Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hätäsektio
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
8 min on kiireellinen sektio. Hätäsektiossa vauvan pitäisi olla maailmassa 5min siitä kun leikkauspäätös tehdään. 8 minuuttia hapenpuutetta tai hillitöntä verenvuotoa on pitkä aika.
Ei se kyllä 5 min. ole. Netti on pullollaan artikkeleja joissa tavoiteaika asetetaan alle 15 minuuttiin. 5 min saavuttaminen on erittäin työlästä jopa tämän maan no 1 synnytyssairaalassa eli NKL:lla ja siihen saatetaan päästä joskus jos ihan kaikki menee nappiin. Ylilääkäri teki erikoistuvan lääkärin konsultaatiosta hätäsektion 9.17 ja vaiva syntyi 9.25. Siihen väliin mahtui minun kuljetus leikkaussaliin hissillä (samalla annettiin mahansisältöä neutraloiva lääke), pikapesu ja äänestysiän aloitus. Tippa oli laitettu jo synnytyssalissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
Apua tuota lomaketta, voiko klitoriskin revetä? :o :o :o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
Apua tuota lomaketta, voiko klitoriskin revetä? :o :o :o
Miksei vois, se on kuitenkin aika iso elin ja just siellä kriittisellä alueella.
Kyllä, voi revetä klitorikseen päinkin. Riippuu varmaan paljon vauvan tarjonnasta ja muistakin tekijöistä, useimmiten repeämät tulee kuitenkin väliltään. Käverille itseasiassa kävi niin että repesi kloorikseen päinkin..
Mulla myös hätäsektiossa 8 minuuttia leikkauspäätöksestä vauvan syntymään. Paljon tätä nopeammin tuskin onnistuu. Kiireellisessä sektiossa kestää aina kauemmin koska puudutuksen laittaminen ja puutuminen vievät aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
8 min on kiireellinen sektio. Hätäsektiossa vauvan pitäisi olla maailmassa 5min siitä kun leikkauspäätös tehdään. 8 minuuttia hapenpuutetta tai hillitöntä verenvuotoa on pitkä aika.
Katsoitko tuota kuvan linkkiä? Et varmaan. Siinä lukee selosteessa lääkärin kirjoittamana toimenpide hätäsectio. Ja jos pitäisikin vauvan olla ulkona 8 min päästä, niin ei se tarkoita sitä, että se aina onnistuu. On minullekin tehty esim. toimenpide, jonka piti ja pitäisi kestää 15 minuuttia, mutta kestikin lähes tunnin. Yllättäviä asioita voi tulla vastaan.
Lapsi lakkasi liikehtimästä pari päivää ennen laskettua aikaa, ja lähdimme sairaalaan. Siellä huomattiin, että vauvan sydämen syke oli hidastunut. Jouduin saman tien jäämään seurantaan.
Muutama tunti myöhemmin päätettiin synnytys käynnistää tipalla. Jonkin ajan kuluttua alkoi supistelemaan, ihan helvetilliset poltot. En kuitenkaan auennut kuin parille sormelle. Puhkottiin kalvot, ei apua. Tuikattiin puudutusaine sinne jonnekin rööriin. Ei mitään vaikutusta. Lapsi yritti ulos siitä parin sentin aukosta, ja meikälikka huusi kuin tapettava sika. Sitten lääkäri lopulta muutaman tunnin jälkeen luovutti, kun vauva alkoi väsyä. Minut vietiin leikkaussaliin ja nukutettiin. Vauva vietiin isälleen ja alettiin pelastaa minun henkeäni.
Veri lensi pussitolkulla ja lopulta irrotettiin kohtu, kun ei muuten verenvuoto lakannut. Juu ei sitten tullut sitä seuraavaa raskautta. Mutta toisaalta eipä ole meillä tarvittu raskaudenehkäisyäkään sen jälkeen.
Olin pyytänyt etukäteen suunniteltua sektiota (puudutusaineallergian takia, minkä vuoksi epiduraali ei tullut kyseeseen - en tiedä, mitä puudutetta ruiskuttivat jalkoväliini) mutta sellaista ei täällä päin tehdä muuta kuin erittäin painavasta syystä, esim. liian kapea lantio tms. Pelkosektioita ei tässä sairaalassa tehdä ollenkaan. On meillä semmoinen ylilääkäri että...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, voi revetä klitorikseen päinkin. Riippuu varmaan paljon vauvan tarjonnasta ja muistakin tekijöistä, useimmiten repeämät tulee kuitenkin väliltään. Käverille itseasiassa kävi niin että repesi kloorikseen päinkin..
Jep -täällä yksi joka repesi myös. Imukuppi lienee syynä.
Minulle on tehty kiireellinen sektio - pystyviillolla.
Eli lääkäri arvioi aluksi, että aikaa puudutukseen on. Sitten tulikin hätä, ja sisään mentiin nopeimmalla tavalla.
Istukka irtosi osittain ja vauvan sydänäänet laski.
Leikkauspäätöksestä syntymään ei kyllä mennyt puolta tuntia. 10-15 minuuttia lähempänä totuutta.
Seuraava raskaus ei mennyt hyvin. Tarkasta seurannasta huolimatta istukka ei toiminut ja vauva kuoli kohtuun. Synnytys alateitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt te jotkut vaan uskoa ja hyväksyä että hätäsektiokin voidaan todella tehdä vaakaviiltoon jos lääkäri on siihen tottunut. Tämä Hki NKL, yleisanestesia ja vauva oli ulkona 8 min kuluttua päätöksestä. Vatsan ihon pesu tapahtui loiskauttamalla desinfiointiaine mahan päälle samalla kun anestesiologi piti maskia lähellä naamaa huuteli että joko saa nukuttaa. Siinä viimeiset mielikuvat ja viimeinen ajatus että luojan kiitos kohta tää on ohi.
8 min on kiireellinen sektio. Hätäsektiossa vauvan pitäisi olla maailmassa 5min siitä kun leikkauspäätös tehdään. 8 minuuttia hapenpuutetta tai hillitöntä verenvuotoa on pitkä aika.
KYS:
Hätäkeisarileikkauksesta päätettäessä on kyseessä synnytyksellinen akuutti hätätilanne, jolloin äidin tai sikiön henki tai terveys on välittömässä vaarassa. Tällaisissa tilanteissa lapsen syntyminen mahdollisimman nopeasti on ensiarvoisen tärkeää. Hätäkeisarileikkauksen indikaatioita ovat sikiön epäilty hapenpuute, istukan irtautuma, napanuoran esiinluis-kahdus, runsas verenvuoto ja kohdun repeämä. Maailmanlaajuinen aikaraja hätäsektiossa päätöksenteosta lapsen syntymään on tutkimusten nojalla asetettu 30 minuuttiin (Bloom ym. 2006). KYS:n laatumääritelmien mukaisesti hätäkeisarileikkaus on kuitenkin suoritettava alle 15 minuutin kuluessa leikkauspäätöksestä (KYS:n laatukäsikirja 2008).
3.2 DDI, decision-delivery-interval eli aikaväli hätäsektiopäätöksestä syntymään
Aika hätäsektiopäätöksestä synnytykseen ilmaistaan käsitteenä DDI: decision-delivery-interval. Kansainvälisissä tutkimuksissa ja tieteellisissä julkaisuissa käy-tetään samaa tarkoittavaa käsitettä D-D time: decision-delivery-time. Se, mikä olisi oikeanmittainen tavoiteaika puhuttaessa DDI:stä, on puhuttanut synnytyslää-käreitä ympäri maailmaa jo vuosia. Pohjois-Amerikassa ja Iso-Britanniassa syn-nytys- ja naistentautien yhdistykset ovat määritelleet sopivaksi DDI:ksi 30 mi-nuuttia. Saksassa suositus on 20 minuuttia. Suomessa DDI:n uskotaan jäävän alle 30 minuuttiin tällä hetkellä. Tieteellinen näyttö ei tällä hetkellä riitä puoltamaan ajatusta, että lyhentämällä DDI:tä entisestään, onnistuttaisiin parantamaan sikiö- ja äitikuolleisuutta. (Tekay & Kulju 2010, 474-475).
Thomas, Paranjothy ja James (2004, 665-668) vertasivat tutkimuksessaan alle 15 minuutissa suoritettujen sektioiden seurauksia äidille ja sikiölle 15 minuutin vii-veen jälkeen suoritettujen sektioiden tuloksiin. Tutkimuksessa oli mukana 17780 päivystysluonteista keisarileikkausta ja tutkittujen ryhmien välillä ei havaittu eroja DDI:n ollessa alle 15 minuuttia tai 16-75 minuuttia. Vasta 75 minuutin viiveen jälkeen riski Apgarin eli vastasyntyneen kuntoisuuspisteiden vähäiseen laskuun nousi 1,7-kertaiseksi. Tutkijat toteavat pohdinnassaan, että aiemmin esitetty 30 minuutin empiirinen raja DDI:ksi ei ole perusteltavissa. Vastasyntyneen kuntoi-suuteen liittyen Hillemanns, Strauss, Hasbargen, Weninger ja Hepp (2005, 161-165) tutkivat DDI:n vaikutusta vastasyntyneen veren pH-arvoon ja Apgarin pistei-siin ja tulosten mukaan vastasyntyneen pH-arvo ei näy riippuvan DDI:stä. Mur-phy ja Koh (2007, 145) vertasivat alle 15 minuutin ja alle 30 minuutin viivettä instrumentaalisissa synnytyksissä, joissa sikiö oli ahdingossa. Tulosten mukaan vastasyntyneen pH:n, Apgarin pisteiden ja elvytys- tai tehohoidon tarpeen suhteen ryhmien välillä ei todettu eroa. Tieteellinen näyttö ei siis tällä hetkellä riitä puol-tamaan ajatusta, että lyhentämällä DDI:tä entistä enemmän pystyttäisiin paranta-maan sikiö- ja äitikuolleisuutta entisestään. (Tekay & Kulju 2010, 474.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tehtiin nimenomaan hätäsektio, vauvan sydänäänet meni, keskosvauva. Leikkauspäätöksestä välittömästi humautus uneen (nopea siirto toiseen saliin) ja pitkittäisviilto josta arpi navasta alaspäin. Vuosin 2000 ml, vuotoa tyrehdytettiin pitkään. Hb oli leikkauksen jälkeen n 69, sain punasoluja kahdesti. Tuli haavakomplikaatio, vatsa on aika ruma. Mutta toivuin muuten nopeasti ja sain pian alkaa hoitaa keskosvauvaa, joka voi tänä päivänä hyvin, se on tärkeintä. Meille ei enää ikinä tule vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kolme poikaa kirjoitti:
Minä jouduin hätäsektioon toisessa synnytyksessä kun kohtuun ilmeistyi repeämisen merkkejä ja lapsen sydänäänet heikkenivät. Ensimmäinen synnytys päättyi 36 tunnin taistelun jälkeen kiireelliseen leikkaukseen kun lapsen pää jumissa ja tarjonta huono. Kolmas ja viimeinen synnytys tehtiin suunnitellusti leikkauksella.
Jokainen kokemus tietysti erilainen, mutta yhteistä on se, että olen todella kiitollinen, että olen ollut osaavien ihmisten autettavana. Ilman heitä olisin saattanut kuolla jo ensimmäisessä synnytyksessä.
Hätäsektiosta heräsin pettyneenä sikäli, että poikittain olevan arven jälkeen hätäsektion arpi olikin pysty. Kiireessä tehtävä niinpäin. Tunsin pitkään syyllisyyttä siitä etten ollut odottanut suositeltuja kolmea vuotta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja se saattoi olla syynä kohdun alkavaan repeämisen. Lapsi syntyi vähin pistein sinisenä ja velttona ja joutui heti happikaappiin. Alun liikkumattomuus ja hiljaisuus ei ennakoinut tulevaa - erittäin vilkas ja äänekäs poika, joka oppi taitoja tavallista nopeammin. Toisen ja kolmannen lapsen ikäeroksi tuli neljä vuotta - en halunnut riskeerata arpikudoksen kanssa kun sitä oli jo molempiin suuntiin.Hätäsektiossa arpi on aina pysty.
Ei ole. V. 1989 syntynyt poikani syntyi hätäsektiolla ja lonkasta lonkkaan on arpi vieläkin näkyvissä. Hän oli iso yli nelikiloinen ja varpaat edellä syntymässä. Ihan ensin yritettiin kääntää ulkopuolelta painamalla. Ei onnistunut, sitten laitettiin epiduraalipuudutus, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa kun pitikin nukuttaa kun oli ponnistusvaihe jo tulossa ja lapsi jumissa. Lapselle jäi lonkkavika kääntämisestä, oli lonkkalastassa 3 kk. Minä heräsin, mutta en pystynyt liikkumaan, kun oli sekä puudutus että nukutus yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin hätäsektio pre-eksalempsian takia, siskoni ajoi minut päivystykseen koska luultiin että migreeni ja tilani romahti iltapäivällä. Kun minua kiidätettiin leikkausaliin, muistan naisen sanoneen kuuluvalla äänellä että "kymmenessä minuutissa lapsi pois!" Sitten sain nukutusaineen ja taju meni. Pystysuora viilto vatsassa ja puolen vuoden verenpainelääkitys.
Minulle tehtiin hätäsektio vauvan hapenpuutteen takia. Hapenpuute syntyi kun kohdunsuu ei auennut tarpeeksi, vain viisi cm ja jämähti siihen tuntikausiksi. Vauva jäi puristuksiin ja äärimmäisen kovat supistukset puristivat lisää. Kätilö otti happinäytteen vauvan päälaesta ja huusi, että soita leikkuriin, nyt on kiire. Juoksemalla mentiin ja matkalla liittyi lisää porukkaa, muistan vain kun ovet paukkuivat. Nukutuspiikki tuli leikkaussalissa saman tien. Vauva sai pisteet 4/7, mutta nelonen oli sutattu paperista yli ja vaihdettu vitoseksi. Happiarvot olivat lastenlääkärin mukaan olleet pienimmät mahdolliset, jolloin syntyy terve vauva.
Arpi on pysty, se kuulemma tehdään vain todellisissa hätätilanteissa, että saadaan vauva mahdollisimman pian ulos.
Kammoa ei jäänyt, leikkuriin kiidätettäessäkin koin eräänlaista rauhaa, kun tiesin meidän saavan apua ja oli ammattilaiset hoitamassa. Olisin halunnut lapsia ajan kanssa enemmänkin, mutta sattui väärä mies.
Minulle tehtiin hätäsektio vauvan sykkeiden laskun vuoksi, napanuora oli niin lyhyt ettei yltänyt tulemaan alakautta. Leikkauspäätöksestä juosten leikkaussaliin, nukutus maskilla ja vatsa auki navasta alaspäin. Kaikki päätyi hyvin eikä vauva kärsinyt hapenpuutteesta. Leikkauksen jälkeen kivut oli kovat ja kävelemään pääsin vaivalloisesti parin päivän jälkeen. Haava tulehtui ja märki useampaan otteeseen ja paraneminen kesti kauan. Vähän on parissa vuodessa haalistunut mutta aika näkyvä silti.
Hätäsektio viikolla 37. Olin jo avautunut 10cm ja yritettiin imukupilla kaksi kertaa. Vauva ei tullut ulos ja sydänäänet katosi. Nukutus ja vauva ulos. Ei ollut itse hengittänyt, mutta virvoittelulla toennut maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeen hätäsektiota, kun vauva oli jo ehtinyt kuolla. Uskalsin kuitenkin tulla uudelleen raskaaksi ja raskautta seurattiin todella tehostetusti vain äitiyspolilla. Neuvolaa en tarvinnut kuin kelan papruja varten. En tiedä miksi vastasin tähän. Mutta halusin kai sanoa, että kamalimman skenaarion eli vauvan kuoleman jälkeen voi uskaltaa uudestaan raskautua.
Tästä tuli mieleen, että en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi synnyttää kuollutta vauvaa alateitse. Kauheat kivut ja paikat menee eikä kuitenkaan saa sitä todennäkösesti hartaasti haluttua lasta. Ja ei nyt ymmärretä väärin, on varmasti maailman kamalin asia, että vauva elää viime metreille ja sitten kuoleekin juuri ennen syntymää, en edes pysty kuvittelemaan, kuinka hirveää ja epäreilua se olisi. Mutta ainakaan minua ei saisi mistään hinnasta synnyttämään alapään kautta kuollutta vauvaa, kun en suostunut siten synnyttämään elävääkään (valitsin suunnitellun sektion).
Olen valitettavasti ollut tuossa tilanteessa 20 vuotta sitten, eli vauva kuollut täysaikaisena kohtuun ja pitää synnyttää. Ei sitä kukaa kysynytkään, mutta jos valita olisi pitänyt, olisin alakautta synnyttänyt. Minua on aina kammottanut kaikenlaiset toimenpiteet, joissa itselläni ei ole kontrollia. Kipua en pelkää oikein ollenkaan sen sijaan, ja kun sikiö on kuollut, ei enää tarvitse sitäkään murehtia että miten se pärjää. Itkin ja synnytin siis, kivunlievitystäkään en ottanut koska jotenkin tuntui oikealta että kun olin vauvani "tappanut" niin saan kärsiä. Ja vaikka ilman kivunlievitystä synnytin niin tosiaan en muista ollenkaan kipua vaan vain sen huutoitkun, ahdistuksen ja surun. Myös mies jätti minut vauvan kuoltua kun en ollut vähään aikaan hauskaa seuraa... Enpä sen jälkeen sitten enää parisuhteisiin saati lapsen tekoon ole ryhtynyt.
No mulla on alatiesynnytyksestä jäänyt krooniset kivut ja ollut yli vuoden, enkä oo kuullut että kenelläkään sektion tehneestä olisi sellaista. Mulle tuli synnytyksessä myös levatoravulsio, jonka riski sektiossa on 0%. Ottaisin siis alatiesynnytyksen riskien (naisen lantionpohjan terveydelle ja elämänlaadulle) johtuen mieluummin sektion. Mutta tässä sun tilanteessa ongelmat aiheutti lääkärin toiminta, alatiesynnytyksissä tuppaa suurimman osan ongelmista aiheuttamaan juuri kätilöiden tai lääkäreiden toiminta, mikä on tosi surullista ja väärin, eikä noin olisi saanut tapahtua sulle.
Alue: Aihe vapaa
Monella on selvästi vaikea hahmottaa hätäsektion ja kiireellisen sektion eroa, joten rautalankaa vielä kerran.
Suunniteltu sektio vastaa normaalia isohkoa leikkausta (isohko=mennään vatsaontelon alueelle haavasta joka on niin iso että lapsi mahtuu ulos. Nykyään useimmissa vatsaontelon rutiinileikkauksessa normi on tähtystyleikkaus, esim. umppari, sappirakon poisto jne.)
Kiireellinen sektio on leikkaus joka tehdään nimensä mukaisesti kun jotain menee pahasti pieleen ja on kiire leikata. Siinä on normaalia sektiota isommat riskit koska lähtökohtana on se että synnytyksessä on ilmennyt vaikea ongelmatilanne joka vaatii nopeaa operointia -niin pian kuin on mahdollista, mutta kuitenkin siten että tiettyjä tärkeitä valmistautumistoimia ja turvallisuutta parantavia toimenpiteitä ehditään tehdä.
Hätäsektio on aivan äärimmäinen tilanne jossa vauvan, äidin tai molempien hengenlähtö on todella lähellä. Minuuttien sijasta ratkaisevat sekunnit, ja kaikki muu on toisarvoista sen rinnalla että saadaan vauva äkkiä ulos. Kaikki. muu. Mukaan luettuna riski mihin tahansa komplikaatioihin mitkä eivät aiheuta välitöntä kuolemaa. Tehdään aina nukutuksessa koska anestesia on puudutusta nopeampi.