Muita korkeasti koulutettuja, jotka tuntevat kuuluvansa työväenluokkaan?
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, olen noin 30-vuotias ja mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, hänelläkin on korkeakoulututkinto sekä tyypillinen keskiluokkainen työ. Näillä perusteilla minun kai pitäisi tuntea siirtyneeni keskiluokkaan. Jostain juuri luin, että ihmisen tunne yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta yleensä vakiintuu viimeistään juuri tässä iässä.
Tunnen kuitenkin edelleen kuuluvani lähinnä työväenluokkaan. Isäni on perusduunari ja äitini on lasten syntymän jälkeen ollut kotirouva.
Onko muita korkeasti koulutettuja, jotka eivät tunne kuuluvansa keskiluokkaan (tai ylempään yhteiskuntaluokkaan)? Osaisiko joku myös kertoa mielipiteensä siitä, mihin luokkiin ylipäätänsä suomalaiset voisi jakaa?
Kommentit (48)
vakitöissä ja pitkissä määräaikaisissa työsuhteissa olevat, peräkkäisissä pätkätöissä olevat, lyhytaikaisesti työpaikkojen välissä työttömät, satunnaisia keikkoja tekevät ja osa-aikatyöläiset sekä pitkäaikaistyöttömät. Pitkäaikaistyöttömät voi vielä jakaa periaatteessa työkuntoisiin ja alkoholisteihin/pitkäaikaissairaisiin, joitten lääkärintodistus ei ole kelvannut enää vakuutusyhtiöön. Jos kuuluu johonkin alempaan luokkaan omasta halustaan, niin sitten on tuota ylintä kastia, koska silloin muu varallisuus mahdollistaa elämän ilman vakituisia tuloja.
Olipa höpö höpöä.
Madeline Dequarz-Witz hei vaan, olette kaikki rahvasta hyh hyh.
Olen miettinyt tuota samaa asiaa. Vanhempani olivat korkeasti koulutettuja, mutta eivät mitenkään rikkaita tai edes kovin varakkaita. He tekivät paljon itse asioita kun omakotitalossa asuivat, itseasiassa isäni rakensi sen itse. Kasvoin siis sellaisessa ympäristössä jossa rahalla ei hoideta asioita vaan itse tekemällä.
Vaimoni ja minä olemme hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja. Emme ole rikkaita, mutta tulemme hyvin toimeen. Edelleen kuitenkin teen itse paljon asioita joihin voisi palkata jonkun. Kun osaan itse niin näen sen turhana.
Tällä taustalla minulle jäi se joidenkin edustama yliopistokulttuuri vieraaksi. Se missä pikkurilli pystyssä heilutaan iltapuvuissa erilaisissa yliopiston perinnekekkereissä ja missä joku akateeminen asema tai yhteiskunnallinen asema mittaa jotain. Olen johtavassa asemassa mutta vapaa-ajalla minua voisi varmaan pitää vaikka sähköasentajana tai varastomiehenä. Ja tällaisten peruskaippareiden kanssa olenkin aina tullut paremmin juttuun kun niiden "akateemisten" jotka korostavat joka käänteessä sitä akateemisuuttaan tai yhteiskunnallista asemaa tai puhuvat tahallaan monimutkaista suomea oman alansa slangilla höystäen.
Että en tiedä onko tämä sinänsä mikään niinkään luokka-asia, ehkä enemmän joku kulttuuri- tai viiteryhmäasia? Sinänsä kyllä nimittäin tulojemme ja asuntomme jne osalta tunnustan että kuulumme siihen paremmin toimeentulevaan keskiluokkaan.
Ruotsinkielinen viidennen polven helsinkiläinen voi olla ylempää luokkaa.
Tunnen kuuluvani työväenluokkaan. Olen yhteiskuntatieteiden tohtori sekä sairaanhoitaja. Hoitajan hommia teen leipätyökseni. Psyk.sh.
Olen työtön, boheemi ja yläluokkainen. Ihan itse määrittelen itseni näin 🤪😀
mutta väitän silti, että koululaitos ja armeija ovat viimeisen parin sukupolven ajan huolehtineet siitä, että luokat sekoittuvat keskenään. Tämä tarkoittaa kaverisuhteita ja verkostoitumista yli luokkarajojen, mitkä osaltaan ovat lisänneet luokkien välisiä avioliittoja, kuten tämän ketjun kirjoituksista näkee.
Meillä joku raharikas tai duunari ei yksinkertaisesti vaan voi eristäytyä kaltaistensa joukkoon, sillä jokaisella raharikkaallakin löytyy suvusta tai kaveripiiristä se junttieinari samoin kuin duunariltakin löytyy se parjattu akateeminen huuhaahumanisti.
Erilaiset mieltymykset, maut ja tavat taas tulevat lapsuudenkodista (syntyperä) tai sitten ne omaksutaan siitä viiteryhmästä, johon halutaan kuulua. Tässä rajat ovat niin häilyviä etten jakaisi porukkaa luokkiin niiden pohjalta.