Jos ulkoilette lasten kanssa 2xpvä, milloin ehditte tehdä

kun taas sisällä viihdyn hyvin. Siellä on puuhaa jos jonkinlaista eikä lapset tosiaankaan hypi silmille kun pääsevät kerran päivässä ulos.

Ittellänikin lapset vuoden ikäerolla. Eikä se ole mikään este uloiluun tai tapaamaan ystäviä!

Mikä sen kivempaa kun mennä ulos ja leikkiä lapsien kanssa kuin nyhjätä netissä tai rissata lapsille kun ne hyppii silmille??

Tai mennä kahvilaan, ei tartte siivota tiskejä ja syö herkkuja.

Toinen 1v ja toinen 4v.



Aamulla herään pienemmän kanssa klo 7 aikaan, juon kahvit ja syön aamupalaa ja syötän samalla kuopuksen. Laitan pyykkiä pyörimään, tyhjään tiskikonetta, teen muita pieniä aamusiivoja. Isompi heräilee klo 8 aikaan, jolloin laitan hänelle aamupalaa, petaan hänen sänkynsä ja käyn pikaisesti suihkussa, Imuroin, jos on tarvetta. Ulos lähdetään n. 9.30 ja ollaan klo 11 asti. Sitten kotiin syömään lounaaksi edellisen illan päivällistä lämmitettynä. Klo 12 aikaan 1v. menee päiväunille ja näin kesällä me mennään esikoisen kanssa ulos vielä silloinkin (rivarin takapiha, kuopus jää sisälle nukkumaan ja jätän terassin oven ja lastenhuoneen ikkunan auki). Siis jos on hyvä ilma. Minä poikkean aina välillä sisälle vaikka laittamaan pyykkejä kuivumaan, kuorimaan päivällistöä varten porkkanoita tms. pientä.



Klo 14 syödään välipala ja sitten ulos taas, ehkä kävelylle tai puistoon. Klo 15-15.30 sisälle laittamaan päivällistä, joka syödään klo 16.30 kun mies kotiutuu. Näin kesällä voidaan mennä vielä illallakin ulos, jos ei ole muuta ohjelmaa...



Ruokaa laitan siis aina illalla niin ison annoksen, että siitä syödään seuraavana päivänä lounas. Kotitöitä teen vähän joka välissä. Kerran viikossa (pe) teen viikkosiivot ja silloin jää aamupäivän ulkoilu väliin.



Hyvin ehtii...

tänään ollaan sisällä koska lapset ovat kipeinä ja kyllä on tylsää :-) Siksi roikun netissä...

joten ei vielä tarvi ulkoilla. Meillä ollaan aamupäivä sisällä, sitten 11-13 neitokainen nukkuu, sitten herää, lähdetään kaupungille ruokakauppaan yleensä, tullaan takaisin, laitetaan ruokaa. Sitten onkin jo alkuilta ja mies kotona. Loppuilta kotona.

Me kyllä asutaankin omakotitalossa, eikä naapurissa ole toisia lapsia. joten onneksi ei ole hiekkalaatikkoelämää.

toivottavasti hän ei ole juuri se joka marisee ja narisee kun ei halua ulkoilla.

joten ei vielä tarvi ulkoilla. Meillä ollaan aamupäivä sisällä, sitten 11-13 neitokainen nukkuu, sitten herää, lähdetään kaupungille ruokakauppaan yleensä, tullaan takaisin, laitetaan ruokaa. Sitten onkin jo alkuilta ja mies kotona. Loppuilta kotona.

Me kyllä asutaankin omakotitalossa, eikä naapurissa ole toisia lapsia. joten onneksi ei ole hiekkalaatikkoelämää.

Kyllä tuon ikäisen kanssa voisi (tekisi mieli sanoa ja sanonkin PITÄÄ) ulkoilla. Lapsihan kuitenkin varmaan jo kävelee ja kohta puhuukin?

Mitä ihmettä te oikein teette siellä sisällä kaiket päivät?

reilun vuoden ikäinenhän rakastaa tutkia kaikkea, joten ulos vaan maailmaa ihmettelemään! Lapio kouraan ja hiekkaa kaivamaan.

Jos kuitenkin suhteutetaan tämä siten, että lapsi ei tule huonoon kuntoon tai sairastu, jos yhtenä päivänä se ulkoilu jää väliin kokonaan. Mutta jätäpä ruokailu yhdeksi päiväksi, niin kyllä aika heikko olo on jo iltapäivällä. Joten edelleen väitän että se ruoanlaitto on tärkeämpää.

Ja ihan totta, aika harvassa kuitenkin on ne perheet, joissa ei koskaan ulkoilla.

Ja miten teet kotityöt kun lapset nukkuu, jos pitää myös jäädä aikaa hetki hengähtää ja nukkuakin pitäisi?

i]

miksi sitä ruokaa pitää laittaa joka päivä? Siis miksi ei voi tehdä pakkaseen tai edellisenä iltana? Ja yleensäkin, miten ihmisillä menee niin hirveästi aikaa ruuan laittoon, ettei ulos ehdi? Miten hirveän hienosti joissain perheissä syödään? Tai kotitöihin, miten niitä ei ehditä tehdä? Meneekö tosiaan joillain niin kamalasti aikaa yksinkertaiseen siivoamiseen ja ruuanlaittoon, vaikka on kotona kaiket päivät?

Minä käyn töissä 6h/päivä ja ehdin silti laittaa ruokaa, siivota ja ollaan päiväkodin jälkeen ulkona omassa pihassa usein pari tuntia ja ehdin nukkuakin 7 tuntia yössä. Minä toki saan enemmän aikaa itselleni kuin kotiäidit, työmatkalla ehtii olla itsekseen:-) Kun olin kotona (yhteensä 5 vuotta) , aikaa oli vaikka mihin ja silti ei koskaan tarvinnut miettiä, ettei voida mennä ulos koska ruoka on tekemättä. Ja silloin mieheni teki pitkää päivää, nyt on sentään apuna enemmän. Ystäviä ehdin nyt tavata vielä vähemmän kuin kotona ollessa, vapaa-ajat haluan viettää lasten ja miehen kanssa.

Toisaalta, ei ole minulta pois miten toiset priorisoi aikansa. Jos jonkun pitää päästä ulos kaksi kertaa päivässä ja jotkut menevät harvemmin, koska haluavat tehdä kotihommia, niin eihän se minulle kuulu.

En käsitä miten se edes säästää aikaa, koska joka päivä on kuitenkin tehtävät salaatti tai laitettava muita kasviksia.

Samaan aikaan se ruokakin jo tulee siinä hellalla...

saan ruoanlaittoon menemään aika paljon aikaa. Harvoin mä vain keitän jotkut pastat ja lämmitän valmiit einespullat... Ehei, yleensä teen lihapullat alusta saakka itse, lisäksi pitää olla kasviksia, pilkkomiseen ja niiden ehkä keittämiseen menee aikaa.



Tottakai on eroja ruoanlaitoissa! Ihan hölmöä väittää muuta.



Tänään tein makaronilaatikon, mutta perinteisen sijaan lisäsin lihan joukkoon tomaattimurskaa, paljon pilkottuja kasviksia, papuja... Kyllä kaikkiin noihin saa aikaa uppoamaan!



Ihan hysteerista vaahdota jostain säännöllisestä ulkoilusta. Alussa kai mäkin olin tuollainen kun lapset olivat pieniä. Sitä eli jossain luulossa että lapset menee pilalle jos ei joka aamu klo 10 seissyt pihassa. Nykyään ulkoillaan joinain päivinä paljonkin, esim. eilen ei oltu sisällä yhtään! Jopa syötiin kaikki ruoat ulkona... Tänään ollaan ehkä sisällä koko päivä.

Eipä kyllä tule oikea ruoka alusta-asti laitettuna siinä samalla kun otat ne kurkut ja tomaatit jääkaapista ja lohkot lapsille niistä muutaman kappaleen.

En käsitä miten se edes säästää aikaa, koska joka päivä on kuitenkin tehtävät salaatti tai laitettava muita kasviksia.

Samaan aikaan se ruokakin jo tulee siinä hellalla...

Eipä ole kehumista.

Eipä kyllä tule oikea ruoka alusta-asti laitettuna siinä samalla kun otat ne kurkut ja tomaatit jääkaapista ja lohkot lapsille niistä muutaman kappaleen.

Ja/tai pari minuuttia kypsennettyjä kasviksia.



Mitä vikaa niissä?

Etkö koskaan tee salaattia ruuan kanssa?

Ja/tai pari minuuttia kypsennettyjä kasviksia.

Mitä vikaa niissä?

Puhuin nyt lounaasta jonka tarjoan lapsille, mitä aikuisten kasvikset tähän liittyy?



Vastaus on jokatapauksessa kyllä, aikuiset syö kasviksia ja teen usein salaattia, mutta en lounaalle koska ne erilliset kasvispalaset on kyllä ihan sama asia. Ja lapset syö niitä paremmin kuin salaattia.



Päivälliselle usein teemme salaattia, mutta se aika mikä salaatin tekemiseen menee, menee salaatin tekemiseen eikä siinä samalla ruoka valmistu.

vääntämiseenkin oikein saa menemään niin kamalasti aikaa? Minä pilkon kasvikset ja laitan salaatin samalla kun lämmitän valmiiksi tehdyn ruuan, ei siinä kauan mene max. ½ tuntia. Isompi lapsi kattaa sillä aikaa pöytää ja voi vaikka auttaa ruuan laitossa. Lihapullat meillä on aina tehty itse, kerralla iso satsi pakkaseen ja sieltä sitten otetaan sulamaan ajoissa ja keitetään perunaa tms. + salaatti ja raasteet.



Ja vaikka laittaisin makaroonilaatikkoon tomaattimurskaa ja ties mitä muuta, niin en minä siihenkään saa tuntikaupalla aikaa kulumaan. Että kyllä sitä ruokaa voi tehdä "ihan alusta alkaen" nopeasti, eikä tarvitse eineksiä lämmitellä.



Kas kun ei kukaan ole vielä mesonnut, että siellä pakkasessahan kaikki vitamiinit kuolee ja siksi ruokaa on tehtävä joka päivä :-)

jos ette ehdi pihalle niin sitten ette ehdi. Kerron salaisuuden: ei teitä sinne kukaan pakota. Ja jos ette ulkoilulta ehdi tehdä koko ajan ruokaa niin sitten syötte vähän vaatimattomammin. Akat jauhaa päivätolkulla jostain ulkoilusta, tuossa ajassa olisitten käyneet siellä pihalla jo monta kertaa tai tehneet niitä salaattejanne.



En kyllä ihan jaksa ymmärtää että mihin te ne päivän tuntinne saatte kulumaan jos ette ehdi milloin mitäkin. Itse ainakin olen hereillä vähintää 16 h / vrk ja jos siinä ajassa en ehdi tehdä ruokaa ja käydä lasten kanssa pihalla niin jossain mättää ja pahasti.

Jos seisotte ulkona joka_päivä satoi tai paistoi tai vaikka olisi -20 pakkasta, niin ettekö koskaan tee lastenne kanssa mitään sisäjuttuja yhdessä?

Meidän lapset nauttivat ihan tavallisista arkiaskareista, pyykinpesusta ja siivouksesta, pelaamisesta, askartelusta jne todella paljon. Tykkäävät leipoa ja laittaa ruokaa ja olla äidin apureina kaikessa mahdollisessa.

Meillä ainakin menee niin paljon aikaa jo pelkkään uloslähtöön (3 lasta) ja sisälle tullessa riisumiseen, pesuihin, syömisiin, vaipanvaihtoihin, potatuksiin ja päiväuniin, että jos ulkoilisimme joka aamupäivä, iltapäivä ja ilta, niin aikaa ei jäisi mihinkään muuhun touhuiluun lasten kanssa.

jos huvittaa ja kerran jos ei useammin huvita. Tai ei kertaakaan jos siltä tuntuu. Meidän pienet viihtyy ihan hyvin sisälläkin. Jos on vaikkapa järkyttävä ukkonen, teen silloin kotihommia. Jos taas on loistava keli, siirrän vaikka siivouspäivää ja mennäänkin ulos. Jopa toisenkin kerran samana päivänä, ja sitten syödään mitä syödään. Ei me ainakaan olla perhe joka tekee sitä tai tätä aina, esim. että meillä ulkoillaan kahdesti joka päivä kelistä riippumatta. Miksei sitä voisi toimia tilanteen ja fiiliksen mukaan?

Et nähtävästi ymmärtänyt, mitä tarkoitin viestilläni. Vastasin viestiin, jossa hehkutettiin, miten elintärkeää ulkoilu on. Pointtini oli, että jos jonain yksittäisenä päivänä ulkoilu jää väliin, se ei ole niin hengenvaarallista.

Ja samoin tuo kotityö-kommentti oli siihen toiseen viestiin, jos lukisit myös sen. En ole sanonut että en ehtisi kotitöitä tekemään, vaan viestissä, johon vastasin oli ristiriita,johon halusin kommentoida.

Jos kuitenkin suhteutetaan tämä siten, että lapsi ei tule huonoon kuntoon tai sairastu, jos yhtenä päivänä se ulkoilu jää väliin kokonaan. Mutta jätäpä ruokailu yhdeksi päiväksi, niin kyllä aika heikko olo on jo iltapäivällä. Joten edelleen väitän että se ruoanlaitto on tärkeämpää.

Ja ihan totta, aika harvassa kuitenkin on ne perheet, joissa ei koskaan ulkoilla.

Ja miten teet kotityöt kun lapset nukkuu, jos pitää myös jäädä aikaa hetki hengähtää ja nukkuakin pitäisi?

i]

miksi sitä ruokaa pitää laittaa joka päivä? Siis miksi ei voi tehdä pakkaseen tai edellisenä iltana? Ja yleensäkin, miten ihmisillä menee niin hirveästi aikaa ruuan laittoon, ettei ulos ehdi? Miten hirveän hienosti joissain perheissä syödään? Tai kotitöihin, miten niitä ei ehditä tehdä? Meneekö tosiaan joillain niin kamalasti aikaa yksinkertaiseen siivoamiseen ja ruuanlaittoon, vaikka on kotona kaiket päivät?

Minä käyn töissä 6h/päivä ja ehdin silti laittaa ruokaa, siivota ja ollaan päiväkodin jälkeen ulkona omassa pihassa usein pari tuntia ja ehdin nukkuakin 7 tuntia yössä. Minä toki saan enemmän aikaa itselleni kuin kotiäidit, työmatkalla ehtii olla itsekseen:-) Kun olin kotona (yhteensä 5 vuotta) , aikaa oli vaikka mihin ja silti ei koskaan tarvinnut miettiä, ettei voida mennä ulos koska ruoka on tekemättä. Ja silloin mieheni teki pitkää päivää, nyt on sentään apuna enemmän. Ystäviä ehdin nyt tavata vielä vähemmän kuin kotona ollessa, vapaa-ajat haluan viettää lasten ja miehen kanssa.

Toisaalta, ei ole minulta pois miten toiset priorisoi aikansa. Jos jonkun pitää päästä ulos kaksi kertaa päivässä ja jotkut menevät harvemmin, koska haluavat tehdä kotihommia, niin eihän se minulle kuulu.