Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:40"]
Suomessa on lapsen fyysinen kurittaminen (=väkivalta) kiellettyä laissa. Ranskassa se on päinvastoin hyväksyttyä ja oletettua. Eipä ihme, jos pelkkä isän kulmakarvan kohottaminen saa lapset ruotuun kun odotettavissa on vyötä persuksille jos et tottele.
Ranskassa lapset eivät myöskään ole "luonteva osa elämää", vaan ne eivät ole osa elämää juuri lainkaan. Aikuisten parisuhde on tärkein yksikkö, lapset eivät niinkään. Lapset kasvavat hoitajien kanssa ja vanhemmat eivät opi heitä juurikaan tuntemaan. Välit säilyvät hyvinä ja muodollisen pinnallisina ja viileinä, josta voi tulla illuusio siitä, että kasvatustehtävässä olisi jotenkin erinomaisesti onnistuttu. Pinnan alla on traumatisoituneita ihmisiä, jotka on jo pariviikkoisina vauvoina viety toiselle puolelle taloa nukkumaan, jotta vanhemmat eivät herää heidän itkuunsa öisin.
Parisuhdetta arvostetaan yli kaiken, silti sivusuhteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Parisuhteen ytimenä on se, että nainen puunaa ja huoltaa itseään ja pyrkii miellyttämään ja kelpaamaan miehellensä. Myös lapset pidetään poissa jaloista tästä syystä.
[/quote]
En tiedä missä yläluokkapallossa tämän kirjoittaja elää, mutta ainakaan normaaleissa keskiluokkaisissa perheissä mikään tässä sanottu ei pidä paikkaansa.
[/quote]
Minulla on vain toisen käden tietoa, mutta ystäväni oli töissä Ranskan maaseudulla muutama vuosi sitten, ja hänen mukaansa siellä oli tavallista ja yleistä esim. läimäyttää lasta naamaan, jos ei tottele heti tai esim. sotkee ruoalla. Uskon kyllä, että tässä on alueellisia eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:13"]
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
[/quote]
Toki Druckerman löytää ranskalaisesta mallista myös ainakin jotain arvosteltavaakin. Ranskalaiset naiset jatkavat harvoin imetystä ensiviikkoja pidemmälle, koska jo lähtökohtaisesti opitaan osaimetykselle. Tämä tietysti helpottaa lasten nukuttamista. Tosin Druckerman kertoo newyorkissa toimivasta ranskalaissyntyisestä lastenlääkäristä, joka on suosittu paikallisten varakkaiden hipsteriäitien keskuudessa, koska osaa neuvoa, kuinka imetys ja yöunet on yhdistettävissä.
[/quote]
Pliis kerro lisää tästä imetyksestä ja yöunista!!!
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:40"]
Suomessa on lapsen fyysinen kurittaminen (=väkivalta) kiellettyä laissa. Ranskassa se on päinvastoin hyväksyttyä ja oletettua. Eipä ihme, jos pelkkä isän kulmakarvan kohottaminen saa lapset ruotuun kun odotettavissa on vyötä persuksille jos et tottele.
Ranskassa lapset eivät myöskään ole "luonteva osa elämää", vaan ne eivät ole osa elämää juuri lainkaan. Aikuisten parisuhde on tärkein yksikkö, lapset eivät niinkään. Lapset kasvavat hoitajien kanssa ja vanhemmat eivät opi heitä juurikaan tuntemaan. Välit säilyvät hyvinä ja muodollisen pinnallisina ja viileinä, josta voi tulla illuusio siitä, että kasvatustehtävässä olisi jotenkin erinomaisesti onnistuttu. Pinnan alla on traumatisoituneita ihmisiä, jotka on jo pariviikkoisina vauvoina viety toiselle puolelle taloa nukkumaan, jotta vanhemmat eivät herää heidän itkuunsa öisin.
Parisuhdetta arvostetaan yli kaiken, silti sivusuhteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Parisuhteen ytimenä on se, että nainen puunaa ja huoltaa itseään ja pyrkii miellyttämään ja kelpaamaan miehellensä. Myös lapset pidetään poissa jaloista tästä syystä.
[/quote]
MIhin nämä ajatykset perustuvat? Onko sulla kokemusta asiasta?
Ranskalaisessa yrityksessä työskenneenä en todellakaan kadehdi heidän tapaansa kasvattaa lapsia. Yhä edelleen 2000-luvulla naiset ovat vain naisia eikä heillä ole todellisia mahdollisuuksia edetä yritysmaailmassa muuta kuin reittä pitkin. Ranskalainen esimieheni kehui minua hyvin tehdystä työstä toteamalla " Harmi, että olet nainen". Kyllä lapset käyttäytyy hyvin, mutta ei se silti mikään lintukoto ole, ainakaan tyttölapsille ja vastaavia hyvin käyttäytyviä lapsia olen tavannut myös ihan täällä koto Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:40"]
Suomessa on lapsen fyysinen kurittaminen (=väkivalta) kiellettyä laissa. Ranskassa se on päinvastoin hyväksyttyä ja oletettua. Eipä ihme, jos pelkkä isän kulmakarvan kohottaminen saa lapset ruotuun kun odotettavissa on vyötä persuksille jos et tottele.
Ranskassa lapset eivät myöskään ole "luonteva osa elämää", vaan ne eivät ole osa elämää juuri lainkaan. Aikuisten parisuhde on tärkein yksikkö, lapset eivät niinkään. Lapset kasvavat hoitajien kanssa ja vanhemmat eivät opi heitä juurikaan tuntemaan. Välit säilyvät hyvinä ja muodollisen pinnallisina ja viileinä, josta voi tulla illuusio siitä, että kasvatustehtävässä olisi jotenkin erinomaisesti onnistuttu. Pinnan alla on traumatisoituneita ihmisiä, jotka on jo pariviikkoisina vauvoina viety toiselle puolelle taloa nukkumaan, jotta vanhemmat eivät herää heidän itkuunsa öisin.
Parisuhdetta arvostetaan yli kaiken, silti sivusuhteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Parisuhteen ytimenä on se, että nainen puunaa ja huoltaa itseään ja pyrkii miellyttämään ja kelpaamaan miehellensä. Myös lapset pidetään poissa jaloista tästä syystä.
[/quote]
En tiedä missä yläluokkapallossa tämän kirjoittaja elää, mutta ainakaan normaaleissa keskiluokkaisissa perheissä mikään tässä sanottu ei pidä paikkaansa.
[/quote]
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/erasmuksen-oppilas/ranskassa-lasta-kasvatetaan-avokammenella
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ranska+haluaa+jatkaa+lasten+kurittamista/1135237746882
http://yle.fi/uutiset/ranskassa_kasvatetaan_kunnon_kansalaisia_laimayksin/5971399
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
Kahden eri maan markettitilanne:
Suomessa vanhemmat kysyvät marketissa lapselta että mitä ruokaa tehdään, lapsi sanelee mitä haluaa ja mitä suostuu ainoastaan syömään, ja sitten hänelle avataan vielä kaupassa tikkari (ennen kuin maksettu) ja lapsi pudottaa sen lattialle ja saa kamalan itkupotkuhuuto-raivarin.
Ranskassa vanhemmat kertovat marketissa lapselle mitä ruuaksi aiotaan tänään tehdä, lapsi kysyy että saako jälkiruuaksi kirsikkarahkaa ja vanhemmat vastaavat että jos autat sen tekemisessä itse. Lapsi on innoissaan ja kasvonsa yhtä hymyä, koska saa osallistua yhteiseen ruuanlaittoon.
PS. Olen asunut sekä Suomessa että Ranskassa joten nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:40"]
Ranskassa lapset eivät myöskään ole "luonteva osa elämää", vaan ne eivät ole osa elämää juuri lainkaan.
[/quote]
Nimenomaan siellä he ovat osa sitä luontevaa elämää, mutta Ranskassa niitä lapsia ei palvota kuten täällä Suomessa, vaan heitä kohdellaan pieninä ihmisinä.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:27"]
Kahden eri maan markettitilanne:
Suomessa vanhemmat kysyvät marketissa lapselta että mitä ruokaa tehdään, lapsi sanelee mitä haluaa ja mitä suostuu ainoastaan syömään, ja sitten hänelle avataan vielä kaupassa tikkari (ennen kuin maksettu) ja lapsi pudottaa sen lattialle ja saa kamalan itkupotkuhuuto-raivarin.
Ranskassa vanhemmat kertovat marketissa lapselle mitä ruuaksi aiotaan tänään tehdä, lapsi kysyy että saako jälkiruuaksi kirsikkarahkaa ja vanhemmat vastaavat että jos autat sen tekemisessä itse. Lapsi on innoissaan ja kasvonsa yhtä hymyä, koska saa osallistua yhteiseen ruuanlaittoon.
PS. Olen asunut sekä Suomessa että Ranskassa joten nähty on.
[/quote]
Mäkin oon asunut Suomessa lähes koko elämäni, enkä ole koskaan nähnyt tuollaista tilannetta kaupassa. Lisäksi ihmettelen, mitä pahaa siinä on, että joskus kysyy lapselta, mitä tämä haluaisi ruuaksi. Onko se joku vallankäyttöjuttu, että lapsella ei yksinkertaisesti voi antaa asiassa mitään sananvaltaa? Mun mielestä on ihan normaalia, että lapset voi toivoa lempiruokiaan. Kyllä mäkin kysyn joskus kaksivuotiaalta, haluaisiko hän, että tuon jotain tiettyä juttua kaupasta. Ruokatoiveisiin ei osaa vielä vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa lapset menevät päiväkotiin 1-vuotiaina ja kai 3-vuotiaina kouluun. Ne kasvattavat.
Kirjan luin aikoja sitten, olihan siinä ajateltavaa.)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:27"]
Kahden eri maan markettitilanne:
Suomessa vanhemmat kysyvät marketissa lapselta että mitä ruokaa tehdään, lapsi sanelee mitä haluaa ja mitä suostuu ainoastaan syömään, ja sitten hänelle avataan vielä kaupassa tikkari (ennen kuin maksettu) ja lapsi pudottaa sen lattialle ja saa kamalan itkupotkuhuuto-raivarin.
Ranskassa vanhemmat kertovat marketissa lapselle mitä ruuaksi aiotaan tänään tehdä, lapsi kysyy että saako jälkiruuaksi kirsikkarahkaa ja vanhemmat vastaavat että jos autat sen tekemisessä itse. Lapsi on innoissaan ja kasvonsa yhtä hymyä, koska saa osallistua yhteiseen ruuanlaittoon.
PS. Olen asunut sekä Suomessa että Ranskassa joten nähty on.
[/quote]
Vaikka olisit asunut missä, niin itsesi vain teet typeräksi yleistämällä näin.
Suomalaiset ovat varmaan ainoita, jotka koko ajan mollaavat oman maalaisiaan. Muut ovat kansallisuudestaan ja kansalaisistaan ylpeitä. Suomalaiset ihannoivat koko ajan muita, nyt siis ranskalaisia.
Mene ihan rauhassa häpeämään suomalaisuuttasi. Minä olen ylpeä siitä ja hyvin kasvatetuista lapsista ja nuorista, joita tunnen.
Mutta minulla onkin itsetunto kunnossa. Ei tarvitse koko ajan hävetä ja olla nolona ja ihannoida muita maita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa kirjassa kerrotaan ihan konkreettisia vinkkejä joita jokainen vanhempi voi itse sieltä poimia ja kokeilla omiin lapsiin. Ei ole kyse kurituksesta ja väkivallasta. Se auktoriteetti on hankittavissa ilmankin niitä ja siitä tuossa kurjassa on kyse.
Suomeen ei kaivata enempää kuritusväkivaltaa, siitä ei ole täällä edes koskaan luovuttu muualla kuin juhlapuheissa ja silti lapset elävät kuin pellossa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:33"]
Ranskassa lapset menevät päiväkotiin 1-vuotiaina ja kai 3-vuotiaina kouluun. Ne kasvattavat.
Kirjan luin aikoja sitten, olihan siinä ajateltavaa.)
[/quote]
Ja siellä sen 3v:n tulee kyetä huolehtimaan itsestään ja tavaroistaan. Ei ole tätiä pyyhkimässä takamusta tai niistämässä nenää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä me suomalaiset olemme taas huonoja. Lopetetaan koko valtio, niin päästään tästäkin riesasta
kyllä tuossa joku juoni varmaan on... ranskalainen perheyhteisö esimerkiksi, kyllä siinä on myös paljon opittavaa suomalaisilla, tosin moni asia on myös erittäin perinteisesti (=huonosti?) ajateltu naisen ja miehen välillä.
Kyllä ranskassa ihan avoimesti kuritetaan lapsia, julkisella paikalla myös. En tiedä mitä sitten kotioloissa tapahtuu, aika räväkältähän tuo näyttää suomalaisin silmin katsottuna.
Totta on että lapset käyttäytyvät hyvin ravintoloissa ja ruokapöydässä yleensäkin. Muutoin, no jaa... Leikkipuistoissa etuillaan, tönitään ja lällätellään ihan kuin muuallakin. Julkisissa kulkuvälineissä ja marketeissa saadaan itkupotkuraivareita. Eikähän tuo mielestäni mikään kasvatuskysymys olekaan, SAAKO lapsi itkupotkuraivarin (sitä et voi kieltää ; ) ) vaan MITEN hoidat tilanteen kun lapsi saa raivarin.
Ranskalaiset ovat itsevarmoja ja omaavat keskimäärin paremman itsetunnon kuin esimerkiksi suomalaiset. Varmasti tämä heijastuu myös vanhemmuuteen. Vanhemman epävarmuus ruokkii lapsen huonoa käytöstä, sen on varmasti jokainen äiti ja isä huomannut. Kun aikuinen tietää missä mennään ja on tilanteen herra, lapsikin sen vaistoaa ja rähinäkäytös vähenee (ei lakkaa kuitenkaan). Läimäytyksiä tai piiskaa ei tähän tilanteen haltuunottoon tarvita, jos on muita taitoja riittävästi.
No siskoni oli Au-pairina Ranskassa puoli vuotta ja hoiti perheen 8,6 ja 1v lapsia. Vei isompia kouluun ja auttoi läksyissä ja hoiti pienempää. Mukava perhe mutta urakeskeinen, niin paljon oli perheen isä poissa että oma pieni 1v rupesi jossain vaiheessa vierastamaan isäänsä ja huusi hänen sylistä pois siskoni syliin..
Yksi asia mikä kirjasta ei tullut tarpeeksi ilmi on se että ranskassa isovanhemmat osallistuvat lasten elämään aktiivisesti. Lomien lisäksi (jolloin lapset saattavat olla isovanhemmilla pidempiäkin aikoja), isovanhemmat ovat läsnä myös arjessa. Monet äidit tekevät osa-aikatyötä.
Itse ajattelen että se, etää lapsilla on elämässään monia aikuisia, vanhempien lisäksi isovanhemmat, crechen henkilökunta (pysyvää, koulutettua, ihan eri meininki kuin suomessa pk:ssa) ja myöhemmin koulun opettajat, on vain hyvä asia. Myös se että äidillä on muutakin elämää kuin lapset tekee kaikille hyvää. Suomessa ehkä tässä on menty vähän liian pitkälle? Se että käy töissä tai viettää vapaa-aikaa miehensä tai ystäviensä kanssa ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Suomessa tuntuu että moni äiti paapoo edelleen kouluikäisiäkin lapsia; itselle tulee se olo ettei hänellä ole mitään muuta. Toki perhe on tärkeä, ja varmaankin se tärkein juttu elämässä mutta ei se sitä tärkeyttä poista että käy töissä ja tapaa ystäviään.
Itse ole suomessa pettynyt siihen miten ihan varhaiskasvatukseenkin osallistuva henkilökunta (päiväkodit, neuvolat jne) ohittavan monesti lapsen, vaikka puhutaan lapsen asioista, he puhuvat vain minulle, ihan kuin esim. 5v lapsi ei itse tajuaisi mitään. Omat lapseni ovat ihan fiksuja ja osaavat keskustella aikuisten kanssa ja hoitaa omia asioitaan. Ja koululainenkin on tyytyväinen itseensä kun saa tehdä juttuja itsekin ja huomaa osaavansa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:23"]
Ehkä se johtuu siitä, että siellä lapset ovat luonteva osa elämää ja kaikessa mukana, ja heitä kohdellaan ihmisinä siinä missä muitakin. Eivät ole projekti, kuten täällä, eivätkä saa erivapauksia tyylin "Pierre on vaan lapsi, kyllähän lapset huutaa naama punaisena karkkihyllyllä, se on ihan normaalia".
[/quote]
Näin ja lisäisin vielä, että lasten kanssa jutellaan eri asioista. Se on jotain muuta kuin Suomessa ööö, ei, eikä, et, tyhmä, inhottava, ole hiljaa.....Lapsia myös kehutaan kotona, päiväkodeissa.....täällä tuttavani lapsi sai jostain kympin totariin, jopas tuli vanhemmille kiire selittää ettei lapsi oikeasti ollut kympin arvoinen kun ei osaa täydelleen sitä ainetta!!!!
[/quote]
No en ole koskaan havainnut tällaista "vanhemmuutta" Suomessa. Paljon lapsia ystäväpiirissä ja sukulaisilla, itsellä kaksi ja tietysti pk:ssa on nähnyt myös erilaisia perheitä. Lapsen kehuminen ja ihaileminen on sääntö, kehumatta jättäminen poikkeus ja haukkumista/lyttäämistä en ole rehellisesti nähnyt koskaan, en edes satunnaisesti bussissa tms.
39, tää palstahan on ihan malliesimerkki siitä, miten vanhempia syyllistetään siitä, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsia. Todella yleinen mielipide täällä on se, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, kun he ovat jo lapsensa hoitaneet.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:35"]
Ei se ole kurista kiinni vaan siitä, että ranskalaisessa perheessä lapsi on arvojärjestyksessä vanhempien alapuolella. Ei siis mitään "lapsen ehdoilla" elämistä. Vanhemmat asettavat ehdot, joiden puitteissa lapsi saa harjoitella vapautta ja itsemääräämistä. Kun mennään syömään, on itsestäänselvää, että lapset ovat nätisti ja antavat vanhempien syödä ja keskustella rauhassa. Ei suomalaisissa lapsissa ole mitään geneettistä vikaa, joka estäisi heitä käyttäytymästä ihan yhtä hyvin.
[/quote]
Ja nainen on miehen alapuolella eli siinä missä Suomessa kysellään imetyksestä, laitetaan ranskalaisnainen vaginanpienennysjonoon, jotta miehen nautinto säilyisi. Ranskalaismiehet ovat muuten maailman väkivaltaisin ryhmä.