Lue keskustelun säännöt.
Tuli seurakunnan muskariketjusta mieleen
28.08.2010 |
Onko oikein että seurakunnan kerhossa 4-vuotiaat käsittelevät yhdessä perheiden vaikeita asioita? Esim. jos toisen lapsen perheessä on ollut vakava sairaus tai jopa kuolema, niin onko oikein että muut 4- ja 5-vuotiaat joutuvat näitä aiheita käsittelemään?
Entä onko pääsiäistarina ristiinnaulitsemineen sopiva 4-vuotiaalle?
Täällä olisi ihan mukavan kuuloinen kerho tarjolla, mutta "tätien" mielestä näitä asioita kuuluu käsitellä kerhossa. Taitaa jäädä meidän tytöltä väliin...
Kommentit (21)
kollegoita, jotka luulevat, että lapsen kuullen ei esimerkiksi saa sanoa sanaa kuolema.
Mielestäni taas kuolema on luonnollinen asia, siinä kuin syntymäkin. Ihminen syntyy, ihminen kuolee, näin se vain menee.
Työntekijät on koulutettu käsittelemään vaikeitakain asioita lasten kanssa, mutta ei nyt kerhossa teemaa oteta lapsen perheen ongelman vuoksi.
Mitä taas ristiinnaulitsemiseen tulee, minusta lapsena se oli kaameaa ja jännittävää ja parasta oli, kun Jeesus nousi kuolleista. Armoa painotetaankin päiväkerhojen pääsiäistuokioilla.
Siis 4-vuotiaanko pitäisi käsitellä armoa ja toisten vuoksi uhrautumista? Nelivuotiaillahan on usein muutenkin huonoja unia, kuoleman pelkoa ja mielikuvitus laukkaa.
Miksi lapselle pitäisi kertoa, että "kyllä kenen tahansa äiti voi kuolla". Tottahan se on, mutta kuitenkin todella harvinaista. Turhaa pelottelua minun mielestäni.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kirkkopyhien aihepiirejä käsitellään lapsille sopivalla tavalla.
noidan palamista uunissakaan mitenkään kamalana asiana:D
Mutta toki lastaan saa suojella, jos pahalta tuntuu. Tiedän myös erään äidin joka tahtoi suojella lastaan ja vastasi tämän kysymykseen " voiko lapsi kuolla" , että ei voi.
Ei mennyt kauan, kun lähellä kuoli lapsi jäämällä auton alle. Lapsi pitää pitkän aikaa äitiään kamalana valehtelijana.
Etenkin ne ristiinnaulitsemiset ovat liian raakoja tarinoita tuon ikäisille...itse en tuon takia lapsiani niihin kerhoon laittaisi.
En todellakaan tarkoita, että lapselle pitäisi valehdella kuolemasta. Itse olen iltaitkujen (nyt juuri lapsi mietiskelee kuolemaa) aikana sanonut, että YLEENSÄ ihmiset kuolevat sitten kun ovat todella vanhoja, sairaita ja väsyneitä.
En käsitä alkuunkaan sitä, että 4-vuotiaankin olisi jo hyvä olla henkisesti valmistautunut siihen, että jotain kamalaa voi sattua. Jos jotain omalle kohdalle tulee, niin uskon että rakastava tukiverkosto auttaa lapsen vaikeiden aikojen yli.
Tämän ketjun ilmeisesti uskovainen numero 2 vain vahvistaa näkemystäni siitä, etten lasta kerhoon laita. Kirkon piirissä on muutenkin aika outoa hihhulia liikenteesä. En voi ottaa riskiä siitä, että kultaani pelotellaan ties millä jumalan rangaistuksilla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen ei ole töissä seurakunnalla:D
Ihana:)
Jos lapsi sattuu olemaan kerhossa jossa jonkin kerhokaverin lähipiiriin kuuluva on kuollut on asia jollainlailla käsiteltävä. Tuo kyseinen lapsi varmasti asiasta puhuu. Joten ap on sitä mieltä että asiasta ei puhuta vaan kaikki "tieto" mitä oma lapsesi kuolemasta saa jää sen kerhokaverin kertoman varaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa hihhuleita kirkon kerhossa.Enpä ole törmännyt itse lapsena enkä nyt oman lapsen kanssa.Toivottavasti et lue hannua ja kerttua sitten noin pienelle.Tai näitä lumikki ja seitsemän kääpiötä,joissa on noita,joka murhaa omenalla...tai muitakaan kamalia satuja.
Kuulutko kirkkoon ja sen myötä olet hihhuli uskovainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sitten seurakunnan kerho tai päiväkoti niin tilanne jossa jonkun vanhempi on kuollut on käsiteltävä. Muuten asiasta jää vain peikko lapsille, asia josta ei tiedä mitän mutta on pelottava. Vai onko ap sitä mieltä että tämä jolle on ikävä asia tapahtunut pitäisi eristää muista ettei muut joudu asiaa ksittelemään?
tietenkin kerrotaan, että ihminen pääsee kuoltuaan taivaaseen.
Ainakin omalle lapselleni tämä oli lohtuna, rakkaan mummin kuoltua ihan liian nuorena vaikeaan sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä todellakaan lue pienelleni Grimmin veljesten tai HardCore Andersenin satuja. Kamalia kaikki.
Lapsi on aloittanut seurakunnan kerhossa ja mietin vain, että luovutanko paikan jollekin toiselle.
Mielestäni muun maailman murheet pitäisi käsitellä vain kerhon tädin ja kyseisen lapsen kesken.
Ja kyllä, mielestäni 4-vuotiasta pitää ja kannattaa suojella ikäviltä ja surullisilta asioilta. Jos lapselle tulee paras mahdollinen perusturvallisuus, niin hänen on helpompi myöhemmin käsitellä vaikeita asioita ja selviytyä niistä.
Meillä ekaluokkalainen esikoinen on jo aivan toisella tasolla esim. kuoleman käsittelyssä, kun pahin herkkyyskausi on jo ohi. Jos meille nyt tulisi hautajaiset eteen, niin luulen että isompi lapsi saisi osallistua normaalisti, mutta 4 v. kuopus tulisi vasta muistotilaisuuteen, ei kirkkoon ja hautausmaalle. Tarkoitan nyt siis jonkin "vähän kaukaisemman" sukulaisen hautajaisia (toivon toki sydämestäni, ettei hautajaisia ole nyt tulossa).
Ja puhun vain omasta tytöstäni, jolla on juuri nyt kaiken maailman pelkojen aika. Mielestäni päiväkerhon asia ei ole lisätä lasten pelkoja. En tiedä millaisia paksunahkaisia lapsia teillä muilla on, mutta tyttömme on todella herkkä ja mietiskelevä lapsi.
ap
Se kenen tuttava on kuollut puhuu siitä kyllä toisille lapsille. Tai missä tahansa.
Siksi on hyvä, että myös aikuinen puuttuu keskusteluun ja voi oikaista jos lapselle on syntynyt ihan vääriä luuloja toisen lapsen tarinoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti kirjoittaa, että puhuu kerhossa, tai missä nyt sitten tahansa missä lapset kohtaavat.
Ja lapsen kysymyksiin näissä asioissa pitäisi vastata. Ei alkaa muuta "pelottelemaan".
Olen jo puhunut lapselleni kuolemasta, enkä ole väittänyt ettei lapsi tai äiti tai kukaan tuttu voisi kuolla. Mutta en myöskään halua antaa sellaista kuvaa, että kuka tahansa voi kuolla kupsahtaa milloin tahansa (vaikka näin toki onkin). Se on kuitenkin erittäin harvinaista. Mieluiten odottaisin näissä asioissa sen verran, että pahin pelkokausi olisi jo ohi.
Tämä ketju ei alunperin ollut mikään kuoleman käsittelyketju. Tarkoitus oli lähinnä pohdiskella kerhon roolia vaikeiden asioiden käsittelyssä. Kuitenkin mielestäni parhaat henkilöt siihen ovat lapsen vanhemmat. Jos kerhokaveri tai muu lapsi puhuu lapselleni jostain vaikeista asioistaan, niin mieluiten käsittelen niitä asioita itse lapseni kanssa.
Lisäksi ristiinnaulitseminen ei ole todellakaan MINUN MIELESTÄNI 4-vuotiaalle sopivia tarinoita.
-ap
kaikkein keskeisintä pelastussanoma. Jumala tapatti poikansa (siis osan itseään, kolmeyhteistä Jumalaa), jotta kaikki häneen uskovat voisivat pelastua. Kristuksen kidutuksen ja kuoleman kuvaaminen kuuluu kristinuskon opetukseen väistämättä. Kai tällainen kuuluu tunnustuksellisten kerhojenkin opetuksiin.
Kai ymmärrätte, mihin olette lapsenne kastaneet?
"Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."
"MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html
tämä nettimaailma on sellainen, että asioista on hankala keskustella, koska aina väkisinkin asiat paisuvat, ja on hankala pelkän luetun perusteella ymmärtää mitä toinen tarkoittaa.
Kannattaa jutella niiden toisten seurakunnan kerhossa olevien äitien kanssa, tai työntekijän, niin ehkä on helpompi keskustella tästä asiasta.
Ja onhan myös muita kerhoja, niin ei tarvitse miettiä noita ristiinnaulitsemisia.
Lasten Raamatuissakin käsitellään ristiinnaulitsemista. Lasten on saatava tietää totuus Jeesuksesta.
joten aika monesta pääsiäisestä on kokemusta. Kukaan ei ole yöuniaan menettänyt sen takia, että ristiinnaulitseminen on ollut puheena. Ei kai pääsiäisestä voi oikein ilman sitä puhua? Jo onhan se lapsille hyväksi tietää, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut. :)
kollegoita, jotka luulevat, että lapsen kuullen ei esimerkiksi saa sanoa sanaa kuolema.
Mielestäni taas kuolema on luonnollinen asia, siinä kuin syntymäkin. Ihminen syntyy, ihminen kuolee, näin se vain menee.
Työntekijät on koulutettu käsittelemään vaikeitakain asioita lasten kanssa, mutta ei nyt kerhossa teemaa oteta lapsen perheen ongelman vuoksi.
Mitä taas ristiinnaulitsemiseen tulee, minusta lapsena se oli kaameaa ja jännittävää ja parasta oli, kun Jeesus nousi kuolleista. Armoa painotetaankin päiväkerhojen pääsiäistuokioilla.