Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Jos kirjoittajalla on mies, miksi mies ei siivoa? Jos kukaan ei siivoa ja koti on lähes asumiskelvoton ja joku kantelee, voidaan lapset varmaan ottaa huostaan, koska onhan kysymyksessä elämänhallintaongelma. Näin minä tulkitsisin asian. Tosin jonkun mielestä sotkuinen voi olla toisen mielestä normaalia. Jos lapset saavat ruoat, puhtaat vaatteet ja rakkautta, asia ei liene niin pahalla tolalla...
Hyvä äiti voi mennä tyttärensä luo ja siivota pari päivää apuna. Sen jälkeen voidaan olla yhdessä muutaman päivä ja keskustella kaikki maailman asiat. Ruokaa voi tehdä pakasteeseen ja ostaa hyllyt täyteen ruokaakin. Se voi helpottaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Niin - ja siivouspalveluita on keksitty. Kotitalusvähennyksen jälkeen lopullinen kustannus voi olla todella pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:31"]" En ole puheväleissä äitini kanssa, joka pyytää minua siivoamaan". Kasva aikuikuiseksi, siivoa kotisi ettei lastesi tarvitse elää paskan keskellä ja lopeta se valittaminen.
[/quote] ap on sairas ja llää sairaassa maailmassaan
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:54"]
Ja voihan se olla, että lapseni kokevat jossain vaiheessa katsoessaan taakse, etten mä heistä välittänyt. Mutta toivon, että pystyvät antamaan sen anteeksi. Mäkin antaisin mun äidille, jos hän tajuaisi että mäkin olen kokenut ja koen yhä, ettei hänkään minusta ole välittänyt. Mutta hän ei tajua. Ei pahoittele.
ap
[/quote]
Kaipa tässä on pointtia, vaikka se kuulostaa ikävän kyyniseltä. Tiedätkö mikä on avain tuohon pahoittelemattoman äidin ongelmaan - sen myöntäminen, ettet sitä pahoittelua todennäköisesti koskaan tule saamaan.
Äitisi on lukkiutunut omaan puolustukseensa, ja hänelle tekee ikä tepposensa. Joihinkin meistä vanhuusvuodet vaikuttavat myönteisesti ja selättävät jopa jyrkän uskonnollisuuden niinkuin tädilleni kävi. Äitisi kaltaisilta ihmisiltä sellaista ei voi odottaa, vaan kieltäminen vain voimistuu.
Oma äitini halasi minua aidosti ensimmäisen kerran varhaislapsuuteni jälkeen vasta muistisairauden pehmentämin päin. Hämmästyin, että hän ylipäätään osasi sen tehdä. Hän myös kiitteli minua siitä, että osaan olla luontevasti lähellä omaa viisivuotiastani. Vasta kun hänen järkensä alkaa jättää, hänestä kuoriutuu aidompi ihminen suhteessa omaan lapseensa. Osaan ottaa tämän muutoksen kiitollisena vastaan ja hyväksyä tilanteen melko eleettömästi vain siksi, että olen ehtinyt vuosien varrella käsittelemään tuon kivun, että äiti ei voi koskaan olla tyydytykseni lähde, joten en saa olla hänen tuomioistaan millään tapaa riippuvainen, en hyvässä enkä pahassa. Nytkin halasin häntä kuin hän olisi lapseni, ja niinhän hän nyt jo vähän onkin.
Olen kiitollinen, että minulla on ollut tässä välissä riittävästi aikaa käsitellä äitisuhdettani ja myös pitää vihaa. Toivoisin, että ei olisi ollut pakko mennä niin vaikean kautta. Mutta asiaa on meillä helpottanut se, että suku on koko ajan ymmärtänyt, että minulla täytyy olla hänen persoonansa tuntien vaikeaa. He ovat myös tietoisia, että äidin lapsuus on ollut raju, eivätkä ole asioista tietoisina halunneet syytellä ketään. Eikä äitini onneksi ole ollut taipuvainen varsinaiseen sosiaaliseen pelaamiseen, kunhan on valitellut tyttären kylmyyttä kuunteluhaluisille. Tilanteesi on paljon omaani hankalampi.
Yksi mahdollinen strategiasi olisi yrittää huolehtia siitä, että lastesi turvana on joka tapauksessa enemmän ihmisiä kuin vain heidän isänsä, jolle voi tapahtua jotakin. Miten hänen sukunsa ja ystävänsä?
Siis eikö jos kerjää ns. verta nenästään niin haluaa tapella? Haluaisin haastaa äidin tappeluun. No, anna nyt tulla, hauku, niin mä hyökkään! Tapellaan, katsotaan, kumpi selviää tästä hengissä? Ja mä olen aivan varma, että se olen minä. Äiti ei käsitä sitä raivoa, joka minuun on pakkautunut. Aliarvioi minua koko ajan.
Mut en mä enää halua tapella. En jaksa. Mutta ei sen kanssa pysty muuten kommunikoimaan. Se on vähän niin kuin mun 5 vee, joka juoksee joka paikkaan just vähän sun edelle ja huutaa aina: voitin!
Äidin on aina pakko "voittaa". Ja sehän ei mulle käy. En halua voittaa, vaan olla mieluummin yhtäköyttäyhdistys. Mutta jos mulle sanotaan: voitin! (sinut), niin pyllistän persettäni. En itse tee kellekään mitään voitin! -juttuja. Koska en oo 5 vee ja iloisesti vallanhaluinen.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:29"]Ap on kyllä ihan sekopää. Toivottavasti joutuu hoitoon ja mies ottaa laapset ja pitää ne hullusta äidistään erossa
[/quote]
Yhyy en jaksa/viitsi siivota, kukaan ei voi mua pakottaa. Äiti on ilkeä ja mollaa. En halua kuulla äidistäni. Mun ei tarvitse tehdä mitään mitä en halua. Mulla on lapsi mutta vitut äitiydestä.
Kuinka järkevältä itsestäsi kuulostaa tuollainen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:35"]
Lapset vähän kasvaa, niin voit maksaa heille, että siivoaa. Voi myös käyttää siivoojan palveluja. Älä ap siivoa mutta laita muut siivoamaan. Ei se siitä ole nyt kiinni että siivoatko sinä.
[/quote]
Samaa mieltä. Ap kehuskelee perintörahoillaan, niitähän voi käyttää siivoojan palkkaamiseen, niin ei itse tarvitse siivota.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:04"]
"No EI OLE yrittänyt saada minua hoitoon vaan kun aikoinaan nuorena menin terapiaan hänen takiaan niin nauroi, pilkkasi ja väheksyi sitä ja sanoi, että ei minua mikään vaivaa. Nyttemmin kun mieskin alkoi sanoa, ettei minulta ainakaan vaikeuksia puutu (ja viittasi lapsuuteeni että juuret siellä) niin on alkanut sitten ehdotella että menisin lääkäriin. Mensisi itse, saatanan vittu :) ap"
Kyllähän sinun kannattaisi hakeutua lääkärin juttusille, jos koet, ettet jaksa edes siivota, vaikka kummitätisi vierailu on vasta loppukesästä ja kerrot vielä, että sinulla on lapsia ja nyt eletään vasta alkukesää.
Jo ihan lapsesi vuoksi, sillä lapsiperheissä on ihan pakko siivota säännöllisesti, muuten koti on kaaoksessa, eikä se ole myöskään paras mahdollinen kasvunalusta lapselle. Enkä tällä tarkoita, että kodin pitäisi olla tiptop-kunnossa, vaan koti voi olla kuin "lähtevä laiva" ja sotkuinen, mutta ei likainen. Roskat on vietä pois, pyykit pestävä säännöllisesti, samoin kodin pinnat jne.
Ettet vain ole vielä riippuvainen äidistäsi ja koska hänen mielipide tuntuu olevan sinulle tärkeä. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa olevan puheväleissä isovanhempien kanssa, sillä lapsella on oikeus myös isovanhemmuuteen, jota vanhempien tehtävä on tukea ja käyttäydyttävä sen mukaisesti.
[/quote]
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
[/quote]
Paljonko sinulla on ikää? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:35"]
Lapset vähän kasvaa, niin voit maksaa heille, että siivoaa. Voi myös käyttää siivoojan palveluja. Älä ap siivoa mutta laita muut siivoamaan. Ei se siitä ole nyt kiinni että siivoatko sinä.
[/quote]
Joo, meillä olikin kotisiivous mutta se irtisanottiin rahapulan takia. Omaisuuttani en voi käyttää elämisessä, koska ne ovat kiinni hallintaoikeuksissa etc. Vielä tää on ihan ookoo ja onhan mullakin äitini takia korkea kynnys sille, millaista kotia kantti kestää esitellä, ikävä kyllä, rennompikin voisin olla, mutta onhan meillä just nyt liian sotkuista siis aivan oikeasti vieraiden tuloon. Itse aivan häthätää kestää tän. Mutta kun sotku ei ole pahin ongelmamme niin emme keskity siihen juuri nyt urakalla tosiaan. Aika aikansa kutakin. Ikävää, että tää herättää monissa noin paljon ahdistusta, ovat joutuneet itse elämään siivottomissa kodeissa lapsuutensa?
Voin sanoa, ettei siistissä kodissa tuu yhtään sen onnellisemmaksi. Kokemuksesta puhun ;)
ap
[/quote]
Ei mulla ole mitään ihmeen velvollisuutta siivota. Oletpa aika hauska. Oikein nautin jos sua nyt häiritsee tämä. Juuri tuollainen puhe kuin sinun on niin loukkaavaa, etten kuuntele alkuunkaan. Pidän sinua aivan pellenä.
ap
[/quote]
Ei sulla varmaan ole velvollisuutta ruokkiakaan sitä lasta, koska yhyy, äiti on ilkeä. Eikä sille lapselle tarvitse muutenkaan olla vastuullinen vanhempi, koska yhyy, munkin äiti oli mulle ilkeä kun olin lapsi. Pidä mua pellenä ihan rauhassa. Mutta sullehan sopiikin vain sellaiset viestit, joissa sua taputellaan päähän ja sanotaan, että juu-u, on sulla kaamea kohtalo ollut, ei ihme ettet siivoa. Vitut. Olet vain ihan tajuttoman laiska paska. Ihme ettei ukkosi ole jo lähtenyt lasten kanssa ja jättänyt sua pyörimään paskasi keskelle ihan yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin sun lasta kun joutuu paskan seassa asumaan. Kerro osoittees niin saadaan lasu paikalle ja lapsi terveeseen elinympäristöön. Saat asua iha keskenäs siellä läävässä
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:29"]Ap on kyllä ihan sekopää. Toivottavasti joutuu hoitoon ja mies ottaa laapset ja pitää ne hullusta äidistään erossa [/quote] Yhyy en jaksa/viitsi siivota, kukaan ei voi mua pakottaa. Äiti on ilkeä ja mollaa. En halua kuulla äidistäni. Mun ei tarvitse tehdä mitään mitä en halua. Mulla on lapsi mutta vitut äitiydestä. Kuinka järkevältä itsestäsi kuulostaa tuollainen ihminen?
[/quote]
Minusta ihan hyvältä. Inhoan hiljaisia marttyyreitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:41"]
[/quote]
Ei mulla ole mitään ihmeen velvollisuutta siivota. Oletpa aika hauska. Oikein nautin jos sua nyt häiritsee tämä. Juuri tuollainen puhe kuin sinun on niin loukkaavaa, etten kuuntele alkuunkaan. Pidän sinua aivan pellenä.
ap
[/quote]
Ei sulla varmaan ole velvollisuutta ruokkiakaan sitä lasta, koska yhyy, äiti on ilkeä. Eikä sille lapselle tarvitse muutenkaan olla vastuullinen vanhempi, koska yhyy, munkin äiti oli mulle ilkeä kun olin lapsi. Pidä mua pellenä ihan rauhassa. Mutta sullehan sopiikin vain sellaiset viestit, joissa sua taputellaan päähän ja sanotaan, että juu-u, on sulla kaamea kohtalo ollut, ei ihme ettet siivoa. Vitut. Olet vain ihan tajuttoman laiska paska. Ihme ettei ukkosi ole jo lähtenyt lasten kanssa ja jättänyt sua pyörimään paskasi keskelle ihan yksinäsi.
[/quote]
Ei mulla olekaan, mies ruokkii. Se onkin ihme.
ap
Ap, älä vastaa kaikille koska sitä taistelua et voi voittaa. Tulevaisuudessa taistelujesi valitseminen on tärkeimpiä opeteltavia asioita. Kimpussasi on nyt siivoushullujen hyeenalauma, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan, että puolet perheistä tulee ihan hyvin toimeen, vaikka siellä toinen vanhemmista hautoo munakarvoja sohvalla ja sotkee päivässä enemmän kuin siivoaa vuodessa. Kun hyökkäät, nämä supermartat provosoituvat, ja koska eivät ole tolkussaan vaan puolustamassa omaa uskontoaan, jos olet oikeassa hyökkäyksessäsi, se on heistä vielä loukkaavampaa.
Pitää muistaa, että moni nainen tässä maassa ripustaa oman arvionsa etäisyydestään mielisairaalan ovista ja huostaanottopäätöksestä siihen, miten hyvin hän pärjää siinä kilpailussa, jossa joka duunarilla pitää olla oma säihkyvä porvarislinna, jossa ei ole ulkoista eikä edes sisäistä palveluskuntaa, muita kuin hän itse. Heille sinä olet kerettiläisten kuningatar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:29"]AP kuulostaa eksältäni, jolla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Tunteet menivät nollasta sataan, ensin haukuttiin, sitten taas rakastettiin ja riiputtiin. Kaikki elämässä oli vanhempien vika, koska isä oli paska ja äiti oli juoppo, siksi hänellä oli nyt kaikki huonosti eikä mikään auta, kaikki tahtoivat hänestä aina pahaa ja ystäviäkin oli vaikea pitää, mutta ne kaikki olivat kuitenkin tyhmiä huoria. Paska lapsuus oli rikkonut hänet täysin ja hänen tapauksessaan minun tehtäväni oli ymmärtää ja rakastaa loputtomiin. Mutta eihän se minun rakkauteni mihinkään riittänyt, kun ei isäkään rakastanut ja koulussakin kiusattiin, niin miksi kukaan mies rakastaisi? Hän ei osannut päästää irti mennestä ja sama levy soi päivästä toiseen.
APlle toivotan vain onnea tulevaan, toivottavasti asiasi ratkeavat.
[/quote]
Mulla on ollut / on vieläkin epävakaa persoonallisuus, jonka takia olin puoli vuotta hoidossa paikassa jossa oli samasta kärsiviä ihmisiä hoidossa ja siellä todellakin kaikki olivat aivan samanlaisia kuin ap. Itse ei voi ongelmilleen tehdä mitään koska äiti sitä ja äiti tätä. Itse heräsin siellä että ei helvetti mikä idiootti olen ollut, ymmärsin että äidilläni on ollut syitä olla paska äiti ja etten itsekään ole tilannetta temperamentillani helpottanut. Tajusin että koko maailma ei voi muuttua koska mulla on vaikeeta (koko ajan ja aina) vaan että mun pitää muuttua ja opetella esim. siivoamaan ja olemaan ottamatta aivan jokaista asiaa itseeni. Ymmärrän ap:ta täysin, ihan totaalisesti, mutta valitettavasti ainoa ratkaisu siihen tilanteeseen on korjata se itse ja katkaista se napanuora. Lue ap epävakaasta persoonallisuudesta ja yritä lastesi ja miehesi takia parantua. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:00"]
Vaan kun tuo kommenttisi ei ollut 5. vittuilua, vaan ilmiselvää veren kerjäämistä nenästä. Miksi provosoit? Koetko, että sinussa on liikaa ymmärtämistä, jotta kukaan tosiasiassa voisi siitä suoriutua riittävästi? Liittyykö tämä kyvyttömyyteen ymmärtää, mitä toinen voisi peilisuhteestanne saada, kun peilissähän näkyy silloin pelkkää lokaa?
Jos olet ollut useammassakin terapiassa, niin miksi käyttäydyt edelleen näin?
[/quote]
Koenko, että minussa on liikaa ymmärtämistä? Mielenkiintoinen kysymys. Siis että mua ei vain voi ymmärtää, sitäkö tarkoitat? Ehkä.
Mitä kommenttisi peilisuhteesta tarkoittaa? Mitä toinen voi peilisuhteesta saada? Minultako? En ymmärrä. Peilissä näkyy pelkkää lokaa. Siis mä pelkään että näkyy ja siksi kukaan ei voi saada mitään vai mitä? Kiinnostaa tuo peili, mutten ymmärrä sen ideaa. Mitä toinen voi peilisuhteesta saada??? Miten "peilisuhteesta" voi "saada"? Niin, ehkä käy niin, että peilisuhteesta minun kanssa saa nyrkistä päähän (kuvainnollisesti) aika pian. Jos toinen sanoo etten mä esim. ole aivan hyvä jossain niin fiuuuh! Pam.
ap
[/quote]
Niin, tarkoitin peilisuhteilla sellaisia ystävyyksiä, jotka perustuvat siihen, että ollaan samassa vaiheessa ja vaihdetaan myötätuntoa, kun tunnistetaan toisessa tuttuja asioita. Eivät tietenkään onnistu, jos kumpikin on kovin itseinhoisessa tilassa. Pahimmillaan voivat olla hirveän vaarallisiakin suhteita, jos kaksi raivopäistä kostajaa löytää toisensa, ja lähdetään yhteiselle ristiretkelle, mutta normaaleille nuorille ja miksei vähän vanhemmillekin nämä ovat erinomainen tapa alkaa ymmärtää omia ongelmia eläytyvämmin.
Mutta jos ongelmasi on ollut liiallinen kiltteys piilossa ahkeran kapinoinnin alla, et ole päässyt terapiassa alkua pitemmälle, jos olet istunut siellä kilttinä, peläten hylkäämistä. Olet vain toistanut alkuperäistä ongelmaasi ilman että terapeuttisi on tajunnut höykäsen pöläystä. Silloinhan se jää vain jutusteluksi, ja perusongelmasi on vain päässyt siinä kivettymään.
Nenästä verta kerjäämisessä on ehkä sekin puoli, että pitää osoittaa teille, jostain syystä, että minäpäs olenkin paljon hirveämpi kuin te kaikki yhteensä. Kaikkein pahin. Hyvin paha. Paitsi rikollisjengin pomot on varmaan vielä pahempia ja sellaiset, jotka silpoo jotain ruumiita.
Että kaikki sit tiedätte, ennen kuin rupeatte jatkoa miettimään. Laulan sut suohon, ellet ole siis tosiaan joku nbk-pomo. Tää on siis se ajatuskuvio. En ehkä laula, joku voi osata (ja haluta) olla vielä hirveämpi.
Ei hyvä, mut...minkäs teet. Ja en mä silti kaikille ala osoittaan sitä. Täss on se "hyvä" puoli, että seuraan seuloutuu vain tuollaisesta ei-provosoituvat ihmiset. Mutta en uskalla avautua sit heillekään :(
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:20"]
Yksi äitini sähköposteista:
"Tottakai onnellinen ja iloinen (nimi tässä), joka ei siivoaisi kotiaan eikä välittäisi hoitaa kaunista puutarhaansa olisi (nimi):lle iloinen asia. Eri asia on ketä sellainen (nimi) kiinnostaisi. Lasten naapureita tai opettajiako? Olisivatko lapset siitä iloisia aikuisina, jos eivät olisi kotoaan edes oppineet siivoamaan jälkiään ja huolehtimaan asioista, jotka tulevat eteen elämässä. Mitä luulet ystäviesi ja naapurien ajattelevan likaisesta ja sotkuisesta pihasta ja kodista. Tai lasten ystävien ja heidän vanhempiensa? Älä luule, että sinä voit jättää kodistasi huolehtimatta ilman, että siitä olisi mitään seuraamuksia. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä miten se vaikuttaa lasten elämään mitä valintoja teet.
Ymmärrä, että ihmiset eivät ehkä välitä tavata sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kodin siisteyttä vain sellaisena pikkuasiana, josta ei tarvitse välittää. On typerää ja itsekästä ajatella niin. Lasten tulee voida tavata ystäviä ja niiden vanhempia nähdäkseen muutakin vain omat nurkkansa ja oppiakseen tulemaan toimeen muiden kanssa. Ystäväpiirin ylläpitäminen on heidän vuokseen tärkeää. Milloin olet viimeksi kutsunut ystäviä käymään kylässä? Ymmärrä se, että se kuuluu myös vanhempana olemiseen.
Mihin sinä käytät aikasi?
Opettavaisin terveisin,
Äiti"
Kohta tuon jälkeen tapahtui se, että päätin, että tämä ihminen ei enää minua "auta" eikä ojenna. Tuosta kirjeestä ei ollut minulle MITÄÄN APUA. Samaa olen kuullut lapsesta asti. Mutta se, ettei äidistä edes se ole hyvä asia, että mä olisin iloinen, jos en siivoa, vaan hän kehtaakin sanoa, että mä en kiinnosta ketään, kertoi mulle, että eipä kannata olla tekemisissä. Varmasti tarvitsen apua, mutta omalta äidiltä sitä ei saa. Onko tuossa kirjeessä yhtään kannustusta? Mä näen pelkkää moitetta.
ap
[/quote]
En näe tässä sähköpostissa mitään vikaa. Äitisi on huolissaan siitä, että teillä on paskaista. Kyllä nyt, ap olet ongelmasi muodostanut ihan omassa päässäsi. Olet vain laiska. Väität, ettei siivotussa kodissa ole onnellisempi, kuin paskaisessa. Väitän, että onpas. Nyt et viitsi siivota, kun rahapulan vuoksi jouduitte siivouspalvelusta luopumaan. Voi jumalauta mikä kermaperse... Taidat olla sellainen 100-kiloinen sohvalössykkä, joka tilaa joka päivä pitsan kotiintuotuna. Se onkin viisiin ainoa tilanne, kun jaksat persettäsi ylös sieltä sohvan uumenista nostaa: kun pitsalähetti soittaa ovikelloa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:29"]AP kuulostaa eksältäni, jolla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Tunteet menivät nollasta sataan, ensin haukuttiin, sitten taas rakastettiin ja riiputtiin. Kaikki elämässä oli vanhempien vika, koska isä oli paska ja äiti oli juoppo, siksi hänellä oli nyt kaikki huonosti eikä mikään auta, kaikki tahtoivat hänestä aina pahaa ja ystäviäkin oli vaikea pitää, mutta ne kaikki olivat kuitenkin tyhmiä huoria. Paska lapsuus oli rikkonut hänet täysin ja hänen tapauksessaan minun tehtäväni oli ymmärtää ja rakastaa loputtomiin. Mutta eihän se minun rakkauteni mihinkään riittänyt, kun ei isäkään rakastanut ja koulussakin kiusattiin, niin miksi kukaan mies rakastaisi? Hän ei osannut päästää irti mennestä ja sama levy soi päivästä toiseen. APlle toivotan vain onnea tulevaan, toivottavasti asiasi ratkeavat. [/quote] Mulla on ollut / on vieläkin epävakaa persoonallisuus, jonka takia olin puoli vuotta hoidossa paikassa jossa oli samasta kärsiviä ihmisiä hoidossa ja siellä todellakin kaikki olivat aivan samanlaisia kuin ap. Itse ei voi ongelmilleen tehdä mitään koska äiti sitä ja äiti tätä. Itse heräsin siellä että ei helvetti mikä idiootti olen ollut, ymmärsin että äidilläni on ollut syitä olla paska äiti ja etten itsekään ole tilannetta temperamentillani helpottanut. Tajusin että koko maailma ei voi muuttua koska mulla on vaikeeta (koko ajan ja aina) vaan että mun pitää muuttua ja opetella esim. siivoamaan ja olemaan ottamatta aivan jokaista asiaa itseeni. Ymmärrän ap:ta täysin, ihan totaalisesti, mutta valitettavasti ainoa ratkaisu siihen tilanteeseen on korjata se itse ja katkaista se napanuora. Lue ap epävakaasta persoonallisuudesta ja yritä lastesi ja miehesi takia parantua. Voimia!
[/quote]
Okei, mutta mitä sä ajattelit siitä, että sulla ois koko ajan ollut aivan mielettömät mahdollisuudet pärjätä, jos sun äiti EI ois ollu paska äiti? Mulle ainakin selitettiin, miten mulla on (siis äiti selitti) kaikki okei, kun on niin hyvä kasvattaja. Vaikka minusta tuntui pahalle, mutta uskoin mäkin toisaalta, että äiti varmaan saa aikaan paljon hyvää, kun kurittaa.
Sit mulle alkoi selvitä, että ei äidit yleensä tuollaisia ole. Ne rakastaa, ei kurita ja halveksu, henkisesti töni, tai hauku. Mä koin, et se on mun vika, et mulla on sellainen äiti. Enhän mä voi olla hyvä, kun se ei kohtele mua hyvin. Jne.
Mulla ois ollut mielettömät mahdollisuudet elämässä, jos se, mitä äiti sanoi, ois ollu totta. Ja jos se olis ollut oikein, miten hän teki. Jos sillä ois saanu kavereilta tukea, eikä kuulla (tai ainakin tuntea) olevansa munapää. Jne.
Mä nyt vähän luulen, et meidän tilanteet ei ole ollenkaan samanlaisia, mutta sain ehkä liian pienen kuvan millaista sun kotonasi oli.
ap
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:33"]
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
[/quote]
Ei lääkäri mitään sille voikaan. Mutta jos sulla on lapsi, niin sinun VELVOLLISUUTESI on siivota! Äitinä et voi esittää marttyyriä ja "päättää, ettet ole kenenkään piika". Voi hyvää päivää, itsehän sinä siellä paskassasi vellot, eikä siinä mitään, mutta LAPSESI kärsii paskaisuudesta myöskin! Ota nyt saatana itseäs niskasta kiinni, lakkaa syyttelemästä mutsiasi ja SIIVOA! Tai anna se lapsesi pois!!! Jumalauta mä en kestä tollasia itkupillejä, jotka syyttää vanhempiaan pilalle menneestä elämästään kun se oikea syyllinen löytyy katsomalla peiliin!
[/quote]
Ei mulla ole mitään ihmeen velvollisuutta siivota. Oletpa aika hauska. Oikein nautin jos sua nyt häiritsee tämä. Juuri tuollainen puhe kuin sinun on niin loukkaavaa, etten kuuntele alkuunkaan. Pidän sinua aivan pellenä.
ap