Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Aika hassua olisi heittää äitiytensä helvettiin olematta äiti. "Sanokaa, ettei sillä ole lapsia!" No en kai mä muuten ois sitä mieltä, että vitut mä äitiydestä. En voisi olla, kun en tietäisi, millaista se (mulle) on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika samanikäinen eikä oma suhteeni äitiin ole aina helppo. Rajat on pitäneet ja välit on nyt ok.
.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt? Onko miehesi edelleen heidän kanssaan kotona? Kuinka paljon osallistut heidän elämäänsä?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:30"]
Käännän myös kelkkani. Kulmakivi oli kun ap heitti äitiyden helvettiin. Ei ota vastuuta, hakee vain huomiota. Eihän hällä lapsia ole, sanokaa ettei ole.
[/quote]
Ehkäpä et ollut oikea tukijani alun alkaenkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet.
[/quote]
Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää.
Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua?
Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa.
Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota?
Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa.
ap
[/quote]
Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:49"]
Olen aika samanikäinen eikä oma suhteeni äitiin ole aina helppo. Rajat on pitäneet ja välit on nyt ok. . Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt? Onko miehesi edelleen heidän kanssaan kotona? Kuinka paljon osallistut heidän elämäänsä?
[/quote]
Olen kotona, mutta mies lähinnä hoitaa ja huolehtii. En enää laita lapsia nukkumaankaan. Sitä tein vielä keväällä. Luin iltasaduksi Aku Ankkaa. En vaan enää jaksa niitä ankkatarinoita enkä hankkia muutakaan luettavaa. On niin paha olla, en ole tyytyväinen itseeni äitinä. Kai mä olen aika luovuttanut jo. Mutta mies lukee iltasadut ja mä olen kotona kyllä. Aina paljon just täällä... :((
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Se on varmasti enemmän tahallista kuin äitisi toiminta aikanaan
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:19"]
Tuuleta, imuroi, vie turhaa tavaraa kirpputorille. Tiskaa, pese vaatteita, silitä kaikki vaatteet.
Kun väsyt, hoida välillä vähän kauneuttasi tai käy kävelyllä.
Joka päivä on vietävä roskat ja imuroitava, pyyhittävä pintoja keittiössä. Ruokapöydän on oltava tyhjä tavaroista. Jos on tiskikone, se auttaa paljon.
Tärkeintä ovat rutiinit. Tee kaikki ikävät hommat heti herätessäsi, niin sitten olet vapaampi.
Hanki hyvät siivousvälineet ja siivousaineet. Rupea harrastamaan siivoamista.
Keitä itsellesi kahvit palkaksi.
Sitten kun Sinulla on siisti koti, soita äidillesi ja ole ystävällinen ja järkevä. Sovi, että tulevat tunniksi käymään. Tarjoat kahvit ja yllätät kaikki iloisesti. Pidät itsesi kurissa, niin ettei tule maristua mistään asiasta. Hyvin se menee. Tällä tavalla pääset taas vahvoille ja saat hyvän mielen muillekin.
[/quote]
Kaikista huvittavin toi viimeinen lause: saat hyvän mielen muillekin.
Mitähän, jos MUN ÄITI tekis sen mulle? Onko äitini velvollisuus? Mitä sanot siitä?
ap
[/quote]
Tiedätkö mitä? Sulla on perhe. Ne on ne muut, joiden mieltä sinun pitäisi ajatella. Äitisi ei kuulu siihen perheeseen. Unohda koko ihminen nyt ja keskity niihin ihmisiin joilla on OIKEASTI väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Kuule jos sä olet ns. terve niin sä et tiedäkään miten paljon sä olet saanut olla sinä sinä sinä päästäksesi aikuisuuteen terveesti verrattuna minuun joten tuki nyt jo turpasi tai jos et pysty niin painu..!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
[/quote]
Tässähän Se villakoiran ydin on, sinä et ole lapsi. SINÄ olet nyt äiti.
Sinä voit vaikuttaa siihen millainen äiti olet, ihan niin kuin äitisi olisi pitänyt tehdä silloin kun sinä olit lapsi.
Etkö ymmärrä, sinulla on mahdollisuus voittaa äitisi olemalla hyvä ja rakastava äiti, millaisen itse halusit oman äitisi olevan.
Miksi sinä ansaitset/ansaitsit rakastavan äidin, mutta sinun lapsesi ei???
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[/quote]
Paitsi, että olet. Tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jatkat samalla linjalla. Se on täysin tahallista toimintaa.
[/quote]
Mutta kun mä en pysty siivoamaan niin että olisin tyytyväinen!!!!!!!!!!! Vittu eikö se nyt mene jo jakeluun?
ap
[/quote]
Minä minä minä.
[/quote]
Ja kai ihmisellä nyt on oikeus olla tyytyväinen elämäänsä ja siihen mitä tekee? Jos mä en ole onnellinen kompromissin kanssa, niin sit mä en ole. Joo, kai se on vaurio, joo, varmaan se vaurioittaa mun perhettä. Mut mä voisin muuttaa pois tai olla kuollut, mun mies voisi olla yh. En mä nyt olemassaolollani lapsiani vahingoita.
ap
Ei HERRANJESTAS mitä porukkaa täällä on! Itelläni on huonot välit äitini kanssa, ja se johtuu siitä että äitini huutaa, syyttää toisia eikä ota vastuuta teoistaan. Ja sitä on ollut koko ikäni ajan, eikä sitä voinut vaan kun kuunnellaa äidin turhia huutamisia hiljaa!
Ja kaikki saatanan kommentoijat ketkä olette tulleet tänne haukkumaan ap:ta voisitte kuule tehdä jotain järkevämpääkin!
Se että toisella on ongelmia äidinsä kanssa ei tarkoita sitä että hän olisi mitenkään paha ihminen, ja jos ette ymmärtäneet niin hän ei siivoa koska ei jaksa: ÄITINSÄ TAKIA!
Ja lukisitte tarkemmin.. Hän ei voi välttämättä sanoa tai tehdä äidinsä selän takana asioita mistä hänen äitinsä ei pitäisi, koska sen jälkeen hänen äitinsä alkaa puhumaan paskaa hänen selkänsä takana. Joka ei ole kenestäkään kivaa!
Ja nyt olevinaan Ap on sairas? Ei. Hänen äitinsä on.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten [/quote] No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa. ap [/quote] Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on. ap [/quote] Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys. [/quote] Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään. ap [/quote] Tässähän Se villakoiran ydin on, sinä et ole lapsi. SINÄ olet nyt äiti. Sinä voit vaikuttaa siihen millainen äiti olet, ihan niin kuin äitisi olisi pitänyt tehdä silloin kun sinä olit lapsi. Etkö ymmärrä, sinulla on mahdollisuus voittaa äitisi olemalla hyvä ja rakastava äiti, millaisen itse halusit oman äitisi olevan. Miksi sinä ansaitset/ansaitsit rakastavan äidin, mutta sinun lapsesi ei???
[/quote]
Eihän mulla ollut rakastavaa äitiä, joten unohda sana ansaitsit. Totta kai lapseni ansaitsee. Kunpa kykenisin olemaan sellainen.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Ihan tässä ohiksena mainitsen, että me muut ei ajatella sekuntiakaan sitä, että mitä meidän kunkin äiti ajattelee meidän siivouksesta. Miksi sellaista pitäisi edes ajatella? Mehän siivotaan meidän perheillemme, niille jotka siinä asunnossa asuvat. Mitä varten siivoaisin muualla asuvia varten? Minun ja minun perheeni mukavuudesta ja viihtyvyydestä tässä on kysymys.
[/quote]
Ei teidän tarvitsekaan, koska toimintanne ei ole enää äidistänne riippuvaista. Mun on. Jostain syystä. Ja se on äitini vika aivan varmasti. EI kukaan lapsi keksi olla riippuvainen äidistään, ellei tämä ole jotenkin sairas ja sitä itse aiheuta. VAIKKEI tarkoittanut niin kyvyttömyyttään.
ap
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:56"] Miten voit pitää lapsesta huolta, kun ainoat tunteet mitä käsittelet on omiasi? Ymmärrätkö, että jos lapsi saa äidin, jolla ei ole minkäännäköisiä empatia tai vuorovaikutuskykyjä, ei lapsikaan niitä opi saamaan. Jos lapsen pahaan oloon vastataan noin/ei vastata ollenkaan, niin millainen ihminen siitä kasvaa? Niimpä. Empatiakyvytön ja vuorovaikutuskyvytön. Anna se lapsi pois, noita lapsia on lastenkodit pullollaan. [/quote] Tämä kuuluisi äidilleni tämä tieto, toki se tulee liian myöhään. Mä voin muuttua jos tietäisin miten. ap [/quote] Mitä luulet lastesi ajattelevan sinusta. Se on nyt sinun vastuullasi [/quote] En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen. ap [/quote] Ei varmaan äitisikään. Olet yhä lähempänä hänen asemansa. Kohta täällä pohditaan miten sinä haavoitit aikuista lastasi
[/quote]
Niin. Se ketju olisi sellainen, missä te haukkuisitte (siis teidän lapsenne) heitä siitä, että aikuisinakin oireilisivat ja kapinoisivat mua vastaan. Kun mä edelleen silloinkin väittäisin heille, että mussa ei ollu MITÄÄN VIKAA ja teidän on nyt aika opetella kaikki itse, mitä mä en teille opettanut ja moitteella sain teidät vihaamaan kaikkea mitä olis pitänyt oppia. Ja heidän yrittäessään itsenäistyä tulisin haukkumaan, että mitään ei ole tehty minun hyväksymälläni tavalla.
Kutakuinkin.
ap