Kuinka pitkään olette olleet poissa töistä vanhemman kuoleman johdosta?

Osaotto, itse en varmasti kykenisi menemään töihin lasten pariin tällaisen järkyttävän asian jälkeen. Mutta surussa ei olekaan yhtä oikeaa tapaa toimia. Toiselle auttaa työ työpaikassa, toiselle joku tekeminen kotona, toiselle itkeminen ja yksin oleminen, toiselle maalaaminen, jollekin kirjoittaminen. Ihan kamala asia poikasi perheelle. Toivottavasti ovat saaneet tukea ja apua:(

Itse asiassa olen lasten parissa töissä, koulussa. Koin sen jotenkin lohduttavana. Menehtynyt lapsi oli kuitenkin koululaisia pienempi. Kaupassa purskahdin usein itkuun nähdessäni samanikäisen lapsen.

Tukea ja apua saimme me omaiset toisiltamme. Paras lohtu on tuohon perheeseen vastikään syntynyt vauva. :) Hän antaa muuta ajateltavaa, suru ja ikävähän ei koskaan häviä.

en olisi pystynyt työhön. siis yhtä tuskan huutoa ja itkua mulla monta päivää. ja työ asiakastyötä, jossa vaaditaan olemaan läsnä muille ihmisille. en tosiaan olisi kyennyt.



viikon pätkä oli ja vaikealta tuntui töihin meno sen jälkeenkin mutta en sentään enää koko ajan itkenyt..

Osaotto, itse en varmasti kykenisi menemään töihin lasten pariin tällaisen järkyttävän asian jälkeen. Mutta surussa ei olekaan yhtä oikeaa tapaa toimia. Toiselle auttaa työ työpaikassa, toiselle joku tekeminen kotona, toiselle itkeminen ja yksin oleminen, toiselle maalaaminen, jollekin kirjoittaminen. Ihan kamala asia poikasi perheelle. Toivottavasti ovat saaneet tukea ja apua:(

Itse asiassa olen lasten parissa töissä, koulussa. Koin sen jotenkin lohduttavana. Menehtynyt lapsi oli kuitenkin koululaisia pienempi. Kaupassa purskahdin usein itkuun nähdessäni samanikäisen lapsen.

Tukea ja apua saimme me omaiset toisiltamme. Paras lohtu on tuohon perheeseen vastikään syntynyt vauva. :) Hän antaa muuta ajateltavaa, suru ja ikävähän ei koskaan häviä.

meillä työnantaja sanoi, että en saa olla töisä, kun itketti läheisen isoisäni kuolema.

t. se lasten kanssa työskentelevä

tai työkyvyttömyyden takia, ei "asioiden hoitamista" varten.

otetaan palkatonta ja haetaan paremman ihmisen arvoa, vaikka tottakai kuuluu saada sairasloma, juuri siksi, että voi asiat hoitaa.

ja täytyy hoitaa ihmisen hautajaisjärjestelyt. Kyllä se sellaisen stressitilan pukkaan, että määritelmänä on silloin "akuutti stressireaktio". Siinä sairaslomalapussa.

lapsista, isästäni ja normaalista työ- ja arkielämästä äidin kuoleman jälkeen vaikka olinkin töissä 8-16. Myös niistä hautajaisjärjestelyistä, siihen meni ehkä tunti puhelinkeskusteluihin kaikkineen. Isä kykeni valitsemaan arkun itse, minä hoidin kaiken muun (ainoa lapsi)

Miten te ilman sairaslomaa / töistä poissaoloa olette saaneet menehtyneen läheisenne asiat hoidetuiksi, jos itse asutte eri puolella Suomea?

viikon saikkua, mutta kun vanhemmat kuolee, tullaan heti töihin.

Maailma on mennyt omituiseksi kun joku kapinen piski on tärkeämpi kuin omat vanhemmat,

Ainakin minun työpaikassani voi tarvittaessa olla muutaman tunnin poissa tällaisten asioiden takia. Omasta tunnosta riippuu, tekeekö tunteja takaisin. Jos tuntee, ettei surun takia pysty töihin, voi hakea sairauslomaa. Mutta ainakin minun tapauksessani on ollut helpompaa olla töissä, jossa ajatukset joutuu pitämään työssä, niin ei tule koko ajan itkettyä.

kuin rakkaan ja yhden läheisimmistä ihmisistä kuoleman vuoksi, joten ihan tyhmää siitä on ketään syyllistää. Eikä niin muut teekään, kuin naiset;)

Miten meillä töissä menee tuo. Lomat sun muut poissaolot haetaan itse sieltä ohjelmasta, muistaakseni siellä on kohta "omaisen kuolema". Eli ei ole sairauspoissaolo vaan yhden päivän palkallinen poissaolo kuoleman takia.

Joskus muinoin samaisessa paikassa on ollut myös yhden päivän muuttovapaa, mutta tästä järjettömyydestä on onneks luovuttu (vaikka olishan se tietty ihan kiva :) )

Käsittääkseni tässä kysyttiin kuinka kauan on ollut poissa töistä ei sitä, että oliko sairauslomalla, joka on eri asia.



Ainoa lapsena koin tärkeäksi olla läsnä äitini viimeisinä päivinä ja isäni tukena. Tämän ihan täysin palkatta.

tai työkyvyttömyyden takia, ei "asioiden hoitamista" varten.

otetaan palkatonta ja haetaan paremman ihmisen arvoa, vaikka tottakai kuuluu saada sairasloma, juuri siksi, että voi asiat hoitaa.

ja täytyy hoitaa ihmisen hautajaisjärjestelyt. Kyllä se sellaisen stressitilan pukkaan, että määritelmänä on silloin "akuutti stressireaktio". Siinä sairaslomalapussa.

lapsista, isästäni ja normaalista työ- ja arkielämästä äidin kuoleman jälkeen vaikka olinkin töissä 8-16. Myös niistä hautajaisjärjestelyistä, siihen meni ehkä tunti puhelinkeskusteluihin kaikkineen. Isä kykeni valitsemaan arkun itse, minä hoidin kaiken muun (ainoa lapsi)

minä en leskenä selvinnyt äitini kuoleman jälkeisistä asioista noin helposti. Varmasti myös aiemmat surukokemukset toivat tähän lisä stressiä.

Hienoa, että pystyit hoitamaan asiat puhelimessa ja isäsi oli apuna. Minulla ei ollut, eikä kehitysvammaisesta sisarestakaan ollut apua.

onneksi on ihania ystäviä:)

vanhemmat ei ollut yhtään päivää isovanhempien takia. Isällä oli tylyin tilanne: Oli juuri lähdössä töihin ja puhelin soi. Äiti eli mun mummu oli kuollut. Tokihan tuo jo vanha oli, mutta omillaan eli edelleen. Isä istui minuutin alhaalla ja lähti töihin. 10 minuuttia myöhemmin seisoi 25 murkun edessä paasaamassa historiaa...

Mikkelistä Helsinkiin ja kappelin, minä kahvit kotona sukulaisille.



Ihan puhelimitse hoidin.



56

myös kuolintavasta. Pitkån sairastelun jälkeen, jos on tiedossa että kuolema odottaa, niin ei tule niin shokkina (vaikka tietty surettaa). Odottamaton kuolema, onnettomuus, tappo... on varmasti sairausloman paikka monelle

Itse en tykkäisi.

Osaotto, itse en varmasti kykenisi menemään töihin lasten pariin tällaisen järkyttävän asian jälkeen. Mutta surussa ei olekaan yhtä oikeaa tapaa toimia. Toiselle auttaa työ työpaikassa, toiselle joku tekeminen kotona, toiselle itkeminen ja yksin oleminen, toiselle maalaaminen, jollekin kirjoittaminen. Ihan kamala asia poikasi perheelle. Toivottavasti ovat saaneet tukea ja apua:(

Itse asiassa olen lasten parissa töissä, koulussa. Koin sen jotenkin lohduttavana. Menehtynyt lapsi oli kuitenkin koululaisia pienempi. Kaupassa purskahdin usein itkuun nähdessäni samanikäisen lapsen. Tukea ja apua saimme me omaiset toisiltamme. Paras lohtu on tuohon perheeseen vastikään syntynyt vauva. :) Hän antaa muuta ajateltavaa, suru ja ikävähän ei koskaan häviä.

Ihan puhelimitse hoidin.

56

puhelimessa hoitamaan. Myös joitan papereita piti hakea paikan päältä.

tai työkyvyttömyyden takia, ei "asioiden hoitamista" varten.

otetaan palkatonta ja haetaan paremman ihmisen arvoa, vaikka tottakai kuuluu saada sairasloma, juuri siksi, että voi asiat hoitaa.

ja täytyy hoitaa ihmisen hautajaisjärjestelyt. Kyllä se sellaisen stressitilan pukkaan, että määritelmänä on silloin "akuutti stressireaktio". Siinä sairaslomalapussa.

lapsista, isästäni ja normaalista työ- ja arkielämästä äidin kuoleman jälkeen vaikka olinkin töissä 8-16. Myös niistä hautajaisjärjestelyistä, siihen meni ehkä tunti puhelinkeskusteluihin kaikkineen. Isä kykeni valitsemaan arkun itse, minä hoidin kaiken muun (ainoa lapsi)

minä en leskenä selvinnyt äitini kuoleman jälkeisistä asioista noin helposti. Varmasti myös aiemmat surukokemukset toivat tähän lisä stressiä. Hienoa, että pystyit hoitamaan asiat puhelimessa ja isäsi oli apuna. Minulla ei ollut, eikä kehitysvammaisesta sisarestakaan ollut apua. onneksi on ihania ystäviä:)

Isästä ei paljoa ollut apua, niin surun murtama oli. Minä yritin pitää häntä pystyssä samalla kuin lapsia (3) ja huushollia....

56

tosin toinen vanhempi oli tuolloin ja on yhä elossa ja hoiti järjestelyt. Jos hänkin nyt kuolisi jäisi jäärjestelyiden hoito lapsille joten se vaatisi ehkä vähän enemmän vapaata.

Ihan puhelimitse hoidin. 56

puhelimessa hoitamaan. Myös joitan papereita piti hakea paikan päältä.

56

tai työkyvyttömyyden takia, ei "asioiden hoitamista" varten.

otetaan palkatonta ja haetaan paremman ihmisen arvoa, vaikka tottakai kuuluu saada sairasloma, juuri siksi, että voi asiat hoitaa.

ja täytyy hoitaa ihmisen hautajaisjärjestelyt. Kyllä se sellaisen stressitilan pukkaan, että määritelmänä on silloin "akuutti stressireaktio". Siinä sairaslomalapussa.

lapsista, isästäni ja normaalista työ- ja arkielämästä äidin kuoleman jälkeen vaikka olinkin töissä 8-16. Myös niistä hautajaisjärjestelyistä, siihen meni ehkä tunti puhelinkeskusteluihin kaikkineen. Isä kykeni valitsemaan arkun itse, minä hoidin kaiken muun (ainoa lapsi)

minä en leskenä selvinnyt äitini kuoleman jälkeisistä asioista noin helposti. Varmasti myös aiemmat surukokemukset toivat tähän lisä stressiä. Hienoa, että pystyit hoitamaan asiat puhelimessa ja isäsi oli apuna. Minulla ei ollut, eikä kehitysvammaisesta sisarestakaan ollut apua. onneksi on ihania ystäviä:)

Isästä ei paljoa ollut apua, niin surun murtama oli. Minä yritin pitää häntä pystyssä samalla kuin lapsia (3) ja huushollia....

56

kun koin stressiä äitini pitkästä kivuliaasta sairaudesta ja kuolemasta, leskenä olemisesta jne.

Nykyisin moni asia hoituu puhelimessa. Mutta entä kun on talo, autot, asunto-osake paikassa X, mökit, veneet ym. Suurten ikäluokkien edustajilla on nykyisin jos jonkinlaista omaisuutta. Ja jos lapsia on vain yksi ja tämäkin satojen kilometrien takana?