Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeasti koulutettuja, jotka tuntevat kuuluvansa työväenluokkaan?
19.10.2011 |
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, olen noin 30-vuotias ja mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, hänelläkin on korkeakoulututkinto sekä tyypillinen keskiluokkainen työ. Näillä perusteilla minun kai pitäisi tuntea siirtyneeni keskiluokkaan. Jostain juuri luin, että ihmisen tunne yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta yleensä vakiintuu viimeistään juuri tässä iässä.
Tunnen kuitenkin edelleen kuuluvani lähinnä työväenluokkaan. Isäni on perusduunari ja äitini on lasten syntymän jälkeen ollut kotirouva.
Onko muita korkeasti koulutettuja, jotka eivät tunne kuuluvansa keskiluokkaan (tai ylempään yhteiskuntaluokkaan)? Osaisiko joku myös kertoa mielipiteensä siitä, mihin luokkiin ylipäätänsä suomalaiset voisi jakaa?
Kommentit (48)
35 ov sosiologiaa ynnä noin 200 ov muita yliopisto-opintoja eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi luokittelun tarpeesta.
Entiseen aikaan sillä oli merkitystä, kun Moran kiville lähti kuningasta valitsemaan tiettyjen "yhteiskuntaluokkien" edustajia ja vielä itsenäisessä Suomessakin ensimmäiset edustajat olivat aika pitkälle säätyvaltiopäivien perillisiä.
Minusta on itseasiassa hyvinkin ärsyttävää esittää, että yhteiskuntaluokkiin luokittelu tehtäisiin samoin perustein kuin ennen tai vain huvikseen ja analysoinnin ilosta.
Kokemukseni ovat kovin toisenlaiset.
Olen lukenut tuon Katriina Järvisen kirjan ja minulla on kovin samanlaiset kokemukset yhteiskuntaluokasta kuin hänellä. Tuo kokemus on ulkopuolisuuden tunne. Järvinen itse tulee köyhästä työläistaustasta ja tunsi ulkopuolisuutta, kun opiskeli yliopistossa. Kannattaa lukea tuo kirja, siinä on hyviä esimerkkejä.
Tottakai luokan kokemus on myös subjektiivinen ja keskiluokkaiset eivät varmaan voimakkaasti koe kuuluvansa johonkin luokkaan.
Minulla kokemus luokasta tulee jo perhetaustan puolesta. Äitini on työläistaustainen ja ammatiltaan alempi toimihenkilö. Isäni on akateeminen ja hänen sukunsa on porvaristoa. Äitini ja isäni taustojen välillä vallitsee syvä kuilu siinä, mitä elämässä tulee tehdä ja voi tehdä ja mitä kuuluu saavuttaa.
Itse koin luokkaeron hyvin voimakkaasti, kun menin omalla taustallani helsinkiläiseen eliittilukioon. En teini-ikäisenä kuitenkaan osannut analysoida, mistä kokemani ulkopuolisuuden tunne johtui. Asia vaivasi minua vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jotain sen kokemuksia tunnistin myös hyvin.
Mä olen yksinhuoltajaäidin lapsi. Äitini toimii hyvin arvostetussa ammatissa, mutta on taustaltaan hyvin työväenluokkainen ja mm. koko laajan sukunsa ensimmäinen oppikoulun, lukion ja yliopiston käynyt.
Mulla itsellä myös akateeminen koulutus kuten miehellänikin ja hänen vanhemmillaan. SILTI olen tunnistanut selkeästi samanlaisia juttuja, joista Järvinen kirjoittaa.
Mä olin kanssa ekoja kertoja miehen perhettä tavatessa ihan ulalla, olen huomannut, etten oikeasti osaa sitä keskustelu- ja seurustelutyyliä, illallisilla istumista. Ja siis oikeasti olen ihan fiksu ja sanavalmis ihminen, mutta sellaiset tietyt hienovaraiset käyttäytymissäännöt ja keskustelutavat ei ole selvästi kuuluneet mun taustaan.
Mun suvun kesken on ihan tavallista, että tavatessa telkkari pauhaa taustalla ja siitä katsellaan samalla jotain formulaa kun vaihdetaan kuulumisia vieraiden kanssa. Mun äiti ei lue Seiskaa, mutta kaikille sukulaisille tulee ja siitä tai vaikka jostain Tanssii tähtien kanssa -sarjasta riittää juttua. Pöytään käydessä kehutaan ruokaa ja nautiskellaan, mutta ei sillä tavalla keskustella tuntikausia ruoan ääressä. Eikä alkoholi kuulu sukupäivällisille, vaan tarjolla on kotikaljaa, maitoa ja mehua.
Mökillä on mun mielestä ihan normaalia kuunnella radiosta jotain Radio Suomea ja fiilistellä joidenkin suomi-iskelmien tai finnhitsien parissa. Mies ihmettelee ääneen, miten voin tietää joidenkin tällaisten biisien sanat, vaikken kotona moisia kuuntele :)
Tälläista pientä, mutta paljon sellaista löytyy.
Kyllähän kokemukseen siitä, mihin luokkaan joku kuuluu, vaikuttaa
-varallisuus
-henkinen pääoma ja siitä seuraava "maku" tai sen puuttuminen
Luokkaretken voi tehdä, jos nousee varallisuudessa ja henkisessä pääomassa mutta henkilö, joka tekee vaikkapa teknisen innovaation ja rikastuu, ei välttämättä kelpaa rikkaiden joukkoon, jos maku ja tavat ovat rahvaanomaiset.
Rikkaus on muutakin kuin varallisuutta, se on itseluottamusta, hyväkäytöksisyyttä, sivistystä.
Järvinen käsittelee kirjassa mainiona esimerkkinä ateriointitottumuksia, käsitystä ruoista ja käytöstavoista. Rikkaat ovat oppineet nuo tavat ja käytännöt pienestä pitäen ja suhtautuvat niihin mutkattoman rennosti. Köyhät ja keskiluokkaiset joutuvat hämmentymään tai jännittyneenä pönöttämään, jos joutuvat hienoon illallispöytään eivätkä hallitse rentoa illastamista, joka sisältää hienot ruokalajit ja käytöstavat.
Alaluokka: spurgut, rikoksen uusijat ym. jotka vain käyttävät yhteiskunnan varoja maksamatta itse veroja. Ongelma, että kuuluvatko esim. pitkäaikaissairaat tähän luokkaan?
Duunarit: ammattikoulun käyneet, tehdastyöläiset, monet palvelualat. Ehkä tärkein tekijä tietynlainen yksioikoinen ajattelutapa ja "rahvaanomainen" elämäntyyli. Tässä ryhmässä voi toki olla vaikka kuinka fiksua porukkaa.
Alempi keskiluokka: ehkä suurin ryhmä, monet ammattikorkeakoulun käyneet, jaa-a onpa tää nyt sit kuitenkin vaikeeta, kun oikein alkoi pohtimaan ;)
Ylempi keskiluokka: asiantuntijatehtävissä työskentelevät, yliopistotason koulutus. Ylempään keskiluokkaan kuuluvan en odottaisi jonottavan ilmaista makkaraa jossain tapahtumassa ;)
Yläluokka: esim. Björn Wahlroos ja presidentti :D
Tää jaottelu meni näköjään aika lailla työn ja koulutuksen perusteella.
Itseäni en oikein osaa laittaa näihin mihinkään, olen varmaan jossain duunarien ja alemman keskiluokan välimaastossa.
Ennen vanhaan oli tietysti eri säädyt, ja näistähän jokainen meistä sukutaustansa mukaan polveutuu, mikä selittää nämä erilaiset ruokailu/seurustelu yms kuviot. Nyt kuitenkin on niin, että säädyt ovat iloisesti sekoittuneet avioliittojen myötä, ja koululaitos ja armeija lisänneet luokkien välistä tuttavuutta, ja väitän, että jokainen, including raharikkaat svedusuvut, tuntee lähipiiristään pesunkestävän juntin tai köyhimyksen ja sama tietysti päinvastoin.
Siksi meillä ei ole sellaisia luokkia, jotka vaan eläisivät kaltaistensa kanssa, kuten monissa maissa vielä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..et huomioi sitä, että monet palvelualat on myös läpimenoaloja, niillä on paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelemassa muuhun ammattiin tai ovat kouluttautuneet johonkin ammattiin (vaikkapa taideala) mutta leipäkin pitää tienata jostain.
Mun mielestä tuosta siis puuttuu pätkätyöläiset, akateeminen köyhälistö, jota en laittaisi tuohon duunariluokkaan; äkkirikastuneet, joita en laittaisi yläluokkaan.
..et huomioi sitä, että monet palvelualat on myös läpimenoaloja, niillä on paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelemassa muuhun ammattiin tai ovat kouluttautuneet johonkin ammattiin (vaikkapa taideala) mutta leipäkin pitää tienata jostain.
Mun mielestä tuosta siis puuttuu pätkätyöläiset, akateeminen köyhälistö, jota en laittaisi tuohon duunariluokkaan; äkkirikastuneet, joita en laittaisi yläluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oli tietysti eri säädyt, ja näistähän jokainen meistä sukutaustansa mukaan polveutuu, mikä selittää nämä erilaiset ruokailu/seurustelu yms kuviot. Nyt kuitenkin on niin, että säädyt ovat iloisesti sekoittuneet avioliittojen myötä, ja koululaitos ja armeija lisänneet luokkien välistä tuttavuutta, ja väitän, että jokainen, including raharikkaat svedusuvut, tuntee lähipiiristään pesunkestävän juntin tai köyhimyksen ja sama tietysti päinvastoin.
Siksi meillä ei ole sellaisia luokkia, jotka vaan eläisivät kaltaistensa kanssa, kuten monissa maissa vielä on.
En pysty perustelemaan tätä mitenkään, tämä on ihan puhdas mielipide, mutta kyllä mun mielestä raharikkaat haluaa vain leikkiä toistensa kanssa. Samoin kuin duunarit haluaa leikkiä toistensa kanssa. Ehkä luokkajako ei ole samanlainen kuin vaikkapa Briteissä, mutta on. Kyse on mun mielestä siitä, että näillä ryhmillä on voimakas käsitys siitä, että ei kuuluta siihen toiseen ryhmään, on selkeästi "me" ja "ne toiset".
Mun mielestä sun käsitys on se, että luokan pitäisi aina näkyä ihmisestä kilometrin päähän, jotta voisi sanoa, että ihminen kuuluu johonkin luokkaan. Ei se niin kuitenkaan ole. Mun mielestä on kömpelöä puhua säätyjaosta tässä yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..et huomioi sitä, että monet palvelualat on myös läpimenoaloja, niillä on paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelemassa muuhun ammattiin tai ovat kouluttautuneet johonkin ammattiin (vaikkapa taideala) mutta leipäkin pitää tienata jostain.
Mun mielestä tuosta siis puuttuu pätkätyöläiset, akateeminen köyhälistö, jota en laittaisi tuohon duunariluokkaan; äkkirikastuneet, joita en laittaisi yläluokkaan.
Myös se, että jos ihmisellä on työläistausta tai vaikkapa huostaanotto alkkisvanhemmilta ja opiskelee parhaillaan ns. korkeaan ammattiin niin missä vaiheessa se luokanvaihto tapahtuu? Sitten kun valmistuu, saa duunin vai myöhemmin? Toisaalta tämä alaluokan lapsi ei voi kuulua alaluokkaan edes opiskeluja aloittaessaan. Mutta silti opiskelijoille ei oikein voi tehdä yhteistä luokkaakaan, koska työläistaustainen ja akateemisesta perheestä tuleva opiskelija on ihan erilainen keskenään.
24
lapsi voisi älynsä puolesta hankkia akateemisen koulutuksen, mutta mitä järkeä kaikkien on kouluttautua akateemisesti, jos sitten kaikille ei riitä oman alansa töitä. Duunaritkin ovat arvokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun mielestä puolison asema ja tulot välttämättä vaikuta. Se kai on se, mitä nuo naiset itse haluaisivat ajatella, että nousevat statushierarkiassa puolison myötä, mutta ei se mielestäni tapahdu, jos heidän puheenaiheensa tai makunsa eivät kohtaa tuon puolison piirien käsityksiä.
Oopperassa ja baletissa käyminen on aika pinnallinen tapa määrittää sivistystä, mielestäni se on ennemminkin keskiluokkainen käsitys hienoudesta, jolle varsinainen sivistyneistö saattaisi vain naurahtaa. Kiinnostuneisuus ja sivistyneisyys pitäisi olla laajempaa kuin pari kertaa vuodessa balettia.:) Tuo baletissa/oopperassa käynti tai kirjojen lukeminen ovat ongelmallisia mittareita, koska niiden sisälle voi sijoittua niin paljon eri teoksia laidasta laitaan.
Erotuksena keskiluokasta siis. Vanhojen sivistyssukujen edustajia? Entä jos nämä tykkäisivätkin BB:sta ja lukisivat Seiskaa? Vai ovatko sivistyneistö jotain taide/kulttuurialalla toimivia ihmisiä? Vaikka olisivat palkkansa puolesta ihan köyhälistöä?
sekoittaa pakkaa aika kiinnostavasti.
Olen itse taiteilija, ja tuo kiinnostuneisuus kulttuuriin ja kulttuurin tunteminen näyttäisivät monien teksteissä liittyvän ylempiin luokkiin.
Entä me, jotka elämme kulttuurin sisällä, ja olemme sen tuottajia. Itse koen taas olevani vahvasti "sivussa", alakulttuurin jäsen, ja toisaalta koulutukseni on korkea. Tämä voi toki liittyä myös taiteenlajiini ja omaan taustaani.
Miten te muut ajattelette taiteilijat osaksi luokkayhteiskuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä koen kuuluvani ihan tähän duunariporukkaan. Isäni oli rakennusmies ja äitini myyjä. Isällä riitti töitä välillä vähän liikaakin, välillä taas ei yhtään. Rahasta oli siis tiukkaa kun perheessämme oli kolme lastakin. Äiti vei meitä mukanaan vappumarsseille ja lauloi toisinaan työväenlauluja. Olemme siskojeni kanssa ensimmäiset korkeasti koulutetut koko suvustamme...
Olen itse kotoisin maalta, vanhempani jäivät ennenaikaisesti eläkkeelle eri syistä, isälläni on opistotason koulutus ja äidilläni vain kansakoulu. Äitini oli aikoinaan pienyrittäjä, isäni palomies.
Mieheni on korkeasti koulutetusta perheestä, mutta jossa molemmat vanhemmat tekevät koulutukseensa nähden alemman tasoista työtä matalalla palkalla.
Molempien, minun ja mieheni, vanhemmat ovat eronneet.
Mieheni koulutusaste on tohtori ja hän on arvostetussa työpaikassa. Mulla maisterinpaperit ja oon akateeminen pätkätyöläinen. Me varmaankin molemmat mieheni kanssa koetaan olevamme taustaltamme keskiluokkaisia, minä ehkä alempaan keskiluokkaan kuuluva taustaltani. Mutta elämme ehkä jossain keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välimaastossa nykyisin.
Omassa työssäni tunnistan toisinaan oman vaatimattomamman taustani ja koen hieman ulkopuolisuutta, mutta uin silti kuin kala vedessä tässä elämänpiirissäni. Voin silti kuvitella, että työväenluokkainen tausta ja luokkanousu voivat aiheuttaa vahvan ristiriidan tunteen.
Omalla kohdallani esimerkiksi poliittinen vakaamukseni on porvarillisempi kuin vanhemmillani, mutta silti kuulumme kaikki selvästi "omistavaan luokkaan" arvoiltamme.
on se, että kyllä Suomessakin on jonkinlainen luokkajako. Onhan tästä ties miten paljon tutkimuksia, mm. että koulutus "periytyy" yhä voimakkaammin ja elintavat ja terveystottumukset eriytyy jne.
Fakta 2 on myös se, ettei luokkajako ole niin selkeä ja tunnistettava kuten vaikkapa Britanniassa.
Mun mielestä luokkaerot on sellaisia häilyviä, ja usein käy ilmi jostain pienistä jutuista. Eikä välttämättä ole helppoa tyypittää jotain tiettyä ihmistä X tiettyyn luokkaan, koska luokkarajat ei niin selvät, mutta sen sijaan saattaa olla helpompi pitää vaikka jotain naapurustoa työväenluokkaisena jne.
Suomessa luokkaerot käy selkeimmin ilmi, kun verrataan ääripäitä. Miettikää vaikka sitä Björn Wahlroosia ja jotakuta sen ikätoveria, joka työskentelee vaikka asentajana Forssassa. Varmasti löytyy luokkaan liittyviä eroja arvoissa, asenteissa, mauissa jne.
Sitten pienemmät jaottelut on hankalampia, mutta kuitenkin olemassa. Esimerkiksi nämä ruokailukokemukset jne.
Itse koen, että on itsellekin huijausta ajatella, että kaikki me kuulumme yhdessä isoon keskiluokkaan. Tai näin ehkä valtaapitävät haluavatkin kansalaisten ajattelevan.
..et huomioi sitä, että monet palvelualat on myös läpimenoaloja, niillä on paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelemassa muuhun ammattiin tai ovat kouluttautuneet johonkin ammattiin (vaikkapa taideala) mutta leipäkin pitää tienata jostain.
Mun mielestä tuosta siis puuttuu pätkätyöläiset, akateeminen köyhälistö, jota en laittaisi tuohon duunariluokkaan; äkkirikastuneet, joita en laittaisi yläluokkaan.
Myös se, että jos ihmisellä on työläistausta tai vaikkapa huostaanotto alkkisvanhemmilta ja opiskelee parhaillaan ns. korkeaan ammattiin niin missä vaiheessa se luokanvaihto tapahtuu? Sitten kun valmistuu, saa duunin vai myöhemmin? Toisaalta tämä alaluokan lapsi ei voi kuulua alaluokkaan edes opiskeluja aloittaessaan. Mutta silti opiskelijoille ei oikein voi tehdä yhteistä luokkaakaan, koska työläistaustainen ja akateemisesta perheestä tuleva opiskelija on ihan erilainen keskenään.
24
...kuulu pelkkä ammatti.
Niin - en toisaalta tiedä, miten "vaihtoa" voi jotenkin objektiivisesti mitata. Ehkä varallisuudella ja sillä, minkälaisissa piireissä pyörii. Ehkä kuitenkin keskiluokkaisuutta on olemassa siinä määrin, että on jonkinlainen alue, jossa köyhemmistä oloista ja varakkaammista oloista tulevat voivat kohdata.
Eihän "opiskelijat" sitäpaitsi ole mikään yhteiskuntaluokka..
Mietin vielä:
Kuuluvatko samaan luokkaan Liisa, joka on ammatiltaan sairaanhoitaja. Liisa on työskennellyt ensin Tukholmassa sairaanhoitajana, sen jälkeen Afrikassa. Sen jälkeen kun Liisa meni naimisiin, hän palasi Suomeen. Liisa harrastaa järjestötoimintaa ja he ovat perheen kanssa käyneet matkailemassa Liisalle tutuissa kohteissa Tukholmassa ja Afrikassa.
Tiina on myös sairaanhoitaja. Tiina on ikänsä ollut samassa sairaalassa töissä. Joskus hän käy perheen kanssa Kanarialla lomamatkalla.
-ehkä molemmat kuuluvat keskiluokkaan? Vai olisiko Tiina kuitenkin enemmän duunari ja Liisa taas keskiluokkainen?
Selvästi tämän perusteella heissä on eroa, mutta molemmat ovat silti töissä sairaanhoitajina, joten näillä tiedoilla laittaisin molemmat alempaan keskiluokkaan. Sairaanhoitaja on kuitenkin amk-tutkinto. Mutta vaikeita nämä. Entä jos Liisa kävisi lisäksi oopperassa ja baletissa eikä Tiina edes lukisi kirjoja? :D Sitäkin pohdin oman jaotteluni perusteella, että jos sairaanhoitaja kuuluu alempaan keskiluokkaan, kuuluuko samassa työpaikassa oleva lähihoitaja duunareihin? Ja miten puolison asema ja tulot vaikuttavat? Esim. kotirouvana oleva kampaajavaimo ja akateemisesti koulutettu johtoasemassa oleva hyvin tienaava mies, pariskunta asuu upeassa talossa hyvällä alueella ja harrastavat kulttuuria molemmat.
24
Ei mun mielestä puolison asema ja tulot välttämättä vaikuta. Se kai on se, mitä nuo naiset itse haluaisivat ajatella, että nousevat statushierarkiassa puolison myötä, mutta ei se mielestäni tapahdu, jos heidän puheenaiheensa tai makunsa eivät kohtaa tuon puolison piirien käsityksiä.
Oopperassa ja baletissa käyminen on aika pinnallinen tapa määrittää sivistystä, mielestäni se on ennemminkin keskiluokkainen käsitys hienoudesta, jolle varsinainen sivistyneistö saattaisi vain naurahtaa. Kiinnostuneisuus ja sivistyneisyys pitäisi olla laajempaa kuin pari kertaa vuodessa balettia.:) Tuo baletissa/oopperassa käynti tai kirjojen lukeminen ovat ongelmallisia mittareita, koska niiden sisälle voi sijoittua niin paljon eri teoksia laidasta laitaan.
että millä perusteilla se luokkajako sitten tehtäisiin. Kuten mainitsit, se on vähän monimutkaisempi juttu. Joku saattaa luokitella ihmiset (ehkä alitajuisesti) pelkästään työpaikan, koulutuksen, asuinpaikan tai perhetaustan mukaan. Mutta jos ajatellaan sen olevan monen tekijän summa, millä on eniten painoarvoa? Esimerkiksi jos ajatellaan varallisuuden olevan tärkeä tekijä, niin kumpi kuuluu korkeampaan luokkaan, varakas mutta vaatimattomasti elävä vai sellainen, joka on ostanut velaksi upean talon ja auton ja näyttää siis ulospäin varakkaammalta?
Huomasin jo lapsena eritaustaisten ihmisten saavan eri kohtelua, joten väittäisin itse, että aika moni toteuttaa jaottelua huomaamattaan. Vasta yläasteikäisenä tajusin, mistä oli kyse. Kyllä sen huomaa vieläkin, vaikka nykyään vaatetuksesta ei oikeasti voi aina päätellä ihmisen koulutusta, työpaikkaa eikä varallisuutta. Esimerkiksi monessa kaupassa saa ihan erilaista palvelua sen perusteella, miten on pukeutunut.
ap