Mikä päiväkodissa on niin hienoa?

minä en kertakaikkiaan ymmärrä, en siis millään, miten ihmiset ovat niin mustavalkoisia.

Anteeksi Riffa, sinällään asiallinen kysymys, mutta onko todella niin, että te ihan yhteistuumin pohditte tälläisia asioita? Eikö kellään tässä "pohdintaryhmässä" juolahda mieleen, että kukaan ei voi tietää perheiden tilanteita täysin? Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Lisäksi se ei kuulu teille tippaakaan ( jos kyse ei ole lapsensuojelullisista asioista ), miksi kukakin lapsensa hoitoon tuo. Te olette siellä hoitamassa niitä teille uskottuja kullanmuruja ja toivoisin, että teissä olisi edes sen verran ammatillisuutta, ettette julkisesti viitsisi myöntää tommosta naiiviutta.

Pahoittelen jyrkähköä tekstiäni, mutta työskentelen itsekkin kasvatusalalla ( toimintaympäristö hieman eri ), eikä tulisi mieleenikään toimia tuomarina vanhempien suhteen. Toki joskus itsekkin ihmettelen vanhempien päätöksiä lastensa kasvatuksen suhteen, mutta se on silti heidän asiansa, minä teen minulle uskotun työni niin hyvin kuin suinkin voin tilanteet huomioiden.

Enkä nyt tahdo millään tavalla hyökätä sinua vastaan, mitta vaan niin sanotusti tuli tässä vaiheessa täyteen. Et siis ole ensimmäinen päiväkodin työntekijä joka noin sanoo... =) Harmittaa vain se, että jonain päivänä kun lapseni päiväkotihoidon aloittaa, niin väistämättä mietin, että mitähän ne tätit siellä taas yhteistuumin meistäkin juoruavat...

Kuten sanoin, näyttää olevan arka aihe niille äideille, joiden oma lapsi tarhassa hoidossa ja itse vauvan kanssa jäävät kotiin...;) Eli tästä aiheesta ei ilmeisesti siis kannata kenenkään tehdä aloitusta, kun heti saa ryöpyn niskaansa. Hatunnosto Riffalle, että uskalsit.

Päiväkodit ja koulut ovat joidenkin ihmisten työpaikkoja, ja se, miten hyvä tai huono päiväkoti on, riippuu pitkälti juuri työntekijöistä. Itse olen ollut aikoinani päiväkodissa harjoittelijana vuonna 1, samoin koulussa olen ollut sijaisopena. Samalla tavalla kahvihuoneessa juorutaan kuin missä tahansa muualla ja myös lasten vanhemmista.



Pari viikkoa sitten olin taas päiväkodissa harjoittelemassa, ja sama menohan siellä taas oli. Yksi äiti soitti ja sanoi, ettei heidän lapsi tänään tule hoitoon. Hoitajat siellä vaihtoivat katseita ja tuhahtelivat. Ilmeisesti äidistä oli jotain puhuttu. Samoin lapsia puettaessa arvosteltiin yhden lapsen vaatteita vähän ikävään sävyyn. He eivät kai ymmärtäneet, että olin kuulomatkan päässä. Olin muutama vuosi sitten kaveriporukassa, johon kuului myös yksi päiväkodin lastenhoitaja. Hänellä oli tapana katsella lasten kansioista, missä kukakin oli töissä, kuinka vanhoja lapset olivat yms. Hän myös yritti vuoden sisällä iskeä ainakin kahta eri isää :) Päiväkodissaan hän oli hyvinkin arvostettu hoitaja, sai aina paljon lahjoja keväisin ja jouluisin. No, hän oli kyllä muutenkin kovin kaksinaamainen ja ilmeisen ongelmallinen. Mutta siis eivät päiväkodin hoitajat tosiaan mitään pyhimyksiä ole, ja ehkä nämä itse päiväkodissa työskentelevät tietävät senkin vallan hyvin.



Nythän oli ehkä kuukausi sitten ihan Hesarissakin joku tutkimus siitä, että mm. päiväkodeissa on poikkeuksellisen huono työilmapiiri. Tuon kaverini juttujen perusteella en ihmettele yhtään. En usko, että se voi olla heijastumatta myös lastenhoitoon. Ei ne päiväkodin herttaisesti hymyilevät tädit ole aina niin herttaisia, kun vanhemmat kääntävät selkänsä.



Meillä nyt on paikka juuri tuossa päiväkodissa, jossa olimme harjoittelemassa. Siellä ilmapiiri on kuitenkin hyvä (olen vakoillut heitä ulkona ym.) ja itse olen jo niin vanha, että minusta saa puhua mitä vaan :)

Siis tuo päiväkodissa työskentelevä kaveri katseli kansioista lasten vanhempien ammatteja, ikiä ja kai tulojakin. Lasten iät hän nyt tietysti tiesikin.

...tarkoituksenaan viestittää, että tänne ei kannata kenenkään tulla kun olot ovat niin surkeat. No, Suomessa on oppivelvollisuus, mutta saman voisi yleistää muihinkin ammatteihin.



Se minusta siis tuntuu kummalta. Että työntekijä itse on sitä mieltä, etteivät hän ja hänen työpaikkansa kykene tarjoamaan sitä mitä pitäisi tai mitä asiakkaat odottavat. Yrittävätkö edes, voi nokkivatko vain turhautuneina niitä, joiden vika tilanne ei suinkaan ole? Vanhempia on ihan turha syyttää, eiväthän vanhemmat päivähoidon resursseista (eivätkä henkilökunnan pätevyys- ja soveltuvuusvaatimuksista) päätä. Valitettavasti.

En tiedä tarkoititko minua vai ketä, mutta viestisi jokatapauksessa oli minun viestini perässä, joten haluan hieman kommentoida. Minulla on yksi kolmevuotias lapsi, joka ei koskaan ole ollut päiväkodissa, perhepäivähoitajalla oli viime talvena vähän aikaa. Itse olen työelämässä ja lapsen hoito on saatu pyöriteltyä muilla keinoin. Asia ei siis henkilökohtaisesti koske minua, ammatillisesti kyllä hieman.

Ja tuohtumukseni koskee nimenomaan sitä, että tällaisilla koko ajan esiin tulevilla kommenteilla saadaan koko heidän ammattikuntansa näyttämään kyseenalaiselta. Toivottavasti meillä jokaisella on järkeä sen verran, ettemme yleistä tätä kaikkiin hoitajiin. Onhan itsestään selvää, että meitä on joka lähtöön. Toiset tekevät työtään ns. kutsumuksena kun taas toiset pelkän rahan vuoksi. Ja ei, en minäkään työtäni ilmaiseksi tekisi vaikka siitä erittäin paljon pidänkin.

Ja tuohon uskallukseen sen verran, että on ihan eri asia ottaa vaikeita asioita puheeksi kuin tieten tahtoen sohaista "kusiaispesää"... ; )

Ystäväni asuu pienessä eteläranskalaisessa kaupungissa ja on koulutukseltaan "varhaiskasvattaja" (systeemi on hiukan erilainen kuin meillä) ja ainakin hän on tosi ylpeä työstään ja kertoo innoissaan, miten lapset edistyvät jne. Ja kotiäidit tuovat lapsensa sinne päivittäin, eikä kenellekään (vähiten henkilökunnalle joka saa leipänsä työstä ja joka suhtautuu siihen kunnianhimoisesti) tulisi mieleenkään tuhahdella tai pyöritellä silmiään - se on normaalia ja sitä pidetään asiaankuuluvana.



Siellä tosin koulukin aloitetaan pari vuotta aikaisemmin kuin meillä, ja ainakin minun näkökulmastani lapset ovat kyllä kovin normaalin oloisia. leikkivät lasten leikkejä niin kuin nämä meikäläisetkin, ja ovat iloisia, sosiaalisia ja kohteliaita. Juttelevat myös vieraille aikuisille (jopa tällaisille, jolla on kumma aksentti ; )

Käsittääkseni Ranskassa (ja Belgiassa, jonka oloja tunnen paremmin) 3-vuotiaasta ylöspäin lapsille annetaan esiopetusta, joka on verrattavissa meidän eskariin, heille opetetaan siis kirjaimia, numeroita yms., käytössä on siis opetussuunnitelma ja lapsia opettaa nimenomaan opettaja, jonka koulutus on verrannollinen luokanopettajan koulutukseen. Suomessahan tuollainen opetus alkaa vasta eskarissa, sitä nuoremmille ei anneta opetusta, vaan päiväkotipäivät koostuvat ruokailuista, ulkoilusta, päivälevosta jne. Tässä suhteessa sitä, että esim. Ranskassa 3-vuotiaita ja sitä vanhempia lapsia tuodaan esiopetukseen, ei voi verrata Suomen oloihin. Kyseessä on kaksi eri asiaa.



Siihen, että esiopetus sitten esim. juuri Ranskassa aloitetaan näin aikaisin, on syynä (ainakin yhtenä tärkeimmistä) ranskan kielen kirjoittamisen vaikeus. Suomea kirjoitetaan, kuten luetaan, eli yhtä äännettä vastaa pääsääntöisesti yksi kirjain. Tästä syystä lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin ranskan kielen. Ranskan kirjakielihän on hyvin vanha, mistä syystä ääntämys ja kirjoittaminen eivät mene yksi yhteen, jos ovat menneet koskaan.

Myös minä ihmettelen perheitä, joissa lapsi viedään hoitoon, kun vauva syntyy. Usein esikoinen saattaa olla muutenkin mustasukkainen vauvasta, niin ei varmasti ainakaan asiaa paranna se, että vauva saa olla äidin kanssa kotona ja toinen viedään hoitoon. Ystäväni saa kohta toisen lapsen ja aikoo silti pitää 5-v tytön päiväkodissa, koska eihän äiskän aika vaan riitä molemmille kun pitää imettää jne. En käsitä!

Ihmettelen vaan miten meidän vanhemmat ja isovanhemmat ovat pärjänneet kotona lasten kanssa, vaikka lapsia onkin ollut huomattavasti enemmän.

minusta päivähoitoa puolustavissa kommenteissa on pikemminkin ollut kyse siitä, että miten ihmeessä päiväkotien työntekijät haukkuvat julkisesti omaa ammattiaan. sehän on ihan sama kun ruokakauppiaat kertoiisvat, että jauheliha on aina ylipäiväistä, ja kirurgit kertoisivat leikkaavansa aina kännissä. kenenkään ei varsinaisesti kannata sahata tolal tavalla omaa oksaansa.



jos kyse on oikeista epäkohdista päivähoidossa, kannattaa suunnata energiansa sen laadun parantamiseen. jos olisin päiväkodin työntekijä, toitottaisin kaikille kuinka laadukasta, turvallista, lapsen iän, luonteen ja muut yksilölliset piirteet huomioon ottavaa varhaiskasvatusta ja hoitoa Suomessa saa, ja kuinka mahtavaa työtä päiväkodin henkilökunta tekee. Sitten vaatisin lakonuhalla lisää liksaa.



täälläkin palstalla ne, joilla lapset esikoisesta nuorimpaan ovat tarhassa ylistävät saamaansa palvelua, luottavat hoitajiin, ovat onnellisia että ovat saaneet ok päivähoitopaikan ja lapset viihtyvät. ihme homma, että vaikka kuinka kehuu ja ylistää, niin vanhempia vaan haukutaan. jos joku kehuisi mun ammattia yhtä paljon, olisin onnesta soikeena.



itse olen luottanut kunnalliseen päivähoitojärjestelmään kuin peruskallioon, mutta alkaa luottamus tosiaan pikku hiljaa romuttua.



ap:n viesti koski ihan muunlaista kotona olemista, mutta tutkailin silti vähän noita tilastoja. Suomessa on 180 000 lasta kunnallisessa päivähoidossa. näistä 5300:lla on toinen vanhempi kotona vanhemapianvapaalla, näistä 4200 yli 3-v ja 1100 alle 3-v lasten vanhemmista.



eli siinä teille se suuri ja vaarallinen vanhempien joukko, josta kannattaa kohkata julkisuudessa ja käyttää energiaansa sen haukkumiseen.



amayta, jota muiden lastenhoitojärjestelyt kyllä kiinnostaa, mutta ei katso asiakseen ottaa niihin kantaa.

Amayta kirjoitti fiksummin sen mitä olen ihmetellyt mielessäni ja koetin aiemmassa viestissäni ilmaista.



Tosin arvelen, että aloituksen tarkoitus ei ole sinällään kritisoida päiväkodin olosuhteita vaan moralisoida niitä, jotka päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun kuin esimerkiksi ap (ja monet muut) tuntuvat pitävän ainoana oikeana.



Ja totta, että vaikkapa Ranskassa puhutaan kolmivuotiaiden kohdallakin varhaiskasvatuksesta ja on jopa opetussuunnitelmat. Meillä kyse on kai lähinnä laitossäilytyksestä.

muiden vanhempien toimintaa moralisoivia ja kritisoivia aloituksia. Saattaisin käsittääkin, jos kyseessä olis joku suurempikin laiminlyönti, mutta tälläiset jutut on ihan pelkästään toisten paheksuntaa ja oman kaikkitietävyyden osoittamista (mitä muuten harrastaa useimmiten kaikkein vähiten mistään mitään tietävät).

Nyt jotkut tietenkin sanovat, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa", mutta heille kaikkitietäville voin kertoa, että meillä on sekä esikoinen, että vauva kotona, kunnes menen töihin.

varsinkin kun sita lukee Aasiassa asuvan nakokulmasta. Taalla lapset viedaan hyvin ajoissa "nurseryyn" ja sielta siirretaan tarhaan ja sielta esikouluun ja sielta kouluun.



Nain teemme myos meidan 2vuotiaan kohdalla, enka ole koskaan ajatellut, etta ratkaisu olisi hanen kannaltaan huono. Miten ihmeessa 3krt/vk 3h kerralaan muiden lasten virikkeellinen ;-) seura, askartelu, laulaminen, yhdessa syominen ulkoilu mukavalla leikkikentalla voisi olla jotenkin haitaksi?



Jos nain todella olisi, olisi Aasia taynna hairiintyineita lapsia. Ja, nainhan asia ei todellakaan ole. Tarhojen hoitajat/opettajat ovat myos erittain lapsirakkaita, sen nakee paallepain (saa menna seuraamaan paivan kulkua, jos haluaa).



Jos vauva valvottaa yot ja paivat pitaisi olla innostavaa seuraa taaperolle....... taitaa aika monen aidin voimat loppua kesken. Mita ihmeen superaiteja meidan pitaisi olla.



Ja, vertaaminen "kylla meidan isovanhemmatkin jaksoivat" on aivan jarjetonta. Olosuhteet ovat olleet aika erilaiset, vai mita? Vai, kuka meista haluasi sitten luopua kertavaipoista, valmisvauvanruuista, eineksista....? ;-) kyllahan meidan isovanhemmatkin parjasivat ilman...

Tosiaan olet oikeassa kun ihmettelet. Niin minäkin ihmettelen. Oikeasti Suomessa äidit on toisilleen melkein susia. Musta on tosiaan outoa, että lapsille ei saisi antaa mitään virikkeitä tai ryhmätaitoja. Monet kaverit asuu Saksassa, jossa kaikki yli 3v lapset käy päiväkodissa klo 9-12, vaikka äidit (useimmiten täysin kotirouvat) vain pyörittelisivät peukaloitaan sen ajan. Ja se ei ole mitään koulua vaan ihan samanlaista tarhailua kuin Suomessa: leikkiä, askartelua ja ryhmäjuttuja. Musta sellainen on hienoa ja tarpeellista ja se näkyy lapsista. Ovat fiksuja, puhuvat vieraille reippaasti yms. Omia lapsiani en taatusti pidä VAIN 4 seinän sisällä, kun ovat 3 täyttäneet. Toki kotona on rauhassa myöskin hyvä olla, mutta ei koko aikaa. On hyvä oppia ryhmätaitoja vaikka vain pari kertaa viikossa. Minusta se ei tee minua huonoksi äidiksi vaan päinvastoin fiksuksi. Oikeasti minua taas ihmetyttää isot lapset, jotka ovat täysin tottumattomia vieraisiin aikuisiin ja vieraisiin lapsiin ja lymyilevät äitiensä takana. Monta kertaa olen luullut tällaisia lapsia nuoremmiksi kuin ovatkaan. No, ilmeisesti Suomessakin herätään hitaasti mutta varmasti tällaiseen ajatteluun, että lapset tarvitsevat niitä ryhmätaitoja. Käsittääkseni ilmainen varhaiskasvatus on tosiaan tulossa. Se on sitten hyvä puhua muutaman vuoden kuluttua, kun 4-vuotiaiden varhaiskasvatus on arkipäivää, että "minä sitä vastustin ja vastustan" tai "minä sitä valistuneesti kannatin, vaikka minua haukuttiin". Ja ainakin meidän avoin päiväkoti juuri aloittaa kaksi kertaa viikossa kerhon 2-vuotiaille! Huom. siis toiset kasvattajat siis ovat aivan eri mieltä RIFFAN kanssa eli pienetkin tarvitsevat virikkeitä ja kavereita. Onneksi RIFFAN kaltaiset voivat rauhassa eristäytyä lapsiensa kanssa 4 seinän sisään arvostelemaan muita, jotka haluavat lapsille virikkeitä, iloa ja kavereita.

Lapsen parhaasta ja halustahan kaikki lähtee. AInakin onat mukeloni ovat ennen kaikkea sosiaalisia, vilkkaita, iloisia ja puheliaita. Toisaalta eivät kyllä ole menneet tarhaan alle 3-vuotiaina! Eli RIFFAN kanssa olen kyllä siinä samaa mieltä, että 1-vuotiaat ja 1,5vuotiaat ovat aika säälittäviä tarhassa. Mutta ihmisten tilanteet ovat erilaisia, toisten on pakko mennä töihin ja panna lapset aikaisin tarhaan. Minkäs sille voi. Lopetetaan toisten parjaus ja mollaus. Ja vielä niistä äideistä, jotka joskus joutuvat viemään lapsensa (puoli)kipeinä tarhaan. Ne ovat juuri niitä työssäkäyviä puurtajanaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty olemaan 10 kertaa poissa töissä saman kuun sisällä. Minä sympatiseeraan heitä täysillä. Itse olen voinut olla kotona ja pitää lapseni pitkään kotona. Minun ei tulisi siis mieleenikään arvostella "sisko"-parkoja, joilla asiat on huonommin. Ei ole herkkua raataa töissä, monet burn-outin partaalla, kokoukset yms niskassa ja sitten vielä päiväkodin työntekijät vain haukkuvat, kun kaikkensa yrittää. Minulla ei onneksi ole kokemusta, mutta hatunnosto kaikille heille!

lapsi 3h kerrallaan hoidossa vai 8h?? Eihän tuollaisessa muutamassa tunnissa ole mielestäni mitään pahaa, mutta sitten rupeaa tökkimään ja pahasti kun lapsi on koko päivän päiväkodissa.Voiko teistä joku oikeasti hyväksyä sen että lapsi on 5 päivänä viikossa 8-9h hoidossa ja äiti samaan aikaan kotona??



Monet kirjoittivat miten asiat on ulkomailla, onneksi me asumme suomessa, jossa asiat ovat paremmin ja jossa lapset saavat olla mahdollisimman kauan lapsia.



Ainakin sillä alueella jossa itse työskentelen tuntuu olevan "trendi" että äiti on vauvan kanssa kotona ja tuo isomman lapsen hoitoon. Näin tekevät kaikki,ehkä sen takia kun naapuritkin tekevät.Äidit käyvät ostoksilla ja kuntoilemassa. Voi kuinka helppoa se onkaan vain vauvan kanssa..



Halusinkin ottaa aiheen puheeksi ja toivoisin, että asiasta enemmänkin puhuttaisiin. Vanhempien pitäisi luottaa enemmän itseensä ja siihen, että paras paikka lapselle on kotona ei päiväkodissa.

Edelleen puhun NORMIperheistä joita suurin osa ainakin meillä on, ongelmaperheet on erikseen.



Lapsista tulee arkoja sun muuta jos ne ovat vaan kotona ei pidä kyllä paikkaansa ollenkaan ja kaikista päiväkotilapsista tulee sitten rohkeita?? heh heh. Ja jos jää kotiin lasten kanssa niin eihän se herran jumala tarkoita sitä, että on vaan kotona. Kaikenlaista touhua kyllä löytyy kotiäideille ja lapsille jos vain etsii.

mutta haluan kommentoida kohtaa "toinen lapsi kotona sairaana ja toinen tuodaan hoitoon". Näin me teemme, etenkin jos toinen lapsista on niin kipeä, ettei esim. ulkoileminen ole mahdollista. Minusta on vähän kohtuuton ajatus, että terve lapsi sitten nuhjaa kotona sisällä koko päivän, koska ei voida ulkoilla. Ja on minusta se sairas taas ansainnut rauhan levätä ja toipua kotona. Toinen asia on sitten se, jos esim. sairaus on sellainen, ettei hoitoon voi mennä, mutta esim. ulkoileminen on mahdollista (esimerkkinä vaikkapa esikoisen sairastama kurkunpääntulehdus, jolloin ulkoilua suositeltiin).



Samoin muuten, jos olen itse sairaana ja jään kotiin, niin tietenkin vien lapset silloin hoitoon. Vai pitäisikö tällaisessakin tapauksessa alkuperäisen kirjoittajan mielestä pitää lapset kotona??!

Aloittajan motiivit tietää tietysti vain hän itse. Itse en ymmärtänyt hänen tekstejään mitenkään omaa ammattikuntaansa mollaavana. Kyllä kai jokainen ajattelee, että pientä lasta hoitaa parhaiten hänen äitinsä, joka häntä rakastaa, kuin ihminen, joka tekee työtään lastenhoitajana. Omalle äidille lapsi on kaikki kaikessa, hoitajalle vain yksi muiden joukossa. Toki hoitolapsiinkin kiintyy ja toki heistä välittää, mutta äidin ja lapsen suhde on kuitenkin erityinen. Itse olen siis kyllä hoitanut muidenkin lapsia, mutta päivähoitaja tms. en ole.



Itse ymmärsin Riffan aloituksen jotenkin niin, että päivähoidossa ei ole mitään semmoista, mitä ei kotonakin voisi tarjota, ei siis mitään ihmeellistä tai erityistä, miksi lapsi pitäisi viedä hoitoon sinne kodin sijasta. Vaikka siis päiväkodeissakin lapset kyllä hoidetaan ihan OK.



Oma kummityttöni käy Belgiassa tuollaista école maternellea, jonka hän aloitti kolmevuotiaana. On nyt 4-vuotias. Se poikkeaa tosiaan Suomen päivähoidosta juuri siinä, että se on koulumaista ja valmistelee nimensä mukaisesti lapsia kouluun. Koulu taas on huomattavasti Suomen koulua rankempi, päivät kovasti pitempiä jne. Tuollaista systeemiä en kyllä toivoisi meille Suomeen, annetaan lasten olla lapsia.

Tämä aihe pyöri täällä aikaisemminkin -Riffan vetämänä.



Tuskinpa monikaan ison päiväkodin työntekijä veisi omia lapsiaan vastaavanlaiseen laitokseen hoitoon, miksiköhän? Ehkäpä juuri sinunlaistesi työntekijöiden vuoksi? Itse ä-loman jälkeen punnitsin vaihtoehtoja lähipäiväkodi ja pph:n välillä. Kävin tutustumassa lähipäiväkotiin ja kahdenkesken hoitajan kanssa mietteitä vaihtaessani, hän sanoi, ettei hänen omansakaan ole täällä. Aikoo vasta isompana tuoda. Mitä se kertoo näistä laitoksista?



Miksi viedä isompi hoitoon kun on pienemmän kanssa kotona? Miksi ei?



Joku viittasi "entisaikoihin". Miettikääpä tosiaan kunnolla miten entisaikaan on pärjätty. Samassa pihapiirissä ovat asuneet kaikki elossa olevat sukupolvet. Lisäksi perhekoot ovat olleet ihan toista. Pienempiä ovat aina joutuneet katsomaan isommat sisarukset pitkien työpäivien aikana ja muut, jotka eivät ole pystyneet töitä tekemään. Eivätkä ne isommat sisarukset nyt välttämättä ole olleet edes yli 10 vanhoja. Nykyaikana vastaavanlaisesta toiminnasta todennäköisesti "menettäisi lapsensa valtiolle" niinsanotusti.



Nykypäivän äideillä ei sellaisia verkostoja välttämättä ole enää ympärillään. Varsinkin kotipaikkakunnaltaan poismuuttaneiden verkosto voi olla hyvinkin suppea tai lapseton, jolloin välttämättä lapsenhoidon tarvetta ei ymmärretä.



Mielestäni nykyäidit viedessään lapsia hoitoon toimivat täsmälleen samoin, kuin "entisaikaan". Kulttuuri on vain niin paljon muuttunut, ettei ole enää mahdollista toimia kuten ennen. Siksi kaiketi tälläinen päivähoitosysteemi on kehitetty ja sitä pidetään yhä yllä.

Minä en siis ole sitä vastaan, että joku vie lapsensa päiväkotiin. Vieköön, jos haluaa. Itse en veisi lapsiani hoitoon koskaan, jos voisin olla viemättä. Enkä takuulla veisi, jos voisin syystä tai toisesta olla kotona. Mutta siis en vastusta sitä, että muut vievät. Vastustan sitä, että päiväkoteja pidetään usein niin tosi hyvinä. Puhutaan laadukkaasta päivähoidosta ja laadukkaasta terveydenhoidosta, vaikkei minusta kumpikaan väite pidä ainakaan enää paikkaansa.



Mutta noista entisajoista tuli mieleen: miksi ihmeessä oletetaan, että entisajoilla tarkoitetaan jotain ammoisia agraarikulttuurin aikoja? Subjektiivinen päivähoito-oikeushan tuli vasta vähän yli kymmenen vuotta sitten. Eli esim. lapsensa kahdeksankymmenluvulla saaneet, hoitivat lapsensa itse. Silloin Suomi oli jo kaupungistunut, ei heilläkään ollut kaapeissa isoäitejä, isomummoja, anoppeja ja kummeja. Aivan yhtä yksin he todennäköisesti olivat kuin mekin nyt. Eikä silloin ollut mitään suuria lapsilaumoja enää, eiköhän kaksilapsinen malli ole ollut yleisin jo 1970-luvulta lähtien.



Ja kyllähän tuota lapsen-viemistä-hoitoon-vaikka-vanhempi-tai-vanhemmat-ovat-kotona mallia kauhistelevat myös monet sellaiset (itse en siis ota siihen kantaa, ihmettelen kyllä) joilla ei ole niin sanotusti oma lehmä ojassa, eli jo hedelmällisen ikänsä ohittaneet naiset, perheettömät tai vanhemmat miehet.



Mutta siis tosiaan, en kiellä ketään viemästä lastaan hoitoon. Riffan tavoin ihmettelen kyllä, etteikö teidän tule lapsianne ikävä tai miksi uskotte jonkun vieraan tädin olevan lapsellenne parempi hoitaja kuin te itse. Itse uskon ihan vilpittömästi tuntevani lapseni parhaiten ja olevani heidän ehdottomasti paras hoitajansa. Oma esikoiseni on tässä ollut kotona, kun olen hoitanut nuorempaa. Täytyy sanoa, että monet naurut olisi jääneet nauramatta, jos olisin pitänyt pojan hoidossa. Hauskaa on ollut! Suosittelen.

Kun aikaisemmassa viestissäni kirjoitin miten ennen on pärjätty, en todellakaan viitannut mihinkään sen ihmeellisempää kun omiin vanhempiini. Meitä on ollut neljä lasta, emmekä ole koskaan ollut edes mummilla yötä saatika päiväkodissa ja silti äitini on kummasti jaksanut ilman, että puoli sukua on asunut saman katon alla!! Enkä muista, että vanhin lapsista olisi kantanut sen suurempaa vastuuta nuoremmista sisaruksista.

Nykyään muutenkin tuntuu olevan trandinä äidin ja isän oma aika. Silläkin uhalla, että lapset siitä kärsivät. Ymmärrän toki, että omaakin aikaa tarvitaan, mutta mielestäni lapset tehdään itseä ei muita varten.