Hätäsektio

tehtiin...

Vuosin verta,istukka oli irronnut.

Selvittiin sekä minä että lapsi.

En ole ollut raskaana sen jälkeen, mutta sanottiin, ettei mitään hätää. Seuraava raskaus olis vaan ollu tehoseurannassa...

hätäsektio tuli täydeellisenä yllätyksenä - mulle oli sanottu, että oon rakenteeltani unelmasynnytttäjä.

Raskaus sujui normaalisti ja mikään ei viitannut ongelmiin. Rv 40+2 alkoi supistukset illalla, joskus 21-22 aikaan. Klo 23 aloin olla jo todella kipeä, joten lähdimme sairaalaan. Olin vasta 3cm auki ja vauva korkealla, mutta todella kipeä. Yhtäkkiä kävi niin kipeää, että menetin tajuntani. Heräsin myöhemmin ja kuulin, että istukka oli irronnut ja minulle oli tehty hätäsektio, pojan syntymäajaksi kirjattiin 01.28.

Olin tosi huonossa kunnossa pari päivää ja kotiutumiskunnossa vasta 6vrk synnytyksestä.



Poika oli saanut apgarpisteitä 2/2/7. Kärsi hapenpuutteesta, mutta isoja vahinkoja ei tullut. On nyt 5-vuotias terve poika, kielenkehityksessä ollut ongelmaa (puheterapeutin arvion mukaan n, 1,5v jäljessä) ja vauvana oli hyvin itkuinen. Myös vastustuskyky ollut aina heikko, sairastaa herkästi. Muutoin ok, enkä tiedä johtuuko nuo syntymästä vai ei.



Meillä on 4kk ikäinen vauva ja raskaus sujui ongelmitta. Kävin keskustelemassa synnytyksestä kaksi kertaa rv 35- 36 ja päädyimme lopulta sektioon. Sektio sovittiin rv 39+0. Rv 38+1 tuli lapsivedet ja synnytys eteni nopeasti. Koska kaikki oli hyvin, päätimme kuitenkin synnyttää alateitse (olin siis jo 8cm auki, kun lääkäri tuli paikalle) ja kaikki meni todella hienosti.



tsemppiä siis uuteen raskauteen!

Meillä hätäsektio kesällä 2010. Synnytys kesti 40 tuntia kun paikat ei avautunut. Kesken ponnistuksen sydänäänet hävisi ja sit mentiin vauhdilla. Vauva sai 2pistettä ja jouduttiin elvyttämään. Vartin jälkeen päästi ensimmäisen parkaisun. <3 Nyt täysin terve pikku-ukko. 

Nyt uudelleen raskaana ja kyllä mietityttää jo synnytys. Seuraava synnytys mietityttää myös miestä, koska hätäsektikuoli myös hänelle rankka kokemus. Joutui jäämään saliin kun mua lähdettiin kiidättämään ja vasta puolen tunnin kuluttua tultiin kertomaan, et kotiin molemmat selvitty. 

Olipas hurja määrä kirjoitusvirheitäPahoittelut! :)

Ihan vaan kaikille tiedoksi ketkä eivät tienneet... Hätäsektio ei ole hätäsektio jos äiti on puudutettu... Kuin jossakin edellisessä oli kirjoitettu että tuno palasi jo ompelua tegdessä. Silloin kyseessä on kiireellinensektio ja hyvin hyvin kaukana hätähommasta!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2012 klo 22:44"]

Onko ketään, jolle olis tehty hätäsektio ja millaisin perustein? Miten koitte hätäsektion?
Miulle tehtiin vauvan sykkeiden laskun takia ja pelottaa ajatellakin seuraavaa raskautta.

[/quote]Mulle tehtiin esikoisesta ja sama juttu kuin monella muullakin, eli sydänäänet laski/hävis. Napanuora on niin tiukasti vauvan kaulan ympärillä, että ei päässyt laskeutumaan. Tuon jälkeen on kolme lasta syntynyt alakautta.

Minulle hätäsektio tehtiin napanuoraprolapsin vuoksi. Eli kotona lapsivedet menivät 39 viikolla, vauvan ei oltu vielä neuvolassa todettu kiinnittyneen, joten menin makuulle ja ambulanssilla sairaalaan, silti napanuora oli luiskahtanut ulos. Äkkinukutus ja hätäsektio. Yksi kätilö oli tunnustellut käsin koko ajan, että napanuorassa tuntui pulssi. Vauva syntyi vanhingoittumattomana.

Hätäsektio ja sen onnistuminen lisäsivät luottamustani synnytyssairaalaa kohtaan. Ajattelin, että näinkin pahasta tilanteesta saivat pelastettua vauvan ja minut (minulle tuli liian tiukassa olleen istukan vuoksi vaikea verenvuoto, joten lopulta sektiossa minuakin pelastettiin ja verenvuodon vuoksi kohtu olisi pitänyt leikata auki joka tapauksessa, vaikka olisin synnyttänyt alateitse).

Myöhemmin meille syntyi samassa sairaalassa suunnitellulla sektiolla toinen terve vauva. Kaikki meni hallitusti ja hyvin :)

Meidän mukullalla li aikas raju tulo maailmaan ..

Tarkoitus oli synnyttää esikoinen kotona, olin koko raskauden erinoimaisessa kunnossa; ei mitään ennakko supistuksia, liitoskipuja, Käveliin pitkiä lenkkejäm ihan viimeseen saakka. Supistukset alkoivat yhtäkkiä 40+1 yöllä kello kaksi. Hiljalleen. Säänöllisiä, mutta hei hurjan kivuliaita ne olivat kello 11 aamulla. Mutta menin vielä siitä 11.30 neuvolaan, jossa terkka sanoi, että sairaalaan mentävä.

Soitin kätilölleni, joka ei ihan ottanut uskokseen, että alkaa olla kiire. saapui kumminkin kahden aikaan, kun huusin jos sohavlla, että perseessä tuntuu. Olin kahdelta jo niin auki, että päättivät puhkaista kalvot. Kolme kertaa yritin ponnistella ja aina välissä piti rueta taas kävelemään, kun sanoivat että ei ole tarpeeksi alhaallaa, en jaksa ponnistaa pois. Supistukset eivät olleet välissä kivuilita, Viimeisen kerran kätilö tsekkasi tilanteen 18.45, sydän äänet ja dopllerilla vielä,uudestaan ja sanoi,e ttä vauva alkaa jo muodostamaan kalvoa, että tarttis tippaa ja kysäs, haluanko vielä yrtttää. No en, oli ollut samanlaisia suppareita, ei voimistunut ollenkaan, eikä edistänyt vauvan asentoa, perseessä tuntu vaan samalta kokojan.

19.30 olin sairaalasssa ja synnärille suoraan piuhoihin 7-8cm auki. sanoin,e ttä täs vaiheessa jo haluan epiduraalin (kätilö oli himassa lähtiessä sanonut, että älä sano, etä yriti himassa synnyttää)(miksi?)

Lääkäri tuli tarkastamaan vauvan asennon, ja sanoi että leikkuriin mentävä, tulossa naama edellä. Epiduraalipuudutus ei toiminut salissa, niin joutuivat nukuttamaan.Vauva syntyi vihreästä lapsi vedestä (oli viime hetkellä kakannut veteen), napanuora kahdesti kaulan ympärillä, otsassa isopahka jamustelma, väärästä tarjonnasta. Näin vauvan n.2h ikäisenä ekan kerran. 

Sai vastasyntyneen infektion ja oli n.1vkon antibiooteilla. Viikkojen jälkeen synnytyksestä selvisi vasta että, leikkuriin joudduttiin huonojen sydänäänten takia. Vauva ei ,myöskään koskaan ollut laskeeutunut kunnolla.

Kotikätilöni, sanoi vain,että supparit työnsi vauva virheasentoon, mutta mitään muuta selvitystä ei saanut, en vielkään (2kk synnytyksestä) tiedä mitä he oikein lopulta tesivät. 

S

airaalassa ennen sektio päätöstä (peläten, että joudun uudestaan ponnistelemaan)kerroin kotisynnytys yrityksestä. Eivät tuominneet, ja ihmettelivät kätilöä, miksi ei soitellut, että tällanen synnyttäjä tulossa.

Kotikätilöni, tunnettiin sairaalassa kumminkin ja oli hoitanut synnytyksiä jo 30v, mutta en vieläkään ymmärrä, miksi ei koskaan saanut nevolassa mainita kotisynnytyksestä.

Mitään traumoja ei kyllä jäänyt, päästiin 1viikko synnytyksestä kotiin ja vauva voi mainiosti. (:

Tehtiin 20 tunnin synnytyksen ja tunnin ponnistamisen jälkeen, vauva juuttui synnytyskanavaan eikä mahtunut vain tulemaan. Aika koettelemus näin ensisynnyttäjälle, etenkin kun kesken haavan ompelun tunto palasi täysin.. Ei mitään pelkoja tai traumoja, suuri helpotus saada 20tunnin jälkeen lapsi maailmaan!

Mulle tehtiin hätäsektio lokakuussa 2011 viikoilla 41+5. Esikoista siis odotin ja yliaikaiskontrolliin menin sairaalalle ja jäin osastolle käynnisteltäväksi. Neljältä iltapäivällä meni vedet ja sillon tuntu ekat "kipeät" supistukset tunnin ajan ja sitten ne laimeni takas jomotuksiksi. Illalla minut siirrettiin synnärille seurattavaksi, koska vauvan sydänkäyrissä oli laskua joidenkin supistusten kohdalla (supistuksia tuli 2-3min. välein vaikken niitä kaikkia tuntenutkaan).



Kattelin siinä telkkaria ja kuuntelin samalla masun päältä otettavaa sydänkäyrää, joka laski aina sillon tällöin, mutta en ollut huolissani kun kätilö oli rauhallinen. Vähän yli yhentoista soitin miehelle ettei tämä tänä yönä synny kun en ollut vielä yhtään auennut ja toivotin hyvät yöt.



Hetki siitä sydänäänet laski ja lopulta katosi kokonaan monitorilta. Vieläkään en tajunnu tilannetta, mutta soitin hälytyskelloa. Kätilö tuli pian ja kerroin että vaihdoin varmaan asentoa niin ettei anturit otakaan käyrää. Sitten tuli kiire ja se näkyi jo kätilönkin naamasta. Ainut ajatus oli että niimpä tietenkin mun tuuriahan tämä on että multa viedään tämä lapsi. Minut nukutettiin ennen kuin tajusinkaan ja klo.23.26 syntyi meidän Armas. Pisteitä pieni mies sai 8, mutta epäilivät että johtui nukutuksesta että poikakin oli vähän tokkurassa.



Järkytys oli herätä heräämöstä kun ajatukset jatkui siitä mihin jäi. Toki ensimmäisenä sain kuulla että terve poika syntyi, mutta se ei vaan meinannu mennä heti perille :D. Mieskin oli ehtinyt paikalle ja mulle se oli ainakin tosi tärkeää kun en osannu pitää tunteita kurissa. Itkeminen muuten ei ollu hyvä idea heti leikkauksen jälkeen, auts!



Syytä sydänäänten katoamiselle ei löytynyt. Epäilivät että olis poika napanuoraa painanu aina supistusten aikana. Istukka tutkittiin, mutta siitä ei löytynyt mitään. Lopullinen syy sektiolle oli se ettei vauvan tilasta saatu tietoa, koska en ollut vielä niin auki että kätilö olisi saanut pinnin vauvan päähän sydänkäyrää varten. Pystyarpi jäi mahaan muistoksi, henkisiä arpia korjaa pienen pojan hymy :) Synnytyspelkoa ei jäänyt ainakaan tietoisesti, jospa ei hyppäisi mörkönä kaapista jos joskus vielä raskaaksi tulen. Toista pienokaista toivotaan jo nyt kun Armas vajaa 5kk vanha.

ja sotkeutui napanuoraan- sydänäänet hävis.

Viikko sektion jälkeen kotona piti purkaa tuntemuksia miehelle. Sille tais olla kovempi paikka nähdä mut siellä heräämössä itkusena ja kivuissani kuin shokkitieto 20min meidän puhelun jälkeen että Armas on syntyny. Ja kyllä vieläkin käyn tilannetta läpi, mutta en enää niin usein. Kovin onnekas tunnen olevani että minut siirrettiin synnärille yöksi vaikka alunperin oli tarkotus jäädä osastolle ekaksi yöksi

raskausmyrkytyksen takia, ja sikiön sydänäänten heikkenemisen vuoksi. Olihan se pelottavaa kun kaikki tapahtui niin nopeasti eikä millekään voinut itse mitään.

..lapselta katosi myös syke. Ja jottei tuossa ollut tarpeeksi draamaa, niin minua ei meinattu saada nukutuksen jälkeen hereille. SJMasennus tuosta kehkeytyi, nyt hieman helpottaa mutta edelleen olen ylihysteerinen vauvan kanssa. Kun nukkuu niin käyn koko ajan kurkkimassa että on elossa tms.

Toista lasta en uskaltaisi tehdä, onneksi tarkoitus oli muutenkin vain yksi lapsi, mutta tämä kokemus varmisti sen.

tehtiin...

Vuosin verta,istukka oli irronnut.

Selvittiin sekä minä että lapsi.

En ole ollut raskaana sen jälkeen, mutta sanottiin, ettei mitään hätää. Seuraava raskaus olis vaan ollu tehoseurannassa...

hätäsektio tuli täydeellisenä yllätyksenä - mulle oli sanottu, että oon rakenteeltani unelmasynnytttäjä.

Napanuora oli vauvan pään ja synnytyskanavan välissä puserruksissa.



Ei jäänyt traumoja ja 10 pisteen tyttö syntyi.

Tekeen hätäsektiota, kun vauva oli jo ehtinyt kuolla. Uskalsin kuitenkin tulla uudelleen raskaaksi ja raskautta seurattiin todella tehostetusti vain äitiyspolilla. Neuvolaa en tarvinnut kuin kelan papruja varten. En tiedä miksi vastasin tähän. Mutta halusin kai sanoa, että kamalimman skenaarion eli vauvan kuoleman jälkeen voi uskaltaa uudestaan raskautua.

Hätäsektiossa nukutetaan aina, koska on kyse elämästä ja kuolemasta. Kiireellinen sektio tehdään puudutuksessa, koska ei ole kyse hätätilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Hätäsektiossa nukutetaan aina, koska on kyse elämästä ja kuolemasta. Kiireellinen sektio tehdään puudutuksessa, koska ei ole kyse hätätilanteesta.

Juuri näin. Hätäsektiossa vauva on hapenpuutteessa, ja leikkauspäätöksestä lapsen ulosauttoon on aikaa n.5min. Silloin ei todellakaan ehditä puuduttaa, vaan nukutetaan nopeasti ja heti kun intubaatioputki on paikoillaan annetaan leikkauslupa. Kiireellisessä sektiossa on aikaa n.30min, jolloin voidaan laittaa spinaalipuudutus, tai puuduttaa aiemmin laitetun epiduraalikatetrin kautta. Näitä asioita ei kannata sekoittaa, koska kiireellisyysaste on aivan erilainen.

Lähdin sairaalaan kun tuntui että alkoi heikosti supistelemaan ja olin kuumeessa ja laskettuaika niinä päivinä. Olin sairaalassa muutaman tunnin. Pulssi lapsella vähän kokoajan alhainen ja siellä vaan odottelin maaten ja leffoja katellen. Yhtäkkiä joku lääkäri tulee sörkkimään alapäähän ja puhkaisee lapsivedet, pulssi romahtaa täysin ja ilmoitetaan että mennään leikkaukseen. Heräsin ja hätä sektio tehty, ilmoitettiin et terve poika sulla nyt. Pisteet 8/9. Vituttaa koko homma. En tiedä mistä oli kyse. Raskaus sujui hyvin. Esikoisen täydellinen ja normi synnytys. Tää toinen hätä sektio lapsi jäi vaivaamaan niin paljon että edelleen lapsi 1v8kk, vihaan koko lasta. Pieleen mennyt kaikki. Olen hakenut apua ja tukea ja puhunut paskasta synnytyksestä vaan ei auta. Niin meni päin persettä koko synnytys etten pääse yli. Eikä muuten ole helppoa parantua stanan sektiosta. Synnytys alateitse ei tunnu missään verrattuna tohon kun vedetään navasta pilluun vekki ja heräämössä vielä painellaan veret pois siitä tilatun haavan päältä muutama kerta. Ei paljon kipulääkkeet auta siinä. Ja kun alatiesynnytyksen kivut koetaan siinä ja heti, niin sektion kivut koetaan sellaset seuraavat puol vuotta! Joo helvetin sektiot... Kuka vatipää haluaa vielä suunnitellun sektion..

Mulle tehtiin nk kiireellinen sektio enkä oo tähän päivään mennessä kysynyt miksi. Ei tullut edes mieleen naistenklinikalla . Olin tarkkailussa koko päivän, itsellä oli hyvä vointi mutta oli raskausajan diabetes ja ikä. Lääkäri kävi illan aikana kolme kertaa. En ollut edes huolestunut. Yht`´äkkiä kolme hoitajaa hyökkäs ovesta ja niin sitä lähdettiin paareilla kohti leikkaussalia. En ehtinyt edes jännittää ja terve vauva tuli. Ei jäänyt mitään traumaattista. Hieno kokemus kaikenkaikkiaan olla raskaana, olla se viikko naistenklinikalla.