Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:50"]
No, taitaa tapaaminen jäädä nyt väliin. Koska en tiedä millä lailla me fiksusti mentäisiin paikan päälle reilun sadan kilometrin päähän ilman äitiäni jonnekin kahvilaan. Niin ettei äiti koe sitä rätiksi päin naamaa ja ala syyttää siitä minua. Vai pitäisikö sen sukulaisen takia kuitenkin?
ap
[/quote]
Miksi ihmeessä välittäisit vähääkään siitä, miten äitisi kokee jonkin asian tai mistä hän sinua keksii syyttää? Sinähän et puhu hänelle, se on jo riittävän iso märkä rätti päin naamaa ettei siinä kummitädin tapaaminen mitään muuta miksikään. Mutta jos koet toiselle paikkakunnalle matkustamisen liian hankalaksi, niin kerro se kummillesi. Voithan kirjoittaa kirjeen tai soittaa ja kertoa hänelle, että olisi ihana tavata, mutta äitisi takia se on liian vaikeaa.
[/quote]
No mulle on ikäni ollut ongelma se, että äiti syyttää minua! Aivan kuin mä olisin tehnyt jotain väärää? Siis jos tekin sanotte, että on okei mennä vain sen sukulaisen kanssa kahvilaan, niin silloinhan se pitäisi olla okei myös mun äidille. Ja sama juttu siis vaivaa mua siksi, että kun olin lapsi, sama kuvio. Mistä mä tiedän, mitä mä saan tehdä oikeutetusti, ja mitä en?
ap
[/quote]
Äitisi taitaa olla aika vahva ja ehkä itsekäs persoona, joka on tallonut ja syyllistänyt sinua kovasti, eikä päästä napanuorasta. On ehkä huolimaton ja vastuuton sen suhteen, mitä puhuu snusta muille. Koska olet "vain" hänen lapsensa. Yritä vain irrottutua ja olla välittämättä, mitä äiti ajattelee ja puhuu. Tapaa niitä sukulaisia ihan yksin, että pääsevät viimeinkin tutustumaan sinuun ja sanomisiisi oikeasti. Ehkä huomaavat, että äitisi on puhunut puuta hienää miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mun äiti välitä mun tunteista vieläkään. Just siinä kirjeessä esim. Täysin tunteeton ja välinpitämätön mun tunteista. Ei se kuitenkaan mun kasvua olis niin paljon haitannut, jos ois kyennyt myöntämään mulle, että vika on hänessä. Mutta ei. Väittää että se on minussa (kun hän ei välitä mun tunteista.) Jos mun lapset sanois mulle kun ovat aikuisia, että mä en välittänyt heistä, niin mun pitäis sit sanoa, että se on heidän vikansa, että alettais lähestyä vahinkoa, jonka mun äiti on tehnyt mulle. Heille kyllä koitetaan kertoa, ettei äidin toiminta johdu heistä.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:04"]
"No EI OLE yrittänyt saada minua hoitoon vaan kun aikoinaan nuorena menin terapiaan hänen takiaan niin nauroi, pilkkasi ja väheksyi sitä ja sanoi, että ei minua mikään vaivaa. Nyttemmin kun mieskin alkoi sanoa, ettei minulta ainakaan vaikeuksia puutu (ja viittasi lapsuuteeni että juuret siellä) niin on alkanut sitten ehdotella että menisin lääkäriin. Mensisi itse, saatanan vittu :) ap"
Kyllähän sinun kannattaisi hakeutua lääkärin juttusille, jos koet, ettet jaksa edes siivota, vaikka kummitätisi vierailu on vasta loppukesästä ja kerrot vielä, että sinulla on lapsia ja nyt eletään vasta alkukesää.
Jo ihan lapsesi vuoksi, sillä lapsiperheissä on ihan pakko siivota säännöllisesti, muuten koti on kaaoksessa, eikä se ole myöskään paras mahdollinen kasvunalusta lapselle. Enkä tällä tarkoita, että kodin pitäisi olla tiptop-kunnossa, vaan koti voi olla kuin "lähtevä laiva" ja sotkuinen, mutta ei likainen. Roskat on vietä pois, pyykit pestävä säännöllisesti, samoin kodin pinnat jne.
Ettet vain ole vielä riippuvainen äidistäsi ja koska hänen mielipide tuntuu olevan sinulle tärkeä. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa olevan puheväleissä isovanhempien kanssa, sillä lapsella on oikeus myös isovanhemmuuteen, jota vanhempien tehtävä on tukea ja käyttäydyttävä sen mukaisesti.
[/quote]
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
[/quote]
Taitaa olla sun lapsuudenkodissasi luonnevikainen jälkeläinen. Selittelet nykyistä laiskuuttasi ja saamattomuuttasi kuvitelluilla lapsuudenongelmilla ja silti olet äitisi sätkynukke
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:00"]
Vaan kun tuo kommenttisi ei ollut 5. vittuilua, vaan ilmiselvää veren kerjäämistä nenästä. Miksi provosoit? Koetko, että sinussa on liikaa ymmärtämistä, jotta kukaan tosiasiassa voisi siitä suoriutua riittävästi? Liittyykö tämä kyvyttömyyteen ymmärtää, mitä toinen voisi peilisuhteestanne saada, kun peilissähän näkyy silloin pelkkää lokaa?
Jos olet ollut useammassakin terapiassa, niin miksi käyttäydyt edelleen näin?
[/quote]
Koenko, että minussa on liikaa ymmärtämistä? Mielenkiintoinen kysymys. Siis että mua ei vain voi ymmärtää, sitäkö tarkoitat? Ehkä.
Mitä kommenttisi peilisuhteesta tarkoittaa? Mitä toinen voi peilisuhteesta saada? Minultako? En ymmärrä. Peilissä näkyy pelkkää lokaa. Siis mä pelkään että näkyy ja siksi kukaan ei voi saada mitään vai mitä? Kiinnostaa tuo peili, mutten ymmärrä sen ideaa. Mitä toinen voi peilisuhteesta saada??? Miten "peilisuhteesta" voi "saada"? Niin, ehkä käy niin, että peilisuhteesta minun kanssa saa nyrkistä päähän (kuvainnollisesti) aika pian. Jos toinen sanoo etten mä esim. ole aivan hyvä jossain niin fiuuuh! Pam.
ap
Ja huvittavinta tuossa äitini "opetuksessa" on se, että hän kyllä siivosi meillä, mutta oonko mä nyt aikuisena onnellinen, mitä? En ole. Ja meillä ei paljon mun kavereita käynyt, vaikka hän siivosikin, koska äitini asettui riitatilanteissa kavereitteni puolelle ja opetti muiden suhtautuvan minuun kuin spitaaliseen, koska muut olivat paremmin kasvatettuja ja käyttäytyviä. Tai siis hän kasvatti hienosti, mutta mussa oli vikaa.
Meille on uskallettu ja kehdattu kutsua useammin lasten kavereita kun mun lapsuudenkotiin tosiaan eikä me kerrota meidän lapsille, että heidän kaveriensa kiusat tai aivopierut olisivat meidän lasten syytä, joista on "syytä ottaa itse opiksi".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itseesi ja mieti. Puhumalla asiat selviää. Sun miehesi on säälittävästi joutunut viestinviejäksi. Siivoa kotisi, tee itsellesi jotain, löydä elämäsi. Aina on tekosyitä ja syytä äitisi. Pahin vihollisesi katsoo sua peilistä.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:04"] "No EI OLE yrittänyt saada minua hoitoon vaan kun aikoinaan nuorena menin terapiaan hänen takiaan niin nauroi, pilkkasi ja väheksyi sitä ja sanoi, että ei minua mikään vaivaa. Nyttemmin kun mieskin alkoi sanoa, ettei minulta ainakaan vaikeuksia puutu (ja viittasi lapsuuteeni että juuret siellä) niin on alkanut sitten ehdotella että menisin lääkäriin. Mensisi itse, saatanan vittu :) ap" Kyllähän sinun kannattaisi hakeutua lääkärin juttusille, jos koet, ettet jaksa edes siivota, vaikka kummitätisi vierailu on vasta loppukesästä ja kerrot vielä, että sinulla on lapsia ja nyt eletään vasta alkukesää. Jo ihan lapsesi vuoksi, sillä lapsiperheissä on ihan pakko siivota säännöllisesti, muuten koti on kaaoksessa, eikä se ole myöskään paras mahdollinen kasvunalusta lapselle. Enkä tällä tarkoita, että kodin pitäisi olla tiptop-kunnossa, vaan koti voi olla kuin "lähtevä laiva" ja sotkuinen, mutta ei likainen. Roskat on vietä pois, pyykit pestävä säännöllisesti, samoin kodin pinnat jne. Ettet vain ole vielä riippuvainen äidistäsi ja koska hänen mielipide tuntuu olevan sinulle tärkeä. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa olevan puheväleissä isovanhempien kanssa, sillä lapsella on oikeus myös isovanhemmuuteen, jota vanhempien tehtävä on tukea ja käyttäydyttävä sen mukaisesti. [/quote] No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään. Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :) ap [/quote] Taitaa olla sun lapsuudenkodissasi luonnevikainen jälkeläinen. Selittelet nykyistä laiskuuttasi ja saamattomuuttasi kuvitelluilla lapsuudenongelmilla ja silti olet äitisi sätkynukke
[/quote]
Sä voit sanoa ihan mitä tahansa, se että uskot ja näet asian noin on sinun ongelmasi :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:00"]
Vaan kun tuo kommenttisi ei ollut 5. vittuilua, vaan ilmiselvää veren kerjäämistä nenästä. Miksi provosoit? Koetko, että sinussa on liikaa ymmärtämistä, jotta kukaan tosiasiassa voisi siitä suoriutua riittävästi? Liittyykö tämä kyvyttömyyteen ymmärtää, mitä toinen voisi peilisuhteestanne saada, kun peilissähän näkyy silloin pelkkää lokaa?
Jos olet ollut useammassakin terapiassa, niin miksi käyttäydyt edelleen näin?
[/quote]
Ja ai se on veren kerjäämistä nenästä, no niinpäs varmaan onkin, hyvä tarkennus. Ei mun äidin kanssa pärjännyt muuten, en psaa sanoa, miksi. Heikkoutta ei parannut näyttää, siis ainakaan aitoa sellaista, eikä oikein tunteitakaan. Kaikki negat tunteet äiti otti kritiikkinä hänestä.
Ja miksi teen tätä, jos oon ollut terapiassa? Voisko johtua siitä, etten uskalla sanoa terapeutille, että sä oot aivan paska ja sun nebäs näyttää norsulta ja äitiskin oli varmaan ilotyttö? Siis oon puhunut ihan normaalisti, niin ei tätä oo voitu "hoitaa"?
ap
Ap on kyllä ihan sekopää. Toivottavasti joutuu hoitoon ja mies ottaa laapset ja pitää ne hullusta äidistään erossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin puhunut terapeutille, että oot ihan paska niin oisin voinut syyttää vain itseäni jos se ois pian ollut entinen hoitosuhde, eiks niin? Vai...miten ois pitänyt puhua, että asia ois tullu esille?
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:29"]
Ap on kyllä ihan sekopää. Toivottavasti joutuu hoitoon ja mies ottaa laapset ja pitää ne hullusta äidistään erossa
[/quote]
Sun mielipiteesi minusta on sinun ongelmasi :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" En ole puheväleissä äitini kanssa, joka pyytää minua siivoamaan". Kasva aikuikuiseksi, siivoa kotisi ettei lastesi tarvitse elää paskan keskellä ja lopeta se valittaminen.
Enhän mä haistattele ihmisiä, ellei he just komentele mua tai muuten asetu yläpuolelleni. Kun terapeutit ei tee niin, niin ei tää taipumus raivostua ja sanoa (koittaa osoittaa) että halveksin sinua ole vaan tullut esille. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
[/quote]
Ei lääkäri mitään sille voikaan. Mutta jos sulla on lapsi, niin sinun VELVOLLISUUTESI on siivota! Äitinä et voi esittää marttyyriä ja "päättää, ettet ole kenenkään piika". Voi hyvää päivää, itsehän sinä siellä paskassasi vellot, eikä siinä mitään, mutta LAPSESI kärsii paskaisuudesta myöskin! Ota nyt saatana itseäs niskasta kiinni, lakkaa syyttelemästä mutsiasi ja SIIVOA! Tai anna se lapsesi pois!!! Jumalauta mä en kestä tollasia itkupillejä, jotka syyttää vanhempiaan pilalle menneestä elämästään kun se oikea syyllinen löytyy katsomalla peiliin!
Ei se siivoaminenkaan niin tähdellistä ole, jos ei sotke. Vie tavarat omille paikoilleen ja roskat pois ja laittaa astiat suoraan koneeseen. Hankkii koiran puhdistamaan tahrat lattialta :) koskee kaikkia perheenjäseniä, ei vain äitiä.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:31"]
" En ole puheväleissä äitini kanssa, joka pyytää minua siivoamaan". Kasva aikuikuiseksi, siivoa kotisi ettei lastesi tarvitse elää paskan keskellä ja lopeta se valittaminen.
[/quote]
Ei se siitä johdu, saa hän pyytää, mutta ei pidä syyttää, jos en toimi kuten hän tai kuten hän haluaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 01:15"]
Mene itseesi ja mieti. Puhumalla asiat selviää. Sun miehesi on säälittävästi joutunut viestinviejäksi. Siivoa kotisi, tee itsellesi jotain, löydä elämäsi. Aina on tekosyitä ja syytä äitisi. Pahin vihollisesi katsoo sua peilistä.
[/quote]
Urputi, urputi, urputi, urputi.
Voi jeesus mitä soopaa taas. Kaikesta säki teet ongelman. Onneks mulla on maailman ihanin mies , lapsuuden perhe , suku ja elämä. Helppo elämä näköjään. Ihanaa.
Lapset vähän kasvaa, niin voit maksaa heille, että siivoaa. Voi myös käyttää siivoojan palveluja. Älä ap siivoa mutta laita muut siivoamaan. Ei se siitä ole nyt kiinni että siivoatko sinä.
Ketju on lukittu.
Vaan kun tuo kommenttisi ei ollut 5. vittuilua, vaan ilmiselvää veren kerjäämistä nenästä. Miksi provosoit? Koetko, että sinussa on liikaa ymmärtämistä, jotta kukaan tosiasiassa voisi siitä suoriutua riittävästi? Liittyykö tämä kyvyttömyyteen ymmärtää, mitä toinen voisi peilisuhteestanne saada, kun peilissähän näkyy silloin pelkkää lokaa?
Jos olet ollut useammassakin terapiassa, niin miksi käyttäydyt edelleen näin?