Inhoan lapsia

Voi kauheeta ja ajatella, sinäkin olet ollut joskus lapsi.

Minä inhoon sua, olet ällöttävä ja oksettava ja kaikkien lapsellisten pitäis esittää sulle että oot ihan ok. Vaikka oksetat.

Ok, itse en oikeastaan pidä aikuisista.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 12:20"]Voi kauheeta ja ajatella, sinäkin olet ollut joskus lapsi.
[/quote]

Kaikkien mammojen epälooginen vastaus numero yksi: jos kaikki ajattelisivat noin, sinuakaan ei olisi.

Varmasti olenkin ollut lapsena yhtä rasittava kuin kaikki muutkin lapset. Mitä sitten? Minun pitäisi rakastaa lapsia siksi, että olin sellainen kauan sitten?

Minä en inhoa sillä tavalla, että nähdessäni lapsen olisin että hyi yök, onpa inhottava. Ei, ne on minusta pääosin ihan jopa suloisia, silloin kun eivät huuda tai mölyä kun itse kaipaisin jossain rauhaa. Mutta tiedän kyllä että itse en jaksaisi lapsiperhearkea, ja minusta tulisi kamala hirviöäiti kun hermot menisivät ihan taatusti, joten velana pysyttelen. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 12:18"]

Olen vela, koska inhoan lapsia. Kaikkien velojen tulisi mammojen mielenrauhan tyynnyttämiseksi kertoa, kuinka paljon rrrrrrrrrakastavat lapsia ja kuinka ihania lapset heistä oikeasti ovat, vaikka eivät sovi juuri heidän elämään. No, minusta lapset ovat rasittavia, meluavia, sottaisia, julmia, yksinkertaisia ja heidän kanssaan on mahdoton keskustella. Inhoan lapsia yli kaiken. Enkä varmasti ole ainoa lapsia inhoava vela.

[/quote]

Älä huoli. Äitisi oli todennäköisesti aivan samaa mieltä, mutta ei vela.

Voi voi ap, surullista että olet tuollainen rasisti.

En ehkä ihan noin äärimmäisesti ennen ajatellut mutta siihen suuntaan joskus, ärsytti kun ihmiset kertoivat mitä omaperäistä ja hauskaa oma lapsi on sanonut enkä ymmärtänyt ollenkaan mikä siinä on niin hauskaa. Katselin kauhulla lapsia ja vanhempia vilisevien leikkipuistojen suuntaan. Mulla on nyt oma lapsi ja senkin takia on täytynyt viettää aikaa puistoissa ja paikoissa joissa lapsia on ympärillä. Oman lapsen kanssa olen aina osannut olla, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin "osasin" esim jutella muille lapsille ja jossain vaiheessa olen tajunnut että nehän ovatkin aika mukavia, hauskoja ja sanovat joskus asioita jotka ainakin mut pistää ajattelemaan. Ehkä sunkin kannattaisi saada lapsi niin saattaisit (?) päästä inhoamisrasitteestasi eroon. Ehkä elämä kivempaa kun ei tarvitse inhota niin suurta osaa muista ihmisistä ;)   

Tuli mieleen se mitä se yksi niistä Ladies of London-realitysarjan naisista sanoi, se joka oli McQueenin muusa jne. Sanoi että hän pitää vain eläimistä ja lapsista, mutta ei ihmisistä. Eivätkö lapset ole sitten ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 13:02"]

En ehkä ihan noin äärimmäisesti ennen ajatellut mutta siihen suuntaan joskus, ärsytti kun ihmiset kertoivat mitä omaperäistä ja hauskaa oma lapsi on sanonut enkä ymmärtänyt ollenkaan mikä siinä on niin hauskaa. Katselin kauhulla lapsia ja vanhempia vilisevien leikkipuistojen suuntaan. Mulla on nyt oma lapsi ja senkin takia on täytynyt viettää aikaa puistoissa ja paikoissa joissa lapsia on ympärillä. Oman lapsen kanssa olen aina osannut olla, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin "osasin" esim jutella muille lapsille ja jossain vaiheessa olen tajunnut että nehän ovatkin aika mukavia, hauskoja ja sanovat joskus asioita jotka ainakin mut pistää ajattelemaan. Ehkä sunkin kannattaisi saada lapsi niin saattaisit (?) päästä inhoamisrasitteestasi eroon. Ehkä elämä kivempaa kun ei tarvitse inhota niin suurta osaa muista ihmisistä ;)   

[/quote]

Mäkään en ikinä ymmärtänyt niitä "lapsi sanoi jotain hauskaa" -juttuja , eikä ne mun mielestä ollut yhtään söpöjä tai hauskoja tai mitään. No nyt kun mulla on lapsi, kaikki hänen juttunsa on aina musta hauskoja tai fiksuja tai muuten vaan ihania. Joskus kun kerron niitä lapsettomille kavereilleni, huomaan heidän ilmeensä,joka on samanlainen kuin minullakin varmasti oli silloin lapsettomana. Silloin vaihdan juttua nopeasti. Ei se oma lapsi vaan ole muiden mielestä niin ihana ja söpö ja hauska kuin omasta mielestä :D 

Minun elämässä ei ole pahemmin lapsia, sisaruksillakaan ei ole, miehen sisaruksillakaan ei ole, meidän ystäväpiirissä kellään ei ole, naapurit ovat urakeskeisiä velapariskuntia tai vanhempia pariskuntia joiden lapset lähteneet kotoa jne. Muutamilla työkavereilla on lapsia mutta eivät tuo niitä lapsijuttuja tai lapsiaan työpaikalle vaan sanovat mielellään irtautuvansa kotielämästä töissä ja juttelevansa aikuisten asioita välillä. Voidaan sanoa näin että pahemmin edes välitä lapsista mutta en minä niitä inhoa. Inhoan sitä kun törmään esimerkiksi kaupassa tai lentokentällä erittäin huonosti käyttäytyviin ja meluaviin lapsiin, joita vanhempansa eivät kasvata/neuvo/kiellä. Eli se inho heijastuu lähinnä niihin saamattomiin vanhempiin eikä lapsiin koska lapsilla on ymmärtääkseni mahdollisuus oppia ja kehittyä tuossa iässä koska eivät ole mitään tyhmiä vaikka heitä saatetaan pitää tyhmänä, joten miksi tilaisuutta ei käytetä hyväksi eli miksi heitä ei valmenneta paremmin elämää varten ja vaivauduta kertomaan miksi tiettyjä asioita saa tehdä ja miksi toisia ei?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 12:20"]Voi kauheeta ja ajatella, sinäkin olet ollut joskus lapsi.
[/quote]

Inhosin lapsia jo lapsena.

En mäkään lapsista välittänyt silloin, kun olin alle 30 v. Mun mielestäni tuttujen lapset/vauvat olivat hölmöjä läskiposkia, joilla oli näsäviisaat jutut (ei "hauskat", kuten heidän vanhempansa jaksoivat jaaritella). En tietenkään heille ajatuksiani suoraan sanonut, vaan jaksoin kuunnella "kiinnostuneena" niitä tylsiä jorinoita ja teeskentelin olevani innostunut nähdessäni kavereitten vauvoja. Enemmän säälin niiden tylsiä lapsiperhemenemisiä ja kestovaippaläppiä.

Mutta sitten tuli vauvakuume ja tajusin, ettei se OMA lapsi ole tietenkään rumä, tyhmä, tyylitön tai ärsyttävä, koska sillä on mun ja rakkaani geenit. Ja niinpä niitä lapsia tuli ja he ovat aivan ihania! En kuitenkaan tyrkytä heitä tuttaville tai työkavereille jutuissani, vaan vastaan vain kysyttäessä. En siis OLETA, että kaikkia muita kiinnostaisi mun lasteni sanomiset ja tekemiset. Koska not.

Pointti: Ei ne lapset välttämättä ole ärsyttäviä, vaan niidet tyhmät vanhemmat, jotka ei vaan tajua, ettei ne lapsijutut kiinnosta muita ihmisiä.

Mä inhoan vain sellaisia lapsia joita niiden vanhemmat suorastaan palvoo ja lellii, ja niistä tulee pienenä jo sellaisia päällepäsmäreitä, vaativia, eivät ota koskaan muita ihmisiä huomioon! Tuttujen 5v lapsi on vaan että "Ääääääääää, mä haluun sitä ja tätä ja tuota muuten en ole hiljaa ja huudan vaan lisää ÄÄÄÄÄ!" ja sitten lapsi palkitaan vielä tuosta hyvästä. En näinollen koe mitään erityistä sympatiaa lasta kohtaan, toki se ei ole lapsen vika, mutta silti.

Fiksujen vanhempien samanikäinen eli 5v. lapsi on tosi hyvä keskustelemaan ja hoksaa asioita (muutakin kuin oman napansa) eli sellaisen kanssa on tullut juteltua niitä näitä pitkäänkin, siitä lähtien että miksiköhän eläimet luotiin maapallolle ennen ihmisiä ja että miksi aikuiset käyttäytyvät tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa :DDD Sellaisella tarkkaavaisella ja huomioivalla lapsella varmasti aivan loistava tulevaisuus.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 13:20"]En mäkään lapsista välittänyt silloin, kun olin alle 30 v. Mun mielestäni tuttujen lapset/vauvat olivat hölmöjä läskiposkia, joilla oli näsäviisaat jutut (ei "hauskat", kuten heidän vanhempansa jaksoivat jaaritella). En tietenkään heille ajatuksiani suoraan sanonut, vaan jaksoin kuunnella "kiinnostuneena" niitä tylsiä jorinoita ja teeskentelin olevani innostunut nähdessäni kavereitten vauvoja. Enemmän säälin niiden tylsiä lapsiperhemenemisiä ja kestovaippaläppiä.

Mutta sitten tuli vauvakuume ja tajusin, ettei se OMA lapsi ole tietenkään rumä, tyhmä, tyylitön tai ärsyttävä, koska sillä on mun ja rakkaani geenit. Ja niinpä niitä lapsia tuli ja he ovat aivan ihania! En kuitenkaan tyrkytä heitä tuttaville tai työkavereille jutuissani, vaan vastaan vain kysyttäessä. En siis OLETA, että kaikkia muita kiinnostaisi mun lasteni sanomiset ja tekemiset. Koska not.

Pointti: Ei ne lapset välttämättä ole ärsyttäviä, vaan niidet tyhmät vanhemmat, jotka ei vaan tajua, ettei ne lapsijutut kiinnosta muita ihmisiä.
[/quote]

Onpa sulla typeriä ystäviä jos et voi niille puhua lapsistas koska niitä ei kiinnosta, kyllä minä ainakin kuuntelen ja jutustelen niistäkin asioista ystävieni kanssa jotka eivät olisikaan omaa sydäntä lähellä . Olette sosiaalisesti todella kehittymättömiä jos ette voi keskustella niistäkin asioista jotka teitä ei liiemmin kiinnosta. Itseäni naurattaa toistenkin lasten hassut sanomiset, osaan samaistua tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 13:24"]

Mä inhoan vain sellaisia lapsia joita niiden vanhemmat suorastaan palvoo ja lellii, ja niistä tulee pienenä jo sellaisia päällepäsmäreitä, vaativia, eivät ota koskaan muita ihmisiä huomioon! Tuttujen 5v lapsi on vaan että "Ääääääääää, mä haluun sitä ja tätä ja tuota muuten en ole hiljaa ja huudan vaan lisää ÄÄÄÄÄ!" ja sitten lapsi palkitaan vielä tuosta hyvästä. En näinollen koe mitään erityistä sympatiaa lasta kohtaan, toki se ei ole lapsen vika, mutta silti.

Fiksujen vanhempien samanikäinen eli 5v. lapsi on tosi hyvä keskustelemaan ja hoksaa asioita (muutakin kuin oman napansa) eli sellaisen kanssa on tullut juteltua niitä näitä pitkäänkin, siitä lähtien että miksiköhän eläimet luotiin maapallolle ennen ihmisiä ja että miksi aikuiset käyttäytyvät tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa :DDD Sellaisella tarkkaavaisella ja huomioivalla lapsella varmasti aivan loistava tulevaisuus.

[/quote]

Joo ja mieti, kun näitä keskipisteeksi kasvatettuja lapsia on enemmänkin, esim. päiväkodissa. Kivaa varmaan luovia niiden pikkukuninkaiden toiveiden keskellä. Ainoa, mikä oikeasti auttaisi olisi aiheuttaa kovia pettymyksiä ja antaa runtua ja rajoja. (Näistä tulee niitä "masentuneita", kun elämässä eka asia ei menekään putkeen. Kun en mä mennytkään lääkikseen...). 

Näitä kyynärpäätyrkkyjä kasvattaa samanlaiset egoistit kilpailija-vanhemmat, jotka luulevat, että muut ihmiset on tehty syrjäytettäviksi, yleisöksi tai maksajiksi - ylipäätään hyväksikäytettäviksi idiooteiksi.

Mitä sitten?

Koko lapsi-käsitteelle tulee negatiivinen sävy kun aikuiset miehet kirjoittelee someen agressiivisia avautumisviestejä omista näkökulmistaan ja joissa käyttävät lapsiaan tekosyynä (rantaisä, ilmapalloisä jne). En tiedä onko tällaista touhua muualla kuin Suomessa....?

Minäkään en pidä huonostikäyttäytyvistä lapsista.  Kuitenkin tuossa naapurissa on kaksi pientä ja yksi isompi lapsi, jotka ovat oikein hyvin kasvatettuja ja kohteliaita.  Portin pieleen pysähtyvät, ja kysyvät, että saako tulla ?

Poika käy ihmettelemässä pihalla tekemääni autonkorjausta, ja oikein varvistelee ja on vakava käydäkseen isosta miehestä.  Ihan sydäntä lämmittää katsoa tuollaista tenavaa.

Mutta jossain hotellin aamupalalla tai vastaavaa...    ei hemmetissä...    voisi joitakin niitä vanhempia mennä ja läimiä.  En ihmettele enää ollenkaan näitä lapsivapaita hotelleja.  Kiitos niistä.

Siihen on syy, miksi sosiaaliluokat eristyvät irti toisistaan.  On aika palauttaa luokkayhteiskunta takaisin.  Eikä kaikkien vain pidä päästä kaikkialle, jos he eivät osaa käyttäytyä.  Metakointi kirjastossakin ärsyttää jo aika kovin.

Minusta tuollaisia äänekkäitä ihmisiä pitäisi vain pyyttää poistumaan.  Menkööt muualle opettelemaan käytöstapoja.

Tämä säälittävä ap ei ole ikinä saanut pitää sylissä nukkaposkista, tuoksuvaa ihanaa nyyttiä joka on ikioma, jota kohtaan tuntee käsittämättömän vahvaa rakkautta ja joka jatkaa suvun tarinaa tuoden iloa ja elämää jokaiseen päivään. Ap ei selvästikään pidä itsestään eikä elämästään.