Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hätäsektio
Kommentit (100)
Flammable kirjoitti:
Vauva oli edennyt jo +3 tasolle, kun juuttui synnytyskanavaan. Sydänkäyrä lähti droppaamaan. Kivunlievitys epäonnistui täydellisesti ja minulta meni ponnistusvaiheessa pari kertaa taju. Imukuppia yritettiin, mutta se repesi irti. Tämän jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös.
Syntyi 8 pisteen vauva. Sata vuotta sitten meistä kumpikaan olisi tuskin selvinnyt, joten päätös oli ehdottomasti oikea. Harmittaa kuitenkin, että menetin esikoiseni ensihetket eikä kiintymyssuhdekaan saanut ns. normaalia alkua, kun vietin yli 3 h heräämössä erossa vauvasta. Olo oli kuin koko vauvaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Kotiin tullessa istuin sohvalle ja yksinkertaisesti romahdin. Itkin, kun kaikki se hätä ja järkytys vihdoin purkautui. Ensimmäiset kuukaudet menivät synkässä sumussa ja vauva tuntui vieraalta. Fyysisesti toivuin erinomaisesti, vaikka oli sekä luonnollista repeämää että hätäsektiohaava.
Jos meille suodaan toinen lapsi, synnytän hallitusti suunnitellulla sektiolla. Tämän päätöksen tein heti hätäsektion jälkeen, eikä mieli ole muuttunut.
Rankka tilanne ollut sinulla. Mutta ei se suunniteltu sektiokaan ole tae vauvan saamisesta heti viereen. Minulle tehtiin suunniteltu sektio joka meni hyvin, mutta heti heräämössä ilmeni komplikaatioita ja sain vauvan luokseni vasta 2 vrk myöhemmin, koska olin niin huonossa kunnossa :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Flammable kirjoitti:
Vauva oli edennyt jo +3 tasolle, kun juuttui synnytyskanavaan. Sydänkäyrä lähti droppaamaan. Kivunlievitys epäonnistui täydellisesti ja minulta meni ponnistusvaiheessa pari kertaa taju. Imukuppia yritettiin, mutta se repesi irti. Tämän jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös.
Syntyi 8 pisteen vauva. Sata vuotta sitten meistä kumpikaan olisi tuskin selvinnyt, joten päätös oli ehdottomasti oikea. Harmittaa kuitenkin, että menetin esikoiseni ensihetket eikä kiintymyssuhdekaan saanut ns. normaalia alkua, kun vietin yli 3 h heräämössä erossa vauvasta. Olo oli kuin koko vauvaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Kotiin tullessa istuin sohvalle ja yksinkertaisesti romahdin. Itkin, kun kaikki se hätä ja järkytys vihdoin purkautui. Ensimmäiset kuukaudet menivät synkässä sumussa ja vauva tuntui vieraalta. Fyysisesti toivuin erinomaisesti, vaikka oli sekä luonnollista repeämää että hätäsektiohaava.
Jos meille suodaan toinen lapsi, synnytän hallitusti suunnitellulla sektiolla. Tämän päätöksen tein heti hätäsektion jälkeen, eikä mieli ole muuttunut.
Rankka tilanne ollut sinulla. Mutta ei se suunniteltu sektiokaan ole tae vauvan saamisesta heti viereen. Minulle tehtiin suunniteltu sektio joka meni hyvin, mutta heti heräämössä ilmeni komplikaatioita ja sain vauvan luokseni vasta 2 vrk myöhemmin, koska olin niin huonossa kunnossa :(.
Tavallinen alatiesynnytyskään ei ole tae, että vauvan saa heti vierihoitoon. Tehohoitoon voi siltikin joutua, jos joku asia sitä vaatii, harvinaisempaa kyllä.
Voi kiesus. Näiden tekstien perusteella en voi muuta sanoa, kuin että kaikki äidit on kyllä ihan superihmisiä. Uskomatonta, mitä kaikkea olette lastenne eteen kokeneet jo ennen kuin muksu on päässyt synnäriltä kotiin.
Ehkä tuossa on jotakin taustaa myös siihen, miksi miehet ja naiset suhtautuvat elämään ja lapsiin joskus vähän eri tavalla? Vaikka haluaisikin, mies ei voi ikinä kokea sitä miltä tuntuu kun uusi elämä kasvaa oman vartalon sisällä, kun se oma vartalo ei olekaan enää oma kun kaikessa on otettava huomioon myös se pieni hauras kasvava ihmistaimi ja kun jokainen solu huutaa kipua ja paikat valuu verta ja mitä ikinä, sen ihmislapsen vuoksi. Äideille tuo on varmaan täysin luonteva asia joka nyt on vain pakko kestää jos sen lapsen on kertaalleen antanut päästä alulle; mies ei voi parhaimmillaankaan muuta kuin katsoa vierestä ja yrittää auttaa sen minkä pystyy.
Ja juu, ei ne kaikki äiditkään mitään Vuoden Äitejä ehkä ole, mutta nyt ei ollutkaan kyse heistä vaan kokonaisuudesta. Suurin osa äideistä tekee lastensa eteen ihan uskomattomia juttuja.
Vilpitön hatunnosto kaikille äideille :) Ei tämä yhteiskunta ilman teitä pyörisi.
t. Vela n32
Vauvalla napanuora kaulan ympäri kahdesti, lapsivesi vihreää. Hätäsektiohan siitä tuli, kun sydänäänet rupesi heikkenemään. Minut tietysti nukutettiin. Hätäsektion erottaa tavallisesta sektiosta siitä, että on pystyviiva mahassa. Vähemmän kiireellisessä sektiossa tehdään ns. bikinirajaviilto.
Onneksi en edes kuvitellut mitään "elämyssynnytystä" kotona, muuten ei oltais kumpikaan hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle myös tehty hätäsektio vaakaan leikaten. Hyvä leikkaava lääkäri ja hyvä tuuri. Olispa sekin jotain jos hätäoperaation määrittelisi arven sijainti XD
Pystyviillolla saa vauvan nopeimmin ulos. Itsellä kiireellinen sektio ja vaakaviilto puudutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvalla napanuora kaulan ympäri kahdesti, lapsivesi vihreää. Hätäsektiohan siitä tuli, kun sydänäänet rupesi heikkenemään. Minut tietysti nukutettiin. Hätäsektion erottaa tavallisesta sektiosta siitä, että on pystyviiva mahassa. Vähemmän kiireellisessä sektiossa tehdään ns. bikinirajaviilto.
Onneksi en edes kuvitellut mitään "elämyssynnytystä" kotona, muuten ei oltais kumpikaan hengissä.
Mulle on tehty hätäsektio bikinirajaviillolla.
Aina se lapsi otetaan ulos 5 minsan päästä avauksesta, puudutus sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehty on kirjoitti:
Aina se lapsi otetaan ulos 5 minsan päästä avauksesta, puudutus sitä ennen.
Hätäsektio tehdään nukutuksessa.
Ottaisin sektion jos voisin näin jälkeen päin sanoa 3 synnyttäneen alapäänkautta ei olisi virtsa vuotoja eikä löysää vehjettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeen hätäsektiota, kun vauva oli jo ehtinyt kuolla. Uskalsin kuitenkin tulla uudelleen raskaaksi ja raskautta seurattiin todella tehostetusti vain äitiyspolilla. Neuvolaa en tarvinnut kuin kelan papruja varten. En tiedä miksi vastasin tähän. Mutta halusin kai sanoa, että kamalimman skenaarion eli vauvan kuoleman jälkeen voi uskaltaa uudestaan raskautua.
Tästä tuli mieleen, että en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi synnyttää kuollutta vauvaa alateitse. Kauheat kivut ja paikat menee eikä kuitenkaan saa sitä todennäkösesti hartaasti haluttua lasta. Ja ei nyt ymmärretä väärin, on varmasti maailman kamalin asia, että vauva elää viime metreille ja sitten kuoleekin juuri ennen syntymää, en edes pysty kuvittelemaan, kuinka hirveää ja epäreilua se olisi. Mutta ainakaan minua ei saisi mistään hinnasta synnyttämään alapään kautta kuollutta vauvaa, kun en suostunut siten synnyttämään elävääkään (valitsin suunnitellun sektion).
Kuolleen vauvani synnyttäminen alateitse on ollut tosi tärkeää minun oman henkisen selviämisen vuoksi. Olen niin onnellinen, että sain synnyttää lapsoseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolleen vauvani synnyttäminen alateitse on ollut tosi tärkeää minun oman henkisen selviämisen vuoksi. Olen niin onnellinen, että sain synnyttää lapsoseni.
Synnytys se on sektiokin ja samalla tavalla sen vauvan saa hyvästellä.
Flammable kirjoitti:
Vauva oli edennyt jo +3 tasolle, kun juuttui synnytyskanavaan. Sydänkäyrä lähti droppaamaan. Kivunlievitys epäonnistui täydellisesti ja minulta meni ponnistusvaiheessa pari kertaa taju. Imukuppia yritettiin, mutta se repesi irti. Tämän jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös.
Syntyi 8 pisteen vauva. Sata vuotta sitten meistä kumpikaan olisi tuskin selvinnyt, joten päätös oli ehdottomasti oikea. Harmittaa kuitenkin, että menetin esikoiseni ensihetket eikä kiintymyssuhdekaan saanut ns. normaalia alkua, kun vietin yli 3 h heräämössä erossa vauvasta. Olo oli kuin koko vauvaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Kotiin tullessa istuin sohvalle ja yksinkertaisesti romahdin. Itkin, kun kaikki se hätä ja järkytys vihdoin purkautui. Ensimmäiset kuukaudet menivät synkässä sumussa ja vauva tuntui vieraalta. Fyysisesti toivuin erinomaisesti, vaikka oli sekä luonnollista repeämää että hätäsektiohaava.
Jos meille suodaan toinen lapsi, synnytän hallitusti suunnitellulla sektiolla. Tämän päätöksen tein heti hätäsektion jälkeen, eikä mieli ole muuttunut.
Kuulostaa hurjalta tuo tajunnanmenetys :( Mut jännä miten eri tavalla tuo alun erossaolo koetaan. Minulla on kolme sovittua sektiota takana diabetekseni takia, ja aina on vauva otettu pois seurantaan, tai no minuutin on saanut kapaloimisen jälkeen olla rinnoilla samalla kun on vatsaa kurottu, mutta siinä se, sitten sokeritippaan. Ja mennyt vuorokausi suunnilleen ennenkuin saanut vierihoitoon. Vauva(t) on tuntunut rakkaalta koko ajan. Mutta varmaan sinulla on vaikuttanut tuo järkytys ja yllätyksellisyys, minulla oli ero tiedossa etukäteen ja oli helppo ottaa se annettuna. Ja olla tyytyväinen kun vauvaa hoidettiin niin hyvin seurannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, että en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi synnyttää kuollutta vauvaa alateitse. Kauheat kivut ja paikat menee eikä kuitenkaan saa sitä todennäkösesti hartaasti haluttua lasta. Ja ei nyt ymmärretä väärin, on varmasti maailman kamalin asia, että vauva elää viime metreille ja sitten kuoleekin juuri ennen syntymää, en edes pysty kuvittelemaan, kuinka hirveää ja epäreilua se olisi. Mutta ainakaan minua ei saisi mistään hinnasta synnyttämään alapään kautta kuollutta vauvaa, kun en suostunut siten synnyttämään elävääkään (valitsin suunnitellun sektion).
Ei se ole haluamisista kiinni, vaan siitä että alatiesynnytys on äidille turvallisin vaihtoehto. Sektiossa on aina isommat riskit. Tietysti, kun vauva on kuollut, äidin voi huoletta pumpata täyteen kivunlievitystä yms. mömmöjä. Eri asia tietysti on tunnepuoli, kyllä minustakin alatiesynnytys kuulostaa julmalta verrattuna pikaiseen sektioon. Järjellä tämä pitää kuitenkin ajatella eikä tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeen hätäsektiota, kun vauva oli jo ehtinyt kuolla. Uskalsin kuitenkin tulla uudelleen raskaaksi ja raskautta seurattiin todella tehostetusti vain äitiyspolilla. Neuvolaa en tarvinnut kuin kelan papruja varten. En tiedä miksi vastasin tähän. Mutta halusin kai sanoa, että kamalimman skenaarion eli vauvan kuoleman jälkeen voi uskaltaa uudestaan raskautua.
Tästä tuli mieleen, että en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi synnyttää kuollutta vauvaa alateitse. Kauheat kivut ja paikat menee eikä kuitenkaan saa sitä todennäkösesti hartaasti haluttua lasta. Ja ei nyt ymmärretä väärin, on varmasti maailman kamalin asia, että vauva elää viime metreille ja sitten kuoleekin juuri ennen syntymää, en edes pysty kuvittelemaan, kuinka hirveää ja epäreilua se olisi. Mutta ainakaan minua ei saisi mistään hinnasta synnyttämään alapään kautta kuollutta vauvaa, kun en suostunut siten synnyttämään elävääkään (valitsin suunnitellun sektion).
Jos vauva on kuollut kohtuun niin lähes aina synnytys on alakautta. En tiedä ketään jolla olisi ollut silloin sektio (en sano, etteikö niitäkin olisi).
Siinä saa vahvat kipulääkkeet, ei tarvitse kärvistellä kivussa.
Terveisin rv 41+2 vauvan menettänyt ja tukiryhmässä käynyt
Minulla viimeisin raskaus päättyi hätäsektioon, isommat syntyneet normaalisti alakautta. Vauva lähti syntymään keskosena ja syke laski, hätäsektio tehtiin ja komplikaatioita tuli. Kieltämättä pelottaisi tulla uudelleen raskaaksi.
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin sektion jos voisin näin jälkeen päin sanoa 3 synnyttäneen alapäänkautta ei olisi virtsa vuotoja eikä löysää vehjettä.
Eikö se löysä vehje oo enemmän sun miehes ongelma?
(Sori, en vointu itselleni mitään.)
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
8 min on kiireellinen sektio. Hätäsektiossa vauvan pitäisi olla maailmassa 5min siitä kun leikkauspäätös tehdään. 8 minuuttia hapenpuutetta tai hillitöntä verenvuotoa on pitkä aika.
Alue: Aihe vapaa
Vauva oli edennyt jo +3 tasolle, kun juuttui synnytyskanavaan. Sydänkäyrä lähti droppaamaan. Kivunlievitys epäonnistui täydellisesti ja minulta meni ponnistusvaiheessa pari kertaa taju. Imukuppia yritettiin, mutta se repesi irti. Tämän jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös.
Syntyi 8 pisteen vauva. Sata vuotta sitten meistä kumpikaan olisi tuskin selvinnyt, joten päätös oli ehdottomasti oikea. Harmittaa kuitenkin, että menetin esikoiseni ensihetket eikä kiintymyssuhdekaan saanut ns. normaalia alkua, kun vietin yli 3 h heräämössä erossa vauvasta. Olo oli kuin koko vauvaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Kotiin tullessa istuin sohvalle ja yksinkertaisesti romahdin. Itkin, kun kaikki se hätä ja järkytys vihdoin purkautui. Ensimmäiset kuukaudet menivät synkässä sumussa ja vauva tuntui vieraalta. Fyysisesti toivuin erinomaisesti, vaikka oli sekä luonnollista repeämää että hätäsektiohaava.
Jos meille suodaan toinen lapsi, synnytän hallitusti suunnitellulla sektiolla. Tämän päätöksen tein heti hätäsektion jälkeen, eikä mieli ole muuttunut.