Hätäsektio

Mulle tehtiin koska aloin kouristelemaan raskausmyrkytyksen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tehtiin nk kiireellinen sektio enkä oo tähän päivään mennessä kysynyt miksi. Ei tullut edes mieleen naistenklinikalla . Olin tarkkailussa koko päivän, itsellä oli hyvä vointi mutta oli raskausajan diabetes ja ikä. Lääkäri kävi illan aikana kolme kertaa. En ollut edes huolestunut. Yht`´äkkiä kolme hoitajaa hyökkäs ovesta ja niin sitä lähdettiin paareilla kohti leikkaussalia. En ehtinyt edes jännittää ja terve vauva tuli. Ei jäänyt mitään traumaattista. Hieno kokemus kaikenkaikkiaan olla raskaana, olla se viikko naistenklinikalla. 

  terve vauva tuli maailmaan keisarinkyydillä . Voi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen. Lapsi kasvaa nopeasti. 

Tuo kotisynnytys kuulosti epäilyttävältä. Kätilö pakoili selvästi vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään, jolle olis tehty hätäsektio ja millaisin perustein? Miten koitte hätäsektion?

Miulle tehtiin vauvan sykkeiden laskun takia ja pelottaa ajatellakin seuraavaa raskautta.

Minulle tehtiin juuri samasta syystä ja kaikki meni hyvin ja seuraava raskaus ilman ongelmia :)

Hätäsektio viikoilla 27+2. Olin onneksi jo valmiiksi osastolla kun tuli huono olo, vauva kakkasi lapsiveteen, käyrät näytti sykkeen laskun ja häviämisen, joten minut juoksutettiin saliin parissa minuutissa. Matkan aikana hoitaja istui päälläni ja truuttaili ties mitä kanyyliin, katetroi ja valot sammuivat minulta niin nopeasti, etten rekisteröinyt edes salin sisälle menoa. Vauvan hätään syynä oli hapenpuute, napanuora oli kahdesta kohtaa solmussa ja kiristynyt jo lähes umpeen. Poika syntyi 1085g painoisena ja loppujenlopuksi täysin terve, ei mitään jälkiä pikkukeskoisuudesta.

Vajaa nelikiloinen poika syntyi hätäsektiolla parin vuorokauden pituisen synnytyksen päätteeksi. Pää ei ollut kiertynyt kunnolla, ja jäi siksi jumiin viime senteillä. Hätäsektiopäätös tuli 7 imukuppiyrityksen ja sykkeiden laskun jälkeen, ja poika oli ulkona 9 minuutin päästä. Heräämöstä tokenemisen jälkeinen aika oli mulla yhtä tunteiden sekamelskaa. Vahvimmat pettymyksen tunteet hätäsektiosta hälvenivät pikku hiljaa, mutta edelleenkään 2 v tapahtumien jälkeen en pysty lukemaan synnytyskertomustani itkemättä.

Nyt vauvakuume vaivaa, ja olen lukenut artikkeleita sektion jälkeisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Riski istukan kasvamiselle arpeen kiinni on ilmeisesti pystyviillon kanssa aika iso... Onko kellään käynyt toisessa raskaudessa näin? Entä muita komplikaatioita?

En ole ikinä kuullut, että hätäsektioarpi aiheuttaisi ongelmia seuraavassa raskaudessa. Jos ei muuta ohjetta ole lääkäri antanut, ei uudelle raskaudelle ole estettä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut, että hätäsektioarpi aiheuttaisi ongelmia seuraavassa raskaudessa. Jos ei muuta ohjetta ole lääkäri antanut, ei uudelle raskaudelle ole estettä.

Netistä löytyy paljon asiallisia artikkeleita hakusanoilla VBAC ja vertical c section scar. Lähinnä kysymys oli, onko kellään kokemusta arvesta aiheutuvista ongelmista seuraavassa raskaudessa tai synnytyksessä.

Tehtiin raskausmyrkytyksen takia viikolla 30. Minut oli otettu tiistaina sairaalaan tarkkailuun,  torstai-aamuna oksensin aamupalani ulos ja kun lääkäri tuli kierrokselle kyselemään vointia sanoin "mie oksensin, kurja olo", romahdin sängylle ja aloin täristä. Sitten  kaikki tapahtuikin vauhdilla, minun piti riisua sormukset ja korut, laitettiin katetri ja kiidätettiin leikkaussaliin. Minulla oli eklampsia, kouristuskohtaus joka suomen valvoituissa oloissa on erittäin harvinainen. Muistan jonkun huutaneen "kymmenen minuuttia ja vauva ulos!"

Jos olisin ollut kotona, mies ei olisi voinut tehdä mitään eikä ambulanssi olisi ehtinyt ajoissa,  ei ole sanoja kuvaamaan miten kiitollinen olen siitä että olin sairaalassa ! Ja leikkaussali oli vapaa..

Heräsin sitten teholla hellään ravisteluun olkapäästä ja sanoihin " Herää  , sinulla on terve tyttö". Olin turvonnut ja lääkepöhnässä, mutta ymmärsin kuitenkin vauvan olevan elossa ja kunnossa ja ehdin iloita asiasta,  ennenkuin simahdin taas. Vietin  teholla viikon,  äitini pääsi katsomaan minua ja oli poistuttuaan   kuulemma juossut nurkan taakse itkemään, myös mies oli järkyttynyt. Enkä minäkään nyt esikoiseni syntymää ollut tuollaiseksi kuvitellut ! Mutta vauva oli kunnossa, ei tarvinnut edes tehohoitoa ja minäkin pääsin normaaliosastolle toipumaan. Olin sairaalassa kaksi viikkoa.

Seuraava raskaus luokiteltiinkin sitten riskiraskaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin raskausmyrkytyksen takia viikolla 30.

Seuraava raskaus luokiteltiinkin sitten riskiraskaudeksi.

Miten seuraava raskautesi sujui? Entä synnytys?

Yksi hätäsektio takana, syynä sydänäänten lasku. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä ja lisäksi virhetarjonta. 2 pisteen vauva, elvytettiin ja 5 minuutin työn jälkeen saivat vauvan hengityksen käyntiin, lapsi kärsi vaikeasta hapenpuutteesta synnytyksessä. Toisen lapsen tein suunnitellulla sektiolla, hyvä niin, koska tälläkin lapsella napanuora kaksi kertaa tiukasti kaulan ympärillä. Suunnitellusta sektiosta parannuin nopeasti, noin viikossa kivut olivat tiessään, kun hätäsektiosta meni yli puoli vuotta. Varaa aika pelkopolille, käy asiat läpi ja jos haluat lisää lapsia ja synnytys pelottaa, niin aina voit valita alatiesynnytyksen sijaan sektion.

Ei hätäsektiota vaan kiireellinen sektio ei nukutuksessa. Hyvin meni ja fiksu lapsi tuli. Syytä en kysynyt miksi. Ei tullut edes mieleen kun muutama vuosi sitten ja en tiedä olisiko silloin saanut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei hätäsektiota vaan kiireellinen sektio ei nukutuksessa. Hyvin meni ja fiksu lapsi tuli. Syytä en kysynyt miksi. Ei tullut edes mieleen kun muutama vuosi sitten ja en tiedä olisiko silloin saanut vastausta.

syy on kirjattu kyllä papereihin, joten halutessaan syyn saa tietää vuosienkin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin raskausmyrkytyksen takia viikolla 30.

Seuraava raskaus luokiteltiinkin sitten riskiraskaudeksi.

Miten seuraava raskautesi sujui? Entä synnytys?

Seuraava sujui fyysisesti hyvin pahoinvointia lukuunottamatta, mutta henkisesti... Stressiä, paljon stressiä. Pissailin tikkuihin ja mittailin verenpainetta.  Toinen tyttö syntyi alateitse viikolla 32, synnytystä vauhditettiin oksitosiini-tipalla.

Ap,sama tilanne,en tiedä uskallanko edes haaveilla toisesta,keskivartalokin vaatisi korjausleikkauksen palautuakseen.Aikaa 8v..

Lapsivesi meni,synnytys ei käynnistynyt.Käynnusteltiin 2vrk jolla lähti käyntiin,tuntemattomasta syystä ei tullut imukupilla kokonaan ulos,työnnettiin ilman sydänääniä sisään ja vedettiin koko pituudelta vatsa auki.Keuhkot imettiin tyhjiksi ennen elvytystä.Ihan kamala kokemus.Lapsi ilmeisesti selvisi ilman kehitysvammaa vaikka kävikin kuoleman puolella.

Ymmärtävätkö kaikki tätä ketjua lukevat, että jos nämä tilanteet olisivat tulleet ns. kotisynnytyksessä, olisivat kaikki vauvat kuolleet ja osa äideistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään, jolle olis tehty hätäsektio ja millaisin perustein? Miten koitte hätäsektion?

Miulle tehtiin vauvan sykkeiden laskun takia ja pelottaa ajatellakin seuraavaa raskautta.

Mikä pelottaa? Ei ole mitään syytä olettaa tuon toistuvan.

Koin saman, makasin kuusi viikkoa Naistenklinikalla supistusten estolääkityksessä. Supistusten aikana vauvan sydän hidastui, joten tehtiin sektio.

Miten sen koin? En mitenkään, enemmän rassasi vauvan keskosuus: 10 raskausviikkoa jäi kokematta.

Toinen lapsi syntyi 1 v 9 kk esikoisen jälkeen täysiaikaisena ja normaalisti alakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään, jolle olis tehty hätäsektio ja millaisin perustein? Miten koitte hätäsektion?

Miulle tehtiin vauvan sykkeiden laskun takia ja pelottaa ajatellakin seuraavaa raskautta.

Mikä pelottaa? Ei ole mitään syytä olettaa tuon toistuvan.

Koin saman, makasin kuusi viikkoa Naistenklinikalla supistusten estolääkityksessä. Supistusten aikana vauvan sydän hidastui, joten tehtiin sektio.

Miten sen koin? En mitenkään, enemmän rassasi vauvan keskosuus: 10 raskausviikkoa jäi kokematta.

Toinen lapsi syntyi 1 v 9 kk esikoisen jälkeen täysiaikaisena ja normaalisti alakautta.

Toivottavasti jatkossa ymmärrät olla hiljaa kun puhutaan hätäsektiosta.

Synnytys käynnistettiin ja eteni normaalisti, kunnes yhtäkkiä sydänäänet katosi ja lähdettiin lujaa kärräämään leikkaussaliin, kivut olivat helvetilliset, tärisin ja muistan jonkun sanoneen, että kohta loppuu JA JUURI SILLOIN TUNSINKIN ponnistamisen tunteen ja lääkäri sanoi, että nyt tää lapsi syntyy. Siinä, leikkauspöydällä, pitäen kiinni nukutuslääkärin karvaisista käsivarsista maailmaan solahti neljäs lapseni, täydellinen, terve tyttö.

Jälkeenpäin muistan, että olisin seissyt leikkaussalissa ja odottanut seisten, että nukutetaan, mutta en tosiaankaan ollut seissyt siellä. Kivut olivat niin kovat. 

Mulle tehtiin hätäsektio kun viikkoja oli 42+2. Pitkittynyt synnytys ja vauva jäi jumiin ponnistusvaiheessa. Vauva joutui teholle pariksi päivää, minulta repesi kohtu ja sairaalassa oltiin melkein kaksi viikkoa. Sain itse vielä jonkun tulehduksen ja minun takia jouduttiin niin pitkään sairaalassa olemaan.