhannuspeikkonen
2. olen kännissä taipuvainen ärsyttämään minkä ehdin
3. minulla on taipumus paeta hämmentävään käytökseen jos joku heittäytyy liian ymmärtäväiseksi
4. minulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:51"] [quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:45"] [quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:42"] [quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:38"] Niin mitä mä sanon äidille kun se syyttää mua sukulaisen matkan pilaamisesta, kun halusin tehdä itsestäni numeron ja tavata VAIN hänet jossain kahvilassa ja mielenosoittaa äidilleni, että käyttäydyn häntä kohtaan huonosti vaikka ei ole (äidin mukaan) mitään syytä!!! Vai pitääkö mun vaan unohtaa koko tapaaminen? ap [/quote] No et tietenkään sano mitään! Ethän sinä puhu äidillesi, muistatko? Etkä edes kuuntele niitä syytöksiä, etkä hankkiudu tilanteeseen jossa äitisi pääsisi syyttelemään sinua. [/quote] Joo, mutta jotenkin pitäis hoitaa toi ehdotus. Siis reagoida ehkä. Vai laitanko miehen vastaamaan, kun äidilleni on sanottu, että yhteydenotot sinne, muttta kun ei ymmärrä/usko. ap [/quote] Ei sinun tarvitse reagoida mitenkään. Mietipä, mikä oli äitisi tarkoitus ylipäätään? Oliko se a) Tuottaa sinulle hyvää mieltä? Äitisihän tietää ettet halua tavata häntä, ja nyt hän on pakottamassa sinut tapaamaan itseään. Voinemme siis todeta että tämä ei ollut syy. b) Tuottaa sinulla pahaa mieltä? Kuten todettu, äitisi tietää ettet halua tavata häntä. Siksi hän käyttää kaikki tietämänsä manipulointikeinot jotta saisi sinulle syyllisen olon. Jos et tapaa heitä, sinulla on paha mieli (koska hän on manipuloinut sinut kokemaan syyllisyyttä). Jos tapaat heidät yhdessä, sinulla on paha mieli koska joudut tapaamaan myös äitisi. Jos tapaat sukulaisen yksin, sinulla on paha mieli koska äitisi on syyllistänyt sinut siitäkin. 100% varmasti voidaan siis todeta että äitisi yhteydenoton syy on vain ja ainoastaan tuottaa sinulla pahaa mieltä. Miksi sinun pitäisi vastata yhtään mitään yhteydenottoon jonka tarkoitus on vain pahoittaa mielesi? Ja sitten se tärkein: älä ota vastaan äidiltäsi mitään viestejä. Ei kenenkään kautta. [/quote] Mutta MIKSI mun äiti manipulois minua? Hän on sanonut rakastavansa minua? Miksi hän haluaa tuottaa minulle PAHAN MIELEN? Miksi ihmeessä? Olen saanut kärsiä siitä koko ikäni, koko ikäni, aina. Luulin, että kun tulen aikuiseksi, se loppuu. Kiusaako hän siis minua ja miten pääsen siitä eroon? Sithän mulla ei ole äitiä? En voi sanoa, että mulla ois äitiä,, joka rakasti minua? Miksei äiti itse NÄE tätä? Olen puhunut hänelle kaikesta, mitä tunnen, että hän vain moittii minua, ja tuntuu pahalle, mutta hän ei lopeta. Aivan kuin hän vihaisi minua. Pitääkö mun alkaa suhtautua kuten mun äitini vihaa minua? Mä en oikeasti kestä, mä olen koittanut olla ihan hyvä tytär, mutta siivoaminen on aina ollut vähän sitä sun tätä ja en osaa olla sellainen kohtelias ja sulavakäytöksinen, että äidille kelpais. Miksi hän SEN TAKIA kiusaa mua? En nyt oikeasti ymmärrrä. Eikö äidit vaan rakasta lapsiaan? Mitä se nyt oikein sekoilee? Mä en halua uskoa, että äiti haluaa tuottaa mulle pahaa mieltä. Mä kuvittelen, että ottaa tuon ehkä edelleen jonkinlaisena koulutuksena. "Mun pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, tilanteisiin, joissa en saa itse valita, miten ne menee" tai jotain muuta selaista. Tavallaan ymmärrän, että siellä on takana vihaa, mutta peitteleekö äiti oikeasti sitten vihaansa minuun kaikilla näillä koulutuksilla??? Ihan outoa. Miksei voi olla vihainen suoraan? Niin mäkin aina oon hänelle ollut. Raivoaminen ei todellakaan tuota ongelmia, heh. Jos äiti on toiminut satuttavasti siis. Meidän kommunikointi on olllut pääosin aina vihamielistä kyllä. Aitoa lämpöä ei oikeastaan ole ollut. Tai mä oon ollut tosi pieni, kun se on minun puoleltani loppunut, niin etten itse muista ees. Äiti saa myös kaiken näyttämään siltä, kuin hän ei oikein vain käsittäis, etten mä halua nähdä häntä ja saan sanoa sen uudelleen ja uudelleen (tähän asti en ole silti inahtanutkaan, eli välien katkaisu on pitänyt) ja äiti saa sitten pöyristyä ja loukkaantua aina uudelleen ja uudelleen. Miksi se ei ole aito, vaan ihme pelaa ja manipuoli, mä en jaksa tuollaista sukulaista, siksi ne välit kyl onkin katki, joo. ap [/quote] No kerropas jetsulleen niitä tilanteita miten ja missä äitisi on dissannut sinua?
[/quote]
Ne ovat lapsuudessa ja sen jälkeen on kampittanut minua kaikessa, kuten tämä kummini tapaamisesimerkki osoittaa, eli mulle pitäisi kelvata hänen tapansa tavata kummiani ja esitellä lapsenlapsia, että kummille näyttäytyy onnellinen mummi ja kasvattaja. Lapsuudesta johtunee se, että olen sitten koittanut vääntyä aika monelle mutkalle, ettei äitini syyttäisi minua. Vaikuttiko sinusta syytös oikealta? Kun ne ovat juuri tuota luokkaa, että hän saa hävetä, kun kummini näkee, ettei minä en tapaa häntä äitini kanssa. Tai kummi saa hävetä, kun minä riitelen äitini kanssa. Ne ovat valetta, vai voinko mä niille asioille mitään?
Luuletko sä, ettei ole tapahtunut mitään, miksi kannan huolta tuollaisen väitteen estämiseksi ja menisin tapaamiseen, vaikka en ole äitini kanssa väleissä? Eikö sinusta ole parempi katkaista välit, jos ei ole tekemisissä? Vai pitääkö silloin mennä, kun toinen kuitenkin haluaa. Minusta muakin on aika kunnioittaa, ja sitä ei ole tapahtunut äiddin taholta koskaan, joten lapsuuden aikaisetkin dissaukset vaikuttavat.
Mikä sä olet mun puheitani epäilemään? Tai että keksin pahan oloni suhteessa äitiini? Ja se todellakin on äitini syy. Muuthan jo sanoivat, ettei tuollainen äiti rakasta lastaan. Rakastaako sinusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:56"]
Kuulostatpa, AP, oikein hienolta ja tasapainoiselta ihmiseltä. :) Ja ei, en tule lukemaan ketjua enää, joten älä turhaan tuhlaa energiaasi näpytelläksesi minulle vastausta jossa kerrot haluavasi NEUVOJA EIKÄ MOITTEITA!!!11. Senkin energian jonka vastaamiseen käyttäisit, voisit kanavoida vaikkapa siihen lääväsi siivoamiseen.
[/quote]
Hyvä!!! En mä sinua ole tänne kaivannutkaan!!! Hienoa, että suakin sattuu!!! Se oli tarkoituskin sen jälkeen, kun neuvosi vähän kusahtivat ja et itse sitä ymmärtänyt.
ap
"#93 ei selvästikään ole elänyt perheessä jossa luonnevikainen vanhempi. Minä olen.
Ap, sun tehtävä on selvittää kuka sä olet ja mitä haluat elämältä ja valmistautua tekemään töitä jotta tulet kuntoon. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet jotka kuvittelevat ihan kaikkien vanhempien olevan aina oikeassa, rakastavan lapsiaan ehdoitta ja haluavan vain parasta lapsilleen voivat puolestani painua pimeään yöhön. On olemassa vanhempia jotka kuvittelevat lapsen olevan vain oman minänsä jatkeita ja toteuttamassa vanhempansa odotuksia. Jos lapsi ei täytä odotuksia, alkaa mitätöinti ja henkinen ja jopa fyysinen väkivalta. Se, jos mikä, on sairasta vallankäyttöä.
Älkää tuomitko tai dissatko ketjun aloittajaa, hänen tähänastinen elämänsä lienee ollut rankempaa kuin voitte edes kuvitella. Toipumiseen voi mennä vuosikausia."
Joo, mutta ap. äiti kuitenkin voidaan tuomita pahaksi tai narsisti-äidiksi, vain muutaman ap. kommentin perusteella. Aika mustavalkoista ajattelua sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:35"]
Jos sukulaisesi haluaa tavata sinua, ei äitiäsi tarvita mukaan. Sinun kotisi tai äidin koti eivät ole ainoat mahdolliset tapaamispaikat, vaan voitte tavata vaikka ravintolassa, kahvilassa, kirjastossa tai puistossa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta päästää kotiisi ihmisiä, joita et halua sinne, eikä mennä äitisi kotiin, jos et halua.
[/quote]
Sukulainen asuu tosi kaukana ja on menossa äidilleni. Josta minä asun siis reilun sadan km päässä.
Eli ainoa tapa olisi mennä äitini paikkakunnalle ja nähdä siellä sukulainen jossain muualla kuin äidilläni. Mutta oisko se äidilleni liian hirveää?
ap
[/quote]
Miksi mietit miltä äitistäs tuntuu jos et halua olla missään tekemisissä?
Sitä paitsi jos mä jotain olen oppinut omista vanhemmistani niin se on se, että älä asetu napit vastakkain lapsesi kanssa. Älä riitaannu. Ainakaan turhasta. Koska jos ne välit menee, niin vanhus kärsii.
Mun isä ei ole pystynyt olemaan kovin hyvä isä. Mutta hän oli aina hyvä minulle. Osoitti että välittää. Ei siivoamalla eikä edes kokkaamalla. Mutta hän pysyi väleissä kanssani kaikki ne vuodet, kun äiti rääkkäsi minua. Hän oli tuki ja turva. Paitsi että tuki ja turva rajoittui siihen, että olin hänen kanssaan kun hänelle sopi, ei niin kuin MÄ oisin tarvinnut. Eli palasin aina äidin luo vankiselliin.
Isä ei kuitenkaan voinut olla mun päähuoltaja. Ei ois kyennyt. Samaa mä ajattelen nyt itsestäni. Mä kykenen vain tähän. Mä en halua pahoinpidellä, en riidellä, en huutaa mun lapsille. Mä toivon, että merkitsen heille jotain, vaikka en siivoa ja huolla. En ole tehnyt sitä ilkeyttäni. Ja jos he ei minusta välitä, kuten en mäkään äidistäni niin isästään voivat välittää. Eläköön hänen mukanaan sitten. Katsotaan, miten käy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99, tuo ap;n kohtelu äitinsä taholta on niin pässinlihaa kuin olla ja voi. Satoja samankaltaisia kertomuksia lukeneena ja monta ihmistä auttaneena en epäile aloittajaa yhtään.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:55"]
Tuon ap:n on pakko olla trolli. Tässä on nyt 2 sivua hyviä neuvoja ja ap vaan jankkaa. Toi äitiysjuttu oli paljastava, tyyliin "vitut mä äitiydestä". Juhannustrollaus.... next!!
[/quote]
Miten niin? Etkö sä koskaan ajattele niin? Ihme horo. Mä ajattelen joka päivä.
ap
[/quote]
Ai tässä mä sanoin noin... (horo). Joo, vitut mä äiteydestä, mä uskallan sanoa sen ääneen, tepä ette, vaikka osa ajattelee niin. Sehän on täysin yliarvostettua. Mulle ois ollut parempi päätyä vaikka laitokseen, jossa mua ois ohjanneet sellaiset ihmiset, joille mä en ole mikään käyntikortti heistä vaan ihminen. Mä olen oikein ylpeä siitä, etten mä edes tahdo olla äiti. Enkä tee MITÄÄN, mitä äitinaiset tekevät. Hoida kotia ja kokkaa. Mä en enää välitä. Mä voisin ottaa auton ja vain ajaa pois... Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back. Noin. Se ois kivaa. Palaisin esim. 4 kk päästä? :)
ap
[/quote]
Tuotanoin... tämän kommentin perusteella kysyn, mikä näistä pätee:
1. olen pikku juhannuspeikkonen
2. olen kännissä taipuvainen ärsyttämään minkä ehdin
3. minulla on taipumus paeta hämmentävään käytökseen jos joku heittäytyy liian ymmärtäväiseksi
4. minulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö
[/quote]
5. Olen tottunut vittuilemaan jos koen, että mua ei ymmärretä, vaikka (minun mielestäni) pitäis. On täällä heitäkin ollut, jotka aivan ymmärtää. Se ei ole sama kuin ratkaista mun asiat, mutta se osoittaa, että olen olemassa.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:04"]
"No EI OLE yrittänyt saada minua hoitoon vaan kun aikoinaan nuorena menin terapiaan hänen takiaan niin nauroi, pilkkasi ja väheksyi sitä ja sanoi, että ei minua mikään vaivaa. Nyttemmin kun mieskin alkoi sanoa, ettei minulta ainakaan vaikeuksia puutu (ja viittasi lapsuuteeni että juuret siellä) niin on alkanut sitten ehdotella että menisin lääkäriin. Mensisi itse, saatanan vittu :) ap"
Kyllähän sinun kannattaisi hakeutua lääkärin juttusille, jos koet, ettet jaksa edes siivota, vaikka kummitätisi vierailu on vasta loppukesästä ja kerrot vielä, että sinulla on lapsia ja nyt eletään vasta alkukesää.
Jo ihan lapsesi vuoksi, sillä lapsiperheissä on ihan pakko siivota säännöllisesti, muuten koti on kaaoksessa, eikä se ole myöskään paras mahdollinen kasvunalusta lapselle. Enkä tällä tarkoita, että kodin pitäisi olla tiptop-kunnossa, vaan koti voi olla kuin "lähtevä laiva" ja sotkuinen, mutta ei likainen. Roskat on vietä pois, pyykit pestävä säännöllisesti, samoin kodin pinnat jne.
Ettet vain ole vielä riippuvainen äidistäsi ja koska hänen mielipide tuntuu olevan sinulle tärkeä. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa olevan puheväleissä isovanhempien kanssa, sillä lapsella on oikeus myös isovanhemmuuteen, jota vanhempien tehtävä on tukea ja käyttäydyttävä sen mukaisesti.
[/quote]
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
Ja voihan se olla, että lapseni kokevat jossain vaiheessa katsoessaan taakse, etten mä heistä välittänyt. Mutta toivon, että pystyvät antamaan sen anteeksi. Mäkin antaisin mun äidille, jos hän tajuaisi että mäkin olen kokenut ja koen yhä, ettei hänkään minusta ole välittänyt. Mutta hän ei tajua. Ei pahoittele.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:01"]
"#93 ei selvästikään ole elänyt perheessä jossa luonnevikainen vanhempi. Minä olen.
Ap, sun tehtävä on selvittää kuka sä olet ja mitä haluat elämältä ja valmistautua tekemään töitä jotta tulet kuntoon. Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet jotka kuvittelevat ihan kaikkien vanhempien olevan aina oikeassa, rakastavan lapsiaan ehdoitta ja haluavan vain parasta lapsilleen voivat puolestani painua pimeään yöhön. On olemassa vanhempia jotka kuvittelevat lapsen olevan vain oman minänsä jatkeita ja toteuttamassa vanhempansa odotuksia. Jos lapsi ei täytä odotuksia, alkaa mitätöinti ja henkinen ja jopa fyysinen väkivalta. Se, jos mikä, on sairasta vallankäyttöä.
Älkää tuomitko tai dissatko ketjun aloittajaa, hänen tähänastinen elämänsä lienee ollut rankempaa kuin voitte edes kuvitella. Toipumiseen voi mennä vuosikausia."
Joo, mutta ap. äiti kuitenkin voidaan tuomita pahaksi tai narsisti-äidiksi, vain muutaman ap. kommentin perusteella. Aika mustavalkoista ajattelua sekin.
[/quote]
Se sen sijaan on mustaa ajattelua, että hyökätään sen kimppuun joka on paikalla, koska jotain vikaahan siinä täytyy olla. Se on primitiivistä touhua, purraan sitä joka aiheuttaa omaan rauhalliseen olotilaan häiriötä. Ei ole pakko tulla tänne lukemaan sellaista mistä tietää närkästyvänsä, jos ei ole muuta annettavaa.
Se riittää meille, jotka tiedämme luonnehäiriöisen vanhemman kanssa kasvamisesta jotain, että tässä on ihminen, jolle omat rajat ovat uusi käsite, ja joka on niin kauhuissaan äitinsä vallasta että on aggressiivinen. Hänessä saattaa olla itsessään korjaamattomia ongelmia ja esimerkiksi epävakaata persoonallisuutta, mutta hänen miehensä on kuitenkin toista mieltä, sitä sopii yrittää pitää evidenssinä, jos haluaa salapoliisilinjalle lähteä.
Jos tässä puhutaan suvusta jossa on vanhaa rahaa, siinä saattaa myös esiintyä sukupolvien mittaista kieroutunutta psykologista sadismia joka on kehitetty taiteenlajiksi. Silloin aapeen äiti ei välttämättä ole niin häiriintynyt kuin minkä vaikutelman tästä saamme, vaan hän saattaa olla enemmänkin perheensä kulttuurin läpäisemä.
Itse ainakaan en ole ollut innokas tuomitsemaan äitiä sen kummemmin, eikä se tuomio tässä ole pääasia ollenkaan. Minä ja kaltaiseni olemme tässä ketjussa kehottaneet aapeetä kuitenkin itsenäistyäkseen lähtemään siitä oletuksesta, että äiti oikeasti saattaa olla ihan puhdaskin narsisti, joka ei todellakaan rakasta lastaan. Silloin jos osoittautuu, että asiat eivät ole oikeasti niin huonosti, hänellä on myönteisiä yllätyksiä edessään, ja tulevaisuus on lohdullinen. Jos hän käyttää voimansa yrittääkseen löytää itsestään lämpöä äitiä kohtaan nyt ja nähdäkseen asiat parhain päin, hän ei kykene tappamaan riippuvaisuuttaan häilyvästä äidistä ja kehittymään häilymättömäksi eli turvalliseksi omille lapsilleen. Älkää häiritkö sitä prosessia leikkimällä, että tässä tarvitaan nyt tuomareita ja vuodenmittaista oikeudenmukaisuusarviointia. Elämä ei ole euroviisuäänestys.
Yksi äitini sähköposteista:
"Tottakai onnellinen ja iloinen (nimi tässä), joka ei siivoaisi kotiaan eikä välittäisi hoitaa kaunista puutarhaansa olisi (nimi):lle iloinen asia. Eri asia on ketä sellainen (nimi) kiinnostaisi. Lasten naapureita tai opettajiako? Olisivatko lapset siitä iloisia aikuisina, jos eivät olisi kotoaan edes oppineet siivoamaan jälkiään ja huolehtimaan asioista, jotka tulevat eteen elämässä. Mitä luulet ystäviesi ja naapurien ajattelevan likaisesta ja sotkuisesta pihasta ja kodista. Tai lasten ystävien ja heidän vanhempiensa? Älä luule, että sinä voit jättää kodistasi huolehtimatta ilman, että siitä olisi mitään seuraamuksia. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä miten se vaikuttaa lasten elämään mitä valintoja teet.
Ymmärrä, että ihmiset eivät ehkä välitä tavata sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kodin siisteyttä vain sellaisena pikkuasiana, josta ei tarvitse välittää. On typerää ja itsekästä ajatella niin. Lasten tulee voida tavata ystäviä ja niiden vanhempia nähdäkseen muutakin vain omat nurkkansa ja oppiakseen tulemaan toimeen muiden kanssa. Ystäväpiirin ylläpitäminen on heidän vuokseen tärkeää. Milloin olet viimeksi kutsunut ystäviä käymään kylässä? Ymmärrä se, että se kuuluu myös vanhempana olemiseen.
Mihin sinä käytät aikasi?
Opettavaisin terveisin,
Äiti"
Kohta tuon jälkeen tapahtui se, että päätin, että tämä ihminen ei enää minua "auta" eikä ojenna. Tuosta kirjeestä ei ollut minulle MITÄÄN APUA. Samaa olen kuullut lapsesta asti. Mutta se, ettei äidistä edes se ole hyvä asia, että mä olisin iloinen, jos en siivoa, vaan hän kehtaakin sanoa, että mä en kiinnosta ketään, kertoi mulle, että eipä kannata olla tekemisissä. Varmasti tarvitsen apua, mutta omalta äidiltä sitä ei saa. Onko tuossa kirjeessä yhtään kannustusta? Mä näen pelkkää moitetta.
ap
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:55"]
Tuon ap:n on pakko olla trolli. Tässä on nyt 2 sivua hyviä neuvoja ja ap vaan jankkaa. Toi äitiysjuttu oli paljastava, tyyliin "vitut mä äitiydestä". Juhannustrollaus.... next!!
[/quote]
Miten niin? Etkö sä koskaan ajattele niin? Ihme horo. Mä ajattelen joka päivä.
ap
[/quote]
Ai tässä mä sanoin noin... (horo). Joo, vitut mä äiteydestä, mä uskallan sanoa sen ääneen, tepä ette, vaikka osa ajattelee niin. Sehän on täysin yliarvostettua. Mulle ois ollut parempi päätyä vaikka laitokseen, jossa mua ois ohjanneet sellaiset ihmiset, joille mä en ole mikään käyntikortti heistä vaan ihminen. Mä olen oikein ylpeä siitä, etten mä edes tahdo olla äiti. Enkä tee MITÄÄN, mitä äitinaiset tekevät. Hoida kotia ja kokkaa. Mä en enää välitä. Mä voisin ottaa auton ja vain ajaa pois... Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back. Noin. Se ois kivaa. Palaisin esim. 4 kk päästä? :)
ap