Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:49"]
Olen aika samanikäinen eikä oma suhteeni äitiin ole aina helppo. Rajat on pitäneet ja välit on nyt ok. . Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt? Onko miehesi edelleen heidän kanssaan kotona? Kuinka paljon osallistut heidän elämäänsä?
[/quote]
Olen kotona, mutta mies lähinnä hoitaa ja huolehtii. En enää laita lapsia nukkumaankaan. Sitä tein vielä keväällä. Luin iltasaduksi Aku Ankkaa. En vaan enää jaksa niitä ankkatarinoita enkä hankkia muutakaan luettavaa. On niin paha olla, en ole tyytyväinen itseeni äitinä. Kai mä olen aika luovuttanut jo. Mutta mies lukee iltasadut ja mä olen kotona kyllä. Aina paljon just täällä... :((
ap
[/quote]
Kuinka vanhoja lapset on? Onko mies kotona?
Oletko sinä kotina/töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
[/quote]
Mitäs jos muuttaisit toimintaasi ja alkaisit toimia kuten aikuiset toimii? Siis itsenäistyä, vihdoin?
[/quote]
Tarviin siihen äitini apua.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
[/quote]
Kaikki lapset keksivät olevansa riippuvaisia ensisijaisesta hoitajastaan, yleensä äidistä. Sinunkin, mutta sinähän et ole se ensisijainen hoitaja. He ovat siis riippuvaisia isästään. Se riippuvuus kuuluu asiaan, ja siitä pyritään pois itsenäistymällä. Sinullahan se ei ole onnistunut. Mitäpä jos tekisit sen nyt? Siihen ei äitiä kaivata, vaan aikuinen sinä itse. Ei muita.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
[/quote]
Kaikki lapset keksivät olevansa riippuvaisia ensisijaisesta hoitajastaan, yleensä äidistä. Sinunkin, mutta sinähän et ole se ensisijainen hoitaja. He ovat siis riippuvaisia isästään. Se riippuvuus kuuluu asiaan, ja siitä pyritään pois itsenäistymällä. Sinullahan se ei ole onnistunut. Mitäpä jos tekisit sen nyt? Siihen ei äitiä kaivata, vaan aikuinen sinä itse. Ei muita.
[/quote]
Luitko ollenkaan, mihin vastasin? Luepa uudelleen.
ap
Sen miettimiseen voin aloittaa oman ketjun, jos isän osuus alkaa joskus ahdistaa ja on siinäkin juttunsa ollutkin. Mutta tämä ketju oli siitä, että mitä teen, kun äitini otti yhteyttä, vaikka hänelle on sanottu, että en halua häneltä viestejä. Odottelen vaan, mitä tapahtuu, kun äiti tajuaa, ettei tapahdu mitään. Voi olla, ettei silloin tapahdu hänenkään osaltaan mitään, mutta saa nyt sitten nähdä. Veikkaan jonkinlaista mielensäpahoittamista ja viestiä á la se nyt vähintään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 01:03"]
Ei HERRANJESTAS mitä porukkaa täällä on! Itelläni on huonot välit äitini kanssa, ja se johtuu siitä että äitini huutaa, syyttää toisia eikä ota vastuuta teoistaan. Ja sitä on ollut koko ikäni ajan, eikä sitä voinut vaan kun kuunnellaa äidin turhia huutamisia hiljaa! Ja kaikki saatanan kommentoijat ketkä olette tulleet tänne haukkumaan ap:ta voisitte kuule tehdä jotain järkevämpääkin! Se että toisella on ongelmia äidinsä kanssa ei tarkoita sitä että hän olisi mitenkään paha ihminen, ja jos ette ymmärtäneet niin hän ei siivoa koska ei jaksa: ÄITINSÄ TAKIA! Ja lukisitte tarkemmin.. Hän ei voi välttämättä sanoa tai tehdä äidinsä selän takana asioita mistä hänen äitinsä ei pitäisi, koska sen jälkeen hänen äitinsä alkaa puhumaan paskaa hänen selkänsä takana. Joka ei ole kenestäkään kivaa! Ja nyt olevinaan Ap on sairas? Ei. Hänen äitinsä on.
[/quote]
Niin juuri. Kunpa täällä olisi vain tällaisia kommentoijia (ja teitä muita puolustavia ja kannustavia) niin voisinkin keskustella vähän vapautuneemmin, eikä tarttis olla siilipuolustuksessa joka toiselle. Mutta tietenkin se on toiveajattelua, kun emme ole terapiaryhmässä :(
Noin asia juuri on, ainoa vaan, että johtuen siitä, että ilmeisestikin lasten ja ihmisten temperamentit ja luonteet muutenkin ovat erilaisia minä vastasin äidin huutamisiin kiukulla. Sinä olit hiljaa. Se oli (toivottavasti) rakentavampi tapa, mulle muodostui aivan tosi haitallinen minäkuva sen takia, miten itse toimin. Mutta kyllä siihen toimintaan (joko huutaa takaisin tai olla hiljaa) on jollain tavalla aivan pakotettu, ei siinä ole vaihtoehtoja. Ja se, että mä huusin takaisin oli erittäin vahingollista mulle. Mutta en ois voinu olla hiljaakaan, en tiedä miksi. Mulla ei ollut kotona edes isää, jonka kanssa olla hiljaa, ehkä mä oisin murentunut sit aivan? Kun mä huusin, mä en murentunut. Paitsi siten, että se huuto nuiji mut alemmas ja alemmas ja alemmas. Enhän mä käyttäytynyt sit reilusti enää itsekään. "Pidä ittes ihmisenä". Joo, ei toteutunut mulla.
Se on aivan kauheeta, kun oot joutunu huutaan omalle äidilles ollakses ihminen ja sit siitä tullaan huutamaan ja moittimaan. Mä en huutanu teinikapinassa, sitä mulla ei ollut, kun äiti ei antanut lupaa. Ei antanut. En tiedä, miten se sen teki. Kun oon kuunnellu erään kiistanalaisen euroedustajan juttuja lapsistaan niin on tuntunut samalta. Sehän sanoi panevansa ne kaappiin. Mua ei pantu, mut ois varmaan pantu, mutta kun ei tarvinnu. Kapina kyllä laantui jo sitä ennen.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Kuule jos sä olet ns. terve niin sä et tiedäkään miten paljon sä olet saanut olla sinä sinä sinä päästäksesi aikuisuuteen terveesti verrattuna minuun joten tuki nyt jo turpasi tai jos et pysty niin painu..!
ap
[/quote]
Minulla on diagnosoitu nuorella aikuisiällä epävakaa persoonallisuushäiriö, johtuen osittain lapsena tapahtuvasta hylkäämisestä ja vaikeasta äitisuhteesta. Sinun ja minun ero on kuitenkin siinä, että minä olen aikuistunut ja ottanut vastuun omasta elämästäni vaikka se on tapahtunut vaikeimman kautta. Terapiani olen käynyt ja huolehdin lääkityksestä enkä syyttele useamman kymmenen vuoden takaisia tapahtumia nykyhetken vaikeuksista saati pyri kostamaan kenellekään vaikeuttamalla OMAN perheeni elämää. Suosittelen lämpimästi sinullekin. Helpottaa sekä omaa, että läheisten oloa. Ja tällä en viittaa äitiisi, vaikka niin kuvitteletkin, vaan lapsiisi ja mieheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin silloin kun mieheni on hoitanut viestittelyä äiti on ollut kumman (ihanan) asiallinen. Ja saa nytkin siis ehkä kuulla asian laidan mieheltäni. Minulta ei ainakaan saa.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Kuule jos sä olet ns. terve niin sä et tiedäkään miten paljon sä olet saanut olla sinä sinä sinä päästäksesi aikuisuuteen terveesti verrattuna minuun joten tuki nyt jo turpasi tai jos et pysty niin painu..!
ap
[/quote]
Minulla on diagnosoitu nuorella aikuisiällä epävakaa persoonallisuushäiriö, johtuen osittain lapsena tapahtuvasta hylkäämisestä ja vaikeasta äitisuhteesta. Sinun ja minun ero on kuitenkin siinä, että minä olen aikuistunut ja ottanut vastuun omasta elämästäni vaikka se on tapahtunut vaikeimman kautta. Terapiani olen käynyt ja huolehdin lääkityksestä enkä syyttele useamman kymmenen vuoden takaisia tapahtumia nykyhetken vaikeuksista saati pyri kostamaan kenellekään vaikeuttamalla OMAN perheeni elämää. Suosittelen lämpimästi sinullekin. Helpottaa sekä omaa, että läheisten oloa. Ja tällä en viittaa äitiisi, vaikka niin kuvitteletkin, vaan lapsiisi ja mieheesi.
[/quote]
Oot silti saanut olla enemmän sinä sinä sinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:51"]
Oonki aina ihmetellyt muiden äitejä, joiden kirjallinen ulosanti (puhumattakaan suullisesta) ei ole äitini tasoa. Muut äidit vain keskittyivät olemaan lämpimiä ja jotenkin... no, niin tavallisia. Silleen ihmisiä. Epätäydellisiä. Ja antavat sen näkyä lapsilleenkin. Herranjestas! Aivan järkyttävää wt-meininkiä. Ne lapset eivät ikinä hallitse mitään tapoja, pärjäävät ehkä elämässä, kun ovat saaneet rakkautta, mutta noin hienoja sähköposteja... Ei koskaan. Mikä menetys. En voi ymmärtää muiden äitejä. Aivan tasotonta porukkaa.
ap
[/quote]
On muuten totta, aina kun oma äiteeni paiskaa maililla tai tekstarilla (ei koskaan kirjeellä!), on siinä aina sitä samaa "Rakastan sua" ja "miten menee" ja "ootko ollut terveenä" blaa blaa blaa shittiä, puuttuu kaikki kirjalliset ja kerronnalliset ansiot, pelkkää emotiota. Toivoisin saavani enemmän samanlaisia kirjeitä kuin ap.
Olen kateellinen :(
[/quote]
Siis puuttuukso sulta jotain osia elämänhallinnasta kun kaipaisit pikku tylytystä?
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Kuule jos sä olet ns. terve niin sä et tiedäkään miten paljon sä olet saanut olla sinä sinä sinä päästäksesi aikuisuuteen terveesti verrattuna minuun joten tuki nyt jo turpasi tai jos et pysty niin painu..!
ap
[/quote]
Minulla on diagnosoitu nuorella aikuisiällä epävakaa persoonallisuushäiriö, johtuen osittain lapsena tapahtuvasta hylkäämisestä ja vaikeasta äitisuhteesta. Sinun ja minun ero on kuitenkin siinä, että minä olen aikuistunut ja ottanut vastuun omasta elämästäni vaikka se on tapahtunut vaikeimman kautta. Terapiani olen käynyt ja huolehdin lääkityksestä enkä syyttele useamman kymmenen vuoden takaisia tapahtumia nykyhetken vaikeuksista saati pyri kostamaan kenellekään vaikeuttamalla OMAN perheeni elämää. Suosittelen lämpimästi sinullekin. Helpottaa sekä omaa, että läheisten oloa. Ja tällä en viittaa äitiisi, vaikka niin kuvitteletkin, vaan lapsiisi ja mieheesi.
[/quote]
Pitikö sun kieltää itsesi kokonaan? Voihan se olla, mutta riippuu varmaan missä elämänvaiheessa ja missä kohdassa oot saanu tukea ja millaista. En usko, että tilanteitamme voi vertailla niin että sä olet tehnyt jotain mitä mä en olis tehnyt jos olisin ollut sinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 01:03"]
Ei HERRANJESTAS mitä porukkaa täällä on! Itelläni on huonot välit äitini kanssa, ja se johtuu siitä että äitini huutaa, syyttää toisia eikä ota vastuuta teoistaan. Ja sitä on ollut koko ikäni ajan, eikä sitä voinut vaan kun kuunnellaa äidin turhia huutamisia hiljaa! Ja kaikki saatanan kommentoijat ketkä olette tulleet tänne haukkumaan ap:ta voisitte kuule tehdä jotain järkevämpääkin! Se että toisella on ongelmia äidinsä kanssa ei tarkoita sitä että hän olisi mitenkään paha ihminen, ja jos ette ymmärtäneet niin hän ei siivoa koska ei jaksa: ÄITINSÄ TAKIA! Ja lukisitte tarkemmin.. Hän ei voi välttämättä sanoa tai tehdä äidinsä selän takana asioita mistä hänen äitinsä ei pitäisi, koska sen jälkeen hänen äitinsä alkaa puhumaan paskaa hänen selkänsä takana. Joka ei ole kenestäkään kivaa! Ja nyt olevinaan Ap on sairas? Ei. Hänen äitinsä on.
[/quote]
Ja tämä juuri: kyllä jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla oikeus elää elämäänsä niin, ettei joku puutu aikuisena tekemiisi valintoihin. Jos kerran teidän mielestänne on okei, että tapaan kummini ja sanon äidilleni, että ole jossain sen aikaa muualla, niin sen pitäisi olla myös äidilleni okei.
Hän ei saa alkaa sanoa minulle, että pilaan hänen tai kummini elämää.
Se ei ole oikein. Tiedän, ettei hän ehkä kykene siihen, siksi juuri tarvitsenkin ihmisiä, jotka tämän asian ymmärtävät minun kannaltani, eivät äitini. Olen aivan pöyristynyt siitä, että keskustelu meni mun siivoamiseen, vaikka ymmärränkin, että se voi joitakuita huolestuttaa, mutta pikkusieluiset ihmiset unohtivat kokonaan aloituksen pointin siitä, että nyt täytyy vaatia äidiltäkin käyttäytymistä ja jos ei sitä tule, niin minä en mene minnekään. Sukulainen voi olla itse minuun yhteydessä, niin en joudu tämmöisiinnhankaliin välikäsiin. Toki ymmärrän, ettei hän tiedä, miten en enää pidä äitiini yhteyttä, mutta jos mä haluaisin tavata kummilapseni ja hänen lapsensa niin olisin heihin itse yhteydessä myös.
Siksi jos ei ole niin voi miettiä, kenen alkuperäinen ajatus tapaaminen oli ja mitä sillä haettiin. Äitini nyt tietäessä, että olen sanonut, että en halua kuulla hänestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten [/quote] No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa. ap [/quote] Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on. ap [/quote] Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys. [/quote] Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään. ap [/quote] Tässähän Se villakoiran ydin on, sinä et ole lapsi. SINÄ olet nyt äiti. Sinä voit vaikuttaa siihen millainen äiti olet, ihan niin kuin äitisi olisi pitänyt tehdä silloin kun sinä olit lapsi. Etkö ymmärrä, sinulla on mahdollisuus voittaa äitisi olemalla hyvä ja rakastava äiti, millaisen itse halusit oman äitisi olevan. Miksi sinä ansaitset/ansaitsit rakastavan äidin, mutta sinun lapsesi ei???
[/quote]
Kun sä tajusit kirjoitukseni ihan väärin. Sanoin: "EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta." Tarkoitin aikuisena ja liian kauan. Puhuin itsestäni. Vaikeudestani olla äiti, ja siivota, KOSKA mun toimintani on äidistä riippuvaista. Vasta opettelen irti siitä.
En ole lapsi, mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin nää ongelmat on mulla. Ainakaan sen kannalta, että mulla ois tajota lapsilleni jotain, mitä en itsekään saanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 01:03"]
Ei HERRANJESTAS mitä porukkaa täällä on! Itelläni on huonot välit äitini kanssa, ja se johtuu siitä että äitini huutaa, syyttää toisia eikä ota vastuuta teoistaan. Ja sitä on ollut koko ikäni ajan, eikä sitä voinut vaan kun kuunnellaa äidin turhia huutamisia hiljaa! Ja kaikki saatanan kommentoijat ketkä olette tulleet tänne haukkumaan ap:ta voisitte kuule tehdä jotain järkevämpääkin! Se että toisella on ongelmia äidinsä kanssa ei tarkoita sitä että hän olisi mitenkään paha ihminen, ja jos ette ymmärtäneet niin hän ei siivoa koska ei jaksa: ÄITINSÄ TAKIA! Ja lukisitte tarkemmin.. Hän ei voi välttämättä sanoa tai tehdä äidinsä selän takana asioita mistä hänen äitinsä ei pitäisi, koska sen jälkeen hänen äitinsä alkaa puhumaan paskaa hänen selkänsä takana. Joka ei ole kenestäkään kivaa! Ja nyt olevinaan Ap on sairas? Ei. Hänen äitinsä on.
[/quote]
Ja tämä juuri: kyllä jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla oikeus elää elämäänsä niin, ettei joku puutu aikuisena tekemiisi valintoihin. Jos kerran teidän mielestänne on okei, että tapaan kummini ja sanon äidilleni, että ole jossain sen aikaa muualla, niin sen pitäisi olla myös äidilleni okei.
Hän ei saa alkaa sanoa minulle, että pilaan hänen tai kummini elämää.
Se ei ole oikein. Tiedän, ettei hän ehkä kykene siihen, siksi juuri tarvitsenkin ihmisiä, jotka tämän asian ymmärtävät minun kannaltani, eivät äitini. Olen aivan pöyristynyt siitä, että keskustelu meni mun siivoamiseen, vaikka ymmärränkin, että se voi joitakuita huolestuttaa, mutta pikkusieluiset ihmiset unohtivat kokonaan aloituksen pointin siitä, että nyt täytyy vaatia äidiltäkin käyttäytymistä ja jos ei sitä tule, niin minä en mene minnekään. Sukulainen voi olla itse minuun yhteydessä, niin en joudu tämmöisiinnhankaliin välikäsiin. Toki ymmärrän, ettei hän tiedä, miten en enää pidä äitiini yhteyttä, mutta jos mä haluaisin tavata kummilapseni ja hänen lapsensa niin olisin heihin itse yhteydessä myös.
Siksi jos ei ole niin voi miettiä, kenen alkuperäinen ajatus tapaaminen oli ja mitä sillä haettiin. Äitini nyt tietäessä, että olen sanonut, että en halua kuulla hänestä.
ap
[/quote]
Niin että mä otan tän niin, että te ketkä ette tätä ymmärtäneet olette pelkästään inhottavia mulle, enkä toivotavasti tarvitse teitä enkä teidän kaltaisianne mihinkään. Tosin, mihin mä teitä tarvitsisin?
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Kuule jos sä olet ns. terve niin sä et tiedäkään miten paljon sä olet saanut olla sinä sinä sinä päästäksesi aikuisuuteen terveesti verrattuna minuun joten tuki nyt jo turpasi tai jos et pysty niin painu..!
ap
[/quote]
Minulla on diagnosoitu nuorella aikuisiällä epävakaa persoonallisuushäiriö, johtuen osittain lapsena tapahtuvasta hylkäämisestä ja vaikeasta äitisuhteesta. Sinun ja minun ero on kuitenkin siinä, että minä olen aikuistunut ja ottanut vastuun omasta elämästäni vaikka se on tapahtunut vaikeimman kautta. Terapiani olen käynyt ja huolehdin lääkityksestä enkä syyttele useamman kymmenen vuoden takaisia tapahtumia nykyhetken vaikeuksista saati pyri kostamaan kenellekään vaikeuttamalla OMAN perheeni elämää. Suosittelen lämpimästi sinullekin. Helpottaa sekä omaa, että läheisten oloa. Ja tällä en viittaa äitiisi, vaikka niin kuvitteletkin, vaan lapsiisi ja mieheesi.
[/quote]
Pitikö sun kieltää itsesi kokonaan? Voihan se olla, mutta riippuu varmaan missä elämänvaiheessa ja missä kohdassa oot saanu tukea ja millaista. En usko, että tilanteitamme voi vertailla niin että sä olet tehnyt jotain mitä mä en olis tehnyt jos olisin ollut sinä.
ap
[/quote]
Enkä tiedä minkälaiset odotukset sulla oli elämästä lapsena tai millaiset odotukset annettiin. Kerrottiinko sun saavan hyvää kasvatusta, parempaa kuin muiden, ja muutenkin että elämäsi on hyvällä mallilla. Mulla oli niin kauan kun elämässä oli lähinnä oma lapsuus ja koulu. Osaan elää lapsena ja koululaisena, mutta muu ei suju oikein. Mutta siihen nähden, miten mun sanottiin tulevaisuudessa pärjäävän tai miten sen itse ajattelin se ei korreloi ollenkaan.
Jos mä olisin saman äidin kanssa elänyt suomen surkeimmassa wt-perheessä olisinkin ehkä tyytyväisempi. Toisaalta en ehkä siivoaisi sen enempää... Mutta sit sekään ei harmittais mua ehkä kauheasti, kun oisin jo tottunut läävään ja paskaan.
ap
Tämä on kyllä erittäin surullinen ketju. Apn elämä ei ole nyt kehuttavaa. Tänään kiihtyvyys asiallisesta raivoavaan tapahtui hetkessä. Myötätuntoa hänelle ja erityisesti miehelle ja lapsille. Äiti on tämän tarinan sivuhenkilö. Hänessä ei paljoa erikoisuutta edes näy
Olette jopa typerämpiä kuin äitini, joka kirjoittaa vitun paljon hienompia sähköposteja, kuin te IKINÄ omille lapsillenne. Luuserit.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:49"]
Narsistiäitiäni ei kiinnostanut pätkääkään olla meidän lasten kanssa, isämme oli pelastus meille.
[/quote]
Tätä juuri ajan yakaa. Ja toisaalta jos mun äiti on narsisiti niin mun isä ei kyennyt pelastaamn minua kokonaan. Osin kyllä, mutta ei niin, että olisn päässyt irti äitini vaikutusvallasta. Isä on tällä hetkellä erään toisen naisen vaikutusvallan alla, pahasti. Eli kärsinee samasta ongelmasta, kuin minä, ei osaa pitää puoliaan. Eikä lapsensa puolia. Mä en tehnyt sitä virhettä puolisoani valitessa.
ap
[/quote]
Musta tuntuu että ap on itse tämän tarinan narsisti. Osuu se kuvaus aika nappiin kun miettii ap:n kirjoituksia. Mieskin tuntuu just sen tyyppiseltä mieheltä, joka joutuu narsistin pauloihin. Sellanen vähän tossukka. Eniten ap:ta taitaa riepoa se että äiti ei matelekaan hänen edessään ja pyydä päästä takaisin narsistin helmoihin. Ei, äiti se jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Hyvä kosto meni hukkaan. Kyllähän se vituttaa. Eikä palstallakaan oikein ymmärretä että kuinka paha se äiti oikein on.
[/quote]
Jos mä olisin "tarinan narsisiti", niin miksi mun äiti haluaisi ottaa minuun yhteyttä ja sanoa, että voisi sukulaisensa kanssa tulla meille tai me sinne? Miksei vain "eläisi sitä omaa elämäänsä"?
ap
[/quote]
Koska sä olet hänen tyttärensä, kai se sua rakastaa siitä huolimatta että olet narsisti. Tai haluaa ainakin nähdä ne sun lapset, onhan ne hänen lapsenlapsiaan. Tai ehkä se sun kummitätis haluaa tulla teille kun kerran on siellä teillä päin ja ehdotti sitä äidillesi. Pyysi kysymään sinulta, äitisi ei sitten kehdannut sanoa että ei lähde sun luo. Ajatteli että ehkä se nyt kerran menee, kun kummitätisikin on mukana. Aika harva vanhempi haluaa pitää välit lapsiinsa, silloinkin kun lapsi on narsisti. Oma lapsi on oma lapsi.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:25"]
Tämä on kyllä erittäin surullinen ketju. Apn elämä ei ole nyt kehuttavaa. Tänään kiihtyvyys asiallisesta raivoavaan tapahtui hetkessä. Myötätuntoa hänelle ja erityisesti miehelle ja lapsille. Äiti on tämän tarinan sivuhenkilö. Hänessä ei paljoa erikoisuutta edes näy
[/quote]
Mun äiti kiihtyy ihan samalla lailla. Siis asiallisesta raivoavaan. Eli tämä hieno kasvattajani, jota voit kehua.
ap
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
[/quote]
Mitäs jos muuttaisit toimintaasi ja alkaisit toimia kuten aikuiset toimii? Siis itsenäistyä, vihdoin?