Mikä päiväkodissa on niin hienoa?

Hmm.. olen ilmeisesti missannut jotain 80-luvulta...? Kyllä mun serkut yms 80-luvulla syntyneet vaan ovat jo olleet hoidossa kodin ulkopuolella..!! Itse olen ollut kotihoidossa kuuden sisarukseni kanssa kouluikään saakka. Jopa meilläpäin oli jo silloin perhepäivähoitajia jne.



Kukin onneksi taaplaa tyylillään. On tosin järjetöntä väittää, etttä vanhemmat veisivät rakkaudettomuuttaan lapsensa hoitoon. huh huh. Hirveästi täällä ja muuallakin sitten vaan on lapsia, joita ei rakasteta. Töitäkin pitää ihmisten tehdä, aina eivät valinnat ole helppoja. En kuitenkaan tunne yhtäkään ihmistä, josta olisi tullut hullu, empatiakyvytön tai rikollinen siksi, että on ollut päivähoidossa. Jos toisaalta ei kotihoitokaan takaa parempaa aikuisuutta tietääkseni?



Tuskin kukaan näitä juttuja lukeva väittää, etteikö heillä olisi lapsiaan ikävä, kun he viedään päivähoitoon! Eikai tässä siitä ole kyse? Arvomaailmahan on silloin kohdallaan, jos tuntee ikävää kun lapset eivät ole läsnä. Meidän aikuisten tehtävä on kuitenkin kasvattaa näitä palleroitamme maailmaa varten, ei itseämme varten. Ei se ole syy, että tuntee ikävää. Viimeistään koulumaailmassa tarvitaan joukossa pärjäämistä, johon myös nämä päivähoidot ja eskarit tähtäävät. Yhtähyvin pärjääviä tulee varmasti myös kotihoidossa olevista.



Edelleen kysyn, miksi kaikkien pitäisi olla samaan muottiin mahtuvia: kotiäitejä? Kukin tekee ratkaisunsa omien tilanteidensa mukaan. Sekaan mahtuu jopa niitä jotka laiskuuttaan vievät lapsensa hoitoon: ei viitsitä edes ruokaa tehdä. Siinäkin kohtaa olen kyllä sitä mieltä, että onneksi vievät!



Yhtä hyvin ovat omat vanhempani kasvattaneet lapsensa kotona. Olot sen sallivat mainiosti kun työkin oli kotipiirissä. Ei se mielestäni silti velvoita minua hoitamaan omia lapsiani kotona?

Tämä on loistavaa viihdettä. Miten jotkut voi vetää herneen niin syvälle nenään? Jatkakaa samaan malliin.

aikuisiksiko ne lapset muuttuvat, kun siirtyvat kotoa tarhaan? Anna mun kaikki kestaa.... ;-) sorry vaan.



Ja, kannattako kenties tutustua myos muiden maiden oloihin, ei kaikki asiat siella koto-Suomessa niin loistavasti ole ;-), vaikka moni asia onkin paremmin kuin monessa muussa maassa, esim. aitiyslomat.



Kylla taalla lapset ovat lapsia, vaikka kayvatkin tarhassa 2-vuotiaasta asti. Aasia on viela siina mielessa mahtava paikka asua lasten kanssa, koska kaikella rakkaudella suomalaisia/skandeja kohtaan, aasialaiset ovat todella lapsirakkaita.

tämä oli parasta viihdettä niinä työmatkan vapaina hetkinä, kun ei muuta lukemista löytynyt. Kyllä se absoluuttinen totuus ja ainoa oikea lastenkasvatusmalli vielä löytyy!

nuuvi ja osborne, mä ajattelin ekaks ap-viestistä, että jollain oli tylsää ja se halus tän keskustelun tänne uudelleen. (mutta kyllä todellinen huumori kukkii av-palstalla. täällä on tällasta supervakavaa marmatusta)



mutta vakavasti, mun motiivit kirjottaa näihin ketjuihin on, että pelkään oikeesti että kotihoitomafia liittoutuu parin psykologin kanssa, ja saa oikeasti poistettua subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja pari muuta etua siinä samassa.



sitten voidaankin palata ihanalle 80-luvulle, jolloin muistan kun äitini itki, kun yhtäkkiä tarhapaikka meni alta ja jouduttiin kaivamaan jostain uusi hoitotäti (pph), jota inhosin, ja joka aiheutti mulle paljon enemmän traumoja kun tarha, jota rakastin yli kaiken.



t. a (jonka lapsi meni aika aikaisin tarhaan, mutta joka teki miehen ja isovanhempien kanssa monenlaisia järjestelyjä, että päivät ei venyisi ja jos luoja suo ja toinen lapsi ilmaantuu, niin esikoinen halutessaan jatkaa tarhassa, etenkin jos on pienikin uhka, että samaa tarhapaikkaa ei enää saa)

Saisitte paljon mehevämmän ketjun aikaiseksi tuolla av:lla ! Miksi et vie ketjua sinne?



Tällä puolella on kaiketi totuttu ottamaan kantaa oikeisiin asioihin ja halutaan tietysti puolustaa äitejä, jotka haluavat ratkaista omat asiansa omaan tyyliinsä ja elää ratkaisujensa kanssa.



Mutta kysymykseen: miksi tarhat ovat niin hienoja? En minä vaan tiedä. Ovatko ne hienoja? Ovatko äidit laiskoja?



Onko äiti parempi, kun hän ihan yksin hoitaa lapsiaan? Onko toinen huonompi viedessään lapsensa tarhaan? Vaikka niinkin että toinen on kotona?



Toki tähän löytyy varmasti vain yksi oikea vastaus! Olisi hienoa kuulla se!

Ja pakkohan se on tulla työntämään lusikka tähänkin soppaan ;)



Itse en henkilökohtaisesti lapsiani veisi/ole vienyt tarhaan ollessani kotona vauvan kanssa. Meillä on kolme vilkasta poikaa (kohta 5v, 2v8kk ja 1v3kk). Esikoinen oli hoidossa vuoden äidilläni, ollessani töissä kahden vanhemman välissä.

Nyt sitten kun aloitan työt, menee meillä lapset (kaikki) vuoropäiväkotiin.

Jotenkin en ole edes osannut ajatella, että veisin ketään pojista hoitoon ollessani itse äitiyslomalla.

Virikkeitä toki varsinkin esikoinen meillä on kaivannut ja ne olemme järjestäneet kerhojen ja liikuntaleikkikoulun avuin. Poika aloitti leikkikerhon 3 vuotiaana (kahdesti viikossa 2,5h) ja viime syksynä ollessaan 4 vuotias hän kävi tämän lisäksi seurakunnan kerhossa kerran viikossa (3h) ja liikuntaleikkikoulussa lauantai aamuisin (1h). Eli neljästi viikossa saatiin esikoisella ohjelmaa ikäistensä seurassa, ilman vanhempia ja pieniä sisaruksia.

Meillä tämä toimi hyvin ja tarvetta tarhapaikkaan emme ole kokeneet tarvitsevamme.



En halua tuomita tai mitenkään ajatella mitään pahaa vanhemmista, jotka lapsensa hoitoon vievät. Toki tilanne saattaisi meilläkin olla toinen jos esikoinen olisi ollut tarhassa töissä ollessani.



Pointtina siis vaan haluaisin korostaa, että on tosi paljon eri vaihtoehtoja järjestää isommille lapsille (kotona oleville) virikkeitä tarhan vastineeksi. En tosin tiedä onko kaikissa kunnissa ihan näin, mutta ainakin kannattaa kysellä.

Onhan siinä oma vaiva viedä lapsi parin-kolmen tunnin takia virikkeisiin, siinä ajassa kun ei kamalasti kerkeä kotitöitä tms. tehdä.

Pitääkö mun takoa sitä moneenkin kertaan, että edelleen KOKO AJAN puhun lapsista/perheistä joissa jompi kumpi vanhemmista on KOTONA!

Tottakai lapset tuodaan hoitoon, kun vanhemmat on töissä ja silloin päiväkoti on ihan yees paikka, mutta MIKSI TUODA LAPSI HOITOON JOS ITSE ON KOTONA?

Odotan lähinnä vastauksia tälläisiltä vanhemmilta.



Joku sanoi, että olen tänne ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta, tiedoksi en ole.



Moni viittaa entisaikoihin, ehkä 40-50 luvulla on suku asunut samassa pihapiirissä, mutta entäs 70-80-luvulla? Miten silloin on äidit pärjänneet?? Nykyään monet vanhemmat tuntuvat olevan oikeasti tosi avuttomia, he eivät tiedä miten lasten kanssa ollaan. Jos yhdenkin kanssa ollaan jo pulassa, miksi tehdään toinen.

Musta on hassua, että äiti saa viedä lapsensa vaikka 5x päivässä kerhoon, työntää ties minne harrastuksiin ja se on ihan jees. Sen sijaa jos haluaa, että on omassa tutussa päiväkodissa vaikka vain 2x 4tuntia niin se on heti pahasta. En oikein ymmärrä logiikkaa. Minä olisin kernaasti halunnut lapseni kerhoon!!!!!Kerho oli vain aivan surkea. 12 lasta ja yksi pikkuinen lastenohjaaja (!), jolla ei näyttänyt olevan mitään kokemusta. Kun yhdelle tuli pissavahinko koko muu ryhmä odotti, kun hoitsu vaihtoi vaatteet. Katselin sitä touhua yhden kerran ja totesin, että tänne en lastani laita. Kuitenkin 4v kaipaa niitä kavereita. Päädyin pitämään tarhassa 2x eli paljon vähemmän kuin monet kerholaiset ja MAKSAN tästä enemmän ja menetän 60 kotihoitolisän esikoisesta! Teen sen esikoisen parhaaksi. Mikäs on RIFFAN kanta tähän? Kehoilu rajattomasti ok, mutta sama, tuttu tarha, laadukkaat lastentarhaopettajat (3 hoitajaa per 20 lapsen ryhmä), tutut lapset on pahasta. Hei haloo! En usko, että esikoisen pitäminen ja ei pitäminen tarhassa kahtena päivänä vaikuttaa yhtään mihinkään tarhajonojen osalta, koska ne on muutenkin mittavat. Samalla varmistan kakkoslapselleni paikan hyvässä tarhassa. Eikö tämä ole järjen käyttöä vai mitä se sitten on? Ja minä siis pärjään lasteni kanssa ja nautin niiden kanssa olosta en kai muuten kotona olisikaan. Esikoinen on vain jo niin iso, että kaipaa kavereita. En oikein voi niiksi muuttua. Seudulla jolla asutaan niin kaikki lapset työnnetään ja 2vuotiaina tarhaan eli yli 2v ei juuri näy puistossakaan. Lapseni ei mene kipeänä tarhaan eikä kävisi siellä tuntiakaan ellei nimenomaan viihtyisi!

Nykyään monet vanhemmat tuntuvat olevan oikeasti tosi avuttomia, he eivät tiedä miten lasten kanssa ollaan. Jos yhdenkin kanssa ollaan jo pulassa, miksi tehdään toinen.

Aina näkee tämän saman retorisen kysymyksen. Varmasti kukaan ei oikeasti odota saavansa tähän vastausta. Väkiluku Suomessakin vähenee ja väestörakenne vanhenee auttamattomasti, vaikka kuinka nyt on pieni vauvabuumi.

Tehkää vaan ihmiset toinen ja vaikka kolmaskin lapsi, vaikka tuntisittekin itsenne vähän avuttomaksi. Kyllä se elämä opettaa ja meitä mahtuu tänne monenlaisia. Ei kenenkään tarvitse yrittää olla samanlainen superäiti kuin monet tällä palstalla tuntuvat olevan.

Se onkin hyvä kysymys, että onko muka parempi viedä lapsi uuteen kerhoon (uudet ihmiset ja kuviot) kahdesti viikossa kuin tuttuun tarhaan. Yksi perustelu on tietty se, että lapsi vie tarhapaikan sellaiselta, joka "oikeasti" tarvitsee sitä, eli lapselta jonka kummatkin vanhemmat käyvät töissä. Se on toki hyvä perustelu, mutta saako lapsenkin kantaa miettiä? Jos kolmevuotias on ollut vuoden tarhassa, niin se on kolmasosa koko hänen elämästään eli iso ja tärkeä juttu - tarkoitan että jos nämä ihmissuhteet yhtäkkiä repäistään pois ja pakotetaan taas sopeutumaan uuteen ryhmään, niin se on iso juttu. Miettikääpä itse vaikka työpaikan vaihdoksia, ei sitäkään jatkuvasti jaksaisi!

Voidaan tietysti kysyä, että TARVITSEEKO lapsi esim. kerhoa tai tarhaa kahdesti viikossa ihan välttämättä. Ilmankin tulee varmasti toimeen, vaikka haittaakaan niistä tuskin on.

Pitääkö mun takoa sitä moneenkin kertaan, että edelleen KOKO AJAN puhun lapsista/perheistä joissa jompi kumpi vanhemmista on KOTONA!

Tottakai lapset tuodaan hoitoon, kun vanhemmat on töissä ja silloin päiväkoti on ihan yees paikka, mutta MIKSI TUODA LAPSI HOITOON JOS ITSE ON KOTONA?

Odotan lähinnä vastauksia tälläisiltä vanhemmilta

Heti viestittäjä nro 2 , taisi olla basilikum -sorry jos väärin- vastasi kysymykseesi. Vai oliko vastaus väärä?

[b]Ja miksi tehdä toinen, jos ensimmäisen kanssakaan ei pärjää.[/b]

Mikä on pärjäämistä? Milloin ollaan siinä kohtaa, ettei pärjätä? Sittenkö kun sosiaalihuolto vie lapset? Vai silloinko, kun ei osaa keittää kaurapuuroa? Vai silloinko kun vie lapset tarhaan? Vai onko se sittenkin vain silloin, kun vie esikoisen tarhaan ja jää pienemmän kanssa kotiin?

Voi rakkaat ihmiset, elämä olisikin toodella helppoa, kun se olisi vain mustavalkoista! Vähän Lauri Tähkää lainatakseni, että kuka sen väärän määrää?

AP: jos yhtään selailet muita keskusteluketjuja, näet miten moni äiti painii välillä jaksamisen kanssa. Et varmaan tosissasi oleta, että kysymysasettelusi jälkeen, kukaan sinulle myöntäisi huonommuutensa ja jaksamattomuutensa. Kukin pärjää vain niillä voimavaroilla, jotka itselle on suotu. On helppoa tuomita joku äiti huonoksi, eikä vain? Mielestäni ykskikin äiti, joka tajuaa jaksamisensa rajat ja toimii sen asian suhteen vaikka laittamalla vanhemmat lapsensa tarhaan ollessaan itse kotona, on todella hatunnoston arvoinen. Ehkä tällöin on yksi masentunut äiti vähemmän.

Ja AP:lle haluaisin kertoa muutaman asian, joita ammattini puolesta tiedän päiväkotiin tuomisen "syyksi". Ja huom. nämä kaikki ovat ns.NORMIperheistä. Toki tässä vaiheessa tietysti pitää miettiä mikä on normiperhe, mutta rajaan ulkopuolelle sosiaalitapaukset, masentuneet, muuten sairaat, sateenkaariperheet, yksinhuoltajat.



Päiväkotiin siis voidaan tuoda:ujo/arka lapsi, jonka halutaan hieman rohkaistuvan. Jompaan kumpaan vanhempaan (yleensä äitiin ) takertunut lapsi, jonka halutaan myös pääsevän hieman vanhemmistaan irti. Tai vanhempi haluaa hetkeksi irti. Lapsi jolla esim. puheen muodostus on vaikeaa. Lapsi jolla sosiaaliset taidot ovat heikot. Lapsi jonka vanhempi/vanhemmat opiskelevat (esim. etänä, ei kokopäiväisesti koska sehän olisi selvä asia ) Ns. vaativa lapsi ( ei diagnosoitu ). Lapsi, jonka vanhemmilla on ns.peukalo keskellä kämmentä. Lisäksi tietysti perheen ainokaiset, joiden halutaan oppivan ryhmätaitoja ennen koulun aloitusta. Nämä varmaan tiesitkin =)



Mutta jos etsit syitä pelkästään siihen, miksi kotona vauvan kanssa olevat äidit tuovat lapsensa hoitoon, niin varmaan yleisimpiä ovat: äiti on väsynyt ( toiset väsyvät helpommin kuin toiset ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaiset, vertaileminen on näin ollen turhaa), Lapsi turhautuu ilman kavereita ja alkaa tekemään ns.pahojaan ( kaikki äidit yksinkertaisesti eivät osaa keksiä virikkeitä, eikä se silti tee heistä huonompia vanhempia ), vanhemmista tuntuu että lapsi jää paljosta paitsi ilman päiväkotia, vanhemmat eivät halua menettää hyväksi havaittua hoitopaikkaa, vanhemmat ovat epävarmoja vanhemmuudestaan, lapselle haetaan säännöllistä elämänrytmiä jne.

Tässä muutamia esimerkkejä, jotka mielestäni kuvaavat meidän kaikkien erilaisuutta. Mutta toivottavasti valaisi asiaa edes hieman.



Sitten vielä semmoinen asia mikä minua hieman häiritsee näissä keskusteluissa. Eli miksi monet vanhemmat kärkkäästi ovat sanomassa ettei päiväkoti voi tarjota lapselle mitään sellaista, mitä koti ei voi tarjota, mutta siitä huolimatta kuljettavat lapsensa kerhoon? Mitä siellä siis on mitä kotona ei voi lapselleen tarjota? Ja en tarkoita nyt sitten alle kaksivuotiaita...Ja toivon että mahdollisessa vastauksessanne muistatte, että elämää on pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin ; )

Silmäilin tätä ketjua ja huomasin, että tässä oli yksi kirjoitus, jossa äiti kertoi vieneensä 3-vuotiaan poikansa 2 kertaa 2, 5 tuntia kestäneeseen kerhoon ja pojan kasvettua vuotta vanhemmaksi pariin muuhun kerhoon. Poika taisi olla maksimissaan 8 tuntia kerhoissa viikossa, joista pari oli sellaisia erityiskerhoja, en muista, olivatko liikuntaa ja musiikkia vai mitä. Tuo äiti ei ollutkaan väittämässä, että kaikki virikkeet pitäisi saada kotoa. Eli älä nyt yhdistä eri ihmisten sanomisia.

Minä ymmärsin, että Ääti05 tarkoitti sitä, että muutama tunti kerhossa on kaikista ok, mutta muutama tunti päiväkodissa taas ei. Minusta hänen sanallinen antinsa oli mykistävää enkä nähnyt mitään ristiriitaisuuksia.

" Sitten vielä semmoinen asia mikä minua hieman häiritsee näissä keskusteluissa. Eli miksi monet vanhemmat kärkkäästi ovat sanomassa ettei päiväkoti voi tarjota lapselle mitään sellaista, mitä koti ei voi tarjota, mutta siitä huolimatta kuljettavat lapsensa kerhoon? Mitä siellä siis on mitä kotona ei voi lapselleen tarjota? Ja en tarkoita nyt sitten alle kaksivuotiaita...Ja toivon että mahdollisessa vastauksessanne muistatte, että elämää on pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin ; ) "



En nyt tiedä oliko tämä minulle tarkoitettu, mutta...



Suurin syy miksi poikamme kerhoihin viemme, on että hän saa siellä ikäisiensä kavereiden kanssa leikkiä, ohjattua toimintaa, askartelua, oppii toimimaan ryhmässä ja varmaankin paljon samoja perusteita miksi toiset vievät lapset tarhaan. Meille oli aika sama viedäänkö lapsi tarhaan vai kerhoon, koska uuset ohjaajat siellä olisi joka tapauksessa. Poika kun ei ole ennen 3v ikäänsä (kerhon aloitusta) koskaan ollut tarhassa/perhepäivähoitajalla.

Kerhoja kannatan siksi, että täällä meilläpäin on todella suuri pula hoitopaikoista ja pojalle riittää tuo pari tuntia päivässä ohjattua toimintaa. En halua viedä tarhapaikkaa sellaiselta joka sitä todella tarvitsee pystyäkseen menemään töihin. Tarhaan tuskin ihan pariksi tunniksi voi viedä? Ja siinä en näe mitään pahaa jos joillain paikkakunnilla kerhotoimintaa ei juurikaan ole ja lapsi on tarhassa vaikka parina-kolmena päivänä puoli päivää tms.

Nyt poika on kotona koska kerhot on kesätauolla. Kesän ajaksi otettiin kerran viikkoon futis harrastukseksi. Talvisin siis kävi kahdesti viikossa kaupungin järjestämässä leikkikerhossa joka kesti 2,5 tuntia. Kerran viikossa seurakunnan kerhossa joka kesti 3 tuntia ja lauantaisin liikuntaleikkikoulussa tunnin, jossa joka neljäs kerta oli yhteistunti. Vanhemmat siis osallistuivat joka neljäs kerta tähän liikkariin lapsensa kanssa. Tämä liikkari ei ole mikään kerho ja ihan kohtalaisen arvokas harrastus meilläpäin ainakin (70,-/ puolivuotta). Mutta poika on kovin liikkuvainen ja jokin liikunnallinen harrastus haluttiin ottaa kuvioihin.

Ja pääkaupunkiseudulla emme asu, asumme aika pienellä paikkakunnalla.



Ihmettelen suuresti vaan, mikä vika noissa kerhoissa on?

Nehän on nimenomaan järjestetty kotihoidossa oleville "isommille" lapsille.



Mutta jokainen valitsee sen ratkaisun mikä on omalle perheelle se sopivin. Tämä on meidän ratkaisu ja omat perusteet tulikin jo sanottua.

Viestini ei ollut tarkoitettu sinulle K@tju, vaan puhuin yleisesti tälläisista keskusteluista, en tarkoittanut nimenomaisesti tätä ketjua.



Iirislintu, en yhdistele eri ihmisten sanomisia, sinä käsitit asian nyt hieman väärin. Pointtini oli juuri tuo minkä onnimanni2 mainitsi. Eli ihmettelen sitä, miten jotkut vanhemmat hyväksyvät ne virikkeet kerhoissa, mutta eivät päiväkodeissa. Ja en missään nimessä sano, että kerhoissa on jotakin vikaa, sillä näinhän ei ole. Kannatan niitä itsekkin ja tiedän niiden tarkoituksellisuuden, mutta toivoin vilpitöntä vastausta ( en tuomitse, haluan vain tietää ), sellaiselta ihmiseltä jonka mielestä kerhon virikkeet on ok, mutta päiväkodin ei.



Ja K@tjulle vielä, että kyllä päiväkotiin voi lapsen viedä muutamaksi tunniksikin ja ihailtava ajatus tuo ettet tahdo viedä tarhapaikkaa sellaiselta joka sitä "todella" tarvitsee pystyäkseen menemään töihin. Valitettavasti asiat ei aina mene ihan näin yksi yhteen. Kyllä päiväkodeissakin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Ja toisaalta näille kovan arvostelun kohteeksi joutuneille perheillekin ( toinen vanhempi kotona, lapsi hoidossa ), se päiväkotipaikka voi olla TODELLA tarpeen. Mutta hienoa, että teidän ratkaisunne on kerho ja se toimii =)

Viestini ei ollut tarkoitettu sinulle K@tju, vaan puhuin yleisesti tälläisista keskusteluista, en tarkoittanut nimenomaisesti tätä ketjua.



Iirislintu, en yhdistele eri ihmisten sanomisia, sinä käsitit asian nyt hieman väärin. Pointtini oli juuri tuo minkä onnimanni2 mainitsi. Eli ihmettelen sitä, miten jotkut vanhemmat hyväksyvät ne virikkeet kerhoissa, mutta eivät päiväkodeissa. Ja en missään nimessä sano, että kerhoissa on jotakin vikaa, sillä näinhän ei ole. Kannatan niitä itsekkin ja tiedän niiden tarkoituksellisuuden, mutta toivoin vilpitöntä vastausta ( en tuomitse, haluan vain tietää ), sellaiselta ihmiseltä jonka mielestä kerhon virikkeet on ok, mutta päiväkodin ei.



Ja K@tjulle vielä, että kyllä päiväkotiin voi lapsen viedä muutamaksi tunniksikin ja ihailtava ajatus tuo ettet tahdo viedä tarhapaikkaa sellaiselta joka sitä "todella" tarvitsee pystyäkseen menemään töihin. Valitettavasti asiat ei aina mene ihan näin yksi yhteen. Kyllä päiväkodeissakin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Ja toisaalta näille kovan arvostelun kohteeksi joutuneille perheillekin ( toinen vanhempi kotona, lapsi hoidossa ), se päiväkotipaikka voi olla TODELLA tarpeen. Mutta hienoa, että teidän ratkaisunne on kerho ja se toimii =)

Eli ihmettelen sitä, miten jotkut vanhemmat hyväksyvät ne virikkeet kerhoissa, mutta eivät päiväkodeissa. Ja en missään nimessä sano, että kerhoissa on jotakin vikaa, sillä näinhän ei ole. Kannatan niitä itsekkin ja tiedän niiden tarkoituksellisuuden, mutta toivoin vilpitöntä vastausta ( en tuomitse, haluan vain tietää ), sellaiselta ihmiseltä jonka mielestä kerhon virikkeet on ok, mutta päiväkodin ei.

Ehkäpä siksi, että kerhojen toiminta-ajatus on nimenomaan tarjota virikkeellistä toimintaa kodin ulkopuolella, päiväkotien taas pitää huolta ihmisten lapsista?

En tiedä mikä on päivähoidon varsinainen määritelmä nykyään esim. lakipykälissä, mutta alkuperäinen tarkoitus päivähoitojärjestelmän luomiselle on ollut juuri taata lapsille hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi, että molemmat vanhemmat pääsevät töihin. Tämähän on muuttunut nykyään subjektiivisen hoito-oikeuden myötä, mutta päiväkotien pääasiallinen tehtävä, joka määrittää myös päiväkodin päiväohjelmaa lienee nykyään ihan sama kuin aikojen alussa.

Ymmärrän pointtisi ja olen samaa mieltäkin, mutta silti haluaisin tietää miksi jotkut vanhemmat puolustavat KOTIA, niin kovasti virikkeiden takaajana, mutta silti vievät lapsensa kerhoon virikkeiden pariin. Ei niin, että siinä olisi mitään väärää, hieman kaksinaismoralistista kylläkin... ; ) Enkä nyt suinkaan halua heittäytyä hankalaksi, takerrun ehkä pikku seikkoihin, mutta minua vain henkilökohtaisesti kiinnostaa tuo asia. Ja toivottavasti en loukkaa ketään, mutta tiedän siis tarkalleen päiväkotien ja seurakunnan kerhojen toiminta-ajatukset, minua lähinnä kiinnostaa ne ihmisten omat ajatukset asian tiimoilta.



Ja subjektiivinen päivähoito-oikeushan todellakin tänäpäivänä mahdollistaa lapsien viennin päiväkotiinkin ihan vain virikkeiden vuoksi. Siitähän tämä keskustelu alunperin taisi käyntiin lähteäkkin.