Mikä päiväkodissa on niin hienoa?
Tätä me usein mietitään siis me päiväkodissa työskentelevät hoitajat.
Lapset tuodaan päiväkotiin, vaikka itse ollaan kotona. Vaikka lapset ovat kipeinä.
Ei päiväkoti ole mikään ihmeellinen paikka. Jokainen pystyy itse tekemään samoja juttuja kotona, ei PIENET lapset tarvitse mitään kummempaa. Oma äiti ja isä on tärkeintä lapsille, ei kaverit, ei jokapaikassa puhuttavan VIRIKKEET.
Kommentit (72)
Miksi toisen ollessa kipeänä, toisen pitää mennä päiväkotiin?:
- Siksi, että sairas lapsi saa levätä (sisarus houkuttaisi koko ajan leikkimään yms.)
- Sisaruksella on edes jotain tekemistä (kavereita, ohjattua leikkiä, ulkoilua, retkiä) päivän aikana, eikä tarvitse juosta äidin ja kipeän sisaruksen kanssa lääkärissä ja apteekissa tai kököttää kotona päivätolkulla kun ulos ei voida lähteä.
- Lapsen on hyvä oppia ymmärtämään, että tulevaisuudessa kouluunkin mennään aamuisin siitä huolimatta, että sisarus on kipeänä.
- Hoidosta on maksettu ja rahalle halutaan saada vastinetta. Uskoisin, että jos sairauspoissaolopäivät alentaisivat sekä sairaan että terveen sisaruksen päivähoitomaksuja, moni ei toisi sisarusta hoitoon lainkaan siinä tapauksessa, jos toinen lapsista sairastuu.
Syitä on varmaan yhtä paljon kuin on perheitäkin, mutta tässä nyt vain karkeasti muutama.
Maravillakselle haluaisin kommentoida, että Suomessakin lapsille tehdään, ainakin päiväkodeissa varhaiskasvatussuunnitelma, kyse ei ole laitossäilytyksestä. Lapsesi ei ole tainnut koskaan olla päiväkotihoidossa?
Muuten en aloittajan kirjoitusta kommentoi, mutta toivon, että päiväkodin työntekijänä ja hoitoalan ammatilaisena yrittäisit tuomitsemisen sijaan ymmärtää kaikkia erilaisiin ratkaisuihin päätyneitä perheitä, oli sitten toinen vanhemmista kotona tai ei, ja keskittyisit antamaan hoitolapsille osaamaasi varhaiskasvatusta ja hoivaa.
..Eipä kyllä tosiaan hirveästi hymyilytä laittaa lapsia tarhaan, kun niin monelta taholta kuulee/lukee hoitajien ikävistä asenteista vanhempia kohtaan (en toki siltikään yleistä).. Itsellä on tällä hetkellä 1,6 v. poika ja kakkosen la marraskuussa. Olen kotona pojan kanssa, mutta jossain vaiheessa kakkosen synnyttyä ja ollessa tarpeeksi vanha on lapset laitettava hoitoon, koska aion lähteä opiskelemaan. Ja kaiken lisäksi olen vielä nuori äiti, joka sekin varmasti lisää sitten niitä mulkoiluita ja ties mitä puheita selän takana, kun aikanaan lapseni hoitoon vien. Toivon todella sydämmeni pohjasta, että kohdalle sattuisikin sellainen päiväkoti, jossa ei olisi ihan pahimmasta päästä ainakaan nuo hoitajat :/. Suoraan sanoen vituttaa muutenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat hakeutuneet asiakaspalvelu alalle ja ovat jatkuvasti sen näköisiä, että se työ/asiakkaat ottaa päähän ja ankarasti. Sitä paitsi ei ole päiväkodin työntekijöiden asia arvostella vanhempia siitä, miksi he lapsensa hoitoon vievät tai muista asioista..
kun vauva syntyy joulukuussa. Koska kunnallinen päivähoito olisi vähäisessäkin määrin lakkauttanut kodinhoidontuen kokonaan, päädyimme viemään pienen yksityiselle. Tätä ketjua lukiessani alkaa päätös tuntua aina vaan oikeammalta. Lapsi käy tarhassa 2 x 4 tuntia viikossa. Tarkoitus on, että isänsä vie hänet aamulla ja minä haen kotiin päiväunille.
Katson lapseni olevan yhä kotihoidossa. Tarhan aloitus on ollut minulle vaikeampaa kuin hänelle. Yksityisessä päiväkodissa on pieni ryhmä ja samat tutut hoitajat. Lapsi menee innoissaan ammulla tarhaan, eikä ole oireillut ruokailun, pottailun tai nukkumisen vaikeuksilla.
Miksi vein lapsen tarhaan, vaikka itse olen kotona? Halusin tehdä muutokset hänen elämässään hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, kun vauvan syntymä mullistaa varmasti ihan riittävästi siinä vaiheessa. Lapseni on tottunut tiettyyn päivärytmiin, ulkoiluun kaksi kertaa päivässä (vilkas ja energinen lapsi kun on) ja on alkanut kysellä muiden lasten perään, jos ulkoillessamme ei näy muita. Eikä kyseessä ole siis mikään superlapsi, vaan tavallinen vilkas 2-vuotias. Asumme kerrostalossa, joten en voi vaan lykätä esikoista itsekseen omalle pihalle leikkimään tms. Pienen vauvan kanssa on realistista odottaa, että emme voi ulkoilla päivällä 1 - 1,5 h kerrallaan, vaikka esikoinen sitä kaipaisi. Imetys vie aikansa ja esikoinen ehtii varmasti niiden kolmen kotona vietettävän arkiaamupäivän aikana ihan riittävän usein harmistua siihen, ettei mennä ulos, että taas luetaan vaan kirjaa tai katsotaan lastenohjelmia. Jos on olemassa tarha, jossa hän saa ainakin joinakin arkipäivinä ulkoilla ja nähdä kevereita sen verran kuin hän tarvitsee, juosta, huutaa, askarrella jne., niin kysymys on mielestäni ennemminkin se, miksi en veisi häntä tarhaan?
Ja kyllä, päätös on jossain määrin myös itsekäs. Näin saan levätä raskauden loppuaikana ja huolehdin jaksamisestani kotona vauvan ja tahtoikäisen kanssa. Ennen vanhaan hoidettiin itse ja 70- ja 80-luvuilla ihannormaaliperheisiin syntyneillä on paljon mielenterveysongelmia. Voimme syyttää lamaa, mutta perinteinen mallihan on juuri tämä vanhempien syyllistäminen. Itse uskon olevani esikoisellekin kärsivällisempi ja virikkeellisempi äiti, kun en vauvan kanssa valvotun yön jälkeen joka päivä vaan venytä jaksamistani. Meillä ei ole sellaisia mummeja tai kummeja, jotka hoitaisivat lapsiamme, joten ihan varmasti esikoiseni saa edelleen viettää riittävästi aikaaäidin kanssa, vaikka tarhassa käykin.
Mietin tarhan aloittamisen suhteen myös sitä, miten pikkuiseni pärjää ryhmässä ja hoitajien kanssa. Hän osaa kuitenkin jo puhua kahden tai kolmen sanan lauseita, syö ja juo itse, käy potalla jne., joten uskon hänen selviytyvän sen muutaman tunnin siellä ilman äitiä. Tunneilmaisua on yhdessä jo harjoiteltu ja uskon hänen kykenevän rauhoittumaan myös itsekseen, jos väsynyt/kiireinen hoitaja ei huomaa ottaa häntä syliin.
Meillä on helppoa, kun tarhapaikka löytyi kävelymatkan päästä. Lapsi viihtyy tarhassa ja voi hyvin. Haen hänet tarhasta kotiin ja laitan päiväunille. Jos matka olisi pidempi tai en muista syistä voisi itse hakea häntä päivällä, voisin nyt kaksi viikkoa menoa katseltuani ajatella, että hän nukkuisi myös päiväunet siellä tarhassa tuttujen hoitajien kanssa. Mutta silloinhan päivä olisi jo 7-8 tuntia! En siis enää paheksu myöskään äitejä, jotka ajattelevat kokonaisen tarhapäivän olevan lapselle selkeämpi. Joka päivä lapsensa tarhaan vievät saavat sitten itse vastata puolestaan. Isompi lapsi voi hyvinkin haluta jatkaa tarhassa vauvan syntyessä, jotta hänen elämässäään muutosten määrä minimoituisi vauvan syntyessä...
on mielestäni vähintääkin yhtä hyvä syy viedä lapsi tarhaan kuin se, että vanhemman on pakko palata töihin, jotta perheen elintaso, talo, autot yms. voidaan yllä pitää. Jokainen vanhempi varmasti tuntee oman lapsensa riittävän hyvin tietääkseen, mikä tälle on helpointa ja parasta silloin, kun perheeseensyntyy vauva. Riffan kärkkääseen aloitukseen, on pakko huomauttaa, että veit kuitenkin oman lapsesi tarhaan, vaikka olisit voinut hoitaahänet laadukkaasti kotona esikouluikään asti...
Mitä pystyin tekemään, kun esikoinen oli päivähoidossa?
Sain juoda aamukahvin rauhassa, lukea lehteä, vauva nukkui paljon. Suihkussakin ehdin käydä. Sitten surffailin vähän netissä. Puolen päivän aikoihin lähdin ulos vauvan kanssa. Ehkä kauppakeskukseen rentoutumaan ja ostoksille. Sovin treffejä kavereiden kanssa, istuimme kahviloissa. Kun iltapäivä tuli, kävin noutamassa esikoisen tarhasta. Minulla oli voimia leikkiä esikoisen kanssa.
Millaista elämäni oli sen jälkeen kun esikoinen jäi kotihoitoon?
Aamuisin kauhea taistelu, jotta ehdimme syödä aamupalan ja lähteä ulos ennen klo 10. Ei puhettakaan rauhallisesta aamuhetkestä, siivoamisesta jne. Esikoinen on tosi vilkas ja riehaantuu nopeasti, jos ei saa virikkeitä. Aamupäivän juoksen esikoisen perässä hiekkalaatikolla (vauva rintarepussa) tai hölkkään tuplarattaita työntäen avoimeen päiväkotiin, jossa toimintatuokio alkaa klo 10. Tukka on sekaisin ja hiki valuu. Joka päivä sama toistuu. Ei koskaan kavereiden tapaamisia, ei ostoksille eikä lepoa. Voimani ovat jo lopussa puolen päivän aikoihin. Kotona vilkas esikoinen tuhoaa paikkoja toiminnan puutteessa, vaikka äiti viihdyttää parhaansa mukaan.
Meillä lasten ikäero 1 v 9 kk, esikoinen oli päivähoidossa ensimmäiset puoli vuotta. Sitten katsoin, että pahin oli takana ja otin esikoisen kotihoitoon. Päätökseen vaikutti myös se, että esikoinen ei enää loppuvaiheessa pystynyt mukautumaan päiväkodin rytmiin. Uni ei vaan tullut klo 11.30, vaan vasta klo 13. Viihtyi hoidossa, mutta näytti myös rasittuvan liikaa siitä.
Mitä negatiivista tällä hetkellä?
Lapsillani ei ole hoitopaikkaa tiedossa. Työhön paluu hankaloituu, kun pitää löytää ensin mieluisa hoitopaikka kahdelle lapselle. Haluaisin pitää lapset kotihoidossa siihen asti, että työtä löytyy. Alueemme päiväkotipaikat ovat kiven alla. Mitä teen jos uusi työnantaja haluaisi minun aloittavan työt heti? Työpaikatkin ovat kiven alla. Tilaisuuteen olisi tartuttava. (juuri äsken jätin hakematta yhtä hyvää työpaikkaa, koska en usko, että sopivat hoitopaikat olisivat löytyneet).
Havainto: Kun esikoinen jäi kotiin, niin laatuaika kummankin lapsen kanssa väheni!
Ja edellisiin vielä: Kyllä vastasyntyneen ja taaperon kanssa on mahdollista ulkoilla, sillä puiston penkilläkin pystyy imettämään. Esikoinenkaan ei karkaa, kun ulkoilee aidatulla alueella.
osittain sen takia, että olen samanaikaisesti käynyt pohdintaa siitä, jatkaako esikoiseni osa-aikaisesti perhepäivähoidossa kun minä jään kotiin äitiyslomalle, kakkosta odotetaan syntyväksi marraskuun alussa. Sen verran on varmaa, että täyspäiväisessä hoidossa lapseni ei tule olemaan (se kai oli ap:n alkuperäinen ihmetyksen aihe), mutta koska minun on tarkoitus palata töihin jo heti kakkosen ollessa 3kk, lähinnä haimme apua siihen, että olisin työkykyinen tuossa vaiheessa ennen kuin mieheni jää kotiin lasten kanssa.
Minut yllätti tämän keskustelun jälkeen täysin tytön uuden perhepäivähoitajan asenne - hän nimittäin ehdotti itse, että kai tyttö jatkaa osa-aikaisena, useammastakin syystä. Että minä saisin levätä, että tyttö saisi leikkiä kavereiden kanssa, että tytöllä säilyisi hoitopaikka ja uudelle tulokkaallekin olisi paikka tiedossa jo etukäteen, hän siis mielellään ottaisi sisarukset hoitoon. Nyt parin viikon jälkeen on selvää, että tyttö viihtyy erittäin hyvin pph:lla, kertaakaan ei ole tarvinnut itkien jäädä ja haettaessakin ongelmaa tuottaa lähinnä se, että tyttö ei haluaisi vielä lähteä kotiin.
Meillä lienee sitten tuuria, että hoitaja kannustaa tekemään tällaisen päätöksen, jos siis siihen muuten päädymme. Itse pitäisin mielelläni esikoisen kotona, mutta voi olla, että oman jaksamisen kannalta on parempi nukkua edes joinain päivinä viikossa vähän pidempään ja hakea tyttö puolen päivän aikaan kotiin. Esimerkiksi niinä päivinä, kun hoitaja vie lapset koulun liikuntasalille juoksemaan tunniksi, luulenpa että sellaisen järjestäminen kotona ollessa voisi olla hankalaa eikä vastaavia ole meidän kunnassa muuten noin pienille tarjolla.
Omien ajatusteni lähtökohta on se, että tiedän pimahtavani ennen pitkää, jos toisesta lapsesta tulee samanlainen kuin esikoisesta, ja minun pitäisi olla niiden kahden kanssa kotona.
En ollenkaan tiedä mistä te äidit puhutte, kun kerrotte pitkistä aamukahveista, rauhaisista ostosreissuista vauvan nukkuessa, puhtaiden vaatteiden valitsemisesta ja meikkaamisesta, ja hyvin nukutuista öistä. Meidän vauva-arki oli maksimissaan kahden tunnin unipätkiä, syömistä, huutamista, kakkaamista, 4x/vrk lääkkeenantoa, lääkärikäyntejä, kaaosta ja hermoilua. Vauva nukahti yöllä kahden aikaan, heräili tunnin välein, ja yön ainut pitempi (2-3h) unipätkä osui myöhäiseen aamuun. Miten yhdistän tämän taaperon rytmiin, johon kuuluu aamuherätys klo 05, täyttä menoa päikkäreihin asti, reilun tunnin unet, ja täyttä menoa iltaan saakka?! Yhtälöön lisätään miehen vaihtelevat vuorotyöt, kulkuvälineenä vain vaunut (=ei autoa eikä korttia), ja nolla kappaletta halukkaita lapsenvahteja...
Olisihan se ihanaa askarrella lapsen kanssa pöydän ääressä, kun vauva nukkuu tyytyväisenä parvekkeella. Tai käydä vauva liinassa esikoisen kanssa pitkillä eväsretkillä. Noihin toimiin vaadittaisiin vain rauhallisesti nukkuva vauva ja keskittymiskykyinen, käskyjä totteleva esikoinen.
Summa summarum, jotta oma esikoiseni saa jäädä kokonaan kotiin vauvan synnyttyä, toisen lapsen on oltava luonteeltaan hyvin erilainen kuin isoveljensä. Tätä en tule tietenkään tietämään ennen kuin vauva on syntynyt, joten joka tapauksessa esikoinen on 2pv/vk hoidossa ainakin sen kuun loppuun, jolloin vauva syntyy. Ja pitää vielä lisätä, että jos esikoinen jatkaa osapäivähoidossa, kyse on kahdesta päivästä viikossa, 3-5h kerrallaan. Kotihoitoon esikoinen jää viimeistään sitten, kun vauvan pahin mahakipuhuuto on lakannut 3-4kk ikäisenä. Sitten mekin voidaan toteuttaa sitä ydinperheidylliä, johon kuuluu pirtsakka äiti, nukkuva vauva ja kiltisti pihassa leikkivä taapero ;)
En varsinaisesti kommentoi alkuperäistä asiaa sen enempää, muuta kuin että monenlaista vanhempien solvausta mutta myös kehumista olen työhistoriani ajalla kuullut.
Sitä vaan, että kun on itse ollut työntekijänä päiväkodissa, jossa on ylitäydet ryhmät ja henkilöstövajausta, tilanne ei ole kenenkään kannalta mitenkään kehuttava. Olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa vastuullani on KAKSI RYHMÄLLISTÄ lapsia, mikä tekee n. 40 eli 3-5 vuotiasta lasta, kun lain mukaan määrä on kokonaiset 7. Siinä vaikka yrität tehdä työsi kuinka hyvin ja vastuullisesti tahansa, on mahdollisuudet suuriin onnettomuuksiin. Itse olen saanut työskennellä kuitenkin ns. hyvissä päiväkodeissa osaavan henkilökunnan kanssa, mutta korviin on kantautunut kokemuksia muustakin. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana samalla alalla olevien kanssa keskustellessa olen kuullut: lapsi on ollut yksin ulkona yli puoli tuntia, ennen kuin hoitajat ovat huomanneet tämän poissaolon tai lapsi on ehtinyt kiivetä ja pudota pianon päältä niin, että ohjaajat huomaavat asian vasta kun lapsi itkee, ja lukuisia vastaavia tilanteita on kantautunut korviin aivan liikaa.
Puhun nyt vain omasta puolestani, kun sanon että minulla henkilökohtaisesti on aivan liikaa huonoja kokemuksia päiväkodeista. Tiedän, että todella hyviäkin päiväkoteja on, ja olen työskennellytkin sellaisissa. Nykypäivänänä kuitenkin, kun varsinkin pääkaupunkiseudulla päivähoitopaikoista on pulaa, ryhmät ylitäysiä ja henkilökuntapula vaivaa, minä en mistään hinnasta omaa lastani päiväkotiin veisi. Vaikka siellä on sitä virikettä, tehdään vasut ja muut, koen kykeneväni antamaan lapselle kaiken sen mitä päiväkotikin. Muitakin hoitomuotoja on, esim. perhepäivähoito. Olen myös -ainakin toistaiseksi- siirtynyt työskentelemään päiväkodin ulkopuolelle päivähoidon muuhun tarjontaan.
Se, miten muut perheet päivähoitoasiat ratkaisevat, on kunkin oma asia, näin olen ajatellut myös työskennellessäni päiväkodissa. Toki sitä voi ihmetellä monenlaista, miksi esim. 3-vuotiaalla tytöllä ei ole ollut yhtään lomapäivää pyhien lisäksi, vaikka vanhemmat pitävät kesä-, talvi- ja joululomansa, mutta loppujen lopuksi päivähoidon henkilökunnan tulee ajatella lasten parasta hoitopäivän aikana, ja jättää muut päätökset vanhemmille. Vanhemmathan joka tapauksessa kantavat myös vastuun jos päätöksistään aiheutuu lapselle tai lapsen kehitykselle haittaa. Ainoa tilanne, jossa perheen asioihin puututaan, on jos kyseeseen tulee lastensuojelu, tällöin viranomaisille on toki ilmoitettava hoitohenkilökunnan huomioista. Kaikki kirjoittamani esimerkit ovat valitettavasti totta, en ole niihin mielikuvitusta käyttänyt.
Eli tyttöni 2v käy päiväkodissa vajaa 15 tuntia viikossa. Eli kolmena päivänä 5 tuntia/pvä. Sen aikaa olen kotona kohta 6kk ikäisen vauvan kanssa. Tyttö aloitti päiväkodissa uudestaan nyt 5kk tauon jälkeen, jolloin molemmat oli kotona kanssani.
haluaisin vain tietää mikä päiväkodissa on niin paljon parempaa kun kotona?
Tottakai pitää ihmisten käydä töissä ja silloin lapsi tarvitsee hoitopaikan, sehän on normaalia, mutta tarkoitankin niitä perheitä, joissa äiti/isä on kotona toisen lapsen kanssa! ja toinen raijataan päiväkotiin.
On niitäkin tapauksia missä muu perhe on lomalla pari viikkoa ja perheen pienin lapsi käy hoidossa. Kaikenlisäksi äiti ihmettelee, kun lapsi ei halua päiväkotiin tulla. Haloo??
Perheessä on vaikka kaksi lasta, toinen sairastuu, mutta toinen kuskataan päiväkotiin. Miksi?
Jos äiti menee iltavuoroon, lapsi tuodaan silti jokapäivä aamupalalle.Miksi?
Tässä jotain esimerkkejä.
Samat vanhemmat valittavat sitä, ettei lasten kanssa ole tarpeeksi aikaa...
vastata, että samaa olen miettinyt. Enkä halua lähteä tästä aiheesta tappelemaan, kerron vain omasta näkökulmastani.
Kotona olen siis 2-vuotiaan uhmaikäisen ja vauvan 3kk:n ikäisen kanssa, tosi rankkaakin on välillä, mutta ei tulisi mieleenikään viedä tämän ikäistä (2v.) mihinkään päiväkotiin! Näin kuitenkin monet vastaavassa tilanteessa olevat tuttava-äidit toimivat. Ääneen en ole viitsinyt moisesta mainita, kun tietää millaisen ryöpyn todennäköisesti saisin niskaani. Eikä näissä perheissä ole esim. koliikkia, valvottavia, paljon itkeviä vauvoja vaan ihan hyvin näyttävät äidit jaksavan, mutta silti kuskataan esikoista hoitoon. Olisihan se helpompaa olla vain yhden kanssa kotona, mutta itse en sille tielle lähtisi. PIENELLE lapselle koti on paras paikka sekä äidin, isän ja sisarusten seura. Kukin toimikoot itselleen sopivalla tavalla, mutta monesti mietin että toimivatko vanhemmat vain itsekkäistä syistä, eikä kuunnella mitä pieni lapsi haluaa...
Täähän on siis ikuisuuskysymys enkä ymmärrä minkä vuoksi tästä tarvii jauhaa kerta toisensa jälkeen.
Mutta se miksi mä nyt tulin vastaamaan on se, kyllä teitä hoitajiakin on sitä laatua, jotka ymmärtää tällaset vanhemmat, jotka tuo esim. toisen lapsen hoitoon ja on toisen kans kotona.
Eli kun minä aloin odottamaan toista lasta esikoisen ollessa just aloittanut päiväkotielämän, lastenhoitajatuttavani kysyi otanko esikoisen pois päivähoidosta kun vauva syntyy. Vastasin kyllä. Sain osakseni ihmetystä ja kauhistelua, miten tulen jaksamaan. Kun selitin tilanteemme, hän sanoi, että "etkö veisi poikaanne edes pariksi viikoksi päiväkotiin kun vauva syntyy, että saisitte olla rauhassa vauvan kanssa!?" Hölmistyneenä en osannut sanoa mitään.
Mun oli pakko kertoo tää, koska tälläkin palstalla jaksetaan aina vatvoa samasta asiasta ja aina päiväkodin hoitajat muka ihmettelevät miten ja miksi vanhemmat tekevät niinkuin tekevät. Niin, kyllähän varmaan osa hoitajista ihmetteleekin. Mutta on myös olemassa niitä ymmärtäväisiä päiväkodin hoitajia! :) Onneksi!
Miten ihmeessä jaksatte olla sellaisessa paikassa töissä, joka noin paljon turhauttaa? Mahtaa olla raskasta aina arvostella asiakkaitaan/yhteistyökumppaneitaan? (lasten vanhempia) - eikö sellainen katkeroita vain ihmisen itsensä? Tuskin se ainakaan niitä vanhempia hetkauttaa...
Aina jaksan myös ihmetellä tätä kulttuurieroa meidän ja Keski-Euroopan välillä. Kun muualla kotiäidit kuljettavat lapset hankalankin matkan päästä tarhaan, jotta he eivät jäisi paitsi _varhaiskasvatuksesta_, meillä täällä Suomessa työntekijätkin pitävät päiväkotejamme vain lasten laitossäilytyspaikkoina, jotka eivät tarjoa lapselle _mitään_ hienoa eikä kenenkään kannattaisi siis kakaroitaan sinne kiikuttaa, ellei ole ihan viimeinen pakko.
No, onneksi ei tarvitse omia lapsia kenenkään noin leipiintyneen hoiviin antaakaan.
Ootkohan nyt ihan oikeella alalla töissä??? Ja saako vielä kysyä, onko sulla lapsia? Miten kohtelet muiden lapsia työssäsi? Toivottavasti et ole töissä meidän pojan päiväkodissa.
jos ajattelen, että näin kun ajattelen? Jos vanhemmat on idiootteja niin eihän se ole lasten vika eli siis lapsia kohtelen tietenkin hyvin ja valitettavasti myös vanhempien kanssa pitää olla ystävällinen, vaikka usein tekisi mieli kysyä miksi ihmeessä lapsia on pitänyt tehdä, jos niiden kanssa ei olla!!
Olen ollut useammassa päiväkodissa töissä ja kyllä suurimmaksi osaksi hoitajat ovat samaa mieltä kun minä, lasten paikka on kotona, jos mahdollista.Alle kouluikäiset lapset eivät tarvitse sen kummempaa. Lapset kasvavat hirveetä vauhtia, ei he kauaa ole vanhempien helmoissa. Kyllä vanhempien olisi syytä ymmärtää, että viettäisivät lastensa kanssa aikaa, kun lapset on pieniä..
Kyllä,itselläni on lapsi ja toinen tulossa. Hän viihtyy todella hyvin päiväkodissa, mutta tottakai hän jää kotiin, kun vauva syntyy.
vielä lisätä Riffaa puolustaakseni, että minulla myös monia kavereita jotka päiväkodissa töissä ja ihmettelevät samaa, että miksi tuodaan pieniä lapsia hoitoon, jos kotonakin mahdollista hoitaa.
Myöskin kun itse aikoinani esikoisen aikana pohdin töihin paluuta ja soitin päiväkotiin paikkaa tiedustellakseni, päiväkodin johtaja oli syvästi sitä mieltä että näin pienen (lapsi oli tuolloin 1v 2kk) paikka olisi vielä kotihoidossa ja sai kun saikin pääni käännettyä - jatkoin siis vielä hoitovapaalla, kun ei minun mikään PAKKO ollut vielä töihinkään palata ja pian huomasinkin odottavani jo kakkosta...
Lapsia on niin erilaisia. Omat lapseni ovat tosi tyytyväisiä kotona. Poikani oli hoidossa, kun olin lasten välissä töissä. Olin tosi epävarma, mitä teen, kun jäin äitiyslomalle. Halusin ottaa pojan kotiin, mutta pelkäsin, ettei hän enää viihtyisi kotona. Onneksi silloin oli joulu ja olin jo ilmoittanut aiemmin, että poika on joka tapauksessa välipäivät ja tammikuun ekan viikon kotona. Täytyy sanoa, että nousi kyynel silmään, kun poika kysyi joka aamu, jäähän äiti tänään kotiin. Hänestä kehkeytyi ihan toinen poika, paljon valoisampi ja iloisempi. Kaupassa hän lauloi joululauluja heleällä äänellä. Päätin silloin, että hän jää kotiin. Vauvan syntymän jälkeen oli rankkojakin päiviä, mutta ratkaisu oli ehdottoman oikea. Nyt sisaruksilla on kaunis suhde ja poika itse asiassa toivoo meille lisää vauvoja.
Kun hain päiväkodista poikani tavaroita, vanha hoitaja tuli halaamaan ja sanoi, että teen oikean ratkaisun. Hän ei ole töihinsä mitenkään leipiintynyt vaan aivan ihana hoitaja, jonka sylissä on aina tilaa pienille (olen täällä kotona ollessani usein nähnyt häntä ulkona lasten kanssa). Päivähoitajat varmaan parhaiten tietävät, mitä päiväkodissa päivisin tapahtuu ja miten lapset siihen reagoivat. Useinhan päivähoitoon viemistä perustellaan silläkin, ettei äiti ehdi hoitaa kahta lasta. Päiväkodeissahan lapsia on vähimmilläänkin neljä per hoitaja ... Toki voi miettiä, että hoitajat saavat olla työpäivän jälkeen rauhassa. Huomauttaisin kuitenkin, että valtaosalla hoitajista on omiakin lapsia, omia kotitöitä, ehkä omia vanhempiakin hoidettavana. He eivät suinkaan asu päiväkodissa, kuten poikanikin luulee. Aina valmiina hoitamaan lapsia :)
Minusta kieytit asiaa hienosti. Minäkin olen ihmetellyt samaa! Suomessa on ihmeellinen vastakkain asettelu: joko lapset ovat kokonaan "hylätty tarhaan säilytettäväksi, kun äidit ovat huonoja" tai sitten ne "täytyy pitää eristyksissä kotona neljän seinän sisällä ilman muuta seuraa ja virikettä kuin oma perhe kouluikään saakka, että äidit olisi hyviä". Tällainen ihmeellinen vastakkain asettelu kaiken aikaa. Minusta olisi hienoa saada välimuotojakin, ei niin mustavalkoista ajattelua. Päiväkoti voi oikeasti olla kiva ja laadukas paikka, jossa saa tarpeellista ryhmäkokemusta ja tärkeää varhaiskasvatusta. Eikä se muutama tunti tee äitejä huonommaksi. Pitääköhän pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa ulkomaille, jossa ymmärretään lasten paras? Kaikissa perheissä ei ole viittä muksua ja seuraa siis lapsille. Oikeasti esim viisivuotiaan voi olla OIKEASTi tylsä olla äidin ja vastasyntyneen vauvan kanssa vain kotona eikä kerhoja ole kaikkialla. Onneksi MLL vai mikä liitto se nyt olikaan, puhuu kovasti ilmaisen varhaiskasvatuksen tuomista Suomeen alkaen 4-vuotiaista. Eli asiantuntijat tajuavat tarpeen, vaikka jotkut takapajuiset äidit ja ilmeisesti päiväkodin työntekijätkin vastustavat.
kaikkihan lähtee täällä siitä, että meidän naisien moraali täällä Suomessa sen suhteen miten paljon perheen äidin tulee jaksaa kantaa eroaa esim. keski-eurooppalaisesta mallista. Tässä suhteessa olemme siis kovin erilaisia euroopan naisiin. Monessa maassa äitiysloma on vain 1-3kk pitkä, jonka jälkeen äidit voivat tehdä lyhennettyä työviikkoa tai jäädä (palkatta tietty) kotiin.
Ymmärrän kyllä toisaalta Riffan pointin, että jos kerta vanhempi on kotona, niin miksi ei lapsikin saisi olla. Nyt tulee kuitenkin se surullisen kuuluisa mutta, lapset ovat erilaisia ja tilanteet ovat niin erilaisia, jonka vuoksi myös viisas hallituksemme on antanut meille subjektiivisen mahdollisuuden päättää lastemme päivähoidosta. Jos halutaan tästä päästä, tulee äänestää sellaisia ihmisiä, jotka tämän lain voivat ja haluavat sitten perua. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tasokas ja erinomainen lasten päiväkotijärjestelmä on yksi Suomen valttikortteja mitä tulee lasten hyvinvointiin. Kuten aikaisemminkin oli tuossa sanottu, niin jotkut lapset olisivat itse asiassa huonomassa asemassa jos 'saisivat' jäädä kotiin esim. masennuksesta kärsivän aikuisen kanssa 24 tuntia päivässä! Tässä tapahtuisi myös hyvin pian niin, että tulisi eriarvoisuutta, sillä paikkoja ei enää olisikaan vapaana muille kuin tietyn perustelun antaneille vanhemmille, ja mikä sitten enää olisikaan edes hyvä perustelu!
TOttakai lapsen paras paikka on vanhempiensa luona, tuskin tätä kukaan kieltää jolla järkeä päästä löytyy, mutta eivät ne ölapset silti pilalle mene, kuten on todettu muuallakin maailmassa, vaikka joku muu heitä hoitaisikin päivän aikana.
Hyvää kesää kaikille teille ja jaksamista päiväkotiin hoitajille, jotka tekevät erittäin arvokasta työtä!
T: päiväkodin kasvatit
Taitaa olla jo vanhentunut ja muutenkin kuolleena syntynyt aihe, mutta kommentoisin vain tuota Riffan esimerkkiä "nykykäytännöistä" ja nykyajan äideistä, jotka hyväksikäyttävät kunnallista päivähoitosysteemiä roudaamalla esikoisensa hoitoon, kun itse lötköttävät kotona...
Itse olen 80-luvulla syntynyt, olin 2,5 v. kun pikkusisko syntyi. Alle kolmivuotiaana (muistaakseni myös ennen pikkusiskon syntymää) olin ollut jo ainakin yhdessä paikassa perhepäivähoidossa ja sittemmin myös päiväkodissa. Äiti teki vuorotöitä, joten ihan joka päivä en varmastikaan tarhassa ollut, vaan vain silloin kun kumpikaan vanhempi ei ollut kotona.
Äiti jäi sitten tietysti vauvan kanssa kotiin, minä menin silti tarhaan niin kuin ennenkin, muutamana päivänä viikossa. Enkä pitänyt sitä mitenkään kummallisena tai hylkäämisenä, päinvastoin viihdyin hyvin tarhassa (muistan sen vielä itsekin). Muistan senkin, miten olin ylpeä pikkusiskosta, kun äiti tuli vauvan kanssa minua hakemaan tarhasta, ja näytin vanhemmille lapsille miten vauvalla on reikä (aukile) päässä :x . Pikkusisko oli koliikkivauva, eikä kotona oleminen ollut kovin kivaa, kun vauva huusi ja huusi, eikä äitillä ollut enää samalla tavalla minulle aikaa. Tarhassa oli ainakin seuraa ja puuhaa. Tein tarhassa muuten kirjasenkin (siis töhersin sivut ja tädit kirjoittivat sanelun perusteella juonen), jossa päähenkilönä oli Prinsessa, jolla oli Pikkusisko Rääkyvä :)...
No, kun olin täyttänyt viisi olimme jo muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja pikkuveli oli syntynyt (v. 90). Kuusivuotiaana menin kouluun. Sitä ennen olin ollut uudella paikkakunnalla seurakunnan kerhossa ja meillä oli ollut myös parikin lastenhoitajaa kotona, joista viimeinen jatkoi vielä minun koulun aloituksen jälkeenkin muutaman vuoden. Välillä oli kai myös päiviä tai jaksoja, jolloin äiti (edelleen vuorotöissä) oli kanssamme kotona. Pikkusisko ja pikkuveli aloittivat kai minua hieman vanhempana päiväkodissa yhtä aikaa, tai ainakin sisko oli jo ainakin neljä. Olivat enimmäkseen samassa tarhassa esikouluun asti, mutta puistossa ja nallekerhossa hekin kävivät välillä, ehkä tarhan kesälomien aikana (onko sellaisia?).
Meillä siis muuttuivat hoitojärjestelyt aika usein, mutta täytyy sanoa että en kokenut sitä huonona tai outona asiana. Nyt itseasiassa tuntuu oudolta tätä kirjoittaessa, että niihin muutamaan vuoteen mahtui niin monenlaista. Aina on ollut kuitenkin turvallinen aikuinen hoitamassa, ja joka hoitopaikasta on hyviä muistoja. Pikkuveli ja -sisko olivat yhden kesän hoidossa "vieraassa" päiväkodissa, ja inhosivat sitä paikkaa. Minun päiväkotikokemukseni rajoittuu vain siihen yhteen, jossa olin 2,5-4 vuotiaana, ja siellä taisi olla aika pienet ryhmäkoot, siellä siis viihdyin hyvin. Väittäisinkin, että tärkeämpää kuin missä lasta hoidetaan, on se että hän viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi hoitopaikassaan. Itse olisin varmasti ollut aika tylsistynyt, jos olisi väsyneen äidin ja sairastelevan veljen ja tyhmän pikkusiskon kanssa pitänyt nököttää kotona. Asioilla on monta puolta, eikä se että nyt ajatellaan että jotain tehdään vain "nykyaikana" ja ennen oli erilailla, tarkoita sitä että se oma perspektiivi välttämättä olisi ihan oikea.