Miksi juuri synnyttäneen ei anneta levätä?

että synnytykset on erilaisia, kipukynnys ihmisillä erilainen, luonne ja sietokyky kans.. Toinen kestää enemmän kuin toinen, siksi ei voikaan verrata itseä ja toista yksi yhteen.



Ensimmäistä hakiessani vauva otettiin automaattisesti kansliaan, vaikka en olis halunnu, että sain nukkua, aamulla sitten soittelin kelloa ja pyysin särkylääkettä, ku repeämä oli niin kipeä ja samalla sitten myös vauvaa, enkä antanut enää viedä pois, muuten kuin sokeritarkistukseen..



Samoin kaksi seuraavaa, kun henkilökunnasta joku nosti vauvan vierstä omaan sänkyynsä, siirsin sen takaisin viereeni saman tien. Nukuin kyllä käytännössä yötä päivää ne pari vrk:ta sairaalassa, mutta vauva oli tiiviisti vieressä ja rinnalla.



Mutta ymmärrän täysin sen, että synnyttänyt äiti kaipaa lepoa ja unta. Ja sen vuoksi en ymmärräkäään, miksi pitäisi yrittää hoitaa, vaikkei ole siinä kunnossa, että jaksaisi.. Eihän se voi olla kenenkään kannalta hyvä. Ne pari päivää sairaalassa ammattilaisten "hoidossa" pitäisi voida hyödyntää lepäämiseen ja sen jälkeen oppimiseen.. eihän mikään oppi edes mene perille, jos ei saa levätä.

Eikä synnyttänyt äiti ole sairas, joten miksi sitä lasta pitäisi jonkun muun hoitaa?

Missä tahansa "normaalissa" tilanteessa henkilö, jolla on useita - jopa kymmeniä - tikkejä vartalossaan luokiteltaisiin sairaaksi ja hänen annettaisiin levätä. Mutta ei Synnyttänyt Nainen! Vaikka alapää olisi tuhannen tuusana niin sehän ei saa toiminnassa millään tavalla näkyä. Huono äiti olet, jos apua tarvitset.

Onneksi mulla ei ole lapsia, joten mun ei tarvitse kuunnella Täydellisten Äitien meuhkaamista...

Siellä sulla on jatkuvasti toinen aikuinen (mies)auttamassa eikä ylimääräistä hälinää ja hässäkkää läheskään samassa määrin kuin esim. 4 hengen huoneessa, jossa vauvat mukaan lukien 8 ihmistä tekee öistä tosi katkonaisia.

tullut itselleni mieleenkään, että lapsi pitäisi jo sairaalassa saada hoitoon?! Olimme perhehuoneessa pari yötä, lapsi syntyi yöllä ja nukkui aamuyön ihan ok samoin minä, päivällä en osaa nukkua, joten sen valvoin ja lapsi enimmäkseen nukkui. Seuraavana yönä lapsi halusikin syödä lähes jatkuvasti, joten ei tullut nukuttua. Seuraavana päivänä halusinkin jo lähteä kotiin ja ihanaa oli, kun sain omassa sängyssäni nukkua! Kävihän siellä perhehuoneessa osaston kätilö tai hoitaja muutaman kerran päivässä, mutta tekivät vain työtään, eivät he mitään lastenvahteja ole. Eikä synnyttänyt äiti ole sairas, joten miksi sitä lasta pitäisi jonkun muun hoitaa?

Ennen esikoisen syntymää olin valvonut kaksi päivää ja yön. Salissa sain nukuttua pieniä hetkiä. Illalla myöhään pääsimme osastolle josta vauva haettiin kuitenkin valvontaan jossa kävin häntä hoitamassa. Ei ollut vierihoidossa kuin vasta 4vrk päästä.

Seuraavat lapset olen saanut viedä kansliaan yöksi nukkumaan. Illalla ovat kysyneet monelta tuovat aamulla syömään.

Neljännen sain päivälläkin viedä kansliaan kun osastolle päästyäni kävin ensimmäiseksi oksentamassa ja epäilin olenko saanut lapsilta jonkun pöpön. Ei onneksi ja vierihoito jatkui. Illalla sanoivat että voin tuoda vauvan heidän luo jos ei tunnu rauhoittuvan. Muutaman tunnin kääntelin ja vääntelin ja kaikkea mahdollista kokeilin. Lopulta vein kansliaan jossa vauva lopulta nukahti hoitajienkin ensin häntä jonkun aikaa pyöriteltyä.

Lopputarkastuksessa hoitaja sanoi lääkärille että tiivistä ja läheistä ollut vierihoito äidillä ja vauvalla.

Minulla ei ollut miestä osastolla auttamassa. Hän kävi töissä ja oli lasten kanssa kotona. Minulle sairaalassa olo oli lepoa siihen mitä se oli sitten kotona. Olisiko se mahdollisesti vaikuttanut hoitajien avuliaisuuteen?

täällä lastenhoitajat halusivat vauvan ekaksi yöksi, että itse saan levätä ja halusivat samalla tarkkailla että vauva ok. Toivat vauvan sitten syömään kun heräsi. Lisämaitoa olen myös aina saanut kun olen pyytänyt. Itselläni maito on alkanut riittämään vasta kun olen päässyt kotia.

Heräsi kysymys, miten iso osa nykyajan synnytyksistä todella on noita ns. poikkeuksellisia, eli esim. tehdään sektio tai synnytetään 36 tuntia. Sektiohaavan kanssa elämistä en osaa kuvitellakaan, mutta millainen on sellainen tilapäinen väsymys, josta toipumiseen menee viikko-kaksikin? Nuoren äidin kirjassa vuodelta 1934 tosiaan puhutaan lapsivuodeajasta, jossa eka viikko vain pötkötellään ja toisella viikolla aletaan varovasti pyöritellä nilkkoja, mutta tokihan tuohon aikaan elämä oli muutenkin täysin erilaista: ei ollut kodinkoneita apuna, äiti hoiti huushollin, karjan, lapsilauman ja pellot itse. Tällaisessa tilanteessa viikon parin tauko oli poikkeuksellinen ja todella tarpeeseen. Siihen aikaan niitä apulaisiakin, nyk. turvaverkko, oli tarjolla.

kun heti aluksi synnytyksen jälkeen sain nukkua univelat pois. Tämä johtui siitä että olin rajusa oksennustaudissa synnytyksen aikana. Kaikki maidonnousut ja kiintymyssuhteen muodostamiset sujuivat paremin kun ensin olin saanut toipua.

Valvomiseenhan ei ikinä totu, mutta paremmin jaksaa valvoa sen vauvan kanssa kun välillä (ja mieluummin heti synnytyksen jälkeen) saa ne univelat nukkua pois.

Koska maidon nousuun tarvitaan lähikontaktia vauvan kanssa, samoin lähikontaktia tarvitaan kiintymyssuhteen muodostumiselle ja koska äidin pitää osata hoitaa vauvaa ihan itse, ennen kuin lähtee pois sairaalasta. Oliko sun esikoinen? Se vauva kuule valvottaa vuoden päivät ainakin, ihan oikeasti paras vain tottua siihen.

nykyäänhän tuota omatoimisuutta ja liikkeellelähtemistä pidetään tärkeänä ihan terveyssyistäkin: ei tule tulppia jne.

toipumiseen menee viikko-kaksikin? Nuoren äidin kirjassa vuodelta 1934 tosiaan puhutaan lapsivuodeajasta, jossa eka viikko vain pötkötellään ja toisella viikolla aletaan varovasti pyöritellä nilkkoja

mut eka yö meni oman kanssa valvoessa, toka yö seuraavan vastasyntyneen itkiessä samassa huoneessa. kolmantena yönä taas uusi vastasyntynyt samaan huoneeseen. aika raskas reissu oli

Mutta meillä tosiaan oli huoneessa pahimmilla 3 muuta huutavaa vauvaa, jotka vielä herättivät vuoroin toisensa.

Yhden yön yöunien saaminen on aivan kohtuullista eikä vaaranna imetystä eikä kiintymistä eikä mitään muutakaan minkään vertaa. Se, että synnytyksen jäljiltä jää suoraan aivan zombie-tilaan, on paljon vaarallisempaa monestakin syystä.



Vauva kyllä valvottaa mutta ei välttämättä heti ja on yhä toipua synnytyksen rasituksista edes pikaisesti. Oma lapseni oli tarkkailussa lapsiveden nielaisun takia monta päivää eli olimme erossa öisin ja suuren osan päivistäkin ja silti imetys lähti käyntiin oikein hyvin :)



Seuraavassa synnytyksessä aion vaativa vauvaa vauvalaan ekaksi yöksi jos olen aivan kuollut. Voivat tuoda tietty viereen imetettäväksi.

Äidin voinnista huolehtimisessa on todella suuri ero ennen ja jälkeen synnytystä. Kun vauva on mahassa, käsketään levätä ja tarkkaillaan vointia ihan ylihuolehtivaisuuteen asti. Sitten kun vauva on syntynyt, ei äidin vointi kiinnosta enää ketään.



Heti synnytyksen jälkeen moni on heikoimmillaan, väsyksissä "maratonista", heikkona verenhukasta, rikkirevittynä ja kipenä. Mutta pitäisikin pystyä heti synnytysvuoteelta noustua toimimaan normaalisti. Minusta se on väärin.



Kannatan vierihoitoa, mutta haluaisin myös enemmän ja huolellisempaa hoitoa vastasynnyttäneelle äidille.

Tästä asiasta olisi kyllä syytä nostaa iso yhteiskunnallinen haloo. Miksi tyydytte valittamaan vauvapalstalla?

Minä itkin väsymystäni mikä johti siihen, että minusta tehtiin synnärillä lasu ! Olin kuulemma masentunut.

Sanoin meillä käymään tulleelle naiselle, että itketti kuule ihan siksi kun ei annettu synnytyksen jälkeen levätä vaan revittiin ylös opettelemaan pepun pesua !

Vaikka oksetti väsymyksestä ja päässä pyöri...

Ei tuosta sitten tullut sen kummempaa, perhetyöntekijä kävi kuukauden kunnes todettiin ettei käynneille ole tarvetta.

Me ollaan niin erilaisia. Ite myös synnytin 32 tuntia ja aika väsynyt kieltämättä olin. Hetkeksikään en olisi vauvastani luopunut.

Yksi kaveri lähti sektiota seuraneena päivänä kahvioon tapaamaan kaveriaan ja pyörtyi sinne , hoitajille oli tiuskaissut että " itsehän käskette per"e koko ajan liikkua!"

"Niin mutta emme juosta pitkin sairaalaa"

Kaverilla tuli sitten kunnon riita hoitajien kanssa :D Että mikäs vankila tämä on jos ei saa mennä mihin tahtoo?

Valivalivali paha sairaala ja paha yhteiskunta. Olisit synnyttänyt kotona ja mennyt nukkumaan. Olisit voinut synnyttää myös yksityisellä, mutta sinä päätät vain valittaa, vaikka saat synnyttää yhdessä maailman turvallisimmista maista. Valivalivali.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri lähti sektiota seuraneena päivänä kahvioon tapaamaan kaveriaan ja pyörtyi sinne , hoitajille oli tiuskaissut että " itsehän käskette per"e koko ajan liikkua!"

"Niin mutta emme juosta pitkin sairaalaa"

Kaverilla tuli sitten kunnon riita hoitajien kanssa :D Että mikäs vankila tämä on jos ei saa mennä mihin tahtoo?

Olisin voinut toimia samoin jonkun lapsen kohdalla.  Ensimmäisen sektion jälkeen makasin ensin tuntitolkulla heräämössä, kunnes se suljettiin ja sen jälkeen puoli vuorokautta osastolla. Tuntui todella kamalalta, kun ei edes nähnyt vauvaa moneen tuntiin. Osastolle sentään tuli isä, ja sitten vauvakin jo illalla. Minä koin sen kolmen tunnin syöttösirkuksen enkä tietenkään saanut nukkkua, ja lähdin omalla luvalla sairaalasta viikon päästä.

Toisen kohdalla ajettiin ylös jo pari tuntia sektion jälkeen. Täytyy myöntää, että sen jälkeen toivuin paljon nopeammin.

Tämä on totta. Itsellä pitkä ja vaikea synnytys, jota oli jo edeltänyt unettomuus. Synnytys päättyi lopulta sektioon ja vauva oli onneksi terve. Vauva viereen, kun oli kursittu kasaan ja mies lähetettiin kotiin. Sektion vuoksi emme saaneet toivomaamme perhehuonetta. Toivoin sänkyyn laitoja etten vahingossa tiputa vauvaa jos nukahdan. En saanut, joten en uskaltanut nukkua imetysten välissä ettei vauvalle käy mitään. Samana päivänä piti nousta sängysta haavasta huolimatta vauvaa pesemään ja hakemaan vaippoja ja puhtaita vaatteita liinavarastosta. Kääntyminen sängyssä ja vauvan nostelu oli TUSKAA.

En osannut tätä kyseenalaistaa ennen kuin mieheltä leikattiin umppari ja sai neljä viikkoa sairaslomaa sen jälkeen. 4 VIIKKOA! Ja ilman hoidettavaa vauvaa. Mut itseä ei kukaan auttanut, itse tein vaikka mahassa oli 7 kerroksessa tikkejä. Oiskin ollut ihana vähän toipua.

Vierailija kirjoitti:

synnytys kesti kaksi päivää ja nukkumaan pääsin neljältä aamuyöllä. Aamulla seitsämältä piti nousta ylös "hoitamaan vauvaa" vaikka olin niin väsynyt että pelkäsin edes pidellä lasta. Mä tajuan kyllä että sairaalan rutiinit on tosi tärkeät, mut oisko ollut maailmanloppu oppia se pyllynpesu esimerkiksi vaikka kahden tunnin jälkeen? Mulle ne tunnit ois olleet aivan kullanarvoisia.

Tämä ”tee itse, nouse ylös” sitähän se on ihan jokaisessa sairaalassa. Henkilökunta ehtii paremmin juoruilla kansliassa ja juoda kaffeeta. Jos et tee, niin kuin ne vaatii, saat pitkän miinuksen papereihin. ”Ei ole yhteistyö -haluinen”.

Toisaaltahan se varmaan on niin, että paranet nopeammin kun liikut, ei niin suurta vaaraa saada esim. tukoksia ja verenkierto paranee. Mutta kyllä nukkua pitää saada. Sen pitäisi olla perusoikeus synnyttäneillä.

Kaikki hoitsut eivät vain paneudu asiakkaaseen, vetävät hoidon ja huolenpidon sillai sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Itsellä pitkä ja vaikea synnytys, jota oli jo edeltänyt unettomuus. Synnytys päättyi lopulta sektioon ja vauva oli onneksi terve. Vauva viereen, kun oli kursittu kasaan ja mies lähetettiin kotiin. Sektion vuoksi emme saaneet toivomaamme perhehuonetta. Toivoin sänkyyn laitoja etten vahingossa tiputa vauvaa jos nukahdan. En saanut, joten en uskaltanut nukkua imetysten välissä ettei vauvalle käy mitään. Samana päivänä piti nousta sängysta haavasta huolimatta vauvaa pesemään ja hakemaan vaippoja ja puhtaita vaatteita liinavarastosta. Kääntyminen sängyssä ja vauvan nostelu oli TUSKAA.

En osannut tätä kyseenalaistaa ennen kuin mieheltä leikattiin umppari ja sai neljä viikkoa sairaslomaa sen jälkeen. 4 VIIKKOA! Ja ilman hoidettavaa vauvaa. Mut itseä ei kukaan auttanut, itse tein vaikka mahassa oli 7 kerroksessa tikkejä. Oiskin ollut ihana vähän toipua.

Voi raukkaa. Nyt tietenkin jätä se sika!