Oletko ollut tilanteessa jossa olisit voinut kuolla, mutta 'pelastuit' kuin ihmeen kautta?

Olen ollut, mutta ihan sairaanhoito pelasti minut.

Nehän on juuri uskonnot missä kivitetään ja tapetaan . 

Nuorena jouduin loskaisella säällä autolla moottoritiellä vesiliirtoon ja auto lähti käsistä siis en pystynyt lainkaan ohjaamaan sitä ja auto alkoi luisumaan ja olin ihan varma että törmään moottoritien betonitolppaan. Mutta kuin ihmeen kaupalla sain autoni takaisin hallintaan, tärisin kauan tuon tapahtumaan jälkeen kun niin säikähdin.

Jahve kivittää ja heittää kuumia kiviä . 

Fariseukset estää muitakin pelastuksesta kun eivät itsekään pelastu. 

Kaikki ihmiset kuolee .  Siinä välissä uskonnot kiduttaa ja laittaa saat  analle  ! 

En tajunnut silloin n. 8-vuotiaana, että olin hengenvaarassa, kun katolta pudonnut lumi tuli päälleni. Kaivauduin vain sieltä ylös. Onni onnettomuudessa taisi olla se, ettei sitä lunta tullut koko katon mitalta, muuten en varmasti olisi enää tässä. Ja ei, koska en oikein tajunnut kuin vasta aikuisena, miten vaarallinen tuo tilanne oli, en todellakaan tullut siitä uskoon.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jouduin loskaisella säällä autolla moottoritiellä vesiliirtoon ja auto lähti käsistä siis en pystynyt lainkaan ohjaamaan sitä ja auto alkoi luisumaan ja olin ihan varma että törmään moottoritien betonitolppaan. Mutta kuin ihmeen kaupalla sain autoni takaisin hallintaan, tärisin kauan tuon tapahtumaan jälkeen kun niin säikähdin.

Mulla vähän samankaltainen juttu. Ajoin kovassa sateessa ja sekä edessä, takana että sivulla ajoi suuri rekka ja siis minä niiden välissä. Sitten takana oleva alkoi kaasuttaa niin että mun olisi kait pitänyt ajaa kovempaa. Siinä sitten jouduin vesiliukuun ja pieni autoni alkoi 'hyppelehtiä'. En tiedä kuinka selvisin. Kun illalla ajoin samaa tietä kohti kotia niin samassa paikassa oli poliisien kontrolli ja jouduin pysähtymään. Tuntui jo tämäkin aika ihmeelliseltä. Sitten tajusin että päivä oli tasan vuosi siitä kun olin synnyttänyt kuolleen lapseni. Kuolleen lapsen synnyttämisestäkin voisi päätyä kuolemaan jos 'metodit' eivät olisi niin hyvät kuin nykyään.

Olen ollut ja useita kertoja. Muutaman kerran olen käynnyt jo rajan takanakin. Ei siellä kyllä helvetiltä näyttänyt, tosin ei näyttänyt taivaaltakaan. Voi tulla monelle ”uskovaiselle” yllätyksenä minne joutuu. 

Kaksi kertaa jäänyt auton alle ja pari kertaa ollut teholla muuten, mutta hengissä oon vielä. En ole tullut uskoon.

Meinasin kuolla ja heräsin kutenkin kuin Lasarus. Pidin sitä outona. Viisipäivää möhemmin  olin yksin moottoritiellä kolarissa, jossa onnistuin viime tipassa väistämään  vastaantulijan, auto törmäsi muihin esteisiin ja rusentui osittain max. 5 cm päähän kehoni ympärille. Vauhtia oli paljon. Sitä pidin jo ihmeenä.

80-luvulla oltiin ajamassa vaakasuorassa räntäkelissä Lappeenrannasta Jyväskylään kun Savitaipaleen kohdilla mies lähti ohittamaan kaksiosaista rekkaa. Vastaan tulee auto, ja siinä vaiheessa mulla välähti elämä silmissä, olin varma että nyt kuollaan koko perhe. Yhtäkkiä tämä rekkakuski, joka ilmeisesti näki meidän ohitus yrityksen, heilautti rekan perän pientareelle, ja vastaan tuleva auto suhahti ohi sekunnissa. Itkin Jyväskylään saakka kun olin niin järkyttynyt, enkä antanut tuota miehelleni ikinä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jouduin loskaisella säällä autolla moottoritiellä vesiliirtoon ja auto lähti käsistä siis en pystynyt lainkaan ohjaamaan sitä ja auto alkoi luisumaan ja olin ihan varma että törmään moottoritien betonitolppaan. Mutta kuin ihmeen kaupalla sain autoni takaisin hallintaan, tärisin kauan tuon tapahtumaan jälkeen kun niin säikähdin.

Aika samantyyppinen tilanne oli. Mutkassa oli irtokiviä ja auto lähti liukumaan niiden päällä. Jollain ihmetempulla pysyin tiellä. Tärisin ihan sikana tapahtuman jälkeen. En tiedä minkä tempun tein, kun auto ei ollut ollenkaan hallinnassa, mutta hyvin se onnistui.

Sairastuin vakavasti eikä terveydenhoidossa suostuttu tutkimaan. Lopulta kun pääsin sairaalaan, tutkivat kaiken mahdollisen, kun veriarvojeni perusteella minun olisi pitänyt olla jo vainaa. Olin kai sitkeämpi kuin kuuluisi olla.

Ei tämä minusta uskovaista tehnyt. Aloin vain suhtautua varauksella lääkäreiden erehtymättömyyteen.

Pari kertaa on käynyt lähellä. Lapsena olisin kuollut, jos sossu ei olisi poliisin kanssa tullut kotikäynnille. Minut löydettiin heikossa hapessa ja seuraavana päivänä tuskin olisin ollut enää elossa.

Myöhemmin yritin itsemurhaa ja heräsin sairaalasta. En vielä tänä päivänäkään tiedä miten ja kuka oli apua hälyttänyt. Yritys tapahtui kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa, yksin kotona, eikä todellakaan kukaan tiennyt aikeistani. Varmaan jää ikuiseksi mysteeriksi.

Minusta ei tullut uskovaista, mutta nykyään osaan olla kiitollinen siitä, että olen edelleen elossa.

Teininä pyörätiellä pyöräillessäni iäkkäämpi mopoilija tuli takaa ohi väärältä puolelta (yritti tunkea ohi oikealta puolelta minun ja kaiteen välistä). Moponsa töytäisi minua ja pyörääni, jonka seurauksena ajauduin vilkasliikenteiselle tielle, jossa nopeusrajoitus oli 60. Vasemmalta tullut auto suhahti fillarini edestä ja pelivaraa oli vain senttejä. Sen auton takana ollut autoilija pystyi jotenkin väistämään minut ohjaamalla vastaantulijoiden kaistan kautta, jossa onneksi juuri sillä hetkellä oli tilaa. Muut autoilijat ehtivät jarruttaa. Muutaman sekunnin ajan olin varma, että joku auto iskeytyy minuun. Pienestä oli kiinni. Takaisin pyörätielle päästyäni piti pysähtyä, koska vapisin ihan helvetisti. Tuli myös oksennus. 

Uskoon joko aivopestään jo lapsena tai sitten aikuisena hörhähtää kun esim. päihderiippuvuuden tilalle pitää saada joku muu hörhöilytouhu. Ei kukaan vakaa aikuinen ihminen hurahda yhtäkkiä mihinkään uskontoon siksi että meinasi kuolla.

Kaaduin moottoripyörällä yli satasen vauhdista. Mentiin vähän matkaa pyllymäkeä pitkin asfalttia minkä jälkeen kuperkeikka märkään pehmeään ojaan. Housut kastui ja kypärä meni pilalle, kytkinkahva katkesi mutta eipä juuri muuta. Parin metrin päässä ojanpohjalla alkoi kivikko, pari metriä ennen laskeutumiskohtaa oli katkottuja lepänvesoja. Melkein tulinuskoon, mutta pääduin polttamaan tupakin.

Kerran valahdin jään läpi suonsilmään. Sieltä oli aika työ päästä ylös ja en meinannut se jälkeen pystyä kävelemään pois metsästä, kun jalat olivat täysin hapoilla.

Tuon vaarallisemmassa tilanteessa en ole ollut. Uskovaista minusta ei tullut, mutta sain flunssan.

Elämässä on paljon hetkiä jotka on melkein mutta ei sitten kuitenkaan.